Ahtisaaren ja Kekkosen ero

Mistähän syystä heterot eivät siihen sorru?

Ahtisaari teki miehentyön jättämällä punikki-Halosen kutsumatta Nobel-juhliinsa!

Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon, mutta Kekkonen vain Lenin-mitalin, joka myönnetään Neuvostoliiton hyväksi tehdyssä työssä ansioituneille.
Ahtisaari mainitaan Wikipediassa yllätyksekseni ansioituneeksi demariksi, kun luulin hänen olevan kepulainen.
Täällä hänen on kerrottu olevan kepulainen, kun hän ei ottanut demarien jäsenkirjaa takaisin presidenttikautensa jälkeen.
Minäkin hommasin sen luettuani heti demarien jäsenkirjan, kun luulin, että muuten ihminen on automaattisesti kepulainen, ilman jäsenkirjaakin.
Kaikkea sitä luuleekin, kun säikähtää ja pahasti hätkähtää.

Ahtisaari neuvotteli rauhaa, ja sai siitä mailman palkinnon mutta Kekkonen tuomitsi sotasyyllisyyksistä syyttömiä joita hän oli sota-aikana itsekkin, ja sai siitä neukkumitallin, ilmaiset vodkajuhlat ja venäläisen poskisuudelman.

Ahtisaari varttui Kuopiossa varuskunnan kasarmialueella, jossa hänen isänsä toimi aliupseerina. Kuopiossa Ahtisaari tapasi tulevan vaimonsa Eevan, joka oli tullut itse koulun takia kaupunkiin. Ahtisaari ehti käydä keskikoulun loppuun Kuopion Lyseossa, ennen kuin perhe siirtyi vuonna 1952 Ouluun isän työn vuoksi ja Ahtisaari jatkoi Oulun Lyseon lukiossa, jossa kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1956.

Oulun opettajakorkeakoulussa Ahtisaari opiskeli kansakoulunopettajaksi ja valmistui vuonna 1959. Toimittuaan opettajana Oulussa ja Pakistanissa hän siirtyi ulkoministeriön tehtäviin 1965, ja 1973 hänet nimitettiin suurlähettilääksi Tansaniaan, Sambiaan, Somaliaan ja Mosambikiin. 22.12.1976 hänet nimitettiin YK:n edustajana Namibia-valtuutetuksi – jonka maan kunniakansalaisuuden hän sai vuonna 1992 ja 27.6.1978 YK:n pääsihteeri Kurt Waldheim nimitti hänet erikoisedustajakseen Namibiaan.

Ahtisaari puhuu sujuvasti suomea, ruotsia, ranskaa, englantia ja saksaa.

Ahtisaari toimi YK:n taloudesta ja hallinnosta vastaavana alipääsihteerinä vuosina 1987-1991. Namibian rauhanturvaoperaation ja itsenäistymissuunnitelman toimeenpano aloitettiin 1.4.1989 UNTAG:in (United Nations Transitional Assistance Group) valvonnassa Ahtisaaren johdolla.

Presidenttiehdokkaaksi Ahtisaari tuli keskeisimmän poliittisen kentän ulkopuolelta. Suomi kamppaili historiansa pahimman laman kourissa ja poliitikkojen maine kansan keskuudessa oli huono. Ahtisaari oli ollut sosialidemokraattisen puolueen jäsen jo 19-vuotiaasta alkaen, mutta ei ollut koskaan istunut kansanedustajana tai ministerinä. Ahtisaari oli hankkinut kannuksensa kansainvälisissä tehtävissä ja kansalaisjärjestöissä enemmän kuin varsinaisessa politiikassa. Ahtisaari voitti vaalit selvällä 250 000 äänen enemmistöllä vastaehdokkaaseen Rehniin nähden ja antoi juhlallisen vakuutuksensa eduskunnalle 1. maaliskuuta 1994.

Suoran kansanvaalin hengen mukaisesti Ahtisaari jatkoi aktiivista yhteydenpitoa kansaan myös vaalien jälkeen. Ahtisaaren aikana Suomen politiikkaan vakiintui maakuntamatkojen käsite aivan eri tavalla kuin edellisten presidenttien aikana. Lupauksensa mukaisesti uusi presidentti vieraili joka kuukausi jossakin maakunnassa.

Myös ulkopolitiikka aktivoitui uudella tavalla Ahtisaaren kaudella. Presidentti Koiviston tavoin Ahtisaari kannatti Suomen EU-jäsenyyttä ja laittoi arvovaltansa peliin hankkeen toteutumisen puolesta. Myönteisen kansanäänestyspäätöksen jälkeen Suomi pääsi liittymään jäseneksi vuoden 1995 alusta lähtien. Ahtisaari jakoi samana vuonna pääministeriksi nousseen Paavo Lipposen näkemyksen Suomen roolista Unionissa, pyrkimisestä kohti ytimiä ja komission aseman tukemisesta.

Maakuntamatkojensa ohella Ahtisaari tuli tunnetuksi monista ulkomaanmatkoistaan. Yksi osoitus Ahtisaaren aktiivisen linjan tuloksista oli muun muassa presidenttien Bill Clintonin ja Boris Jeltsinin huipputapaaminen Helsingissä kevättalvella 1997. Tapaamisen aikana päästiin sovintoon muun muassa NATO:n laajenemisesta itäiseen Eurooppaan. Ahtisaaren kauden ehdoton huippukohta oli merkittävä osuus Kosovon kriisin sovittelijana keväällä 1999. Onnistuminen Kosovossa antoi entistäkin paremmat edellytykset Suomen historian ensimmäiselle EU-puheenjohtajuuskaudelle, joka alkoi saman vuoden heinäkuussa. Presidenttikautensa jälkeen Ahtisaari julkaisi Kosovon kokemuksistaan kirjan Tehtävä Belgradissa.

Ahtisaari ei asettunut toistamiseen ehdolle tasavallan presidentiksi, koska SDP:n ehdokkaaksi asettui muita ehdokkaita]. Ahtisaari kertoi olleensa tyytyväinen ensimmäisestä kaudestaan, mutta toivoi medialta anteeksipyyntöä hänestä luomastaan kuvasta. Ahtisaari arvosteli edeltäjäänsä Mauno Koivistoa siitä, että tämä otti takaisin puolueensa jäsenkirjan presidentinviran päätyttyä. Ahtisaari sanoi kuitenkin kokevansa SDP:n ”henkisesti omaksi puolueekseen”.

http://www.viro.org/kekkonen5-6-2000.htm