painan pääni olkapäätäsi vasten tyhjyys
sinä jonka luiset hartiat
koristavat rakastuneen kaupungin
julkisivuja
oi kuinka te minua rakastatte!
kiemuraisin fasadein alakaupungin hämärässä
ja harmaan jokaisella sävyllä sumussa
ravistavat metsittynyttä päätäni
pirunkynnet
aamuyön hiljaisina tunteina
puistoissasi istuessani
penkeilläsi sinä tanssitat sieluani
sylissäsi niin kauniisti
kuin horkassa
tajuntani halkeamaisillaan
soljuvista utuisista kuvista
jotka barbituraatin pehmentäminä
ovat kyllin siedettävät kestää
ja minä ihmettelen mihin tämä johtaa
syy ja seuraus ovat lakanneet olemasta
on vain tämä tanssi
tämä yö
nämä kynnet
joiden ravistelu vähitellen
silmäluomien painuessa unen tullessa
muuntuu kuin
äidin hyväilyksi ja nukahtamisen hetkellä
kuulen armeliaat sanasi
"minä rakastan sinua
kunnes olet täysin hajalla"
* * *
painan pääni olkapäätäsi vasten täyteys
sinä läsnäolon ääretön laulu
joka tulet vastaani
jokaisessa ihmisessä mahdollisuutena
kaikkeen hyvään
mihin emme pystyisi
ilman sinua
kuinka iloitsenkaan jokaisessa lahjassasi
jokaisessa hengenvedon käsittämättömässä
ihmeessä taivaasta helkkyvää armoa
vain sinusta
oi kuinka saatkaan minut
iloitsemaan ihmisistä
rakkaistani
kaikista heistä joita en voinut rakastaa
pelätessäni petollisten hymyjen takana kirskuvia
hampaita
heistä iloitessani
iloitsen sinusta
ihmeellisesti
näillä kaduilla julkisivujen kirkkaissa
varjoissa voitetun pimeän läpi
sinä parannat minua
kipeän rakkauden purentahaavoista
enkä enää pelkää niitä jotka
pettävät
enkä enää pelkää niitä jotka kääntyvät pois
sillä minä tiedän sinä et koskaan
petä etkä hylkää
Jeesus
* * *
niin tämän kaupungin puistoissa
uusi tanssi valtaa
hiljaa parantuvan sieluni
kun usvastaan selvinnyt mieli nostaa
sydämen avoimet kädet
auennutta taivasta kohti
auringon noustessa kattojen ylle
jokainen kultainen säde
puhuu valosi kieltä:
"minä rakastan sinua
kunnes olet kokonaan ehjä - ja vielä
sittenkin minä sinua rakastan"
* * *
tällaisina päivinä
kun runot eivät ole tullakseen
ja sielu taistelujen jälkeen vielä on
hieman turta
ei ehkä pitäisi kirjoittaa
mitään
mutta kääntyihän tämäkin runo lopulta
parempaan suuntaan
kun tunnistin oudoista mietteistäni
menneen mustat lonkerot
kiitos Jeesus en ole enää niiden vanki
ja askel askeleelta
tällä uudella valoisalla tiellä
laulu voittaa ruosteisen kirskunnan
ihmisten kasvot
muuttuvat sydämessäni yhä vain
rakastettavammiksi
sillä sinä rakastat minua!
ja kaikessa missä minua rakastat
rakastat heitä minussa
ja kun otan rakkautesi vastaan
minäkin rakastan
sinussa
ja kaikessa missä ihmisenä rakastan
auta että luovutan rakkauteni
sinulle
että sinun vapauttamanasi voisin oppia
rakastamaan pelkäämättä
hmm...
kiitos Jumala tästä kaupungista,
kiitos taloista, ihanista kaduista
ja ihmisistä, kiitos
näistä jotka ymmärtävät, näistä jotka
eivät, kiitos uudesta aamusta
kaupungin kattojen yllä
mahdollisuudesta tuntea sinut
* * *
ja kaikessa mitä tunnen:
Herrani, kiitos elämän ihmeestä!
Herrani, kiitos elämän ihmeestä!
Sinä kävelet täällä
Niin tavattoman ihmeellisin askelin
sinä jonka luiset hartiat
koristavat rakastuneen kaupungin
julkisivuja
oi kuinka te minua rakastatte!
kiemuraisin fasadein alakaupungin hämärässä
ja harmaan jokaisella sävyllä sumussa
ravistavat metsittynyttä päätäni
pirunkynnet
aamuyön hiljaisina tunteina
puistoissasi istuessani
penkeilläsi sinä tanssitat sieluani
sylissäsi niin kauniisti
kuin horkassa
tajuntani halkeamaisillaan
soljuvista utuisista kuvista
jotka barbituraatin pehmentäminä
ovat kyllin siedettävät kestää
ja minä ihmettelen mihin tämä johtaa
syy ja seuraus ovat lakanneet olemasta
on vain tämä tanssi
tämä yö
nämä kynnet
joiden ravistelu vähitellen
silmäluomien painuessa unen tullessa
muuntuu kuin
äidin hyväilyksi ja nukahtamisen hetkellä
kuulen armeliaat sanasi
"minä rakastan sinua
kunnes olet täysin hajalla"
* * *
painan pääni olkapäätäsi vasten täyteys
sinä läsnäolon ääretön laulu
joka tulet vastaani
jokaisessa ihmisessä mahdollisuutena
kaikkeen hyvään
mihin emme pystyisi
ilman sinua
kuinka iloitsenkaan jokaisessa lahjassasi
jokaisessa hengenvedon käsittämättömässä
ihmeessä taivaasta helkkyvää armoa
vain sinusta
oi kuinka saatkaan minut
iloitsemaan ihmisistä
rakkaistani
kaikista heistä joita en voinut rakastaa
pelätessäni petollisten hymyjen takana kirskuvia
hampaita
heistä iloitessani
iloitsen sinusta
ihmeellisesti
näillä kaduilla julkisivujen kirkkaissa
varjoissa voitetun pimeän läpi
sinä parannat minua
kipeän rakkauden purentahaavoista
enkä enää pelkää niitä jotka
pettävät
enkä enää pelkää niitä jotka kääntyvät pois
sillä minä tiedän sinä et koskaan
petä etkä hylkää
Jeesus
* * *
niin tämän kaupungin puistoissa
uusi tanssi valtaa
hiljaa parantuvan sieluni
kun usvastaan selvinnyt mieli nostaa
sydämen avoimet kädet
auennutta taivasta kohti
auringon noustessa kattojen ylle
jokainen kultainen säde
puhuu valosi kieltä:
"minä rakastan sinua
kunnes olet kokonaan ehjä - ja vielä
sittenkin minä sinua rakastan"
* * *
tällaisina päivinä
kun runot eivät ole tullakseen
ja sielu taistelujen jälkeen vielä on
hieman turta
ei ehkä pitäisi kirjoittaa
mitään
mutta kääntyihän tämäkin runo lopulta
parempaan suuntaan
kun tunnistin oudoista mietteistäni
menneen mustat lonkerot
kiitos Jeesus en ole enää niiden vanki
ja askel askeleelta
tällä uudella valoisalla tiellä
laulu voittaa ruosteisen kirskunnan
ihmisten kasvot
muuttuvat sydämessäni yhä vain
rakastettavammiksi
sillä sinä rakastat minua!
ja kaikessa missä minua rakastat
rakastat heitä minussa
ja kun otan rakkautesi vastaan
minäkin rakastan
sinussa
ja kaikessa missä ihmisenä rakastan
auta että luovutan rakkauteni
sinulle
että sinun vapauttamanasi voisin oppia
rakastamaan pelkäämättä
hmm...
kiitos Jumala tästä kaupungista,
kiitos taloista, ihanista kaduista
ja ihmisistä, kiitos
näistä jotka ymmärtävät, näistä jotka
eivät, kiitos uudesta aamusta
kaupungin kattojen yllä
mahdollisuudesta tuntea sinut
* * *
ja kaikessa mitä tunnen:
Herrani, kiitos elämän ihmeestä!
Herrani, kiitos elämän ihmeestä!
Sinä kävelet täällä
Niin tavattoman ihmeellisin askelin
Vastaukset 7
Vanhimmat
Valloittavan väkevä ja vapaa
todistus, elämän pimeän tien kujilta ja syvyyksien
huuto syvyyksille..
..Valon vastaus pelosta vapautuneelle
Rakkaus askelissa kiitoksin
Suloiselle Vapahtajalle!
*mykistyy aivan* :))
NÄMÄ SANAT KIRJOITIN 12:00 - 12:05.
Tänään 11.11.03
LAULU JUMALALLE
niinkuin vesi joka virtaa alas sateen siltaa
sinun äänesi on puhe joka kantaa sanat sisimpääni
kuullut olin ennenkin sinusta kun puhuttiin
vaan sinua en siinä kuullut
kuinka kävikään nyt niin
en itsessäni olla voi mitta maailman sen myönsin
ja viimein sydämeni aukes edessäsi mitan löysin
sinut silloin kohtasin kuin sade tulit elämääni
nyt sanoillas on sisältö ne kuuluu
sykkeen lailla sydämeeni
:) Toivottaa Mike "the unboiled nails" Break
Mitä toivotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te myös heille... JA MILLÄ MITALLA TE MITTAATTE, SILLÄ SAMALLA MITALLA TEILLE MITATAAN...
Nää ohjeet ja kehoitukset Raamatussa ei oo tarkoitettu vaan ulkokohtaisiksi käskyiksi, että tehkää näin ja näin, ja sitten lupaus että minä, Herra, vaikutan että teille tehdään näin ja näin.
Heh.Ei ystäväni, Jeesus tahtoo meidän tarkentavan tässä katseemme elämään, ennen kaikkea siihen sisäiseen elämään joka meissä virtaa, ja sen laatuun.
"Mitta" ei ole vaan jokin millä minä mittaan, vaan se oikea mitta ON YHTEYTTÄ JEESUKSEEN. Ja rajattoman anteeksiantamuksen ja armon kokemus Hänessä. Jumalan todellisuus. Jossa emme enää
mittaile ihmisiä ja heidän tekojaan omien inhimillisten (ja inhimillisen uskonnollisuuden tasolle alennetun kristillisyyden) mittojen mukaan.
UUSI ELÄMÄ JEESUKSESSA vaikuttaa väistämättä asenteissamme lähimmäisiin, KUN ANNAMME HÄNEN TODELLA olla elämässämme se sydämen Herra, joksi Hän ristinkuoleman ja ylösnousemuksensa kautta on tullut ja tahtoo tulla.
Alistuminen tähän elämänyhteyteen, ja ne kuuliaisuudessa tapahtuvat rakkaudenteot, jotka ovat meitä kohdanneen armon luonnollisia ilmauksia ja siksi tuottavat kunniaa Jumalalle, ei ihmiselle, tuovat Isän täyden siunauksen.
Hmm..."Sillä mitalla teille mitataan" sisältää tietysti myös sen ajatuksen, että "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" eli ystävällisyys tuottaa ystävällisyyttä jne., mutta hengellisesti tässä on vielä syvempi taso, kun mittana on Kristus ja Hänen rakkautensa, jota Hän sydämemme antautumisen kautta lahjana ja "mittailematta" vuodattaa. Se tarkoittaa, että VAIKKA saisimme osaksemme pilkkaa, VAIKKA ystävällisyyteemme vastattaisiin vihalla, se ei horjuta sisintämme pois tasapainosta eikä saa meitä vastaamaan vihalla, sillä mitta on KRISTUKSEN MITTA.
Rajoittamatonta, vapaata armoa.
Jokaisessa pisarassa.
Rajoittamatonta, vapaata armoa.
Taivaasta.
:) keep smiling high !
..on pieni ihminen joka ain haluaa haluaa
mutta mitä enemmän haluaa sitä vaikeammaksi se käy kun koht ei mikään riitä.
Mutta se"mitta"vain askeleen päässä
siinä rajan ylityksessä että pysähtyy ja
luovuttaa KAIKEN..Hänelle joka ei meitä mittaile vaan haluaa ottaa meidät vastaan just semm.kun olemme ja Hän Hän täyttää maljamme ylitsevuotaviksi.
niin mittaamattoman Arvokkaita olemme
Suloiselle Jeesukselle:))
"Ystävällinen katse ilahduttaa mielen,
iloinen uutinen virkistää ruumiin."
Snl.15:30
Hyvä kirjoitus Mike *halii*
kristillisessä kirjakaupassa eräs ystävä nosti mannalapun tänään.
Hebr.18:10.
"...HÄNEN pyhyydestään."
Hmmm...
Kynästäni kirposi siinä runo taas 'iloksenne'(?):
Taas on uusi armon päivä,
kukkaset ja kärpäset
Ruusuin päällä tanssiessa
ruusunvarret piikkiset
Jalkaan jos nyt okaat pistää
Herra Jeesus pyhittää
Että voimme Hänen olla,
armoansa ylistää
Ei pyhyys ole pyhyyttämme,
se on Hänen pyhyyttään
Siihen meitä rakkaus johtaa:
kaikki on vain hyvyyttään
Niin siis paistaa armon päivä
pahoille kuin hyville
Autan elon merellä oi Herra
etten koskaan purjehtisi kiville
Taas on armon, armon päivä:
"tämä temppeli on Herran"
Auta että oikeasti
armossasi vaellan!
Kauniisti soi kiitoslaulu,
hymyillen myös kärpäset
Kestän kun sen aina tiedän:
olet läsnä, hylkää et
*
Ja oikeastaan...
murtsi-67 itte.
Hitaat piuhat täällä joskus!
...eikä tässä sitten kummempia...sori...
Tai, no joo, kun tässä kerran ollaan, voishan sitä jotain kirjoittaa.
Mutta kun tekis mieli kirjoittaa armosta jotain, vaikka se E. Stanley Jonesin lentokonejuttu. Se ei sovi tähän keskusteluun kun tässä on niinku runoja. Hmmm. Täytyy laittaa se sitten joskus johonkin toisaalle. Voi voi...
Armosta jotain? mietitään -
Armo katsoo sinua kasvoihin
jokaisen talon nurkalta
Kulkiessasi
syvät haavat sielussa
Kuolemanharmaan kaupungin katuja
Kutsuu
jokaisessa porttikäytävässä
Rakastavan Isän syliin
uhrautuvan rakkauden kaikkiriittävyydessä
Via Dolorosa
Etkö antaisi itsellesi anteeksi?
etkö antaisi itsellesi luvan?
Löytää kaikki se
mikä sinussa on hyvää ja kaunista
Odottaen puhkeamistaan kukkaan
Kuolemanharmailla kaduilla
armo katsoo kipeyttäsi silmiin
Ja ojentaa hoitavat,
haavoitetut kätensä ristinpuulla
Golgata
Avautuu tieksi läpi
harmaiden talojen, mielesi kivun
Uskalla tulla
valoon, se pyytää
Oi, ihmisen muotoinen armo
jossa Jumala asuu
Poikansa ristin kautta
Niin täynnä hyvyyttään -
jos vain uskaltaisit
Näille suloisille kaduille
Kun kohtaat armon kasvoista kasvoihin
kipeä sielusi murtuu
Ja murrettuun sieluusi vuotavat
parantavat vedet
Kuolemanharmaat kadut pesevät kasvonsa
Sillä kuolema ei ole kaduilla,
ei synnin kipeydessä
Kuolema on niissä
jotka eivät kipunsa läpi näe
Armahdusta
--- --- ----
Annathan Herran
hoitaa sinut terveeksi
rakkaudessaan?
Ottaa kuolemasi pois
tuomiossaan?
Nostaa sinut Elämään
ylösnousemuksensa kautta?
Etkö astuisi ristin kautta
armoon,
joka on Hänessä?!
Niin täynnä laupeutta ja hyvyyttä
etsivää sydäntäsi kohtaan