Matti Huhta:
"Moni vainaja menettää hautapaikkansa 25 vuodessa
Entistä useimmat vainajat menettävät hautapaikkansa jo 25 vuoden jälkeen."
Kamala tämä hiljaisen Kristityn enemmistön käsitys kuoleman jälkeisestä elämästä ja olemisesta kaiken kaikkiaan.
Jos tämä ei johdu väestön henkisestä laiskuudesta tai idioottimaisuudesta, on pakko tehdä muita johtopäätöksiä:
Uskovaiset ovat makaaberi, kammottava ja vastenmielinen osa, n. 80% väestöstä, typerine ajatuksineen.
Keskusteluissa voidaan mainita “Viisaasti”, ettei sitä ja sitä asiaa tai omaisuutta saa kuitenkaan mukaan hautaansa, kuin juttelijat olisivat kuoleman jälkeen jättäneet sielun, joka makaa ruumisarkussa mätänevän lihan keskellä tai vieressä.
Tai tulessa tuhkaksi paistuvan ruumiin läheisyydessä.
Onneksi huomautukseni asiasta saa hyvän vastaanoton, kertoessani, mihin se johtaa.
"Ei voi viedä jotain mukaan hautaansa"
Kuoleman jälkeen sinua ei yksinkertaisesti ole, ei ainakaan arkussa, kuten kristillinen traditio on vuosisatoja väittänyt.
Vastenmielinen tekoihin viittaava lause kuolleen ruumiin yhteydessä, ruumis kuvitellaan joksikin eloperäiseksi materiaksi. Jokin joka voi tehdä jotain, tai omistaa jonkin subjektin, kuten esineitä tai hautapaikan.
Erillinen sielu jää tavalla tai toisella ruumiista maatuneen tai palaneidn jäännösten yhteyteen, tavallaan kristillisten sielu on kytketty materiaaliin.
Ja sitten Ateisteja on joskus syytetty materialisteiksi.
En ole oikeasti tavannut missään yhteydessä, niin ahneita omaisuuden haalijoita, kuin uskovaisissa!
Lapsiakin tehdään joskus toistakymmenta, lahkolaispiireissä, ihan kuin he eivät toisaalta itsekään uskoisi omiin uskontodistuksiin.
Jos on niin suuri varmuus kuoleman jälkeisestä elämästä, miksi uskossa olevat kaikki, eivät ryhdy munkeiksi ja nunniksi luostareihin?
Kahvipöytä keskusteluissa porukka voi huomata yht'äkkiä, miten heitä uskon kautta on johdateltu hullutuksiin.
Ihmiset uskovat ihan heteroina kirkkojen keskeisiin oppeihin ja kirjaimellisesti.
Ne haluavat olla jonkin sortin eläviä kuolleita, kuoleman jälkeen, jotka sitten herätetään taivaaseen nousua varten viimeisellä tuomiolla.
Yrjöttävää, onneksi me Ateistit olemme järkeviä.
Jeesuksen syntymäpäiväkin 25.12 on täysin taikurin hatusta vedetty valhe.
Kuinka tämmöinenkin valhe on elänyt reilut 1500 vuotta, jolloin Rooman Paavali päätti luoda Joulupäivän syntytarinaksi, kuvauksen Jeesuksen syntymästä, tiettynä aikana ja paikkana.
Iljettävintä kaikesta on kuitenkin uskomukset kuoleman jälkeisestä unesta ja elämästä kylmässä, pimeässä ja kosteassa ruumiin jäännösten paikassa, ennen uudelleen syntymistä, ylösnousua tai heräämistä.
Monet ovat sanat kuvailemaan mielipuolista uskoa.
Minua pelottaa, tuommoiset aikuisten sadut, joita he elävät todeksi uskoen.
Kylmää selkäpiitä, tuollainen kristillinen hapatus ja aivottomuus.
"Moni vainaja menettää hautapaikkansa 25 vuodessa
Entistä useimmat vainajat menettävät hautapaikkansa jo 25 vuoden jälkeen."
Kamala tämä hiljaisen Kristityn enemmistön käsitys kuoleman jälkeisestä elämästä ja olemisesta kaiken kaikkiaan.
Jos tämä ei johdu väestön henkisestä laiskuudesta tai idioottimaisuudesta, on pakko tehdä muita johtopäätöksiä:
Uskovaiset ovat makaaberi, kammottava ja vastenmielinen osa, n. 80% väestöstä, typerine ajatuksineen.
Keskusteluissa voidaan mainita “Viisaasti”, ettei sitä ja sitä asiaa tai omaisuutta saa kuitenkaan mukaan hautaansa, kuin juttelijat olisivat kuoleman jälkeen jättäneet sielun, joka makaa ruumisarkussa mätänevän lihan keskellä tai vieressä.
Tai tulessa tuhkaksi paistuvan ruumiin läheisyydessä.
Onneksi huomautukseni asiasta saa hyvän vastaanoton, kertoessani, mihin se johtaa.
"Ei voi viedä jotain mukaan hautaansa"
Kuoleman jälkeen sinua ei yksinkertaisesti ole, ei ainakaan arkussa, kuten kristillinen traditio on vuosisatoja väittänyt.
Vastenmielinen tekoihin viittaava lause kuolleen ruumiin yhteydessä, ruumis kuvitellaan joksikin eloperäiseksi materiaksi. Jokin joka voi tehdä jotain, tai omistaa jonkin subjektin, kuten esineitä tai hautapaikan.
Erillinen sielu jää tavalla tai toisella ruumiista maatuneen tai palaneidn jäännösten yhteyteen, tavallaan kristillisten sielu on kytketty materiaaliin.
Ja sitten Ateisteja on joskus syytetty materialisteiksi.
En ole oikeasti tavannut missään yhteydessä, niin ahneita omaisuuden haalijoita, kuin uskovaisissa!
Lapsiakin tehdään joskus toistakymmenta, lahkolaispiireissä, ihan kuin he eivät toisaalta itsekään uskoisi omiin uskontodistuksiin.
Jos on niin suuri varmuus kuoleman jälkeisestä elämästä, miksi uskossa olevat kaikki, eivät ryhdy munkeiksi ja nunniksi luostareihin?
Kahvipöytä keskusteluissa porukka voi huomata yht'äkkiä, miten heitä uskon kautta on johdateltu hullutuksiin.
Ihmiset uskovat ihan heteroina kirkkojen keskeisiin oppeihin ja kirjaimellisesti.
Ne haluavat olla jonkin sortin eläviä kuolleita, kuoleman jälkeen, jotka sitten herätetään taivaaseen nousua varten viimeisellä tuomiolla.
Yrjöttävää, onneksi me Ateistit olemme järkeviä.
Jeesuksen syntymäpäiväkin 25.12 on täysin taikurin hatusta vedetty valhe.
Kuinka tämmöinenkin valhe on elänyt reilut 1500 vuotta, jolloin Rooman Paavali päätti luoda Joulupäivän syntytarinaksi, kuvauksen Jeesuksen syntymästä, tiettynä aikana ja paikkana.
Iljettävintä kaikesta on kuitenkin uskomukset kuoleman jälkeisestä unesta ja elämästä kylmässä, pimeässä ja kosteassa ruumiin jäännösten paikassa, ennen uudelleen syntymistä, ylösnousua tai heräämistä.
Monet ovat sanat kuvailemaan mielipuolista uskoa.
Minua pelottaa, tuommoiset aikuisten sadut, joita he elävät todeksi uskoen.
Kylmää selkäpiitä, tuollainen kristillinen hapatus ja aivottomuus.
Vastaukset 4
Vanhimmat
>>Kuoleman kellot uskolle
Sanat, jotka puree persettä>Kuoleman jälkeen sinua ei yksinkertaisesti ole, ei ainakaan arkussa, kuten kristillinen traditio on vuosisatoja väittänyt.>Jos on niin suuri varmuus kuoleman jälkeisestä elämästä, miksi uskossa olevat kaikki, eivät ryhdy munkeiksi ja nunniksi luostareihin? Jeesuksen syntymäpäiväkin 25.12 on täysin taikurin hatusta vedetty valhe.>Iljettävintä kaikesta on kuitenkin uskomukset kuoleman jälkeisestä unesta ja elämästä kylmässä, pimeässä ja kosteassa ruumiin jäännösten paikassa, ennen uudelleen syntymistä, ylösnousua tai heräämistä.
"Sielu, se alkuperäinen, todellinen minämme ei jää tänne maanpäälle, eikä alle ruumiin kuoleman jälkeen."
Kuinka on mahdollista että siitä todellisesta minästämme ei ole mitään todisteita?
Se on yhtälailla uskonnollinen käsite kuin synti. Kummallakaan ei ole mitään todellisuuspohjaa.
On olemassa myös kristillinen oppi niin sanotusta välitilasta. Ehkä siitä kuitenkaan ei ole kristittyjen piirissä yksimielisyyttä.
Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että sielu on ikään kuin eräänlaisessa välitilassa, odottaen ruumiin ylösnousemusta.
En ole kuullutkaan puhuttavan, että kukaan uskoisi ihmisen sielun olevan ruumisarkussa. Siellä lepäävät vain ihmisen maalliset jäännökset.
On tietysti omaistenkin kannalta ikävää, että haudataan toisten hautojen päälle uusia ruumiita. Toisaalta sellaisten hautojen päälle, joita hoidetaan, ei kai haudata päälle uusia vainajia.
>>>Todellinen?
boxerblock 25.12.2008 klo 18.11
"Sielu, se alkuperäinen, todellinen minämme ei jää tänne maanpäälle, eikä alle ruumiin kuoleman jälkeen."
Kuinka on mahdollista että siitä todellisesta minästämme ei ole mitään todisteita?
Se on yhtälailla uskonnollinen käsite kuin synti. Kummallakaan ei ole mitään todellisuuspohjaa.