Vastaus nimimerkille hihhuli, joka kirjoitti 22.12.2008 klo 20.27 keskustelunavus-otsakkeen TÄNÄÄN alla.
Tiede on luonteeltaan avointa, eli se ei voi näin ollen kieltää sitä mitä se ei tiedä! Sinä kuitenkin tahdot kieltää sen mitä sinä et tiedä. Näin ollen kannanottosi ei voi edustaa tieteellistä näkemystä. Koska ihminen ja tiede ovat kaksi eri asiaa, niin silloin niitä on myös tarkasteltava eri kriteerein. Toisinsanoen me voimme tietää ihmisinä jotakin myös sillä tavoin, että siitä ei voida antaa suoranaisesti tieteeellistä näyttöä.
Voitko todistaa tieteellisesti jonkun rakkauden jotakin kohtaan? Luulen, ettet voi sitä suoranaisesti todistaa, mutta se on useasti kuitenkin nähtävillä tekojen kautta. Eli rakkaus vaikuttaa ihmisessä tuon rakkauden kaltaisia tekoja. Näin ollen rakkautta ei voida suoranaisesti tutkia, mutta tuon rakkauden teoista voidaan päätellä rakkauden olevan olemassa.
Jumala on rakkaus ja kristillisesti Jumalan rakkautta voidaan tarkastella Kristuksessa Jeesuksessa, eli hänessä Jumalan teot ovat nähtävillä Uusi-testamentillisin perustein Uusi-testamentilliset perusteet ovat uskossa, toivossa, ja rakkaudessa!
Uskotko sinä? Toivotko sinä? Rakastatko sinä? – Olivatko nuo edelläolevat epätieteellisiä kysymyksiä? Jos olivat, niin silloin niitä ei tieteellisin perustein ole olemassa. Olisiko meistä kukaan valmis kieltämään uskon, toivon, ja rakkauden olemassaoloa, vain sen vuoksi, että niitä ei voida tieteellisesti todistaa! Eli näin löysimme jo toisen paradoksin, joka tarkoittaa sitä, että vaikka uskon, toivon, ja rakkauden (välitöntä olemassaoloa) ei voida suoranaisesti tieteellisin avuin todistaa, niin siitä huolimatta tieteentekijät kuitenkin tunnustavat niiden olemassaolon!
Tiede on luonteeltaan avointa, eli se ei voi näin ollen kieltää sitä mitä se ei tiedä! Sinä kuitenkin tahdot kieltää sen mitä sinä et tiedä. Näin ollen kannanottosi ei voi edustaa tieteellistä näkemystä. Koska ihminen ja tiede ovat kaksi eri asiaa, niin silloin niitä on myös tarkasteltava eri kriteerein. Toisinsanoen me voimme tietää ihmisinä jotakin myös sillä tavoin, että siitä ei voida antaa suoranaisesti tieteeellistä näyttöä.
Voitko todistaa tieteellisesti jonkun rakkauden jotakin kohtaan? Luulen, ettet voi sitä suoranaisesti todistaa, mutta se on useasti kuitenkin nähtävillä tekojen kautta. Eli rakkaus vaikuttaa ihmisessä tuon rakkauden kaltaisia tekoja. Näin ollen rakkautta ei voida suoranaisesti tutkia, mutta tuon rakkauden teoista voidaan päätellä rakkauden olevan olemassa.
Jumala on rakkaus ja kristillisesti Jumalan rakkautta voidaan tarkastella Kristuksessa Jeesuksessa, eli hänessä Jumalan teot ovat nähtävillä Uusi-testamentillisin perustein Uusi-testamentilliset perusteet ovat uskossa, toivossa, ja rakkaudessa!
Uskotko sinä? Toivotko sinä? Rakastatko sinä? – Olivatko nuo edelläolevat epätieteellisiä kysymyksiä? Jos olivat, niin silloin niitä ei tieteellisin perustein ole olemassa. Olisiko meistä kukaan valmis kieltämään uskon, toivon, ja rakkauden olemassaoloa, vain sen vuoksi, että niitä ei voida tieteellisesti todistaa! Eli näin löysimme jo toisen paradoksin, joka tarkoittaa sitä, että vaikka uskon, toivon, ja rakkauden (välitöntä olemassaoloa) ei voida suoranaisesti tieteellisin avuin todistaa, niin siitä huolimatta tieteentekijät kuitenkin tunnustavat niiden olemassaolon!
Vastaukset 11
Vanhimmat
...todistaa! Oletko "vähän" vajaa?
Ps. Joulu on peruttu... Jeesus syntyi kesäkuussa!!!
Viime juhannuksena 2008 (juhannusyönä) sattui eteeni aika lumoava juhannusyö-maisema ja valokuvasin sen kamerallani. Maisema oli jotenkin salaperäinen ja huokui upeaa rauhaa. Tein tuosta valokuvaamastani juhannus-maisemasta joulukortin ja kirjoitin kuvassa olevalle yötaivaalle sanat Jouluyö . . . Juhlayö . . . sitten kehystin sen tietokoneohjelmalla mukaviin kehyksiin.
Annoin tuon kortin muutamiin julkisiin paikkoihin ja yhdessä paikassa yksi kaveri totesi, että oikeastihan joulua pitäisi viettää juhannuksena. No sitten kerroin, että tekemäni joulukortti oli kuvattu juhannusyönä. Enempää siitä ei sitten puhuttu . . .
Vaikka oikea syntymäajankohta olisikin jonkun mielestä juhannus, niin ei kai sillä mitään sen suurempaa väliä ole, vaikka sitä juhlittaisiin jouluna (joulukuussa). Ja onhan totta sekin, että enemmänhän joulua juhlitaan jonakin muuna juhlana, kuin kristillisenä joulujuhlana.
"Näin ollen rakkautta ei voida suoranaisesti tutkia, mutta tuon rakkauden teoista voidaan päätellä rakkauden olevan olemassa.
Jumala on rakkaus ja kristillisesti Jumalan rakkautta voidaan tarkastella Kristuksessa Jeesuksessa, eli hänessä Jumalan teot ovat nähtävillä Uusi-testamentillisin perustein Uusi-testamentilliset perusteet ovat uskossa, toivossa, ja rakkaudessa!"
Monet ihmiset eivät kuitenkaan koe, että kristittyjen jumala olisi osoittanut minkäänlaista rakkautta. Anteeksi antaminen tappamalla arvokas vaihdokas ei kuullosta kaikkien korvissa rakkaudenteolta. Ymmärrän toki, että sinä voit kokea kristinuskon henkilökohtaisella tasolla pelkkänä rakkautena.
Ymmärrätkö sinä, että esimerkiksi minun henkilökohtaiseen näkemykseeni rakkaudesta ei voi kuulua verenvuodatus tai yleensä väkivaltaa missään muodossa. Myöskään helvettiä tai siitä vapautumista ei voida markkinoida minulle rakkauden nimissä, koska minun mielestäni rajattomaan rakkauteen ei kuulu alamaisuutta, ehtoja tai rangaistuksia. Tähän ajatukseen uskovainen yleensä sanoo, että jumala antaa anteeksi, jos...ja sitten tulee se rajaava ehto.
"Uskotko sinä? Toivotko sinä? Rakastatko sinä? "
Kaikesta ei saa varmaa tietoa, ja moneen asiaan joutuu uskomaan tai luottamaan tietyin varauksin. Toiveita kai on jokaisella, mutta olen tyytyväinen ihan arkisiin asioihin. Jos tarkoitat, että olenko toivoton, niin en ole toivoton. Olen aika optimistinen. Ja tietenkin rakastan. Olen jopa oppinut rakastamaan muitakin, kuin itseäni.
"Olisiko meistä kukaan valmis kieltämään uskon, toivon, ja rakkauden olemassaoloa, vain sen vuoksi, että niitä ei voida tieteellisesti todistaa! "
Eihän tunteita ole kai koskaan kielletty, ja jo vuosikymmeniä on tiedetty tunnetilojen vaikutus kehoon. Nykyään niistä vaikutuksista voidaan tehdä jo havaintojakin. Esimerkiksi positiivinen odotus lisää dopamiinin eritystä, mikä helpottaa fyysisiä sairausoireita esim parkinsonin taudissa. Siten usko voi helpottaa jonkun sairauden oireita, mutta sen uskon ei tarvitse olla jotain tiettyä ns. oikeata uskoa. Kokeellisesti on osoitettu, että usko henkiparantajaa esittävään näyttelijän parantamiskykyyn käynnistää positiivisia reaktioita ihmisen elimistössä.
Miksi tästä tuli mieleen se Housen jakso, jossa miespotilas sai kohtauksen aina, kun tyttöystävä tuli lähelle?
Paavali toteaa 1.Timoteus 4:10 näin: Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.
Toisinsanoen kristityt eivät ole keksineet itselleen jotakin kristittyjen Jumalaa, vaan kristitylle Vanhatestamentillinen Luoja-Jumala on ilmestynyt Uudessa-testamentissa kaikkien ihmisten vapahtajaksi (Kristuksessa) - kuten Paavali tuossa kirjeessä Timoteukselle toteaa.
Niin, ja parempihan se on, että yksi kuolee koko kansan (ja kansakuntien puolesta), kuin että koko kansa tai kansakunnat menehtyvät! Näin ollen Luoja-Jumala on todella armahtanut ihmiskuntaa Kristuksessa täydellisesti, koska hän ole vaatinut ketään ihmiskunnasta uhraamaan jotakin hänen puolestaan! Kristillinen parannus on uskoa Jeesukseen, eli usko Kristukseen tekee sinut osalliseksi Jumalan rakkaudesta. Tuo rakkaus vaikuttaa sinussa myönteistä muutosta, jota kukaan ei pakota, vaan se syntyy Luojan Armosta (Kristuksessa Jeesuksessa). Vertauksen vuoksi todettakoon, että tokihan maailmakin kertoo meille ihmisten tekojen kautta siitä, että millainen maailma todellisuudessa on!
Kun joku vapahtaa sinut rakkaudesta, niin silloin siihen ei voi liittyä ehtoja, koska todellinen rakkaus ei voi vaatia muuta kuin USKOA. Uskoa sinun itseyteesi tai minun itseyteeni. Kun joku uskoo sinuun sellaisena kuin sinä olet, niin silloin hän antaa sinulle tilaa, jotta sinä voit nähdä itsesi sellaisena kuin sinä olet. Näin olen todellinen rakkaus perustuu tilan antamiseen, jossa rakastettu (vapahdettu) voi havaita myös tuon toiseuden, joka mahdollisti tuon uuden näkemisen tilan. Näin ollen kristinusko ei ole aukkoriteettiuskoa, jolla ihmistä alistettaisiin jonkun toisen vallan alle. Ei todellakaan! En tiedä onko kukaan ilmaissut asiaa sillä tavoin, että Luoja on jo USKONUT meihin Kristuksessa, jotta mekin voisimme USKOA häneen Kristuksessa ja Kristuksen kautta (Uusi-testamentillisin perustein).
Jos ja kun olet rakastunut, niin silloin et laskelmoi, etkä taktitoi, vaan toimit luonnostaan tuon rakkauden puolesta ja vaikutuksesta sillä tavoin, että teet parhaasi, jotta tuo rakkaus toteutuisi parhaalla mahdolisella tavalla! Kun olet rakastunut, niin silloin et vaadi toiselta, vaan annat itse kaiken mahdollisen, eli olet tietyssä tilanteessa valmis antamaan jopa henkesi toisen (rakastettusi) puolesta, jotta rakastettusi saisi elää. Uudessa-testamentissa Luoja on rakastanut meitä juuri tuolla tavoin, eli selkeä johtopäätös on silloin se, että me olemme hänelle rakkaita ja sen vuoksi hän on rakastanut meitä - antamalla kaiken mahdollisen meidän puolestamme (Kristuksessa Jeesuksessa).
Mitä tapahtui sille jumalalle, joka haluaa tappaa ihmisiä, ja haluaa edelleen tuomita heitä. Eikös se ole myös Jeesuksen yksi olemus. Raamatun jumala on alunperin raaka jumala. Olis ihan kiva, jos joku vois ihan oikeesti sanoa, mitä sille raa'alle tuomion ja koston jumalalle tapahtui. Syöstiinkö eka heppu vallasta. Epämääräisyydet eivättodellakaan istu kaikkien sielunelämään.
Ymmärrän toki, että ihmiseen voi kasaantua vihaa ja kostonhimoa, ja ne voi kääntää rakkaudeksi ja anteeksiannoksi, loppujen lopuksi aika helposti. Se ei todellakaan ole mitään kummallista tai aihe palvomiseen. Missä jumalasi on enemmän, kuin viisas ihminen. Jos joku korotetaan jumalaksi, niin silloin PITÄÄ olla enemmän, kuin pelkkä aikuiseksi kasvanut viisas ihminen.
"Kun joku vapahtaa sinut rakkaudesta, niin silloin siihen ei voi liittyä ehtoja, koska todellinen rakkaus ei voi vaatia muuta kuin USKOA. Uskoa sinun itseyteesi tai minun itseyteeni."
Jos joku vapahtaa minut vihastaan ja kostonhalustaan, hän ei ole vielä kovin korkealla rakkauden tasolla. Hänhän on vasta päässyt irti vihasta. Saavutus sekin, muttei mitenkään jumalainen rakkauden osoitus.
"Uskoa sinun itseyteesi ja minun itseyteesi"
Onko tuo sinulle jotain jotain erityistä. Minulle se on ihan jokapäiväsitä normaala arkielämää. Tottahan minä oma itseyteni ja toisten itseyden olen aina tiedostanut. Vähän kyllä ihmetyttää se, mitä tekemistä sillä on jumalan tai uskon kanssa. Pöyristyttävää on se, kuinka kristityt kehtaavat puhua omasta ja toisten itseydestä, kun kuitenkin yrittävät niin hanakasti mitätöidä ns. vääräuskoisten itseyden.
Mistähän se tuommoinen Jumalan palvominen-käsite on alkunsa saanut, eli kuulostaa kovasti pakanalliselta käsitteeltä. Paavali tosin mainitsee sellaisen käsitteen kuin kiittämisen joka tilassa, mutta se kuvaa pikemminkin positiivista rukous-asennetta (hengessä ja totuudessa), kuin jotakin pakanallis-uskonnollista rituaalia.
Niin, ja millä ihmeen konstilla sinä saat väännettyä Vanha-testamentin Jumalasta ”minun Jumalani”, ikään kuin tuo Jumala olisi minun keksimäni ”uusi Jumala”. Ei kyllä me olemme samalla lähtöviivalla tuon Jumalan suhteen, eli Vanha-testamentin Jumala ei ole sinun keksimäsi, eikä minun keksimäni Jumala, vaan Hän on Vanha-testamentillisesti kutsunut itseään nimellä: Minä olen se, joka minä olen. Eikä Uusi-testamenttikaan kerro ihmisen filosofisesta viisaudesta, vaan Jumalan voimasta, eli rakkauden kautta vaikuttavasta uskosta. Käsitteissä täytyy olla tarkka, koska muutoin puurot ja vellit ovat alati ja koko ajan yhtenä puurovellinä.
Itseydestä sen verran, että se perustuu toiseuden tunnustukseen, eli vuorovaikutukseen. Itseyttä tukeva vuorovaikutus perustuu taasen luottamukseen. Luottamus lisää uskoa keskinäiseen suhteeseen ja näin keskinäisen yhteyden tila laajenee. Toisinsanoen ilman arkipäivän uskoa ja luottamusta ihminen ei varmastikaan selviytyisi kovinkaan helpolla jokapäiväisessä elämässään.
Itseydelläsi näyttää kuitenkin olevan ongelma Uuden-testamentin suhteen – eli itseytesi ei kuitenkaan ole ilmeisesti kovinkaan kyvykäs suhtautumaan ennakkoluulottomasti Uuteen-testamenttiin (itsenäisellä luottamuksella), eli suhtautumaan Uuteen-testamenttiin vähän samalla tavoin, kuin suhtaudut omiin lähimmäisiisi tai tapaamiisi uusiin ihmisiin?
Kristitystä myös sen verran, että kristittykin on ensin ihminen ja vasta sitten kristitty, vai voisitko sinä kuvitella, että ensin oli kristitty ja vasta sitten ihminen. Evankeliumeissakin Jeesus syntyi ensin ihmiseksi ja ilmoitti itsensä ja kutsumuksensa vasta myöhemmin (Kristuksena - Jumalanpoikana). Näin ollen ihmisyyden perusteella olemme kaikki samalla lähtöviivalla ja vailla minkäänlaisia oikeuksia mitätöidä ketään millään lailla! Kaikesta huolimatta kaikenlaiset ihmiset mitätöivät toinen toisiaan rotuun ja uskontoon katsomatta, eli kysymys on tällöin globaalista ongelmasta, joka koskettaa kaikkia ihmisiä, eikä vain jotakin ihmisryhmää.
Ei nämä asiat tästä jänkkäämällä taida parantua, eli riittänee varmasti tällä kertaa, kun olemme ihmisiksi toisillemme.
"Niin, ja millä ihmeen konstilla sinä saat väännettyä Vanha-testamentin Jumalasta ”minun Jumalani”, "
Minulla ei ole jumalaa, vaikka sinä uskoisit niin. Näin ollen puhun sinun jumalastasi. En muuta käsitystäni ja ilmaisuani sinun käsitystesi mukaiseksi.
"Eikä Uusi-testamenttikaan kerro ihmisen filosofisesta viisaudesta, vaan Jumalan "
Jumala joka luokittelee ihmisiä helvettiin ja taivaaseen ei ole rakkauden jumala. Kun hän pysyy tiukkana verenjanossaan, mutta luovuttaa poikansa tapettavksi, hän ei kunnostaudu rakkaudessa, vaan uhossa, eli inhimillisissä saavutuksissa. Sitä tarkoitin sillä, että raamatun jumala ei ole ihmistä kummempi. Eli sinun jumalasi oli ehkä hieno tyyppi paimentolaisten arvoasteikossa. Minun ihanteeni ja odotukseni hyvydestä ja arvokkuudesta menee sinun jumalaasi korkeammalle tasolle.
Ei mene puurot ja vellit minulla sekaisin. Minä tiedän mikä on arvokasta ja ihailtavaa ihmisessä, mutta sinun uskomuksiesi mukainen jumala ei ole minun näkökulmastani kovin kummoinen.
"Itseydelläsi näyttää kuitenkin olevan ongelma Uuden-testamentin suhteen – eli itseytesi ei kuitenkaan ole ilmeisesti kovinkaan kyvykäs suhtautumaan ennakkoluulottomasti Uuteen-testamenttiin (itsenäisellä luottamuksella), eli suhtautumaan Uuteen-testamenttiin vähän samalla tavoin, kuin suhtaudut omiin lähimmäisiisi tai tapaamiisi uusiin ihmisiin? "
Kristityt ovat loukkaavia tuolla holhoavalla asenteella. Minua ei ihan kauheasti kiinnosta tuo Uusi tetamentti. Minulla ole mitään kristittyjä vastaan, paitsi levittäytyjiä ja riidanhaastajia vastaan jonkun verran. Kumoamaton vanha testamentti, joka on aika barbaarinen teos, ja sen sitominen uuteen testamenttiin vetää uuden testamentinkin lokaan ja siten omaan arvoonsa. En väitä, että uudessa testamentissa opetettaisiin jotain kohtalokkaasti väärää tai paskaa, mutta olen minä korkeatasoisempaakin lukenut. Esimerkiksi buddhalaisuus herättää minussa huomattavsti enemmän kunnioitusta, kuin kristinusko.
"eli suhtautumaan Uuteen-testamenttiin vähän samalla tavoin, kuin suhtaudut omiin lähimmäisiisi tai tapaamiisi uusiin ihmisiin? "
Mitäköhän sinäkin siitä luulet tietäväsi minusta. Et ole edes tavannut minua, saati sitten nähnyt minua uusissa sosiaalissa tilanteissa. Ilmeisestin lähdet ajatuksesta, että ihminen suhtautuu luonnostaan kielteisesti kaikkeen uuteen, mutta unohdat, että uudessa testamentissa ei ole ollut enää vuosisatoihin mitään poikkeuksellisen uutta, ja toisaalta muutosvastarinta ei ole mikään tosiasia. Kaiken lisäksi, olen irrottautunut useimmista vanhoista sukulais- ja ystävyyssuhteista ja luonut uuden tuttavapiirin. Sen ansiosta elämälaatuni on noussut aivan uudelle tasolle. Ehkäpä suhtaudunkin kristinuskoon, kuten kaikkeen muuhunkin, jota en kelpuuta elämääni.
"Lehmän karvoitus
Kirjoittanut: kun hihhuli 23.12.2008 klo 13.16
"Sinä kuitenkin tahdot kieltää sen mitä sinä et tiedä"
Laitat sanoja suuhuni, mitä olen kieltänyt?
Oletko ollenkaan lukenut mitä kirjoitit?
"Hassu paradoksi onkin siinä, että pelkkään tieteeseen perustavat ovat
useasti väittäneet Luoja-Jumalaan uskovia järjettömyyteen uskoviksi, vaikka
asia on aivan päinvastoin (kuten edellisestä huomaamme)."
Tai mitä minä kirjoitin?
"Eikä tämäkään ole mikään todiste, paitsi ehkä harhoistasi."
En ole kumoamassa tieteitä, sinun kirjoituksia ei voi pitää tietellisinä, koska olet jyrkän puolueellinen.
"Uskotko sinä? Toivotko sinä? Rakastatko sinä? – Olivatko nuo edelläolevat epätieteellisiä kysymyksiä? Jos olivat, niin silloin niitä ei tieteellisin perustein ole olemassa. Olisiko meistä kukaan valmis kieltämään uskon, toivon, ja rakkauden olemassaoloa, vain sen vuoksi, että niitä ei voida tieteellisesti todistaa! Eli näin löysimme jo toisen paradoksin, joka tarkoittaa sitä, että vaikka uskon, toivon, ja rakkauden (välitöntä olemassaoloa) ei voida suoranaisesti tieteellisin avuin todistaa, niin siitä huolimatta tieteentekijät kuitenkin tunnustavat niiden olemassaolon!"
Kaikki edellämainitut voidaan havannoida, tavalla tai toisella, ilman jumalia tai jeesuksia."
"""""Oletko ollenkaan lukenut mitä kirjoitit?
"Hassu paradoksi onkin siinä, että pelkkään tieteeseen perustavat ovat
useasti väittäneet Luoja-Jumalaan uskovia järjettömyyteen uskoviksi, vaikka
asia on aivan päinvastoin (kuten edellisestä huomaamme)."
Tai mitä minä kirjoitin?
"Eikä tämäkään ole mikään todiste, paitsi ehkä harhoistasi."""""
Ylläolevan perusteella sinä olet jo kadottanut kokonaan asiayhteuden, etkä näin ollen puhu etkä kirjoita siitä, mikä oli alkuperäisen tekstin väittämä ja mihin se perustui. Näin ollen olet itse harhautunut omille teillesi (rumasti sanottuna omiin harhoihisi), mikä johtuu ilmeisesti siitä, että sinulla on jokin pakonomainen tarve kieltää kaikki Jumalat ja niiden mahdolinen olemassaolo (hintaan mihin hyvänsä).
ja tästä minä yhä puhun:
"Jouluista teologiaa
Kirjoittanut: ja hyvää uutta vuotta 22.12.2008 klo 17.51
1. Mooseksen kirjan alkujakeissa todetaan: Ja maa oli autio ja tyhjä, ja
pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.
Esim sattumanvaraiseen alkuräjähdykseen uskovien usko ei perustu
inhimilliseen ymmärrykseen, eikä kristittyjen usko Luoja-Jumalan luomiseen
perustu inhimilliseen ymmärrykseen. Toisinsanoen ihminen ei ole kummassakaan
tapauksessa itse ollut vaikuttamassa olemassaolonsa syntyä. Edelliseltä
pohjalta voimmekin helposti todeta, että molemmat näkemykset ovat tuolta
näkökannalta samalla lähtöviivalla, eli ne perustuvat ihmisjärkeä suurempiin
totuuksiin. Näkemysero tulee vasta siinä, että sattumanvaraiseen
alkuräjähdykseen uskovien usko perustuu järjettömyyteen
(tarkoituksettomuuteen) ja kristittyjen usko Luoja Jumalaan perustuu
Luojalliseen järjellisyyteen, (tarkoitukseen). Näin ollen sattumanvaraiseen
alkuräjähdykseen uskovien totuus olisi hengetön (Jumalaton) ja Luoja-Jumalan
uskovien totuus olisi hengellinen (Jumalallinen). Tuo hengellinen totuus
(yli-järjellinen totuus) maailmankaikkeutemme synnystä on
Uusi-testamentillisesti kiteytynyt myös ihmisen muotoon Kristuksessa, joka
sanoo: Minä olen tie totuus ja elämä . . .
Hassu paradoksi onkin siinä, että pelkkään tieteeseen perustavat ovat
useasti väittäneet Luoja-Jumalaan uskovia järjettömyyteen uskoviksi, vaikka
asia on aivan päinvastoin (kuten edellisestä huomaamme). No joka tapauksessa
rauhallista Joulua . . ."