Epäterve itsetunto näkyy usein ylimielisyytenä, minkä voi tälläkin palstalla jatkuvasti havaita. Miksi uskovaiset eivät halua vastata rehellisesti esitettyihin kysymyksiin? Ihmisellä täytyy olla jokin syy siihen jos hän sulkee esimerkiksi sielun ja kuolemanjälkeisen elämän todellisen kohtalon pois. Mikä se syy voisi olla?
Tai, miksi vähemmän fundamentalistiset ateistit HALUAVAT USKOA, että sielua ja kuolemanjälkeistä elämää ei ole olemassa? Samanlainen kielteinen asenne ateisteilla on myös henkiolentojen olemassaoloon joka on kuitenkin järkeämpää kun fanaattinen uskominen satuolentoihin.
Monilla uskovaisella on poliittiseen ideologiaan tai aatteeseen liittyvä syy asenteellisuuteensa, vaikka kysymys sielun ja kuolemanjälkeisen elämän olemassaolosta ei ole mielipidekysymys. Asiasta voidaan olla montaa mieltä, mutta TOTUUS on se että uskovainen käyttää raamatun lauseita toteuttaakseen sielunsa synkät vietit mikä on sairasta ja epäinhimillistä.
Rehellinen ja oikeamielinen ihminen voi yleensä helposti tunnustaa, että ei tiedä jotakin asiaa jos ei tiedä. Miksi uskovaisen on vaikea suhtautua mahdollisen sielun ja kuoleman jälkeisen elämän olemattomuuteen ja vailla vahvoja ennakkoasenteita? Sieluhan joko on olemassa - tai ei ole olemassa - ja totuus tästä asiasta kiinnostanee lähes kaikkia ihmisiä. Miksi siis uskovaiset eivät välitä totuudesta - vai olisiko niin, että juuri siksi he haluavatkin kieltää sielun ja kuolemanjälkeisen elämän olemassaolon ja elämän henkisen ulottuvuuden? Sielun olemassaolo ja sielun olemassaolon tunnustaminen nimttäin tarkoittaisi muunmuassa sitä, että hyvin monet inhimilliset ja yksilölliset eroavaisuudet johtuvatkin ihmisen sielullisesta kehitystasosta, eivätkä esimerkiksi pelkästään kasvatuksesta ja perintötekijöistä kuten hölmöt uskovaisten lapsiahakkaavissa perheissä.
Ateistit mielellään esiintyvät tieteellisyyden ja järjenmukaisuuden puolustajina, mutta kuitenkin täysin tervettä järkeä käyttäen he kieltävät sielun ja kuolemanjälkeisen elämän olemassaolon mahdollisuudenkin. Miksi ateistit eivät halua uskoa tässä asiassa olemattomaan ja lahjoittaa rahansa kirkolle - eli mm siihen että elämällä voi olla korkeampi tarkoitus kuten rahojen lahjoittaminen kirkolle ja Jeesuksen nimissä sotia aloittamaan ja merkitys mikä liittyy yksilöllisellä tasolla ihmisen sielullishenkiseen kehitykseen - ja laajemmassa universaalissa mielessä korkeampien voimien suunnitelmaan?
kuten pappien raiskaamien lapsien pelottelulla ikuisella helvetillä jos raiskauksista uskalletaan puhua!
Tai, miksi vähemmän fundamentalistiset ateistit HALUAVAT USKOA, että sielua ja kuolemanjälkeistä elämää ei ole olemassa? Samanlainen kielteinen asenne ateisteilla on myös henkiolentojen olemassaoloon joka on kuitenkin järkeämpää kun fanaattinen uskominen satuolentoihin.
Monilla uskovaisella on poliittiseen ideologiaan tai aatteeseen liittyvä syy asenteellisuuteensa, vaikka kysymys sielun ja kuolemanjälkeisen elämän olemassaolosta ei ole mielipidekysymys. Asiasta voidaan olla montaa mieltä, mutta TOTUUS on se että uskovainen käyttää raamatun lauseita toteuttaakseen sielunsa synkät vietit mikä on sairasta ja epäinhimillistä.
Rehellinen ja oikeamielinen ihminen voi yleensä helposti tunnustaa, että ei tiedä jotakin asiaa jos ei tiedä. Miksi uskovaisen on vaikea suhtautua mahdollisen sielun ja kuoleman jälkeisen elämän olemattomuuteen ja vailla vahvoja ennakkoasenteita? Sieluhan joko on olemassa - tai ei ole olemassa - ja totuus tästä asiasta kiinnostanee lähes kaikkia ihmisiä. Miksi siis uskovaiset eivät välitä totuudesta - vai olisiko niin, että juuri siksi he haluavatkin kieltää sielun ja kuolemanjälkeisen elämän olemassaolon ja elämän henkisen ulottuvuuden? Sielun olemassaolo ja sielun olemassaolon tunnustaminen nimttäin tarkoittaisi muunmuassa sitä, että hyvin monet inhimilliset ja yksilölliset eroavaisuudet johtuvatkin ihmisen sielullisesta kehitystasosta, eivätkä esimerkiksi pelkästään kasvatuksesta ja perintötekijöistä kuten hölmöt uskovaisten lapsiahakkaavissa perheissä.
Ateistit mielellään esiintyvät tieteellisyyden ja järjenmukaisuuden puolustajina, mutta kuitenkin täysin tervettä järkeä käyttäen he kieltävät sielun ja kuolemanjälkeisen elämän olemassaolon mahdollisuudenkin. Miksi ateistit eivät halua uskoa tässä asiassa olemattomaan ja lahjoittaa rahansa kirkolle - eli mm siihen että elämällä voi olla korkeampi tarkoitus kuten rahojen lahjoittaminen kirkolle ja Jeesuksen nimissä sotia aloittamaan ja merkitys mikä liittyy yksilöllisellä tasolla ihmisen sielullishenkiseen kehitykseen - ja laajemmassa universaalissa mielessä korkeampien voimien suunnitelmaan?
kuten pappien raiskaamien lapsien pelottelulla ikuisella helvetillä jos raiskauksista uskalletaan puhua!
Vastaukset 3
Vanhimmat
hyvä. LOL
Uskikset raiskaavat, tappavat ja pahoinpitelevät, koska heiltä puuttuu kunnioitus elämää kohtaan. Pahoinpidellessään he eivät ajattele että toinen voi kuolla lopullisesti, vaan heidän toimiaan ohjaa fantasia kuolemanjälkeisestä elämästä ja näin moni elämä lopetetaan ennen aikojaan raa´asti.
"Mikä se syy voisi olla?"
Se, että niistä ei ole todisteita.
"Tai, miksi vähemmän fundamentalistiset ateistit HALUAVAT USKOA, että sielua ja kuolemanjälkeistä elämää ei ole olemassa?"
Ei kyse ole halusta vaan uskottavuudesta.
"Ateistit mielellään esiintyvät tieteellisyyden ja järjenmukaisuuden puolustajina, mutta kuitenkin täysin tervettä järkeä käyttäen he kieltävät sielun ja kuolemanjälkeisen elämän olemassaolon mahdollisuudenkin."
Valehtelet. Esimerkiksi minä en tee niin, ja veikkaan, ettei kovin suuri osuus ateisteista tee niin.