Tässä ote tulevilta Jeesus -nettisivuiltani:
Jeesus oli täysin varma siitä, että pian saapuu Jumalan valtakunta. Ehkä siksi hän ei vaivautunut saarnaamaan yhteiskunnallisesta tasa-arvosta naisille, tai tuomitsemaan sanallakaan orjuutta, jonka Jahve oli säätänyt 2.Moos.21:ssä.
Oli syynä tähän mikä tahansa, jälkikäteen ei voi kuin valitella, kun ajattelee mitä muutama jyrkkä orjuuden vastainen lausunto Jeesukselta itseltään olisi saanut aikaan länsimaisessa yhteiskunnassa. ( Nykyisissä raamatunkäännöksissä ”orja” usein sievistellään ”palvelijaksi” ja jopa ”työntekijäksi”, kuten Suomen koteihin jaetun katekismuksen X käskyssä.) Jeesus esitti kuitenkin lausuntoja, joissa orjuus hyväksytään itsestäänselvänä normaalina järjestyksenä, josta poikkeaminen nimenomaan olisi suuren kummastuksen kohde. Paavali kehottaa erästä kristittyä orjanomistajaa kohtelemaan kristittyä orjaa ”veljenä Kristuksessa”.
Jeesus taas näyttää olevan toisilla linjoilla: Luukas 17:9: ssä hän pitää outona jo jos orjaa kiitetään kun tämä on tehnyt kovan työnsä, vaikka tämä orja ei ole päässyt edes heti raskaista kyntötöistä palattuaan syömään. Hänen pitää odottaa syrjässä kunnes isäntä on syönyt, aivan kuin orjan kuuluisi saada vain tähteitä. Jeesus myös kaukoparantaa erään orjan tuomitsematta orjuutta sanallakaan orjan isännälle, jota Jeesus pitää esimerkillisenä miehenä. On vielä lisääkin orjille töykeitä lausuntoja. Orjia hän ei siis halunnut vapauttaa, eikä häneltä ole säilynyt ainuttakaan sanaa näiden veljellisestä kohtelusta, joka olisi voinut mullistaa orjien aseman länsimaisessa yhteiskunnassa. Pyhässä Koraanissa sentään Jumala itse käskee että muslimiorjan on asuttava, syötävä ja puettava jotakuinkin yhtä hyvin kuin isännän.
Paavali joka sentään mullisti melkein kaiken muun, jatkoi orjuuden säilyttämistä. Hän palautti karanneen orjan (!) kristitylle orjanomistajalle, ja käski toisaalla orjien palvella ”nurjiakin” isäntiä. Jokainen voi arvata, mitä tämä sana tosielämän orjuudessa tarkoittaa. Paavali sanoo tässä että he tulevat ”viattomina kärsimään”.
Orjat olivat Paavalille vain kultillisesti (kuolemanjälkeisesti) tasaveroisia; heitä piti tosin kohdella hyvin niin kuin muutakin arvokasta omaisuutta, ikään kuin pitäisi veljeään vankinaan. Emme kylläkään tiedä, pitikö näin olla vain tämän yhden palautetun orjan, vai kristittyjen orjien vai kaikkien orjien suhteen.
Tämäkin tasaveroisuus, joka oli voimassa jokaisen jumalanpalveluksen aikana, oli orjien mielestä paljon, ja riittävä syy ruveta kristityksi. Kristittyjen sisäisissä kokouksissa ei varhaisvaiheessa, ainakaan ennen n.200 –lukua, suhtauduttu orjiin millään tavalla halveksivasti, vaikkei heidän vapauttamisestaan haaveiltukaan.
Rooman valtakunnassa oli n.55 miljoonaa asukasta ja näistä ainakin 40% oli nykykatsannossa jonkin asteisesti orjan asemassa, joka oli alkuaikoina uskon leviämistä vauhdittava seikka.
Kun sittemmin ensimmäinen kristitty keisari sai piispoilta ohjeita lainsäädännön kristillistämiseksi, saatiin lakeja, jotka kielsivät rikollisten ristiinnaulitsemisen ja toivat sunnuntaipäivän. Saatiin myös laki, joka nimenomaan kielsi ankarasti orjien ja vapaiden väliset avioliitot.
Samalla muinais -Roomassa niin yleinen vapauttamiskäytäntö ja kotitalousorjien läheiset suhteet isäntäväkeen lähes lakkasivat, ja uusista ammatin perinnöllisyyteen sitovista laeista syntyi nopeassa tahdissa maaorjuus, joka suorastaan räjäytti nousuun orjien määrän. Orjien orastanut toivo tasaveroisuudesta kristinuskossa oli murskattu.
Joka tapauksessa on varmaa, että Raamatun tekstin kannan mukaan ihminen voi omistaa toisen ihmisen kuin tavaran. Kristinuskon saatua vallan Paavalin ja Jeesuksen asenteiden käsitettiin olevan vahva todiste siitä, että kristittyjen oli sopivaa kohdella ihmistä tavarana, ja käydä laajaakin orjakauppaa. Tässä vaiheessa naisetkin oli alennettu vain kultillisen tasaveroisuuden asteelle, ja unohdettu kehotus kohdella orjia hyvin, veljinä Kristuksessa. Ja VT:han, jota paljon luettiin, suorastaan käskee orjuuttamaan ei-juutalaisia. Nyt tämä käsky muutettiin koskemaan ei-kristittyjen orjuuttamista, ja sittemmin uskontorajakin unohdettiin ja siirryttiin käyttämään värirajaa.
Paavalikin kai odotti Jumalan valtakunnan pian tekevän kuitenkin lopun orjuudesta, niin kuin sen piti tehdä loppu avioliitoista ja muustakin yhteiskuntajärjestyksestä, joka asia näkyy hänen kirjoituksissaan ”roomalaisille” erityisen selvästi. Koska kaikki uskovat temmattaisiin Jumalan luo taivaisiin niin sukupuolierotkin häviäisivät Herran sanojen mukaan: ”ja he ovat kuin enkelit taivaissa” yhteiskunnan ja orjuuden häviämisen jälkeen.
Yhteiskunnasta ei tullutkaan sitten loppua, ja kirkko oli pian sallituksi tulemisensa ja nopean kasvunsa jälkeen suurin yksittäinen orjanomistaja, koskapa se tarvitsi nopeasti kasvavalle maaomaisuudelleen työläisiä, eikä halunnut maksaa näille.
Kristilliset piirit olivat nimenomaan niitä, jotka - Raamatulla kantaansa perustellen - pisimpään taistelivat orjuuden kumoamista vastaan, ja heidän vastavoimanaan olivat agnostikko- ja ateistihumanistit, unitaariuniversalistit, sekä kristillisistä lähes vain kveekarit.
Jeesus oli täysin varma siitä, että pian saapuu Jumalan valtakunta. Ehkä siksi hän ei vaivautunut saarnaamaan yhteiskunnallisesta tasa-arvosta naisille, tai tuomitsemaan sanallakaan orjuutta, jonka Jahve oli säätänyt 2.Moos.21:ssä.
Oli syynä tähän mikä tahansa, jälkikäteen ei voi kuin valitella, kun ajattelee mitä muutama jyrkkä orjuuden vastainen lausunto Jeesukselta itseltään olisi saanut aikaan länsimaisessa yhteiskunnassa. ( Nykyisissä raamatunkäännöksissä ”orja” usein sievistellään ”palvelijaksi” ja jopa ”työntekijäksi”, kuten Suomen koteihin jaetun katekismuksen X käskyssä.) Jeesus esitti kuitenkin lausuntoja, joissa orjuus hyväksytään itsestäänselvänä normaalina järjestyksenä, josta poikkeaminen nimenomaan olisi suuren kummastuksen kohde. Paavali kehottaa erästä kristittyä orjanomistajaa kohtelemaan kristittyä orjaa ”veljenä Kristuksessa”.
Jeesus taas näyttää olevan toisilla linjoilla: Luukas 17:9: ssä hän pitää outona jo jos orjaa kiitetään kun tämä on tehnyt kovan työnsä, vaikka tämä orja ei ole päässyt edes heti raskaista kyntötöistä palattuaan syömään. Hänen pitää odottaa syrjässä kunnes isäntä on syönyt, aivan kuin orjan kuuluisi saada vain tähteitä. Jeesus myös kaukoparantaa erään orjan tuomitsematta orjuutta sanallakaan orjan isännälle, jota Jeesus pitää esimerkillisenä miehenä. On vielä lisääkin orjille töykeitä lausuntoja. Orjia hän ei siis halunnut vapauttaa, eikä häneltä ole säilynyt ainuttakaan sanaa näiden veljellisestä kohtelusta, joka olisi voinut mullistaa orjien aseman länsimaisessa yhteiskunnassa. Pyhässä Koraanissa sentään Jumala itse käskee että muslimiorjan on asuttava, syötävä ja puettava jotakuinkin yhtä hyvin kuin isännän.
Paavali joka sentään mullisti melkein kaiken muun, jatkoi orjuuden säilyttämistä. Hän palautti karanneen orjan (!) kristitylle orjanomistajalle, ja käski toisaalla orjien palvella ”nurjiakin” isäntiä. Jokainen voi arvata, mitä tämä sana tosielämän orjuudessa tarkoittaa. Paavali sanoo tässä että he tulevat ”viattomina kärsimään”.
Orjat olivat Paavalille vain kultillisesti (kuolemanjälkeisesti) tasaveroisia; heitä piti tosin kohdella hyvin niin kuin muutakin arvokasta omaisuutta, ikään kuin pitäisi veljeään vankinaan. Emme kylläkään tiedä, pitikö näin olla vain tämän yhden palautetun orjan, vai kristittyjen orjien vai kaikkien orjien suhteen.
Tämäkin tasaveroisuus, joka oli voimassa jokaisen jumalanpalveluksen aikana, oli orjien mielestä paljon, ja riittävä syy ruveta kristityksi. Kristittyjen sisäisissä kokouksissa ei varhaisvaiheessa, ainakaan ennen n.200 –lukua, suhtauduttu orjiin millään tavalla halveksivasti, vaikkei heidän vapauttamisestaan haaveiltukaan.
Rooman valtakunnassa oli n.55 miljoonaa asukasta ja näistä ainakin 40% oli nykykatsannossa jonkin asteisesti orjan asemassa, joka oli alkuaikoina uskon leviämistä vauhdittava seikka.
Kun sittemmin ensimmäinen kristitty keisari sai piispoilta ohjeita lainsäädännön kristillistämiseksi, saatiin lakeja, jotka kielsivät rikollisten ristiinnaulitsemisen ja toivat sunnuntaipäivän. Saatiin myös laki, joka nimenomaan kielsi ankarasti orjien ja vapaiden väliset avioliitot.
Samalla muinais -Roomassa niin yleinen vapauttamiskäytäntö ja kotitalousorjien läheiset suhteet isäntäväkeen lähes lakkasivat, ja uusista ammatin perinnöllisyyteen sitovista laeista syntyi nopeassa tahdissa maaorjuus, joka suorastaan räjäytti nousuun orjien määrän. Orjien orastanut toivo tasaveroisuudesta kristinuskossa oli murskattu.
Joka tapauksessa on varmaa, että Raamatun tekstin kannan mukaan ihminen voi omistaa toisen ihmisen kuin tavaran. Kristinuskon saatua vallan Paavalin ja Jeesuksen asenteiden käsitettiin olevan vahva todiste siitä, että kristittyjen oli sopivaa kohdella ihmistä tavarana, ja käydä laajaakin orjakauppaa. Tässä vaiheessa naisetkin oli alennettu vain kultillisen tasaveroisuuden asteelle, ja unohdettu kehotus kohdella orjia hyvin, veljinä Kristuksessa. Ja VT:han, jota paljon luettiin, suorastaan käskee orjuuttamaan ei-juutalaisia. Nyt tämä käsky muutettiin koskemaan ei-kristittyjen orjuuttamista, ja sittemmin uskontorajakin unohdettiin ja siirryttiin käyttämään värirajaa.
Paavalikin kai odotti Jumalan valtakunnan pian tekevän kuitenkin lopun orjuudesta, niin kuin sen piti tehdä loppu avioliitoista ja muustakin yhteiskuntajärjestyksestä, joka asia näkyy hänen kirjoituksissaan ”roomalaisille” erityisen selvästi. Koska kaikki uskovat temmattaisiin Jumalan luo taivaisiin niin sukupuolierotkin häviäisivät Herran sanojen mukaan: ”ja he ovat kuin enkelit taivaissa” yhteiskunnan ja orjuuden häviämisen jälkeen.
Yhteiskunnasta ei tullutkaan sitten loppua, ja kirkko oli pian sallituksi tulemisensa ja nopean kasvunsa jälkeen suurin yksittäinen orjanomistaja, koskapa se tarvitsi nopeasti kasvavalle maaomaisuudelleen työläisiä, eikä halunnut maksaa näille.
Kristilliset piirit olivat nimenomaan niitä, jotka - Raamatulla kantaansa perustellen - pisimpään taistelivat orjuuden kumoamista vastaan, ja heidän vastavoimanaan olivat agnostikko- ja ateistihumanistit, unitaariuniversalistit, sekä kristillisistä lähes vain kveekarit.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luuk.4:17
Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna:
"Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, PÄÄSTÄMÄÄN SORRETUT VAPAUTEEN, saarnaamaan Herran otollista vuotta."