Kenraalimajuri A.O. Pajarin kunniamerkkien

>>Kesällä 1943 Nenonen kehitti tulenjohtomenetelmän, joka vielä vuosia myöhemmin herätti innostusta suurvaltojen armeijoissa.

Korjaisi virheensä! kirjoitti:

>>Kesällä 1943 Nenonen kehitti tulenjohtomenetelmän, joka vielä vuosia myöhemmin herätti innostusta suurvaltojen armeijoissa.

Ota Suomen Kenttätykistön Historia osa 2 ja lue juttu korjausmuuntimen keksijästä eli
Majuri Unto Petäjän keksinnöstä kertova juttu!

Suomen kenttätykistön historia osa 2
Paulaharju, Jyri; Sinerma, Martti;
Koskimaa, Matti
ISBN: 9529055110
Suomen kenttätykistön säätiö, 1994


Löytyy täältä foorumeiltakin juttua asiasta ja ihan oikeinkin kirjoitettuna...Mitä nyt Roope vähän satuilee!

**********************************

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000004471968


Hain eilen kirjastosta Evl Matti Koskimaan mainion teoksen KARHUMÄESTÄ ILOMANTSIIN ISBN 951-0-24831-2 v.2000
ja siinä on asia kerrottu hyvin täsmällisesti ja seikkaperäisesti sivuilla 33-37.

Koskimaa oli kiinostunut keksinnön tekijästä ja otti selvää tapahtumien kulusta. Hän oli tavannut valtiotieteen maisteri, ekonomi,
luutnantti Lauri Meriluodon ja haastatellut häntä ja kirjassa on LM:n kertomana tapahtumat Suvi-Kumsassa!

Kirjassa on myöskin Majuri Unto Petäjän haastattelu sivulla 36.

Tämä LM toimi siihen aikaan Maaselän Esikunnan tykistöosastossa ja sen lisäksi ampumaopin opettajana Suvi-Kumsassa kaikilla kursseilla 1-6.
Siis todella hyvällä näköalapaikalla ja tuli siten tietoiseksi tästä mullistavasta keksinnöstä jo hyvin aikaisessa vaiheessa.
Kirjassa kerrotaan kuinka Ev Honko meni 13.4.1943 esittelemään keksintöä Nenoselle ja myöskin sen että Majuri Unto Petäjä kävi myöskin muuntimen keksijän ominaisuudessa Nenosen luona.

(Nähtävästi Honko ei osannut toisen keksintöä selostaa järkevästi, kommentti kirjoittajan).

Koskimaa mainitsee myöskin kirjassaan Alajoen teoksen Tykistökenraali V. P. Nenonen Legenda jo eläessään ja sen että siinä teoksessa EI tiedetä mitään Petäjän vierailusta Nenosen luona. Mainintana on että "jotain vaikutteita Ev Honko lienee saanut Suvi-Kumsan Ampumakoulusta..."

Suomen Kenttätykistön Historia osa 2 sisältänee lisää tietoa asiasta, koska sitä kirjoitettaessa tuli tämä koordinaattimuuntimen keksijä-kysymys vastaan.

Kävi vaan niin kuten monesti käy että mullistavan keksinnön tekijä jäi ilman MITÄÄN virallista tunnustusta eläissään!

Koskimaan kirjassa kerrotaan kuinka Kuninkaallisen Tykistön 200-vuotisjuhlissa 3.6.1994 oli tämä keksijäkysymys tarkoitus virallisemmin esitellä (ja varmaankin esiteltiin) mutta U. Petäjä oli kuollut viikkoa aiemmin.

Se mies olisi mitalinsa totisesti ansainnut jos kuka.

Kirjassa LM kertoo myöskin kuinka ensimmäinen prototyyppi tehtiin "fanerista"!

--------------

Siis jonkinlainen asteikkolevy oli kyseessä ja homma taisi toimia VAIN ja ainoastaan sellaisessa maastossa ja sellaisilla alueilla mistä oli TARKAT ja paikkansa pitävät kartat eli siis soveltui hyvin "perääntymistaisteluihin" ja puolustussotaan omalla maaperällä mistä oli hyvät kartat jo olemassa. Ei tainnut soveltua oikein hyvin nopeaan hyökkäyssotaan vieraille ja tuntemattomille maille...

Korjaisi virheensä! kirjoitti:

>>Kesällä 1943 Nenonen kehitti tulenjohtomenetelmän, joka vielä vuosia myöhemmin herätti innostusta suurvaltojen armeijoissa.

Roope on korjannut tekstinsä vuonna 2009. On näemmä lukenut asiasta hieman lisää... enää ei Nenosta pidetä korjausmuuntimen keksijänä kuten se Alasen kirjassa kerrotaan.

http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotakenraalit - Vilho Nenonen.htm

>Menetelmän keksijänä pidetään tykistön ampumakoulun opettajaa, majuri Unto Petäjää. Hänen esimiehensä, eversti Eino Honko esitteli menetelmän päämajassa kenraali Nenoselle, joka kutsui majuri Petäjän esittelemään keksintöään. Menetelmä otettiin käyttöön Nenosen käskyllä vuoden 1943 heinäkuussa.<

Teksti: Robert Brantberg 1995, 2009

Kappas kummia kirjoitti:

Roope on korjannut tekstinsä vuonna 2009. On näemmä lukenut asiasta hieman lisää... enää ei Nenosta pidetä korjausmuuntimen keksijänä kuten se Alasen kirjassa kerrotaan.

http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotakenraalit - Vilho Nenonen.htm

>Menetelmän keksijänä pidetään tykistön ampumakoulun opettajaa, majuri Unto Petäjää. Hänen esimiehensä, eversti Eino Honko esitteli menetelmän päämajassa kenraali Nenoselle, joka kutsui majuri Petäjän esittelemään keksintöään. Menetelmä otettiin käyttöön Nenosen käskyllä vuoden 1943 heinäkuussa.<

Teksti: Robert Brantberg 1995, 2009

Lue lisää

Täällä oli tällainen "versio" vielä 25.12.2008 mutta nyt on tuokin ketju sensuroituna!

Brantberg ja Korjausmuunnin
Kirjoittanut: Sotakenkku 25.12.2008 klo 16.30

Brantberg ja Korjausmuunnin:

ONKO JO virheet korjattu uudempiin painoksiin?

Se että lähteenä käytetty teos, Matti Alajoki: Tykistönkenraali Vilho Petter Nenonen, Otava 1975, kertoo tuon asian VÄÄRIN, ei mielestäni ole syy jatkaa sumutusta! Suomen kenttätykistön historia kertoo asian oikean laidan.

Juuri Koskimaahan tuon asian oikean laidan taisi lopulta selvittääkin:

Evl. Matti Koskimaan mainiossa kirjassa KARHUMÄESTÄ ILOMANTSIIN ISBN 951-0-24831-2 v.2000 asia on kerrottu hyvin täsmällisesti ja seikkaperäisesti sivuilla 33-37

Koskimaa oli kiinostunut keksinnön tekijästä ja otti selvää tapahtumien kulusta. Hän oli tavannut valtiotieteen maisteri, ekonomi, luutnantti Lauri Meriluodon ja haastatellut häntä ja kirjassa on LM:n kertomana tapahtumat Suvi-Kumsassa!

Kirjassa on myöskin Majuri Unto Petäjän haastattelu sivulla 36.


Täällä on tällainen "versio":

http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotakenraalit - Vilho Nenonen.htm

>>Kesällä 1943 Nenonen kehitti tulenjohtomenetelmän, joka vielä vuosia myöhemmin herätti innostusta suurvaltojen armeijoissa.

Tulenjohtajan ongelma on, että tykit sijaitsivat muualla kuin hän itse. Tämä aiheuttaa hankalia laskutoimituksia tulen siirrossa. Entäpä jos tulenjohtaja voisi kuvitella, että tykit sijaitsevat aivan hänen vieressään, suora-ammunnan tapaan? Jos tulenjohtaja voisi suoraan sanoa, että nyt meni 50 metriä vasempaan ja taakse?

Nenonen päätti siirtää laskutehtävät ja muut nippelijutut patterin tuliaseman tehtäviksi. Hän kehitti tuliasemille erityisen korjausmuuntimen, tason, jonka päälle asetetaan pyörivä läpinäkyvä levy. Tämän avulla tulenjohtajan korjauskomennot voidaan suoraan muuntaa tykkien ampumasuunnaksi.

Uuden menetelmän avulla tulta kykenee johtamaan kuka tahansa, jolla on kompassi ja viestiyhteys tuliasemaan. Tykin sijainnilla ei tulenjohtajan kannalta enää ollut väliä.

"Pajari tapatti sotilaitaan ihan SuRutta"

Pasifistikomun paskapuhetta!!!

Pajarin miehet luottivat Pajariin ja kunnioittivat Pajaria. He tiesivät hänen ajattelevan ensisijaisesti miehiään. Useasti Pajari uhmasi ylempien käskyä hyökätä, koska tiesi kuinka uupuneita hänen joukkonsa olivat.

Pajari on yksi niitä harvoja komentajia jotka olivat itse etulinjassa taistelemassa miestensä kanssa. Tämä on varmasti yksi syy miksi miehet tiesivät pystyvänsä luottamaan Pajariin.

Eräätkin sotilaat sanoivat että he eivät tervehdi muita kun Mannerheimiä ja Pajaria ;)

"Kunnianhimoinen ja vähän sotahullukin lienee ollut"

Ilman riittävää kunnianhimoa ihminen ei saa mitään aikaiseksi, mutta sotahullu Pajari ei todellakaan ollut, vaan taitava sotastrategisti ja sotahistorian asiantuntija.

"monen (ainakin neljän) sodan teutooni."

Pajari oli viiden sodan soturi.

PP-Pajarin Pojat kirjoitti:

"Pajari tapatti sotilaitaan ihan SuRutta"

Pasifistikomun paskapuhetta!!!

Pajarin miehet luottivat Pajariin ja kunnioittivat Pajaria. He tiesivät hänen ajattelevan ensisijaisesti miehiään. Useasti Pajari uhmasi ylempien käskyä hyökätä, koska tiesi kuinka uupuneita hänen joukkonsa olivat.

Pajari on yksi niitä harvoja komentajia jotka olivat itse etulinjassa taistelemassa miestensä kanssa. Tämä on varmasti yksi syy miksi miehet tiesivät pystyvänsä luottamaan Pajariin.

Eräätkin sotilaat sanoivat että he eivät tervehdi muita kun Mannerheimiä ja Pajaria ;)

"Kunnianhimoinen ja vähän sotahullukin lienee ollut"

Ilman riittävää kunnianhimoa ihminen ei saa mitään aikaiseksi, mutta sotahullu Pajari ei todellakaan ollut, vaan taitava sotastrategisti ja sotahistorian asiantuntija.

"monen (ainakin neljän) sodan teutooni."

Pajari oli viiden sodan soturi.

Lue lisää

Puolikuuro ukko tuskin hyppeli etulinjassa pahan sydänvikansa kanssa!

Ja sen kuolema oli vähän jotai muuta kuin kunniakas...

ajoi autonsa lumipenkkaan ja sitä ryllätessäänm sai laakin, poks ja henki pois!

Jotain rajaa kirjoitti:

Puolikuuro ukko tuskin hyppeli etulinjassa pahan sydänvikansa kanssa!

Ja sen kuolema oli vähän jotai muuta kuin kunniakas...

ajoi autonsa lumipenkkaan ja sitä ryllätessäänm sai laakin, poks ja henki pois!

Lue lisää

...asioista mistä ei näköjään tiedä yhtään mitään ;P

Pajari nimittäin taisteli useasti joukkojensa kanssa etulinjassa, toisin kuin useimmat muut komentajat.

Pajarille hänen joukkonsa olivat kaikki kaikessa. Hän esimerkiksi ei olisi ottanut vastaan toista Mannerheim-ristiä ellei myös hänen miehillensä olisi sitä hänen pyynnöstään myönnetty.

Puolikuuronaki hän hoiti hommansa aika helvetin hyvin, verrattuna tuollaisiin komupelleihin jotka ei pysty muuhun kun arvosteleen toisia ;)

Sori jos sinusta on jotain kunniatonta siinä että hän ei jäänyt tumput suorana odottamaan että joku muu tulee vetämään auton pois penkasta, vaan hän itse teki sen eteen jotain, toisin kuin sinä xD

Ymmärrän kyllä että sinä olisit punikkihyysäriyhteiskunnan kasvattina, jäänyt avuttomana vaatimaan valtiota auttamaan ;)

Ja mitä hänen kuolemaansa tulee, niin voin sanoa että oli hänen onnensa että hän kuoli silloin ettei hänen tarvinnut nähdä kuinka hänelle niin rakas isänmaa suomettui punikkien aivopesun takia.

Mutta saat olla hänelle ja hänen kaltaisilleen kunnon suomalaismiehille ja naisille kiitollinen siitä että sinäkin saat kirjoitella vapaasti mielipiteitäsi tänne :)

ennenku aukoo päätään kirjoitti:

...asioista mistä ei näköjään tiedä yhtään mitään ;P

Pajari nimittäin taisteli useasti joukkojensa kanssa etulinjassa, toisin kuin useimmat muut komentajat.

Pajarille hänen joukkonsa olivat kaikki kaikessa. Hän esimerkiksi ei olisi ottanut vastaan toista Mannerheim-ristiä ellei myös hänen miehillensä olisi sitä hänen pyynnöstään myönnetty.

Puolikuuronaki hän hoiti hommansa aika helvetin hyvin, verrattuna tuollaisiin komupelleihin jotka ei pysty muuhun kun arvosteleen toisia ;)

Sori jos sinusta on jotain kunniatonta siinä että hän ei jäänyt tumput suorana odottamaan että joku muu tulee vetämään auton pois penkasta, vaan hän itse teki sen eteen jotain, toisin kuin sinä xD

Ymmärrän kyllä että sinä olisit punikkihyysäriyhteiskunnan kasvattina, jäänyt avuttomana vaatimaan valtiota auttamaan ;)

Ja mitä hänen kuolemaansa tulee, niin voin sanoa että oli hänen onnensa että hän kuoli silloin ettei hänen tarvinnut nähdä kuinka hänelle niin rakas isänmaa suomettui punikkien aivopesun takia.

Mutta saat olla hänelle ja hänen kaltaisilleen kunnon suomalaismiehille ja naisille kiitollinen siitä että sinäkin saat kirjoitella vapaasti mielipiteitäsi tänne :)

Lue lisää

http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotakenraalit - kenraali Aaro Pajari.htm

Eversti Wolf H. Halsti on kuvannut tilanteen, jossa Pajari osuu kaatuneiden kokoamispaikkaan.

"Hän iski monta kertaa oikean käden nyrkillä avoimeen vasemman käden kämmeneen, kirosi katkerasti sodan ja oman velvollisuutensa, hiljeni sitten, otti lakin päästään ja sanoi:

– Voi poikani, hyvät kalliit poikani.

Kun kyyneleet rupesivat väkisin vuotamaan, hän nähtävästi suuttui itselleen, polki jalkaa, kääntyi ympäri ja lähti kiivasta vauhtia mutisten jotakin itsekseen."

Hissan läksyt kirjoitti:

http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotakenraalit - kenraali Aaro Pajari.htm

Eversti Wolf H. Halsti on kuvannut tilanteen, jossa Pajari osuu kaatuneiden kokoamispaikkaan.

"Hän iski monta kertaa oikean käden nyrkillä avoimeen vasemman käden kämmeneen, kirosi katkerasti sodan ja oman velvollisuutensa, hiljeni sitten, otti lakin päästään ja sanoi:

– Voi poikani, hyvät kalliit poikani.

Kun kyyneleet rupesivat väkisin vuotamaan, hän nähtävästi suuttui itselleen, polki jalkaa, kääntyi ympäri ja lähti kiivasta vauhtia mutisten jotakin itsekseen."

Lue lisää

Tuo on tuttu tarina, joka omalta osaltaanki osoittaa kuinka tärkeitä Pajarin-Pojat olivat Pajarille.

Sitähän olen koittanut sinulle kokoajan selittää :)

Olen täysin samaa mieltä että Pajari oli hyvä ihminen, joka kärsi nähdessään valtavat uhraukset jotka Suomesta riippumattomista syistä oli tehtävä.

Seuraava kertomus vahvistaa samaa käsitystä:
-------------------------------------------
Sururistien jako Tampereen Työväentalon juhlasalissa kaatuneitten vaimoille ja äideille.

Pajari jakoi Sururistit Tampereen Työväentalolla Talvisodassa kaatuneitten äideille ja vaimoille, Mannerheimin ollessa estynyt.

- Kenraali Pajarilla oli kovalta ehkä näyttäneen kuoren alla herkkyyttä ja sydämellisyyttä. Tämä tuli esiin erityisesti muistotilaisuudessa, jossa palataan takaisin välirauhan aikaan syksyyn 1940.

Kansainvälinen käytäntö on ollut, että sodissa kaatuneet sotilaat on haudattu taistelukentille. Suomen armeijan ylipäällikön Marsalkka Mannerheimin antaman käskyn perusteella sodissamme kaatuneet sankarivainajat pyrittiin mahdollisuuksien mukaan kuljettamaan kotiseudulle sankarihautaan haudattaviksi.

Päämajan toimeksiannosta jaettiin sankarivainajan lähimmälle omaiselle sururisti, jonka kanto-oikeus on ainoastaan sankarivainajan naispuolisilla omaisilla siten, että ensisijassa on vaimo, toisella sijalla äiti ja kolmannella vanhin tytär.

Syksyllä 1940 järjestettiin Tampereen työväentalon konserttisalissa näiden sururistien jakotilaisuus. Kaunis juhlasali oli koristettu Suomen lipuin ja laakeripuin. Marsalkka Mannerheimin piti itse tulla jakamaan nämä sururistit, mutta hänelle tuli este. Tehtävä annettiin Pohjois-Hämeen sotilasläänin komentajalle eversti Pajarille.
Juhlasalissa oli paikalla noin 400 henkilöä. Valtiovallan ja Tampereen kaupungin edustajat olivat kutsuvieraina. Sankarivainajien omaisista oli laadittu aakkosellinen nimiluettelo.

Eversti Pajari piti lyhyen puheen, jossa hän ilmoitti, ettei Marsalkka Mannerheim esteen vuoksi voinut saapua tilaisuuteen ja että sururistien jako oli määrätty hänen tehtäväkseen. Puheessaan hän myös korosti sodassa olevien komentajien suurta vastuuta alaisistaan.

Toimintakäskyjä antaessaan komentajat tietävät jo ennakolta, miten vaikeat tehtävät heidän alaisiaan odottavat, koska heillä on tarkemmat tiedot taistelutilanteista. Usein he joutuvat ajattelemaan, että käskyn saajista vain harvat voivat palata, sillä sota vaatii uhrinsa kaatuneina ja haavoittuneina.

Eversti aloitti sururistien jaon. Hän luki luettelosta nimen Hilda Maria Aalto. Sankariäiti käveli salin läpi noutamaan sururistiään. Eversti kiinnitti sen äidin rintaan ja kädestä pitäen esitti osanottonsa.

Jako jatkui. Luettelossa oli seuraavana nimi Hilda Maria Aalto. Everstin ääni värähteli ja kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä. Me kaikki paikalla olijat pyyhimme myös kyyneleitä silmistämme. Pienen tauon jälkeen eversti Pajari kiinnitti toisen sururistin sankariäidin rintaan ja sanoi:
"On liikuttavaa todeta, millä tyyneydellä suomalainen sankariäiti ottaa vastaan kahden rakkaan poikansa muistoksi sururistit."

Jos Pajari olisi todella haluttu ampua, se olisi onnistunut helposti. Hän ryntäili moneen kertaan aivan etulinjassa, jopa muiden edellä.

valehtelet kirjoitti:

Jos Pajari olisi todella haluttu ampua, se olisi onnistunut helposti. Hän ryntäili moneen kertaan aivan etulinjassa, jopa muiden edellä.

ei ole jatkuvaa, ja ajanmyötä useinmiten myös turhaa. Sodassa oli poistettu useinkin ampumalla kyvyttömiä tai viholliselle merkkejä antaneita upseereita mm. osasto Pennasessa, joista kuuli usein 60-70-luvuilla ravintolailtojen aikana.

mosinnagant kirjoitti:

ei ole jatkuvaa, ja ajanmyötä useinmiten myös turhaa. Sodassa oli poistettu useinkin ampumalla kyvyttömiä tai viholliselle merkkejä antaneita upseereita mm. osasto Pennasessa, joista kuuli usein 60-70-luvuilla ravintolailtojen aikana.

Lue lisää

kuullutkin. Vai antoivat osasto Pennasen upseerit viholliselle merkkejä ja sitten ammuttiin? Olikohan ravintolailta jo aamun puolella, kun noin hyviä tarinoita alkoi irrota? Miksi upseeri tai yleensä kukaan antaisi merkkejä viholliselle? Oletko sitä miettinyt?