24.12 2008 HS A10
Matti Huhta:
"Moni vainaja menettää hautapaikkansa 25 vuodessa
Entistä useimmat vainajat menettävät hautapaikkansa jo 25 vuoden jälkeen."
Kamala tämä hiljaisen Kristityn enemmistön käsitys kuoleman jälkeisestä elämästä ja olemisesta kaiken kaikkiaan.
Jos tämä ei johdu väestön henkisestä laiskuudesta tai idioottimaisuudesta, on pakko tehdä muita johtopäätöksiä:
Uskovaiset ovat makaaberi, kammottava ja vastenmielinen n. 80% väestöstä typerine ajatuksineen.
Keskusteluissa voidaan mainita “Viisaasti”, ettei sitä ja sitä asiaa tai omaisuutta saa kuitenkaan mukaan hautaansa, kuin että kuoleman jälkeen sielu makaa ruumisarkussa mätänevän lihan keskellä tai vieressä.
Tai tulessa tuhkaksi paistuvan ruumiin läheisyydessä.
Onneksi huomautukseni asiasta saa hyvän vastaanoton, kertoessani, mihin se johtaa.
"Ei voi viedä jotain mukaan hautaansa"
Kahvipöytä keskusteluissa porukka voi kuomata yht'äkkiä, miten heitä uskon kautta on johdateltu hullutuksiin.
Yrjöttävää, onneksi me Ateistit olemme järkeviä.
Ihmiset uskovat ihan homona kirkkojen keskeisiin oppeihin ja kirjaimellisesti.
Ne haluavat olla jonkin sortin eläviä kuolleita, kuoleman jälkeen, jotka sitten herätetään taivaaseen nousua varten viimeisellä tuomiolla.
Minua pelottaa, tuommoiset aikuisten sadut, joita he elävät todeksi uskoen.
Jeesuksen syntymäpäiväkin 25.12 on täysin taikurin hatusta vedetty valhe.
Kuinka tämmöinenkin valhe on elänyt reilut 1500 vuotta, jolloin Rooman Paavali päätti luoda tarinan Joulupäivän syntytarinaksi kuvauksen Jeesuksen syntymästä, tiettynä aikana ja paikkana.
Monet historialliset todisteet osoittavat Joulupäivän kristillisen perinteen keksityksi 400 luvulla ajanlaskun jälkeen.
Iljettävintä kaikesta on kuitenkin uskomukset kuoleman jälkeisestä unesta ja elämästä kylmässä, pimeässä ja kosteassa ruumiin jäännösten paikassa, ennen uudelleen syntymistä, ylösnousua tai heräämistä.
Monet ovat sanat kuvailemaan mielipuolista uskoa.
Kylmää selkäpiitä, tuollainen kristillinen hapatus ja aivottomuus.
Matti Huhta:
"Moni vainaja menettää hautapaikkansa 25 vuodessa
Entistä useimmat vainajat menettävät hautapaikkansa jo 25 vuoden jälkeen."
Kamala tämä hiljaisen Kristityn enemmistön käsitys kuoleman jälkeisestä elämästä ja olemisesta kaiken kaikkiaan.
Jos tämä ei johdu väestön henkisestä laiskuudesta tai idioottimaisuudesta, on pakko tehdä muita johtopäätöksiä:
Uskovaiset ovat makaaberi, kammottava ja vastenmielinen n. 80% väestöstä typerine ajatuksineen.
Keskusteluissa voidaan mainita “Viisaasti”, ettei sitä ja sitä asiaa tai omaisuutta saa kuitenkaan mukaan hautaansa, kuin että kuoleman jälkeen sielu makaa ruumisarkussa mätänevän lihan keskellä tai vieressä.
Tai tulessa tuhkaksi paistuvan ruumiin läheisyydessä.
Onneksi huomautukseni asiasta saa hyvän vastaanoton, kertoessani, mihin se johtaa.
"Ei voi viedä jotain mukaan hautaansa"
Kahvipöytä keskusteluissa porukka voi kuomata yht'äkkiä, miten heitä uskon kautta on johdateltu hullutuksiin.
Yrjöttävää, onneksi me Ateistit olemme järkeviä.
Ihmiset uskovat ihan homona kirkkojen keskeisiin oppeihin ja kirjaimellisesti.
Ne haluavat olla jonkin sortin eläviä kuolleita, kuoleman jälkeen, jotka sitten herätetään taivaaseen nousua varten viimeisellä tuomiolla.
Minua pelottaa, tuommoiset aikuisten sadut, joita he elävät todeksi uskoen.
Jeesuksen syntymäpäiväkin 25.12 on täysin taikurin hatusta vedetty valhe.
Kuinka tämmöinenkin valhe on elänyt reilut 1500 vuotta, jolloin Rooman Paavali päätti luoda tarinan Joulupäivän syntytarinaksi kuvauksen Jeesuksen syntymästä, tiettynä aikana ja paikkana.
Monet historialliset todisteet osoittavat Joulupäivän kristillisen perinteen keksityksi 400 luvulla ajanlaskun jälkeen.
Iljettävintä kaikesta on kuitenkin uskomukset kuoleman jälkeisestä unesta ja elämästä kylmässä, pimeässä ja kosteassa ruumiin jäännösten paikassa, ennen uudelleen syntymistä, ylösnousua tai heräämistä.
Monet ovat sanat kuvailemaan mielipuolista uskoa.
Kylmää selkäpiitä, tuollainen kristillinen hapatus ja aivottomuus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen pahoillani, editointi unohtui, aloitus oli pelkkää tajunnanvirtaa, johon tulee virheitä kirjoittamisen yhteydessä.
Korjaus 1
Keskusteluissa voidaan mainita “Viisaasti”, ettei sitä ja sitä asiaa tai omaisuutta saa kuitenkaan mukaan hautaansa, kuin te olisitte kuoleman jälkeen jättäneet sielun, joka makaa ruumisarkussa mätänevän lihan keskellä tai vieressä.
Korjaus 2
Kuinka tämmöinenkin valhe on elänyt reilut 1500 vuotta, jolloin Rooman Paavali päätti luoda Joulupäivän syntytarinaksi, kuvauksen Jeesuksen syntymästä, tiettynä aikana ja paikkana.
Matti Huhta:
"Moni vainaja menettää hautapaikkansa 25 vuodessa
Entistä useimmat vainajat menettävät hautapaikkansa jo 25 vuoden jälkeen."
Kamala tämä hiljaisen Kristityn enemmistön käsitys kuoleman jälkeisestä elämästä ja olemisesta kaiken kaikkiaan.
Jos tämä ei johdu väestön henkisestä laiskuudesta tai idioottimaisuudesta, on pakko tehdä muita johtopäätöksiä:
Uskovaiset ovat makaaberi, kammottava ja vastenmielinen osa, n. 80% väestöstä, typerine ajatuksineen.
Keskusteluissa voidaan mainita “Viisaasti”, ettei sitä ja sitä asiaa tai omaisuutta saa kuitenkaan mukaan hautaansa, kuin juttelijat olisivat kuoleman jälkeen jättäneet sielun, joka makaa ruumisarkussa mätänevän lihan keskellä tai vieressä.
Tai tulessa tuhkaksi paistuvan ruumiin läheisyydessä.
Onneksi huomautukseni asiasta saa hyvän vastaanoton, kertoessani, mihin se johtaa.
"Ei voi viedä jotain mukaan hautaansa"
Kuoleman jälkeen sinua ei yksinkertaisesti ole, ei ainakaan arkussa, kuten kristillinen traditio on vuosisatoja väittänyt.
Vastenmielinen tekoihin viittaava lause kuolleen ruumiin yhteydessä, ruumis kuvitellaan joksikin eloperäiseksi materiaksi. Jokin joka voi tehdä jotain, tai omistaa jonkin subjektin, kuten esineitä tai hautapaikan.
Kahvipöytä keskusteluissa porukka voi huomata yht'äkkiä, miten heitä uskon kautta on johdateltu hullutuksiin.
Ihmiset uskovat ihan heteroina kirkkojen keskeisiin oppeihin ja kirjaimellisesti.
Ne haluavat olla jonkin sortin eläviä kuolleita, kuoleman jälkeen, jotka sitten herätetään taivaaseen nousua varten viimeisellä tuomiolla.
Yrjöttävää, onneksi me Ateistit olemme järkeviä.
Jeesuksen syntymäpäiväkin 25.12 on täysin taikurin hatusta vedetty valhe.
Kuinka tämmöinenkin valhe on elänyt reilut 1500 vuotta, jolloin Rooman Paavali päätti luoda Joulupäivän syntytarinaksi, kuvauksen Jeesuksen syntymästä, tiettynä aikana ja paikkana.
Iljettävintä kaikesta on kuitenkin uskomukset kuoleman jälkeisestä unesta ja elämästä kylmässä, pimeässä ja kosteassa ruumiin jäännösten paikassa, ennen uudelleen syntymistä, ylösnousua tai heräämistä.
Monet ovat sanat kuvailemaan mielipuolista uskoa.
Minua pelottaa, tuommoiset aikuisten sadut, joita he elävät todeksi uskoen.
Kylmää selkäpiitä, tuollainen kristillinen hapatus ja aivottomuus.
sanoi Matti Huhta näin: "...Vaikka monien kuolemasta on vasta 25 vuotta, kukaan ei enää kaipaa, kukaan ei tuo enää kukkaa tai kynttilää. Kaikki eivät edes halua itsestään jäävän muistoa. Riittää, että heidän tuhkansa sirotellaan uurnalehtoon, ilman nimikylttiä. Tuntuu pahalta ajatella, että noinko arvoton oli ihmisen maallinen vaellus."
Minusta taas tuntuu pahalta ajatella, että ihmisen muistoksi pitäisi pystyttää kivi - kivi!!!! - joka on suurinpiirtein ikuisinta mitä kuvitella saattaa. Minun mielestäni maallisen vaellukseni arvo on siinä mitä ehkä täällä eläessäni voin tehdä toisten iloksi tai hyödyksi, miten voin ottaa kiitollisena vastaan sen mitä saan muilta - ja tietenkin se mitä itse koen ja opin täällä ollessani, mistä iloitsen ja miten elän elämääni. Jos jotakin kirjoittamaani joku vielä kuoltuani lukee tai kuulee ja saa siitä iloa niin mikäs siinä, mukavahan niin on ajatella, mutta en kyllä yhtään koe arvoani nostavan sen, että maatuvan ruumiini yläpuolella tököttäisi kivi jossa on minun nimeni.
Tuhkaksi vain; metsän siimekseen, kukkaniitylle tai veden viileään syliin...