Tosi tarinaa

oppia/ tietoa kirjoitti:

Minulla oli lapsuudessa kaksi eri uskontokuntaa ympärillä. Täysin erilaiset toisistaan. Jehovantodistaja vanhempani ja isovanhemmat Luterilaisia. Vanhempani vei minua pakolla kokouksiin valtakunnansalille. Toinen vanhempani oli kuollut. Ensimmäiset muistikuvat on jo kun olin neljän vanha. Ihmettelin jo tuolloin, että mistähän ne puhuvat? Nyt olen jo melkein viisikymmentä. Ei ole tullut maailmanloppua eikä Paratiisia eikä taivastenvaltakuntaa, mutta silti Uskoni on tullut aidoksi. Ei pakotetuksi eikä pakolla. Uskon kyllä, mutta ne kysymykset jotka mielesäni pyörivät. Ne on sellaisia joita harvat uskovat kestävät. Enkä kysymysteni äärellä katso olevani Uskossani heikko, vaan myönnän ymmärtämätömyyteni. Uskon että Jumala hyväksyy rehelliset kysymykseni, eikä pilkkaa minua. Esim . kysymys. Jumala mikset puuttuisi jo ja lopettaisi kipuja ja väkivaltaa? Miksi yleensä annoit sen alkaa, koska olet Kaikki valtias? Koska sinulla on valta olisit voinut heti alussa jo estää kaiken tämän pahan tapahtumasta? Olethan vomakkaampi kuolemaa? Olethan? Luotan kuitenkin että hänen Tahtonsa on kasvattaa meitä näkemään elämän lahjan arvo. Epäilen , että uskovista monet etenkin vaikeuksien koetellessa kyselevät ns. epäuskossaan vastaavanlaisia kysymyksiä? Pelkäävät vaan ihmisten tuomiota. Kyllä Jumala näkee ettei me olla täydellisiä. Pakolla minua ei saatu Jehovantodistajaksi ja nyt kun kuulun kirkkoon. Alkaa epäilyttää, että onkohan se sittenkään viisasta, kun hyväksyvät naiset papiksi ja alkavat kohta vihkiä samaa sukupuolta olevia? En ole rasisti ja minulla on ystäväpiirissä homoja ja lespoja ja olen nähnyt heidän suhteensa. Tulen toimeen heidän kanssa. Lisääntykää ja täyttäkää maa,. Ei kuitenkaan toimisi? Jokainen kuitenkin vastaa elämästään ja siitä ketä Rakastaa? Itsellänikin on taas omat syntini. Minun ajatuksistani ei kannata ottaa "hilsettä". Ne on vain yhden ihmisen ajatuksia. Minullakin on puutteeni joita jotkut ihmiset ei hyväksy. Jumala kuitenkin laittaa jokaisen omista teoistaan vastuuseeen . Ei toisten teoista. Joten ne jotka pakottavat lapsensa uskomaan samoin kun itse oikeassa uskossa ajattelevat. Joutuvat siitä vastuuseen.Mietin vaan missä Jumalan haluan kohdata ja millaisessa seurassa olen? Onko mahdollista Minun kohdallani että Jeesuksen veren voima Anteeksi anto astuu aina voimaan uudestaan ja uudestaan? Voimmeko elää synnissä loputtomiin? Pyytäen armahdusta päivästä toiseen? Yritän elää nykyisin niin, etten toimisi vastoin Jumalaa, mutta vaikeaa se on. Kaikkiahan koskee tuo armolahja. Mikä ero on tietoisesti tehdyllä synnillä ja tietämättömänä tehty? Niillä on nimittäin suuri ero. Jäänpä pohtimaan ..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä