Lukekaa uusi tutkimus. Suomalaiset aloitti v41 sodan.
Ei mikää kunnia-asia.
Häpeän.
Ei mikää kunnia-asia.
Häpeän.
Suomi hyökkäsi
Vanhempi mies
402070
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 33 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Sodan aloitti Neuvostoliiton ilmavoimien laaja hyökkäys 25.6. 1941, jonka sotilaallisena tarkoituksena oli tuhota saksalaisia lentokoneita, joita uskottiin olevan Suomen lentokentillä.
Mutta mitä sinä häpeät? Sitäkö, että Suomi yritti saada OMIA alueitaan takaisin jotka se Stalinin ALOITTAMASSA Talvisodassa menetti?
Väinö Voionmaa (eduskunnan ulkoasianvaliokunnan pj. 1940-45), Kuriiripostia 1941-1946, s.11:
18.3.1941
"Pkiven selostuksen mukaan ei Kivimäki ollut esittänyt Saksan avustuksesta mitään muuta kuin ylimalkaisia perusteluja. Mutta täällä ei oltu muuta tarvittu, ne riittivät vakuuttamaan Ristot ym. siitä, että Saksan apu oli varma. Paasikivi piti Kivimäen tiedonantoja päätekijänä siinä sokeassa saksalaisuskossa, joka täällä nyt vallitsee ja hallitsee. Täällä ollaan Ristoa myöten kuulemma vakuuttuneita siitä, että Saksan ja Venäjän välillä tulee sota. Ja silloin täällä lähdetään peliin."
s.45:
25.6.1941
"Me itse saksalaisia olemme tänne suorastaan haalimalla haalineet ja myöskin hävittäneet rauhan mahdollisuuksia."
Maalaisliiton eduskuntaryhmän ptk. 25.6.1941 (Vilhula):
"Nyt on tullut aika toteuttaa Suur-Suomi."
K.-A. Fagerholm, Puhemiehen ääni, s.136:
"Miksi sosiaalidemokraatit eivät lähteneet hallituksesta? Tämä kysymys esitettiin silloin ja on esitetty myöhemmin. Minun ei mielestäni tarvitse vaihtaa mielipidettäni, sanoin silloin ja sanon nyt: olisi ollut vaarallista jättää hallitusvalta kokonaan porvareille. Se olisi merkinnyt lisää valtaa oikeistolaisaineksille ja natsien kannattajille. Nämä piirit olisivat varmasti sitoneet Suomen Saksaan niin lujasti, että siteet olisivat kestäneet katkeraan loppuun saakka."
Edwin Linkomies, Vaikea aika, s.86:
"Jos näet Suomi olisi tahtonut säilyttää rauhan, olisi ollut luonnollista, että ennen kuin ryhdyttiin toteamaan sodan syttyminen, olisi käännytty Neuvostoliiton hallituksen puoleen tiedustelemalla sen tarkoituksia. Sellaiseen tiedusteluun ei kuitenkaan ryhdytty, eikä Moskovan-lähettiläämme ministeri Hynnisen sähkösanomaan, johon sisältyi Suomen asennetta koskeva Molotovin kysymys, lähetetty minkäänlaista vastausta, vaan päinvastoin kiirehdittiin eduskunnalle tiedottamaan sodan syttyneen. Hallitukselle oli siis tärkeää mahdollisimman nopeasti käyttää hyväkseen Neuvostoliiton ilmavoimien toimittamia pommituksia muodollisen sodanjulistuksen antamiseen. Myöhemmin ilmeni, että hallituksen tarkoituksena vielä 25. päivänä aamulla oli ollut antaa eduskunnalle tiedonanto, jossa ei olisi tehty viimeistä johtopäätöstä sodasta, mutta päivän kuluessa suunnitelma oli muuttunut. Mielestäni tätä ei voi selittää muulla tavoin kuin että saatuaan Hynnisen sähkeen hallitus - tai paremminkin sanoen sen sisärengas - alkoi pelätä etteivät venäläiset ehkä jatkaisikaan sotatoimiaan. Vieläpä olisi ollut mahdollista, että jos olisi ryhdytty diplomaattiseen ajatustenvaihtoon, olisi voinut syntyä tilanne, jossa Suomi ei olisi enää saanut tilaisuutta työntää syytä suhteiden katkeamisesta Neuvostoliitolle. On siis historiallisen totuuden nimessä todettava, että Suomen hallitus tahtoi sodan syttymistä."
Ihan turhaa lainausta, kylmyri. N:liitto OLISI JOKA TAPAUKSESSA YRITTÄNYT jälleen Suomen valtausta, joka siltä epäonnistui 1939-40.
Mikä maa se on sellainen, joka tyytyy siihen, että omia alueita ei yritetä saada takaisin? Mikä oikeus N:liitolla oli hyökätä ilman sodanjulistusta 1939? Oli vain oikeus ja kohtuus, että taisteltiin omista alueista loppuun saakka.
Älkää te yrittäkö syyllistää Suomea siitä, että se puolusti omia alueitaan ja yritti vallata ne takaisin.
Miksi se olisi ollut varmaa, että NL olisi yrittänyt joka tapauksessa vallata Suomen. Tätä väitettäsi vastaan puhuu jokunen realiteetti.
Ensinnäkin NL olisi toiminut sotilaalliselta kannalta varsin hömösti, jos se olisi tieten tahtoen sitonut joukkojaan Suomen rintamalle, kun pelätty päävastustaja Saksa hyökkäsi. Saksan tavoite oli tietysti sitoa venäläiset joukot mahdollisimman lavealle sektorille. Siksi Saksa tarvitsi myös Suomen mukanaoloa. NL halusi todennäköisesti Suomen kanssa rauhan myös myöhemmin 1944 ja jälleen samantapaisesta syystä. Joukkoja ei haluttu sitoa Suomeen, koska taistelu Berliinista ja koko Euroopan kohtalosta oli käynnissä. Tässä xxx:n näkemyksessä Suomi nostetaan NL:n silmissä jotenkin merkitykselliseksi asiaksi. Ei Suomi ole laisinkaan mikään keskipistemaa sikäläisin silmin katsottuna. NL:lla olisi myöhemminkin ollut mahdollisuus pakottaa Suomi kulkemaan vähintään Tshekkoslovakian tietä, mutta näin ei tapahtunut. Suomen annettiin säilyttää itsenäisyytensä ja länsimäinen demokratiamuotonsa. Stalinko pyörsikin yhtäkkiä Suomen valtaushalunsa ja luovutti, kun tie näytti olevan kaikkein apposimmillansa.
Entisten alueiden takaisinvaltaus-logiikkasi johtaisi maailmassa loputtomien sotien ketjuun. Jokaisella valtiolla on historiansa aikana rajat vähän eri kohdissa. Tätä samaahan Saddam Irakissakin yritti. Hän halusi liittää entisen Irakin maakunnan takaisin Irakiin. Kansainvälisen yhteisön mielestä tämä oli väärin ja olen kyllä itsekin sitä mieltä, että hyökkäys Kuwaitiin Irakilta riistetyn alueen palauttamiseksi oli väärin. Suomi luovutti 13.3.1940 tekemässään rauhassa NL:lle alueita. Olisi jatkanut taistelua, jos kerran koki rauhan ehdot huonoiksi. Länsivallat tarjosivat apuaan eikä Suomen ollut laisinkaan välttämätöntä solmia rauhaa. Mahdollisuus saada hyvitys korkojen kera Saksan avulla houkutti kuitenkin niin paljon, että huono rauha solmittiin. Rauhassa ne meidän omat alueet kuitenkin siirtyivät sopimusteitse toiselle valtiolle. Ei NL:lla ole ollut mitään oikeutta Alaskaankaan, joka sopimusteitse siirtyi USA:lle. Ei Ruotsiakaan ole kukaan vallannut, kun Ruotsin keskeinen pyrkimys on ollut pysytellä puolueettomana. Ei Ruotsikaan lähtenyt valtaamaan takaisin Venäjälle menettämäänsä Suomea.
Talvisodan aloitti NL hyökkäämällä Suomeen, mutta jatkosodan aloittivat saksalaiset hyökkäämällä myös Suomesta NL:oon ilman että Suomi pyrki estämään tätä. Saksan keskeisestä osuudesta kertoo osaltaan sekin, että myöhemmin YYA-sopimuksessa korostettiin sitä, että sotilaallisiin konsultaatioihin tulee ryhtyä, jos Saksa tai sen kanssa liitossa oleva valtio muodostaa sotilaallisen uhan NL:lle Suomen kautta. Tämä kertoo paljon siitä, mikä NL:n todellinen huoli oli. NL:n silmissä suomalaisten suurin synti lieneekin juuri siinä, että lähdimme taisteluun natsi-Saksan liittolaisena.
"Länsivallat tarjosivat apuaan eikä Suomen ollut laisinkaan välttämätöntä solmia rauhaa."
Mitähän todellista ja realistista apua Suomelle tarjottiin länsivaltojen toimesta?
Suomi oli täydellisen romahduksen partaalla talvisodassa ja rauha oli pakko tehdä!
Ranskalaiset ja englantilaiset joukot olivat helmi-maaliskuussa lähtövalmiina, jos Suomi olisi hyväksynyt avun tarjoamisen. Mannerheimin lausuntojen mukaan Suomi ei suinkaan ollut maaliskuussa romahtamispisteessä. Länsivaltojen ilma-aseapu olisi hyvinkin saattanut pysäyttää venäläisjoukkojen etenemisen. Puolustusministeri Juho Niukkanen oli niitä harvoja, jotka suosittivat länsiavun hyväksymistä. Länsivaltojen apua ei Suomesta käsin edes pyydetty, sitä suorastaan tyrkytettiin meille. Tuskin Englanti ja Ranska olisivat tänne lähettäneet pelkästään miehiä tykiruuaksi. Kyllä tarkoitus on ollut tosi ja totinen eivätkä nämä ihan köykäisiä sotilasmahteja olleet, varsinkaan Englanti. Päämotiivi näillä oli päästä hallitsemaan tällä verukkeella Ruotsin malmivarantoja tai ainakin estämään rautamalmin viennin Saksaan. Jos länsiapu olisi hyväksytty, seuraukset olisivat voivat kaikkiaan olla hyvin arvaamattomat, sillä silloin Saksa olisi luultavasti puuttunut myös tapahtumiin sotilaallisesti.
Nämä historialliset vaiheet selviävät maamme yhden arvostetuimman historioitsijan eli Heikki Ylikankaan julkaistuista tutkimuksista.
Hyväksytkö aina toisten valtioiden etnisten alueiden ryöstöt? Jos niitä ei tuomita tai yritetä korjata (mielummin rauhanomaisesti), ei koskaan oikeutta ole olemassa. Samaten on turha verrata koko maailman vastaaviin tapauksiin. Jokainen on tapaus erikseen.
En hyväksy tietenkään minkaanlaisia aluevaltauksia, joka tapahtuu sotilaallisella hyökkäyksellä toiseen valtioon. NL:n hyökkäys Suomeen marraskuussa 1939 oli kansainvälisen oikeuden mukaan laiton. Kansainliitto tuomitse sen myös laittomaksi. Suomelle tarjoutui tilaisuus pyytää Kansainliiton apua ja puuttumista asiaan helmi- maaliskuussa 1940. Englanti ja Ranska tarjosivat nimittäin Suomelle sotilaallista apua, joka olisi ollut mahdollista muotoilla Kansailiiton avuksi Suomelle. Aivan samaan tapaan kuin Irakin hyökätessä Kuwaitiin tapahtui. Ranska tarjoutui lähettämään heti 20 000 miestä, Englannin mieslukua en nyt muista, mutta jotenkin takaraivossa on yhteislukuna 50 000 miestä. Sen lisäksi Englanti tarjosi Blenheim-pommikoneiden apua Suomelle. Näillä pommikoneilla NL:n huoltokuljetukset olisi saatu katkaistuksi ja siten NL:n hyökkäys pysäytetyksi. Välitöntä sotilaallista ratkaisua länsivaltojen avun hyväksyminen ei olisi tuonut, mutta se olisi voinut johtaa poliittiseen ratkaisuun. Englanti lupasi Suomelle entisten rajojen palauttamista eli valloitetun Karjalan takaisinsaamista. Tämä olisi siis se päämäärä, joka avulle asetettiin.
Suomalaiset olivat maaliskuun alussa pitkään kahden vaiheilla, hyväksyäkö apu vai ei. Näitä kahden vaiheilla olijoita olivat Mannerheim, Ryti, Tanner ja Paasikivi. Sotilaista Wallden muistaakseni kannattaa välitöntä rauhantekoa, kun taas Airo turvautumista länsivaltojen apuun. Poliitikoista länsivaltojen avuntarjouksen olisi kernaimmin hyväksynyt ministeri Uuno Hannula ja myös puolustusministeri Juho Niukkanen. Myös presidentti Kyösti Kallio oli taipuvainen hyväksymään länsivaltojen avun tyrkyttämisen. Sotilaallinen tilanne oli huono, muttei katastrofaalinen, mistä kertoo se, että NL:n asettamien määräaikoijen annettiin kulua umpeen ja maaliskuun alussa länsivaltojen avun hyväksyminen oli erittäin realistinen vaihtoehto. Jälkeenpäin Mannerheim ja muut ovat sanoneet, että oli vain yksi vaihtoehto, mutta nämä sanomiset ovat ristiriidassa herrojen käyttäymisen kanssa maaliskuun alussa. Lopulta ensisijaisesti Ryti kallistui rauhanteon kannalle, mikä merkitsi käytännössä länsiavun torjumista. Ryti, Paasikivi ja Tanner olivat keskeisesti päättämässä tästä Suomen kohtalonkysymyksestä.
Suomi torjui siis sen tien, joka olisi ollut laillisuuden toteuttamista. Länsivaltojen apu olisi ollut merkittävä. Suomen ratkaisu on selitettävissä vain sillä, että Saksa Hermann Göringin suulla lupasi Suomelle vielä enemmän ("Suomi saa hyvityksen korkojen kera"). Ja tietysti se, että suomalaispoliitikot arvelivat Saksan voittavan tulevan suursodan. Suomi valitsi siis sotaisan tien laillisuuden sijaan. Ruokahalu kasvoi syödessä. Koskan Suomi valitsi näin, rauhaa NL:n kanssa on pidettävä kansainvälisen oikeuden mittapuiden mukaan molempia osapuolia sitovana, pätevänä sopimuksena. Myöhemmin Suomi sitten lähti Saksan avustuksella hakemaan luvattua hyvitystä. Eli Suomesta tuli natsi-Saksan liittolainen, joka lähti arveluttavaan hyökkäyssotaan. Tästä on kysymys, kun Tuntemattomassa sotilaassa Honkaoja rukoilee, ettei Suomen herra enää toista kertaa löisi päätään Karjalan mäntyyn.
Suomen poliittinen johto arvasi siis lopulta väärin suursodan lopputuloksen. Jos länsiapu olisi hyväksytty se olisi merkinnyt ratkaisevaa käännettä koko toisen maailmansodan asetelmalle. Olisvathan Englanti ja Ranska sen myötä joutuneet sotaan NL:a vastaan. TOdennäköisesti USA olisi myöhemmin liittynyt tähän samaan rintamaan. Euroopassa olisi siis ollut kolme osapuolta, jotka olisivat sotineet kaikki toisiaan vastaan. Myös Ruotsi olisi ajautunut suurella varmuudella sotaan mukaan, jos Suomi olisi hyväksynyt avun. Tämä suomalaisten päätös lienee historiallisesti katsoen todella suurimerkityksinen, jos spekuloidaan näillä vaihtoehdoilla.
Minusta hyökkäyssota ei ole silloin areveluttavaa, jos päämääränä on omien etnisten ja kansainvälisesti tunnustettujen alueiden takaisin saaminen, kun ne ovat törkeällä kansainliiton tuomitsemalla hyökkäyssodalla viedyt, varsinkaan kun rauhanomaiset neuvottelukeinot eivät tuota tulosta.
Venäläismielinen, melkein stalinistinen historiankirjoituksesi ontuu melkoisesti.
Jos kerran Neuvostoliitto pelkäsi vain oman turvallisuutensa puolesta niin miksi Molotov sitten syyskuussa 1940 Berliinissä käydessään aneli Ribbentropilta (viime kädessä Hitleriltä) lupaa Suomen kysymyksen loppuunsaattamiseen, käytännössä uuteen hyökkäykseen Suomea vastaan?
Tässä vaiheessahan natsisaksan ja Neuvostoliiton liitto oli vielä erittäin vahva. Hitler torjui Molotovin aloitteen viittaamalla haluunsa rauhoittaa pohjoismaat raaka-ainetoimituksia varten.
"Tässä vaiheessa natsi-Saksan ja NL:n liitto oli vielä erittäin vahva."
Olipas tosi vahva. Sota odotti muutaman kuukauden päässä. Saksan ja NL:n liitto ei ollut koskaan vahva. Se oli vain kulissi, joka oli luotu tulevan sodan lykkäämiseksi siihen saakka kunnes osapuolet olisivat valmistautuneita. Kaikki tiesivät tämän ja "liitto" oli vain diplomaattista teatteria.
lukea Erkki Palolammen kirja kollaa kestää,niin tiedät kollaan tilanteen.sama tilanne oli kaikilla rintamilla!
Ainakin Neuvostoliiton diktaattori Stalin luotti Molotov-Ribbentrop sopimukseen niin vahvasti että saksalaisten hyökkäys kesäkuussa -41 tuli hänelle, kuten koko Neuvostoliiton johdolle, suurena järkytyksenä (lue esimerkiksi Radzhinskin Stalin kirja). Kyseinen Molotov-Ribbentrop sopimus muuten toteutettiin Suomea lukuunottamatta kaikilta osin.
Olet sinä täysin tietämätön historiasta jos alat puolustelemaan Stalinin ja Hitlerin kaltaisia verisiä diktaattoreita joiden jäljiltä jäi miljoonia kuolleita. Kommunismin ja natsismin nimissä tietysti voi sanoa mitä tahansa mutta mitä väitteet kertovat esittäjistään?
"Stalin luotti Molotov-Ribbentrop sopimukseen niin vahvasti että saksalaisten hyökkäys kesäkuussa -41 tuli hänelle, kuten koko Neuvostoliiton johdolle, suurena järkytyksenä"
Väärin. Hyökkäyksen AJANKOHTA tuli hänelle yllätyksenä. Ei hyökkäys sinänsä. Sen sijaan korkein upseeristo oli hyvin tietoinen reaalisen uhkan olemassaolosta. He eivät kuitenkaan saaneet Stalinia vakuuttuneeksi. Tästä oli tosin sittemmin se hyöty, että jatkossa Stalin delegoi sotilaallista päätösvaltaa yhä enemmän itseään paremmille upseereille: Zhukoville, Voronoville, Jeremenkolle jne. Tässä suhteessa hän poikkesi Hitleristä, joka pompotti upseereitaan omien päähänpistojensa mukaan. Ratkaiseva ero sodan lopputuloksen ja ihmiskunnan pelastumisen kannalta.
Se on aivan sanomatta selvää, että Stalin solmi Hitlerin kanssa tämän Molotov-R. sopimuksen, jossa N:liitto sai vapaat kädet Suomen kohdalla. Vakaa aikomus N:liitolla oli valloittaa koko Suomi samalla tavoin kuin Baltina maat sittemmin.
Molotov-Ribbentrop solmittiin vasta Münchenin sopimuksen jälkeen. Merkittävä pointti syy-seuraussuhteen kannalta.
Ei minun historiankirjoitukseni ole laisinkaan venäläismielistä. Argumentointi on yleispätevää, puhuttiinpa mistä valtiosta tahansa. Sodassa pitää välttää joukkojen sitomista usean rintaman sotaan. Tämä on ihan historiallinen fakta ja tästä vähänkin järjissään olevat hallitsija ja sotapäälliköt ovat varsin hyvin tietoisia.
Molotov-Ribbemtropp sopimus on todettu jälkikäteen ajanvoittamissopimukseksi. Kumpikin osapuoli halusi varastautua tulevaan yhteenottoon. Saksa halusi myös saattaa sodan länsirintamalla sellaiseen vaiheeseen, että se voi käydä menestyksekästä sotaa idässä. Stalin on hyvin tietoinen tästä ja mielsi Saksan pääviholliseksi. Hyökkäys ei tullut Stalinille yllätyksenä, ehkä ajankohta oli hänelle yllätys kuten joku jo tuossa totesikin. Stalin varusti koko ajan armeijaansa suurta koitosta varten.
Varmasti Stalin ja NL näkivät myös Suomen mahdollisena sotarintamana, joka oli hyvä saada hallintaan ennen kuin yhteenotto Saksan kanssa tulisi. Kysymys ei ollut mistään Lebensraumin suurentamisesta, vaan hyvien puolustusasemien saavuttamisesta. Kyse oli siitä, että vihollinen eli Saksa haluttiin mahdollisimman kauas omasta rajasta alkuasetelmissa. Samaa tarkoitusta palvelivat sitten myöhemmin Itä-Euroopan puskurivyöhykkeen vasallivaltiot. NL:lla olisi ollut mahdollisuus pakottaa myös Suomi tällaiseksi Tshekkoslovakian kaltaiseksi puskurimaaksi, mutta se ei tehnyt sitä. Jossain määrin on selittämätöntä se, miksi se ei näin menetellyt. Osasyy tähän lienee ollut se, että Suomessa kommunisteilla oli suhteellisen vähän kannatusta. Muissa itäisen Euroopan maissa sen sijaan kommunistit olivat kansallissankareita, koska he taistelivat saksalaisia fasisteja vastaan. Myös NL:oon suhtauduttiin samasta syystä suopeammin.
Luepa mainitsemani Radzhinskin Stalin-elämänkerta niin käsityksesi voi muuttua.
"Varmasti Stalin ja NL näkivät myös Suomen mahdollisena sotarintamana, joka oli hyvä saada hallintaan ennen kuin yhteenotto Saksan kanssa tulisi. Kysymys ei ollut mistään Lebensraumin suurentamisesta, vaan hyvien puolustusasemien saavuttamisesta. Kyse oli siitä, että vihollinen eli Saksa haluttiin mahdollisimman kauas omasta rajasta alkuasetelmissa. Samaa tarkoitusta palvelivat sitten myöhemmin Itä-Euroopan puskurivyöhykkeen vasallivaltiot. NL:lla olisi ollut mahdollisuus pakottaa myös Suomi tällaiseksi Tshekkoslovakian kaltaiseksi puskurimaaksi, mutta se ei tehnyt sitä. Jossain määrin on selittämätöntä se, miksi se ei näin menetellyt. Osasyy tähän lienee ollut se, että Suomessa kommunisteilla oli suhteellisen vähän kannatusta. Muissa itäisen Euroopan maissa sen sijaan kommunistit olivat kansallissankareita, koska he taistelivat saksalaisia fasisteja vastaan. Myös NL:oon suhtauduttiin samasta syystä suopeammin".
Baltian maathan liitettiin Neuvostoliittoon jo vuosi ennen operaatio Barbarossaa. Neuvostoliitto ei päästänyt Itävaltaa lukuunottamatta yhtään miehittämäänsä maata toisen maailmansodan jälkeen pois alaisuudestaan (huipentumina Unkari 1956 ja Tsekkoslovakia 1968). Mitä muuta se oli kuin lebensraumin hankintaa?
Puolustelet diktatuuria joka ei tosiasioiden ja miljoonien uhriensa puolesta ansaitse puolustelua
En puolustele sen paremmin diktatuuria kuin stalinismiakaan. Nämä asiat ovat historian tutkimuksen tuolla puolen. Ainoa motiivini on totuuden etsiminen. Tuomitseminen ja siihen liittyvä arviointi kuuluu muille. Ei pidä sotkea tunteita ja myyttejä faktoihin ja historiallisiin spekulaatioihin. Pitää tarkastella sitä, mitä tapahtui ja miksi näin tapahtui ja mitkä olivat tapahtumien syyt ja seuraukset. Myös vaihtoehtoisia valintoja, jotka olivat realistisia päätöksentekohetkenä on järkevää pohtia. Kun tällaisia kysymyksiä esittää ja yhdistää niihin historiassa esiintyviä toistoja, joita ehkä jonkinlaisiksi lainalaisuuksiksi voisi kutsua, päätyy joihinkin johtopäätöksiin tai siihen, että jotkut muut johtopäätökset ovat kyseenalaistettava. En väitä, että esittämäni historian tiedot ovat lopullisia totuuksia. Totuus on sipaleista ja uutta tietoa kertyy koko ajan, kun esim. neuvostoarkistot avautuvat.
luovutit?vai luetko kirjaa?
Varaudu sokeiden junttien pommitukseen.
Jos yritettiin vaan hakea omaamme takaisin? Mitä pahaa siinä on? Taas yksi,joka nöyristelee suurvallan voiman edessä! Juntti!
Taidat olla tosi vanha ukko, kun olet kerran ollut mukana päättämässä jatkosodan aloittamisesta...
Tuskinpa keneltäkään alle 30-vuotiaalta kysyttiin mitään jatkosotaan lähtiessä. Joten olet vähintään 92-vuotias?
Meitä nuorempia ei nuo sotasyyllisyysasiat oikein kiinnosta. Sillä toisin kuin Raamattu väittää, syyllisyys ei periydy.
N:liitolta jäi Talvisodassa työ kesken, nimittäin Suomen valloittaminen. N:liitto olisi joka tapauksessa tullut rajan yli. Vuorenvarmasti. Aloittihan se Talvisodankin ilman sodanjulistusta ja marssioppaat olivat Helsingin voitonparaatiin saakka!
>Sillä toisin kuin Raamattu väittää, syyllisyys ei periydy.<
Näkyypä tuo Saksassa periytyvän. Ennen niin suoraselkäinen kansa on joutunut ottamaan miljoonia lammaspaimenia maahansa. Entisten tekojensa tähden! Jo kolmas sukupolvi joutuu pyytelemään anteeksi olemassaoloaan isiensä tekojen tähden, joten perinnöstä lienee kysymys?
Milloin alkavat venäläiset ja Venäjä pyytämään Stalinin tekoja anteeksi?
Miksi pitäisi? Sen aikaisen politiikan mukaan he eivät tehneet mitään väärää.(Omasta mielestään). Sama pätee saksalaisiin. Miksi seuraavien sukupolvien täytyisi pyydellä anteeksi edellisten tekemisiä, jos kerran syyllisyys ei periydy? Eihän maailmassa muuta kerkeäisi tehdäkään, kuin pyydellä anteeksi, jos tuolle tielle lähdetään.
Ja lähdettiin tekemään vielä Suur-Suomeakin,eipä päästy Uralille,eikä paljon muuallekkaan...
Suur-Suomi EI ollut virallinen tavoite. Vanhan rajan yli työntyminen oli sotastrateginen toimi. Jos siinä tilanteessa joudutaan perääntymään, on se varaa tehdä, mutta vain laillisille rajoille asti.
rajan ylitykset aina on juu,heh-heh.Niinkuin saksalaisillakin...
Ei tämä ole mitään uutta tietoa. Saksa hyökäsi maaperältämme NL:oon ilman että sitä yritettiin mitenkään estää tai tuomita. Kaiken lisäksi ainakin osa Suomen päättäjistä oli tietoinen jo etukäteen Saksan aikeista. Jo 1940 alkuvuodesta natsi-Saksa lupasi Suomelle hyvityksen korkojen kera, jos Suomi vain tekee rauhan NL:n kanssa. Saksan sotatoimet alkoivat 22.6, johon NL vastasi 25.6, jolloin Suomi vasta totesi olevansa sodassa NL:a vastaan. Esim. Iso-Britannia julisti myöhemmin sodan Suomea vastaan, koska Suomi ilmiselvästi lähti taistelemaan natsi-Saksan liittolaisena.
Vihdoinkin joku sanoo niinku asia on,,,
Vielä kerran KIITOS
iso-britania julisti suomelle sodan 06,12,1941
stalinin painostuksesta,ERITTÄIN vastahakoisesti!
Lukekaa historiaa PIKKU_POJAT!
iso-Britannia oli tuon ajan suurvaltoja, joka päätti asioista oman kantansa mukaan eikä ollut painostettavissa. Tuskinpa englantilaiset olivat kovin mielissään siitä, että Suomi oli torjunut niiden avuntarjouksen maaliskuussa 1940 ja sitten 22.6.1941 tarjonnut Saksalle mahdollisuutta hyökätä Suomesta käsin NL:oon. Saksa oli Iso-Briannian päävihollinen ja oli luonnollista, että Saksan liittolaisiakaan ei pidetty ystävinä. Suomessa ei myöskään ollut merkittävää maanalaista oppostiota, joka olisi vastustanut Saksan kanssa liittoutumista kuten eräissä muissa maissa oli. Italia ei esim. ollut yhtenäisesti natsi-Saksan ja oman fasistihallinnon tukena. Tämä on yksi syy siihen, miksi Italiassa kommunistinen puolue sai paljon kannatusta sodan jälkeen aina 80-luvulle saakka.
historiaa!äläkä oleta asioita.Stalin painosti britanian julistamaan sodan suomelle!Et varmaan tiennyt että Mannerheimilla oli erittäin läheiset suhteet englannin hoviin!
ei ole mitään häpemistä vaikka olisikin aloittanut!sota käytiin kommunismia vastaan,aatetta mikä ei kunnioita mitään ihmisarvoja eikä yksilön vapautta!sitä vastaan voidaan sotia aina!
Oikein! Ei ole MITÄÄN häpeämistä siinä, että Suomi yritti saada omat etniset ja kulttuuriset alueensa alueensa takaisin, jotka törkeällä hyökkäyssodalla vietiin.
Mainitsin alustuksessa "Suomalaiset aloitti v41 sodan"
Vain tästä sodasta kirjoitin.
...Huomaan, aika ei ole vielä kypsä totuuden ilmaisemiseen.
-Tosin on useita kypsiäkin ajatuksia tullu.
Toivon , että uusi nuoriso näkee myös esi-isien pahat teot ja tuomitsee ne.
Toivon, että nuoriso näkee muutakin kuin suomettunutta historiankirjoitusta ja natsi-peikkoja joka puolella. Totuus on se, että N:liitto aloitti Talvisodan. Ilman sitä meillä olisi vieläkin vauras ja hyvinvoiva Karjala. katsokaa sitä aluetta nyt. Tosiasiat on myönnettävä ja se, että virheitä tehtiin Jatkosodassa. Se ei poista sitä tosiasiaa, että N:liitto aikoi Suomelle saman kohtalon kuin Baltian maille. Lähtekää siitä liikkelle.
Tietosi taso on suomalaisen heikko,varsinkin jos pitäisi puhua jatkosodasta?