Selailen näitä keskusteluja varsin laaja-alaisesti ja tottahan tämäkin aihepiiri kiinnostaa. Mutta tuo "Atte"-luokitus ja ateisti-nimitys nyt vähän tökkää. Muiden, varsinkin "uskisten" mielestähän minä olen ateisti ja niin myös määritelmällisestikin. Mutta kun se ei ole mikään aate minulle. Ei mikään "ismi" tai uskonto. On nyt vaan yksinkertaisesti niin, etten usko mitä tahansa paskaa, vaan ajattelen asiat ihan itse. Enkä usko tieteeseenkään sinällään. Että turha nimitellä tiedeuskovaiseksi, kun en ole uskovainen missään mielessä. Usko ja tieto eivät ole synonyymejä.
Tieteellinen ajattelutapa on mielestäni ainoa oikea keino hankkia todellista ja todistettavaa informaatiota ympärillämme olevasta mailmasta, mutta enpä usko, että tiede olisi koskaan lopullisesti selvittänyt kaikkea. Lähestymme, mutta tuskin koskaan saavutamme täydellisen tietämyksen päämäärää.
Kuitenkin sen jo tiedämme varmasti, ettei minkään uskonnon väittämät voi pitää paikaansa. Mitään todisteita, paitsi se vahva usko, ei ole. Päinvastaisia todisteita riittää kyllä. Karvani nousevat pystyyn aina, kun vaaditaan vähäistä tietoa ja paljon uskoa.
Ihmettelen vain sitä, miksi järkevästä ajattelusta pitää tehdä jonkinlainen aatesuunta. Vaikka se tekisikin selvän eron uskontoihin.
No, yksi tärkeä syy on se, että uskontojen vallassa yhteiskuntaan ei ole mitään perusteita ja siitä tulee päästä eroon.
Mutta tämä leiriytyminen täällä keskustelupalstalla ei mielestäni oikein hyvin palvele tätä pyrkimystä.
Onko ajattelusta todella tehtävä uskonto?
Tieteellinen ajattelutapa on mielestäni ainoa oikea keino hankkia todellista ja todistettavaa informaatiota ympärillämme olevasta mailmasta, mutta enpä usko, että tiede olisi koskaan lopullisesti selvittänyt kaikkea. Lähestymme, mutta tuskin koskaan saavutamme täydellisen tietämyksen päämäärää.
Kuitenkin sen jo tiedämme varmasti, ettei minkään uskonnon väittämät voi pitää paikaansa. Mitään todisteita, paitsi se vahva usko, ei ole. Päinvastaisia todisteita riittää kyllä. Karvani nousevat pystyyn aina, kun vaaditaan vähäistä tietoa ja paljon uskoa.
Ihmettelen vain sitä, miksi järkevästä ajattelusta pitää tehdä jonkinlainen aatesuunta. Vaikka se tekisikin selvän eron uskontoihin.
No, yksi tärkeä syy on se, että uskontojen vallassa yhteiskuntaan ei ole mitään perusteita ja siitä tulee päästä eroon.
Mutta tämä leiriytyminen täällä keskustelupalstalla ei mielestäni oikein hyvin palvele tätä pyrkimystä.
Onko ajattelusta todella tehtävä uskonto?
Vastaukset 5
Vanhimmat
väitetään ismiksi, koska siinä on se ismi-pääte. Mutta kun se on nimenomaan a-teismi. Ei-teismi. Ei-ismi. Tätä nyt ei kyllä uskovaiset tunnu millään tajuavan.
"mutta enpä usko, että tiede olisi koskaan lopullisesti selvittänyt kaikkea."
- Ei taatusti olekaan. Maailma hukkuu paskaan ennen kuin kaikki on saatu selvitettyä.
sie höpötät?
hihhulit ja uskontojen harrastajat on tuolla ihan toisilla palstoilla.
huomioonottaen tosi looginen kommentti:)
Jotkut teistit haluavat tehdä ateismista uskontoihin verrattavan, koska silloin sitä vastaan on helpompi hyökätä. He voivat vain "kumota" pienessä mielessään kaikki ateistien argumentit sanomalla "humh, mutta sinäkinhän uskot".
Jos ateismi-sana sinua häiritsee, niin käytä itsestäsi sanaa uskonnoton. Niin minäkin usein teen ja se kuulostaa neutraalimmalta, vaikka loppupeleissä on koko lailla sama asia kuin ateismikin, vai mikä se nyt oli.
Veteenhän tässä koko ajan viivoja vedellään kun määritellään ateisteja ja agnostikkoja ja uskonnottomia, vai miten se nyt oli...