Brantberg ja Korjausmuunnin:
ONKO JO virheet korjattu uudempiin painoksiin?
Se että lähteenä käytetty teos, Matti Alajoki: Tykistönkenraali Vilho Petter Nenonen, Otava 1975, kertoo tuon asian VÄÄRIN, ei mielestäni ole syy jatkaa sumutusta! Suomen kenttätykistön historia kertoo asian oikean laidan.
Juuri Koskimaahan tuon asian oikean laidan taisi lopulta selvittääkin:
Evl. Matti Koskimaan mainiossa kirjassa KARHUMÄESTÄ ILOMANTSIIN ISBN 951-0-24831-2 v.2000 asia on kerrottu hyvin täsmällisesti ja seikkaperäisesti sivuilla 33-37
Koskimaa oli kiinostunut keksinnön tekijästä ja otti selvää tapahtumien kulusta. Hän oli tavannut valtiotieteen maisteri, ekonomi, luutnantti Lauri Meriluodon ja haastatellut häntä ja kirjassa on LM:n kertomana tapahtumat Suvi-Kumsassa!
Kirjassa on myöskin Majuri Unto Petäjän haastattelu sivulla 36.
Täällä on tällainen "versio":
http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotakenraalit - Vilho Nenonen.htm
>>Kesällä 1943 Nenonen kehitti tulenjohtomenetelmän, joka vielä vuosia myöhemmin herätti innostusta suurvaltojen armeijoissa.
Tulenjohtajan ongelma on, että tykit sijaitsivat muualla kuin hän itse. Tämä aiheuttaa hankalia laskutoimituksia tulen siirrossa. Entäpä jos tulenjohtaja voisi kuvitella, että tykit sijaitsevat aivan hänen vieressään, suora-ammunnan tapaan? Jos tulenjohtaja voisi suoraan sanoa, että nyt meni 50 metriä vasempaan ja taakse?
Nenonen päätti siirtää laskutehtävät ja muut nippelijutut patterin tuliaseman tehtäviksi. Hän kehitti tuliasemille erityisen korjausmuuntimen, tason, jonka päälle asetetaan pyörivä läpinäkyvä levy. Tämän avulla tulenjohtajan korjauskomennot voidaan suoraan muuntaa tykkien ampumasuunnaksi.
Uuden menetelmän avulla tulta kykenee johtamaan kuka tahansa, jolla on kompassi ja viestiyhteys tuliasemaan. Tykin sijainnilla ei tulenjohtajan kannalta enää ollut väliä.
ONKO JO virheet korjattu uudempiin painoksiin?
Se että lähteenä käytetty teos, Matti Alajoki: Tykistönkenraali Vilho Petter Nenonen, Otava 1975, kertoo tuon asian VÄÄRIN, ei mielestäni ole syy jatkaa sumutusta! Suomen kenttätykistön historia kertoo asian oikean laidan.
Juuri Koskimaahan tuon asian oikean laidan taisi lopulta selvittääkin:
Evl. Matti Koskimaan mainiossa kirjassa KARHUMÄESTÄ ILOMANTSIIN ISBN 951-0-24831-2 v.2000 asia on kerrottu hyvin täsmällisesti ja seikkaperäisesti sivuilla 33-37
Koskimaa oli kiinostunut keksinnön tekijästä ja otti selvää tapahtumien kulusta. Hän oli tavannut valtiotieteen maisteri, ekonomi, luutnantti Lauri Meriluodon ja haastatellut häntä ja kirjassa on LM:n kertomana tapahtumat Suvi-Kumsassa!
Kirjassa on myöskin Majuri Unto Petäjän haastattelu sivulla 36.
Täällä on tällainen "versio":
http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotakenraalit - Vilho Nenonen.htm
>>Kesällä 1943 Nenonen kehitti tulenjohtomenetelmän, joka vielä vuosia myöhemmin herätti innostusta suurvaltojen armeijoissa.
Tulenjohtajan ongelma on, että tykit sijaitsivat muualla kuin hän itse. Tämä aiheuttaa hankalia laskutoimituksia tulen siirrossa. Entäpä jos tulenjohtaja voisi kuvitella, että tykit sijaitsevat aivan hänen vieressään, suora-ammunnan tapaan? Jos tulenjohtaja voisi suoraan sanoa, että nyt meni 50 metriä vasempaan ja taakse?
Nenonen päätti siirtää laskutehtävät ja muut nippelijutut patterin tuliaseman tehtäviksi. Hän kehitti tuliasemille erityisen korjausmuuntimen, tason, jonka päälle asetetaan pyörivä läpinäkyvä levy. Tämän avulla tulenjohtajan korjauskomennot voidaan suoraan muuntaa tykkien ampumasuunnaksi.
Uuden menetelmän avulla tulta kykenee johtamaan kuka tahansa, jolla on kompassi ja viestiyhteys tuliasemaan. Tykin sijainnilla ei tulenjohtajan kannalta enää ollut väliä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
käytössä iät ajat. Nyt siis tarvittiin vain tieto tulenjohtajan tähystyssuunnasta maaliin ja sen jälkeen kukin tuliasema voisi piirujakoisella korjausympyrällä tehdä korjaukset oman ampumasuuntansa suhteen. Korjausympyrän kehittäjä oli käsittääkseni juuri majuri Petäjä, ei Nenonen.
Kyse ei siis ollut tulenjohtomenetelmästä, vaan tulenjohtajan korjauskomennon tekemisestä tuliasematasolla tulenjohtotason asemasta.Tulta johdettiin aivan kuten ennenkin.
Nenosesta sanottua tämäkin!
Luekin tarkasti, koska tällaista näet aika harvoin!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000034088229#22000000034088229
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000024950332#22000000024950332
Aikoja sitten selvitin tuonkin asian ja monesti olen tännekin siitä kirjoittanut!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000032335953&view_mode=flat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000028056633&view_mode=flat
Rolf Nevanlinnan Muisteltua -kirjassa on juttua useita sivuja!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000032405338#22000000032405338
Tiesitkös muuten mikä mies tuo Nevanlinna oikein oli? Miksi AKS ja IKL yhdistetään tuohon nimeen niin usein?
Organisaatioon ja perusyksikköön liittyviä rajoituksia. Yhdellä tulenjohtajalla on vain yksi mittausryhmä ja toiminta perustuu nopeaan mittaukseen. Mittaukset ovat taas Nenosen kehittämän menetelmän akilleen kantapää. Luullaan vaan, että saksalaiset ja amerikkalaiset eivät eivät ymmärtäneet tätä. Se, että sitä ei muualla käytetty johtui siitä, että näillä muilla oli kehitetty menetelmiä joissa ei tarvittu kenttämittauksia. Suomessakin yritettiin, mutta ilmavoimat ja tykistö eivät saaneet hommaa toimimaan.
kohalleen? Taisi mennä nyt haja-ammunnaksi.
S24:n uudisti ketjujen linkityksen tahallaan. Näin saatiin useimmat (ristiin) linkitykset tuhottua toimimattomiksi. Ketjut on kyllä olemassa, mutta suorilla linkeillä ne ei enää toimi.
Ei näissä mitään hajontaa ole, vain keskustelualueiden sijaintia muutettiin. Osa linkeistä näyttäisi kuitenkin automaattisesti korjaantuneen mutta suurin osa ei. Ainakin uudemmat toimii...
Kiitos nimimerkki Sotakenkulle ojennuksesta. Luin myös viime huhtikuun alun pitkän ketjun aiheesta. Olen siis haksahtanut käyttämään virheellistä lähdeaineistoa.
Vastauksena kysymykseen: korjattuja painoksia tehdään hyvin vastahakoisesti, jo ihan käytännön syistä.
Tahattomia virheitä pujahtaa teksteihin silloin tällöin, kahdesta oikolukijasta huolimatta. Omille virheille tulee sokeaksi. Pitää vain yrittää olla punastumatta. Muutama esimerkki:
- Olen pommittanut Kaartin kasarmia vuonna 1946.
- Olen marsittanut panssarivaunuja Prahaan vuonna 1956.
- Olen liittänyt Raatteen tien sotasaalisluetteloon panssarinyrkkejä.
Vaikka olisin voinut vannoa, että...
Roope
Tekevälle sattuu.
Tästä on hyvä jatkaa... Jatkakaa!
Siellä Raatteessa saatiin sotasaaliiksi 2 kpl rekyylittömiä 76 mm tykkejä, joista toinen annettiin saksalaisille tutkittavaksi ja se jäi sille tielleen. Toinen lienee varmaankin Sotamuseossa. Liekköhän olleet kuitenkaan PST -käyttöön tehtyjä tykkejä tai mitä röörejä ne lie olleetkaan. Missään ei kerrota saatiinko niihin sopivia ammuksia. Niistä olisi voinut jotain jo päätelläkin käyttötarkoituksesta.
Tuo Nenosen juttu on perin pohjin täälläkin palstoilla puituna ja kiitos Koskimaan selvityksen, että oikea mies on saanut keksinnön nimiinsä. Tuolle Petäjälle olisi kyllä se Marskin risti kuulunut.
Keksintö olikin todella merkittävä. Saksalaiset soikein suuresti ihmettelivät Viipurinlahden taisteluiden aikana, kuinka suomalaiset pystyy avaamaan tulen ilman hakuammuntaa ja vieläpä niin lähelle omia linjoja ja usealla patteristolla, jotka oli sijoitettu mikä minnekin takavasempaan. Tuosta kerrotaan Tirrosen Jylisevät tykit -kirjassa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000024947945
Enpä löytänyt keskustelua johon viittaan tuossa laittamassani vanhassa avauksessani.
" Täällä käydään kovaa vääntöä Nenosen keksintöä kohtaan.Asiantuntemattomat taukit sotkevat tämän Nenosen kehittämän tulenjohdon tulenjohtokortin,vuonna 1943 kehitettyyn korjausmuuntimeen. "
Muistini mukaan siinä keskustelussa toin esiin Taipaleen taisteluiden tykistömme tarkan toiminnan. Erään Kannaksen reissun aikana mukanamme ollut veteraani kertoi kuinka valmiiksi mitattuihin maaleihin pystyttiin ampumaan erittäin tarkasti, mm. Ukkolan talon jäädessä Koukunniemessä vihollisen käsiin se tuhottiin tykistön iskulla jolloin kranaatti meni savupiipusta sisään. Tietenkin tällaisista kertomuksista täytyy kuulijan ottaa suurin vastuu. Tulenjohtokorttia käytettiin Talvisodassa erittäin hyvällä menestyksellä. Kun otetaan huomioon tykistömme vähät ampumatarvikkeet,tämä Nenosen kehittämä, tulenjohtokorttiin perustuva tulenjohto näytti ratkaisevaa osaa onnistuneeseen puolustukseemme.
Sittenhän tuli mm.uusia avauksia ettei ammuksista ollut ollenkaan pulaa talvisodassa.
Kananotot rönsyilivät tulenjohokortin ja korjausmuuntimen kesken vaikka talvisodassa ei ollut käytössä vielä korjausmuunninta.
tulen käyttöön ja tarkkuuteen vaikuttanut. Se vain yksinkertaisti tulenjohtoa, kun tulenjohtajan ei tarvinnut edes tietää, missä ampuvat yksiköt olivat. Lisäksi tulen korjaukseen liittyvät tasotyöt tehtiin nyt tuliasematasoilla huomattavasti kätevämmin kuin etulinjan tulenjohtopaikassa.
Aika harvinainen on tuo Alajoen kirja divareissakin. Metsästin tuota kirjaa liki 3 vuotta ennen kuin sain sen hyllyyni. 40 rahaa piti köyhtyä. Kirja on tehty aikansa tyypilliseen hymistelysävyyn vailla minkäänlaista kritiikkiä ja päähenkilö näyttää olleen kirjan tekijälle jähes jumalasta seuraava nero.
Matti Alajoki: Tykistönkenraali Vilho Petter Nenonen, Otava 1975
Paljon mielenkiintoisempi kirja on tuo Rolf Nevanlinnan muistelmateos, jossa hän kertoo mm. tuon lentoratalaskujen vaiheet Nenosen ollessa Amerikassa 1. MS:n aikaista romurautaa ostelemassa.
Roope näyttää korjanneen virheen. Onkohan uudemmissa painoksissakin sama korjaus?
Eikä tuota ketjuakaan oltu poistettu. Linkit vaan onkovasti muuttuneet sitten viime käynnin...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/3042445
http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotakenraalit - Vilho Nenonen.htm
>>Vuoden 1943 kesällä Suomessa kehitettiin tulenjohtomenetelmä, joka vielä vuosia myöhemmin herätti innostusta suurvaltojen armeijoissa.
Tulenjohtajan ongelma on, että tykit sijaitsivat muualla kuin hän itse. Tämä aiheuttaa hankalia laskutoimituksia tulen siirrossa. Entäpä jos tulenjohtaja voisi kuvitella, että tykit sijaitsevat aivan hänen vieressään, suora-ammunnan tapaan? Jos tulenjohtaja voisi suoraan sanoa, että nyt meni viisikymmentä metriä vasempaan ja taakse?
Laskutehtävät ja muut nippelijutut siirrettiin patterin tuliaseman tehtäviksi. Tuliasemille kehitettiin erityinen korjausmuunnin, taso, jonka päälle asetetaan pyörivä läpinäkyvä levy. Tämän avulla tulenjohtajan korjauskomennot voidaan suoraan muuntaa tykkien ampumasuunnaksi.
Menetelmän keksijänä pidetään tykistön ampumakoulun opettajaa, majuri Unto Petäjää. Hänen esimiehensä, eversti Eino Honko esitteli menetelmän päämajassa kenraali Nenoselle, joka kutsui majuri Petäjän esittelemään keksintöään. Menetelmä otettiin käyttöön Nenosen käskyllä vuoden 1943 heinäkuussa.
Uuden menetelmän avulla tulta kykenee johtamaan kuka tahansa, jolla on kompassi ja viestiyhteys tuliasemaan. Tykin sijainnilla ei tulenjohtajan kannalta enää ollut väliä.
Brantbergin kirjat ovat täynnä virheitä, koska ne ovat referaatteja muiden kirjoista. Hän ei käytä alkuperäislähteitä.
Näissähän on saksalainen haarakiikarikoulukunta ja ne jotka roiskaseevat keskityksen summanmutikassa ja sitten haluaavat sitä korjailla mieleisellään tavalla. Jälkimmäinen tapa epäilemättä suomalaiselle jätkälle on mieluisempi, kun ei tarvi nähdä turhasta organisoinnista aiheutunutt vaivaa. Yl. ottaen maailmalla on päädytty siihen, että yllätyksellinen tulebavaus on vaikuttavin.
Korjausmuunnin on siis tämä oikealta nimeltään tuliasemataso, mikä näkyy videon lopussa.
http://tvzvezda.ru/news/forces/content/201307180959-gbi2.htm