Tämän päivän Kalevassa eräs toimittaja kirjoitti kirkon ristiriidoista hyvin.
Myötäilessään yhteiskunnan trendejä kirkko kiertelee sanomaansa kuin poliitikko vastuutaan.
Tavallinen hengessään heikko suomalainen kohtaa kirkon opetukset todennäköisesti vain kerran vuodessa. Joulukussa kristillinen sanoma saavuttaa piintyneimmänkin pakanan kaupallisen markkinointiviestinnän punaisessa nutussa
Evankelisluterilainen ja ortodoksinen kirkko nauttivat Suomessa käytännössä valtionkirkon asemasta. Maahanmuuton lisäämän islaminuskon lisäksi kasvussa on ainoastaan uskonnottomien osuus.
Tänävuonna kirkosta eroaa lähes 40 000 jäsentä. Kirkon tiedotuskeskus on laskenut, että tällä tahdilla seurakuntiin kuuluvien määrä laskee parissakymmenessä vuodessa noin 60 prosenttiin.
Ei siis ihme, että kirkolla on hätä. Sen sanoma ei tavoita nykyihmistä. Evlut usko rupeaakin olemaan kuin sosdem.puolue: pyrkiessään miellyttämään kaikkia, se ei kykene tarjoamaan mitään.
Suomessa ei haluta pitää kiinni Raamatun vanhankantaiselta kuulosvasta opetuksesta, vaan sitä yritetään väen väkisin sopeutaa nykyajan vaatimuksiin. Seurauksena on ristiriita, jossa pyhäksi ja muuttumattomaksi väitetty sana törmää arjen vaihtuviin näkemyksiin.
Vaikka edes kirkko ei itse usko omiin opinkappaleisiinsa, se ihmettelee, miksi sen opetus kuulostaa ihmisten korvissa falsilta ja epäuskottavalta. Myötäilessään yhteiskunnan trendejä, kirkko kiertää sanomaansa, kuin poliitikko vastuutaan.
Nykykirkko kaupittelee poliittisten arvojen värittämää kristillistä sanomaa ollakseen ihmisille mieliksi. Todennäköisesti tämän sisäänrakennetun valtapoliittisen kyynisyyden takia useimmat vierastavat kirkkoa.
Raamattuun fundamentalisesti, eli kirjaimellisesti suhtautuvat hiillostetaan ulos kirkosta. Esim. huonosti nykyaikaan istuvat naispappeuden vastustajat ja muut vähemmistöt ovat kirkolle kiusallisia. Fundamentalismissaan he ovat kuitenkin omalla tavalla rehellisempiä, kuin kirkon leipäpapit. Kirkon tulisi ymmärtää, että yhtä yhteistä kaikille kelpaavaa uskoa ei ole olemassakaan. Kirkon tulisi päättää, uskooko se edes itse monitulkintaiseen sanomaansa vai haluaako se jäädä yhdeksi maallistuneeksi yhteiskunnalliseksi liikkeeksi monien muiden joukkoon.
Jouni Tervo
Oululaislähtöinen toimittaja.
Mihin siis kirkkoa tarvitaan?
Nykyisenlaista kirkkoa ei tarvi sen liiemmin kristityt, kuin pakanatkaan. Onneksi kirkosta voi erota. Ja se kannattaa tehdä jo tänään, sillä säästät vuoden kirkollisverot!
Myötäilessään yhteiskunnan trendejä kirkko kiertelee sanomaansa kuin poliitikko vastuutaan.
Tavallinen hengessään heikko suomalainen kohtaa kirkon opetukset todennäköisesti vain kerran vuodessa. Joulukussa kristillinen sanoma saavuttaa piintyneimmänkin pakanan kaupallisen markkinointiviestinnän punaisessa nutussa
Evankelisluterilainen ja ortodoksinen kirkko nauttivat Suomessa käytännössä valtionkirkon asemasta. Maahanmuuton lisäämän islaminuskon lisäksi kasvussa on ainoastaan uskonnottomien osuus.
Tänävuonna kirkosta eroaa lähes 40 000 jäsentä. Kirkon tiedotuskeskus on laskenut, että tällä tahdilla seurakuntiin kuuluvien määrä laskee parissakymmenessä vuodessa noin 60 prosenttiin.
Ei siis ihme, että kirkolla on hätä. Sen sanoma ei tavoita nykyihmistä. Evlut usko rupeaakin olemaan kuin sosdem.puolue: pyrkiessään miellyttämään kaikkia, se ei kykene tarjoamaan mitään.
Suomessa ei haluta pitää kiinni Raamatun vanhankantaiselta kuulosvasta opetuksesta, vaan sitä yritetään väen väkisin sopeutaa nykyajan vaatimuksiin. Seurauksena on ristiriita, jossa pyhäksi ja muuttumattomaksi väitetty sana törmää arjen vaihtuviin näkemyksiin.
Vaikka edes kirkko ei itse usko omiin opinkappaleisiinsa, se ihmettelee, miksi sen opetus kuulostaa ihmisten korvissa falsilta ja epäuskottavalta. Myötäilessään yhteiskunnan trendejä, kirkko kiertää sanomaansa, kuin poliitikko vastuutaan.
Nykykirkko kaupittelee poliittisten arvojen värittämää kristillistä sanomaa ollakseen ihmisille mieliksi. Todennäköisesti tämän sisäänrakennetun valtapoliittisen kyynisyyden takia useimmat vierastavat kirkkoa.
Raamattuun fundamentalisesti, eli kirjaimellisesti suhtautuvat hiillostetaan ulos kirkosta. Esim. huonosti nykyaikaan istuvat naispappeuden vastustajat ja muut vähemmistöt ovat kirkolle kiusallisia. Fundamentalismissaan he ovat kuitenkin omalla tavalla rehellisempiä, kuin kirkon leipäpapit. Kirkon tulisi ymmärtää, että yhtä yhteistä kaikille kelpaavaa uskoa ei ole olemassakaan. Kirkon tulisi päättää, uskooko se edes itse monitulkintaiseen sanomaansa vai haluaako se jäädä yhdeksi maallistuneeksi yhteiskunnalliseksi liikkeeksi monien muiden joukkoon.
Jouni Tervo
Oululaislähtöinen toimittaja.
Mihin siis kirkkoa tarvitaan?
Nykyisenlaista kirkkoa ei tarvi sen liiemmin kristityt, kuin pakanatkaan. Onneksi kirkosta voi erota. Ja se kannattaa tehdä jo tänään, sillä säästät vuoden kirkollisverot!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mistähän ne tuollaisen luvun on kehittäneet kun pelkästään eroakirkosta.fi:n kautta on jo eronnut enemmän.
En tiedä, mistä tuo luku on kaivettu. Jo tuota 40 000 on useat kirkon ihmiset kauhistelleet, että niin paljon. Onkin mahtavaa, jos luku on vieläkin suurempi :) Voi kirkolta loppua nopeampaa jäsenet, mitä ollaan uskallettu edes ennustaa!