Näin joulun aikaan on paikallaan pohtia hieman ateismia, uskoa ja elämänarvoja. Toivottavasti kirjoitatte tähän ketjuun muutakin kuin ateistisen maailmnankuvan perustelematonta puolustamista. Ateistinen maailmankuva ja ihmisen arvomaailma ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. En puolusta myöskään epäaitoa uskonnollisuutta jonka perusta on myös itsekeskeisyydessä. Oikeamielisyydessä ja rehellisyydessä on kaiken henkisyyden ja aidon uskonnollisuuden perusta. Ihmisen ei tarvitse tietää paljoakaan mutta jos hän on rehellinen ja oikeamielinen, niin hänellä on sellaista viisautta jota millään teoreettisella opiskelulla ei välttämättä saavuteta koskaan.
Ateistinen maailmankatsomus verhotaan usein tieteellisyydellä ja monet ateistit ovat korkeasti oppineita. Yksinkertainen totuus ateismista on kuitenkin se,että ateismi on eräänlaista käänteisuskonnollisuutta. Ateistinen ja materialistinen maailmankatsomus perustuu kyynisyyteen ja älylliseen epärehellisyyteenkin. Ateismi on uskoa jossa terve järki - ja oikea ja puolueeton tietokin - sivuutetaan. Eikö olekin niin, että jos et tiedä onko kuolemanjälkeistä elämää olemassa, niin ainakin voit uskoa sielun ja kuoleman jälkeisen elämän olemassaoloon? Uskominen kuoleman jälkeiseen elämään ja elämän korkeampaan tarkoitukseen on terveen järjen mukaista. Rehelliset ja oikeamieliset ihmiset uskovat lähes poikkeuksetta kuolemanjälkeisen elämän olemassaolon mahdollisuuteen.
Suomessa tapahtui kaksi maailmanlaajuisestikin hyvin poikkeuksellista massamurhaa kouluissa lyhyen ajan sisällä. Mistä sellainen kertoo? Se kertoo ainakin vääristyneistä arvoista ja ehkä todella vakavista ongelmista joihin jotkut eivät keksi muuta ratkaisua kuin väkivallan. Itsemurhien ja perheväkivallan syytkin löytyvät osittain sieltä. Tähän kulttuuriin kuuluu vaikeneminen ja välinpitämättömyys. Terve yhteisöllisyys puuttuu eivätkä ihmiset luota toisiinsa. Vaikeista asioista ei mielellään puhuta ja syyllisyyttä koetaan usein silloinkin kun ei pitäisi, eli uhrin asemassa. Monet ihmiset päätyvät epätoivoisiin tekoihin koska eivät näe muutakaan ulospääsyä tilanteestaan.
Yksilönoikeuksia ja oikeudenmukaisuutta ei useinkaan kunnioiteta suomalaisen hallinto- ja virkakoneiston taholta - tämän on tunnettu tosiasia. Monet kansalaiset ovat sitä mieltä, että hallintokoneisto on suorastaan läpimätä. Sanontahan kuuluu että "niin alhaalla kuin ylhäällä". Kiusaamista harrastetaan tutkimusten mukaan suomessa enemmän kuin missään toisessa euroopalaisessa maassa. Lapsista ja nuorisosta kiusaamiseen syyllistyvät yleensä ne joilla on epäterve itsetunto ja ehkä muitakin ongelmia.
Onko Suomi sittenkin ateistisempi kuin uskotaan - ja uskonnollisuudeltaankin osin tekopyhä maa? Ehkä rehellisyys ei olekaan niin suomalainen ominaisuus ja perusarvo kuin usein uskotellaan.
Ateistinen maailmankatsomus verhotaan usein tieteellisyydellä ja monet ateistit ovat korkeasti oppineita. Yksinkertainen totuus ateismista on kuitenkin se,että ateismi on eräänlaista käänteisuskonnollisuutta. Ateistinen ja materialistinen maailmankatsomus perustuu kyynisyyteen ja älylliseen epärehellisyyteenkin. Ateismi on uskoa jossa terve järki - ja oikea ja puolueeton tietokin - sivuutetaan. Eikö olekin niin, että jos et tiedä onko kuolemanjälkeistä elämää olemassa, niin ainakin voit uskoa sielun ja kuoleman jälkeisen elämän olemassaoloon? Uskominen kuoleman jälkeiseen elämään ja elämän korkeampaan tarkoitukseen on terveen järjen mukaista. Rehelliset ja oikeamieliset ihmiset uskovat lähes poikkeuksetta kuolemanjälkeisen elämän olemassaolon mahdollisuuteen.
Suomessa tapahtui kaksi maailmanlaajuisestikin hyvin poikkeuksellista massamurhaa kouluissa lyhyen ajan sisällä. Mistä sellainen kertoo? Se kertoo ainakin vääristyneistä arvoista ja ehkä todella vakavista ongelmista joihin jotkut eivät keksi muuta ratkaisua kuin väkivallan. Itsemurhien ja perheväkivallan syytkin löytyvät osittain sieltä. Tähän kulttuuriin kuuluu vaikeneminen ja välinpitämättömyys. Terve yhteisöllisyys puuttuu eivätkä ihmiset luota toisiinsa. Vaikeista asioista ei mielellään puhuta ja syyllisyyttä koetaan usein silloinkin kun ei pitäisi, eli uhrin asemassa. Monet ihmiset päätyvät epätoivoisiin tekoihin koska eivät näe muutakaan ulospääsyä tilanteestaan.
Yksilönoikeuksia ja oikeudenmukaisuutta ei useinkaan kunnioiteta suomalaisen hallinto- ja virkakoneiston taholta - tämän on tunnettu tosiasia. Monet kansalaiset ovat sitä mieltä, että hallintokoneisto on suorastaan läpimätä. Sanontahan kuuluu että "niin alhaalla kuin ylhäällä". Kiusaamista harrastetaan tutkimusten mukaan suomessa enemmän kuin missään toisessa euroopalaisessa maassa. Lapsista ja nuorisosta kiusaamiseen syyllistyvät yleensä ne joilla on epäterve itsetunto ja ehkä muitakin ongelmia.
Onko Suomi sittenkin ateistisempi kuin uskotaan - ja uskonnollisuudeltaankin osin tekopyhä maa? Ehkä rehellisyys ei olekaan niin suomalainen ominaisuus ja perusarvo kuin usein uskotellaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
...on kateus. Ilmeisesti haluat ylentää itsesi väittämällä korkeasti koulutettuja ihmisiä älyllisesti epärehellisiksi ateistisuutensa takia.
Arvelisin perisuomalaisen kateuden olevan yksi luterilaisen työmoraalin sivutuotteita; liian hyvin ei saa menestyä, mutta raha aina kelpaisi.
Väistät nyt itse asiaa. On tosiasia, että monet korkeasti koulutetut ovat ateisteja. On myös totta, että monet korkeasti koulutetut ovat uskovia. Tekstissä kuitenkin käsitellään lähinnä ateistisen uskon järjenvastaisuutta. Miksi siis ihmisten joiden pitäsi edustaa tervettä järkeä ja jotka omaavat runsaasti tietoakin, ovat usein ateistisia fundamentalisteja?
Ateistiksi päätyy kun EI USKO informaatiota ilman todisteita. Jahve, Allah, Baal, ja kumppanit asetetaan totuusarvoltaan samoiksi näkymättömän pinkin Jupiterin takana piileskelevän yksisarvisen kanssa. Niiden mahdollisuutta ei toki tarvitse kieltää, mutta jotta niitä voisi pitää uskottavina tarvitsee jonkun todisteen. Huom: kertomukset, mummojen unet, hallusinaatiot, päihteiden vaikutukset tai ikivanhat myytit eivät lukeudu luotettaviin todistuksiin. Radioaktiivisuus, evoluutio, suhteellisuusteoria ja kvanttiteoria kuulostavat erittäin epäluotettavilta kun niistä kuulee ensimmäisen kerran, mutta todisteiden nojalla ne ovat tällä hetkellä ylivoimaisia selitysvoimaltaan omilla aloillaan. Kuinka totena muuten itse pidät Ankkalinnan sankareita? Tarvisitko kenties jotain todisteita vai uskoisitko empimättä jos joku kadulla tulisi kertomaan seikkailuistaan Pelle Pelottoman ja Aku Ankan kanssa? Ymmärrätkös ateismin pointin nyt?
>>Ateistiksi päätyy kun EI USKO informaatiota ilman todisteita>>
Mutta ateistithan nimenomaan USKOVAT, että henkiolentoja ei ole olemassa, kuoleman jälkeistä elämää ei ole olemassa jne - ja ilman todisteita ja informaatiota joka tukisi heidän käsityksiään.
Ateistisuus ilmenee yksilöissä niin monella eri tavalla, ettei mielestäni ole tarvetta yleistää, "-nimenomaan USKOVAT, että henkiolentoja ei ole olemassa, kuoleman jälkeistä elämää ei ole olemassa jne"
Tämä teksti on vain minun henkilökohtainen mielipide, samantekevää onko joku eri mieltä asiasta..
Jos ihminen tunnustaa itsensä ateistina, onko sillä väliä uskooko henkimaailman olevan olemassa vai ei? Onko väliä uskooko ateisti kuoleman jälkeiseen elämään? -> Käytännössä ei ole!
Jokainen ihminen saa toki uskoa siihen mihin itse haluaa. kuitenkin ateistinen ihminen punnitsee elämänkatsomuksensa lähtökohdat informaatiosta ja tutkiskelee asioita järkiperäisesti, aina henkiläkohtaisesti... Näin yksilön maailmankatsomukset voivat erota hyvinkin paljon stereotypisista ajatuksista.
Käsitteet; Skeptikko ja ateisti ovat kaksi eri asiaa, toisinaan ne voivat kohdata, mutteivat läheskään aina.
Skeptikko tarkastelee mm. tieteellisten faktojen ja -todisteiden ohella, omaa elämänkatsomustaan ja pystyy suhtautumaan epäilevästi "tietoon" jonka kuulee toisen ihmisen suusta ilman todisteita.
Tyypillinen Ateisti, punnitsee omaa maailmankatsomustaan myöskin järkiperäisesti, muttei välttämättä tyydy pelkkään tieteelliseen käsitykseen maailmasta, vaan (yksilöstä riippuen) tarvitsee myös tietynlaista fantasiaa tyydyttämään oman maailmakatsomuksensa. Ateisti ei usko jumalaan (vert. evankelisluterilaisuuteen) kolmiyhteisessä merkityksessä, sen enempää kuin skeptikkokaan.
Ateisti, laajemman käsitteensä ansiosta on usein vastaanottavampi persoona joka pystyy rakentamaan näkemyksensä maailmasta laajoina käsitteinä.
Toki Skeptikkoa ja ateistia yhdistää seikat jotka toisinaan voivat edustaa kriittista ääripäätä..
Toisinaan mainitsemani tahot sortuvat toisinaan samoihin stereotypiohin kuin vaikkapa vahvassa uskossa olevat.
Heillä saattaa olla tarve leimata kaikki uskonnolliset tekstit ja profetiat (riippumatta siitä ovatko ne -kristillisiä vai edustavatko ne jotain muuta uskontoa), samalla tavalla kuin vahvassa uskossa olevat kristityt voivat tuomita kaikki muut uskonnot ja elämänfilosofiat harhaoppisiksi.
Kyllä, yleistän tekstissäni tiettyjä asioita, mutta vain koska olen kyseisiin asioihin törmännyt.
Ateismi, muiden tiedonjanoisten elämänkatsomuksien ohella on mun mielestä h*lvetin hyvä juttu, mutta pyrin siihen, että jokaisella on mun mielestä vapaus uskoa siihen mihin tahtoo.
Kuitenkin ihminen on kautta aikojen keksinyt itse omat uskontonsa, enkä pidä varsinaisesti uskomuksia eriarvoisina... Se miten yksilö kykenee perustelemaan ja kokemaan itselleen mieluisen elämänkatosuksen, on tärkeämpää kuin ikuinen mustavalkoinen kädenvääntö siitä "oikeasta uskomuksesta"
>>Ateistisuus ilmenee yksilöissä niin monella eri tavalla, ettei mielestäni ole tarvetta yleistää, "-nimenomaan USKOVAT, että henkiolentoja ei ole olemassa, kuoleman jälkeistä elämää ei ole olemassa jne">>
Ateisteja on monenlaisia ja rehellisimmät heistä USKOVAT, että henkiolentoja ja kuolemanjälkeistä elämää ei ole olemassa. Rehellisimpiä ateisteja ovat heikon (=negatiivisen)ateismin kannattajat. Epärehellisempiä taas ovat vahvan (=postiivisen) ateismin kannattajat. Kaikkein epärehellisimmät ateistit eivät ole ateisteja lainkaan, mutta heillä on jokin omaan etuun liittyvä motiivi "ateistiselle" maailmankatsomukselleen.
>>Ateismi, muiden tiedonjanoisten elämänkatsomuksien ohella on mun mielestä h*lvetin hyvä juttu, mutta pyrin siihen, että jokaisella on mun mielestä vapaus uskoa siihen mihin tahtoo. Kuitenkin ihminen on kautta aikojen keksinyt itse omat uskontonsa, enkä pidä varsinaisesti uskomuksia eriarvoisina... Se miten yksilö kykenee perustelemaan ja kokemaan itselleen mieluisen elämänkatosuksen, on tärkeämpää kuin ikuinen mustavalkoinen kädenvääntö siitä "oikeasta uskomuksesta">>
Näet yksinkertaisen asian liian monimutkaisena. Esimerkiksi kuolemanjälkeistä elämää joko on - tai ei ole - olemassa. Se, että uskoo sielun olemassaoloon, vaikka ei varmaa totuutta tietäisikään, on luonnollista ja järjen mukaista. Sen sijaan se, että ei usko sielun ja kuoleman jälkeisen elämän olemassaolon mahdollisuuteenkaan, on terveen järjen ja rehellisyyden vastaista asenteellisuutta. Monet ihmiset ovat syystä tai toisesta älyllisesti epärehellisiä joissakin asioissa.
Voi reppanaa!
Minä uskon tietysti näin ateistina samaan jumalaan kuin sinäkin kristittynä! Mutta minä uskon siihen vain samalla tasolla kuin Aku-Ankkaan tai Skeletoriin, eli pidän sitä äärimmäisen epätodennäköisenä, mutta täysin mahdollisena. En ota Jahvea huomioon päätöksenteossani tai arvojen pohdiskelussa, niinkuin en ota Aku-Ankkaakaan.
"ilman todisteita ja informaatiota joka tukisi heidän käsityksiään. "
Kuolemanjälkeinen elämä jä henkiolentojen olemassaolo ovat positiivisia väitteitä, joten niiden esittäjillä on todistustaakka. Ethän sinäkään ala etsimään todisteita etteikö Jupiterin takana vaanisi näkymätön pinkki yksisarvinen, vaikka selvästikin sellainen mahdollisesti on.
>>Näet yksinkertaisen asian liian monimutkaisena. Esimerkiksi kuolemanjälkeistä elämää joko on - tai ei ole - olemassa. Se, että uskoo sielun olemassaoloon, vaikka ei varmaa totuutta tietäisikään, on luonnollista ja järjen mukaista. Sen sijaan se, että ei usko sielun ja kuoleman jälkeisen elämän olemassaolon mahdollisuuteenkaan, on terveen järjen ja rehellisyyden vastaista asenteellisuutta. Monet ihmiset ovat syystä tai toisesta älyllisesti epärehellisiä joissakin asioissa.>>
Kyllä, punnitsen monia asioita niin perusteellisesti että mustavalkoiset (joko/tai) käsitykset usein jäävät varjoon.
Kuolemanjälkeisestä elämästä, tuskin kukaan osaa sanoa faktaa.. se ei ole mun mielestä oleellista, koska ihmiset kokevat ns. kuolemanjälkeisen elämän monella eri tavalla, jonka he tuntevat todellisuutena omassa elämässään.
Mun mielestä arvailu kuolemanjälkeisetä elämästä on yhtä hataraa kuin termit siitä, mitä on elämän ulkopuoella.. mitä ennen -sitä on ollut, mitä -sen ylä, saati -alapuolella on?
En siis pidä kuolemanjälkeistä elämää millään tavalla oleellisena käsitteenä, niin kauan kuin elän. (Tämä ei sivuta sitä, ettenkö kunnioittaisi vainajia).
Vaikken sanan todellisesssa merkityksessä olekkaan ateisti, itsen kehittäminen tiettyjen linkkien kautta ja oman pyykkeeni tunteminen ja -kasvuni opiskelu on oleellisessa asemassa ns. "totuuden" löytämiseen. Jolla tarkoitan tässä yhteydessä, objektiivisen- sekä henkilökohtaisen subjektiiviseni maailman kokonaisuuden tuntemista.
(henkinen kasvu)
>>Kyllä, punnitsen monia asioita niin perusteellisesti että mustavalkoiset (joko/tai) käsitykset usein jäävät varjoon.
Kuolemanjälkeisestä elämästä, tuskin kukaan osaa sanoa faktaa.. se ei ole mun mielestä oleellista, koska ihmiset kokevat ns. kuolemanjälkeisen elämän monella eri tavalla, jonka he tuntevat todellisuutena omassa elämässään.
Mun mielestä arvailu kuolemanjälkeisetä elämästä on yhtä hataraa kuin termit siitä, mitä on elämän ulkopuoella.. mitä ennen -sitä on ollut, mitä -sen ylä, saati -alapuolella on?>>
On kuitenkin olemassa monia asioita joista ei ole olemassa montaa ja erilaista totuutta - ja yksi sellainen on kuolemanjälkeinen elämä. Sellaista joko on - tai ei ole - olemassa. Mustavalkoista ajattelua ja asenteellisuutta edustaa sielun ja kuolemanjälkeisen elämän ja sielun olemassaolon mahdollisuuden pois sulkeminen. Ihminen joka rehellisesti tunnustaa tietämättömyytensä sielun ja kuolemanjälkeisen elämän olemassaolosta tunnustaa vain tosiasian omalta kohdaltaan. Sielun ja kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuudenkin pois sulkeva taas osoittaa epärehellisyytensä ja asenteellisuutensa.
...niin katsellaan uudestaan. Hihhulilinkit ei kelpaa, täytyy olla puolueettomia lähteitä.
ei liene syinä ilmiöihin joita kuvaat.
Viittaamasi rehellisyyden puute tuntuu vaivaavan ainakin kirjoitustasi.