Johtaako ihan minkä tahansa lääkkeen yliannostus kuolemaan? (Yhdistettyinä ainakin?) En jaksa oikeesti olla täällä enää, joten olen vihdoinkin päättänyt tehdä asialle jotain. (Tiedän tarkan pvm milloin lähden, eikä kannata kysellä, miksi minulla on joku tietty pvm, se on oma henk. koht. asiani)
En edes kirjoita tänne, mikä mua painaa, koska ei se hyödytä mitään. Kukaan ei pysty muuttamaan mua sellaiseksi, mikä haluan olla. Mun elämäni on lopullisesti takana, en jaksa tätä helvettiä enää!
En edes kirjoita tänne, mikä mua painaa, koska ei se hyödytä mitään. Kukaan ei pysty muuttamaan mua sellaiseksi, mikä haluan olla. Mun elämäni on lopullisesti takana, en jaksa tätä helvettiä enää!
Vastaukset 37
Vanhimmat
joskus hieman sinua nuorempana.
Tiedän että nykyisin hän ei kestä edes ajatella sitä että olisi onnistunut.
Olet vielä nuori.
Sinun tulee kysyä että miksi haluat olla jotain muuta kuin mitä olet? Mitä saavuttaisit sillä olemalla tuo toinen henkilö? Mitä saavutat lopettamalla itsesi?
Elämäsi ei ole takana vaan edessä ja sitähän sinä pelkäät koska et kestä ajatusta että se on samaa helvettiä joka jatkuu aina. Tiedän nuo ajatukset kuin omat taskuni.
Voin sanoa että asiat tulevat muuttumaan mutta se muutos lähtee sinusta itsestäsi. Se muuttuuko ne siihen suuntaan johon todella haluat en osaa antaa vastausta koska voit haluta mahdottomia. Jokaisella meillä on löydettävänä oma elämäntehtävä mutta sitä helvettiä ei tietysti kenenkään tarvitse kestää. Täytyy vain pyrkiä muuttamaan sitä helvettiä ja lopulta saada voimaa siitä. Muuta mahdollisuuttaa ei ole. Ikuinen lepo odottaa sinua joka tapauksessa joten jätä ajatukset elämäsi ohi menemisestä ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan.
T: Itsemurhan partaalla kerran ollut nuori mies
joka taisteli vakavan masennuksen läpi ja taistelu jatkuu edelleen:
http://www.youtube.com/watch?v=1N29vkIT3eo
Ehkä saat sinäkin voimaa siitä.
jos huonosti käy, sitäkö haluat.
Haluat vain että sinua rakastetaan, noin se ei ainakaan ole mahdollista. Ihmiset syyttävät itseään teostasi aina ja jotkut saattavat tehdä saman perässä. Sinusta tulee murhaaja.
Minusta tulee murhaaja? Toki, koska murhaan itseni. En usko, että kukaan edes jää kaipaamaan mua, ainakaan niin paljoo että tekisi saman itselleen. Kaikilla muilla on tarpeeksi hyvä olla, joten miksi kukaan muu tahtoisi tehdä saman?
Tiesitkö, että murhaajaksi kutsuminen sattuu, vaikkei sillä juurikaan tässä tilanteessa ole enää merkitystä.
sä missaat kaiken hauskan..
katohan vaikka tuota äijää,huhuh,laatua ::))
http://www.youtube.com/watch?v=9PvE2cpUkx8
Mieheni teki itsemurhan noin vuosi sitten, ja täytyy sanoa, että se oli kova isku kaikille läheisille. Toivottavasti et tee itsellesi pahaa, sillä samalla menee pirstaleiksi läheisiesikin elämä.
Ainakin sen saa tehtyä lähes kaikilla tavallisillakin sydänlääkkeillä, jopa asperiinilla jos ottaa tarpeeksi. On lukemtatomia tapoja saada unilääkkeitä ja jotain sydänlääkettä lisäksi jne.Unilääkle ensin ja kun alkaa väsyttää, sitten muut lääkkeet perään sopivan nesteen kanssa ja lisäksi pitää asettua piiloon, ettei heti saa apua.
En silti neuvo sinua itsemurhaan.Minusta siihen on jokaisella oikeus, mutta kovin huono perintö se on ja vaikuttaa suruna ja häpeänä monen sukupolven päähän.
Kyllä itsemurhakin on murha, koska sinä olet ihminen.
Monta kertaa monikin ajattelee välillä, että tämä on nähty ja pois pitää päästä, mutta tilanteet voivat muuttua uskomattomilla tavoilla.
Yritä nyt ainakin täällä jatkaa keskustelua.
Ehkä hänellä oli paha olla. Oletko miettinyt sitä?
kaikki lääkkeet ei todellakaan tapa ja voit jäädä henkiin vammautuneena, joten mieti nyt sitten tosi tarkkaan mitä menet vetämään jos todella olet päättänyt kuolla.
Tiedän kyllä mikä lääke siihen kävisi, mutta en kerro=)
tehdä itsemurha sitten ulkonäköön tai johonkin vastaavaan?
Kirjoitit: "Kukaan ei pysty muuttamaan mua sellaiseksi, mikä haluan olla."
Mikä haluat olla?
Mutta ei yhtään toimintaa.... siihen se sitten jääkin. Minun puolestani ihmiset saavat tehdä itsemurhan jos haluavat.
Oikeasti itsemurhaa aikova olisi jo tehnyt sen eikä tullut tänne palstalle ruikuttamaan ja keräämään sääliä.
ENSINNÄKIN mä en tullut kerjäämään mitään sääliä! Tulin kysymään, että onko se ihan sama mitä lääkkeitä vetää yliannostuksena, niin kuolee anyway! Ja en ole vielä tehnyt sitä, koska mulla on henk. kohtasista syistä tarkka pvm, milloin sen teen.
Eikö van kannata jäädä tänne vielä tarkistamaan kuinka paskaa porukkaa tänne jää elämään? Sun pitää tehdä nille vähän asioita selväksi ja järjestyy sinunlaisellesi topakalle ihmiselle muutakin puuhaa. Varmasti. Ja se on hyvä idea, että vaan tiettynä päivänä tekee tempun. Sehän kaikill maailman ihmisille selvä miksi teit sen juuri sinä päivänä.
Voin sanoa henk. koht. kokemuksella että päänsärkylääkettä on otettava aika reilusti. Kannattaa kokeilla kunnon reseptilääkkeitä, jos jollakulla perheenjäsenellä on ollut hoitoa vaativa sairaus.
Tehokkaimpiin lukeutuvat uni- ja mielialalääkkeet. Suosittelen kuitenkin, että varmistat määrän olevan tarpeeksi iso. Viikkojen sairaalahoito ja psykiatrinen valvonta eivät ole hupia, ainakaan halpaa.
No yleensä ne jotka täällä asiasta höpisee, niin
haluaa vaan myötätuntoa etc.
Ne jotka tekee sen ei paljon asiasta kysele etukäteen.
Mun 2 työkaveria ja 1 tuttava on tappaneet
itsensä, joten tiedän.
Hanki apua ongelmiisi, tuo on joutavanpäiväistä pelleilyä jaarittaa asiasta täällä.
Vai oliko kenties tarkoituksesi saada itsemurhatapojen vertailukeskustelu aikaiseksi ?
Ettekö te jumalauta ymmärrä?!! Vastatkaa siihen mitä kysytään, älkääkä tulko tekemään omia idioottimaisia johtopäätöksiänne!!!!
Saatana että mun mitta on täynnä teidänlaisianne ihmisiä!
idiooteista eroon sitten määrättynä päivänä...
Mentin lapseni ½ v. sitten. Hän teki itsemurhan lääkkeillä. Jälkeenpäin selvisi että hänkin oli asettanut tietyn päivämäärän milloin toteuttaa tekonsa.
Kerrotko miksi pitää olla tietty päivä - tämä jä meille suureksi mysteeriksi???
En muuten äitinä tule tästä koskaan selviämään, mutta yritän jatkaa elämää jotenkin muiden takia kuitenkin.
minkä päivän valitsit?
miksi se päivä?
Muista, elämä on edessä, älä mieti taakse jäänyttä. Nauti hyvistä hetkistä, varmasti niitä on. Mieti perhettäsi, mahdollisia sisaruksiasi, kuinka he jäävät kaipaavaan, kuinka he koulussa surevat, kuinka vanhempasi kertovat tuttavilleen, muille sukulaisillesi, että rakas tytär on lähtenyt. Kuinka isovanhempasi surevat. Kuinka ystäväsi surevat, miettivät "mitä olisin voinut tehdä auttaakseni häntä"
Älä lähde rakas tyttö. Maailmassa on monta, jotka välittävät sinusta, katso kaueammas tulevaisuuteen, et ole edes 18v. Mieti kuinka perustat perheen, saatte lapsia, hankitte koiran ja kissan. Kuinka lapsesi kertoo nukkumaan käydessään rakastavansa omaa äitiään.
Olet varmasti masentunut, jos et olisi, elämä olisi valoisampi, masennuksesta voi toipua. Se on kuin kerros sinussa, jota et voi repiä pois, ja joka kuluu ajallaan. Onnellisilla ihmisillä ei ole sitä kerrosta, yritä samaa.
Toivon vielä kuulevani sinusta !
Miksi sitten ylipäätänsä tänne kirjoitat?
Neuvoisin sinua ottamaan apteekista saatavaa
Vi-Sibliniä ihan kaikki 500g kerralla, niin ongelmasi ovat poissa päiväjärjestyksestä.
Risiinöljyä pari litraa päälle, pääsee näistä muista paskoista eroon.... :o)))
Olet ainutkertainen ja tärkeä osa maailmaa, vaikkei siltä tuntuisi yhtään. Itsemurha on lopullinen vaihtoehto. Koskaan ei voi palata elämään, vaikka katuisi rajan toisella puolella. Eikä sitä voi tietää onko siellä todella ikuinen rauha vai mitä siellä on. Suuri tuntematon, josta ei ole paluuta. Olet vielä nuori ja asiat voivat muuttua paljon parempaan suuntaan jos vain aikaa kuluu. Elämä vain on joskus rankkaa, se kuuluu kaikkien elämään joskus. Mikä tahansa lääke voi tappaa, ei kannata ottaa yliannostusta. Jos ei kuolekaan voi tulla hirveän huono olo ja kipeäksi. Varmaan vanhemmillesi ym. voi tulla hyvin suuri suru, jos kuolet. Aina on syytä olla ainakin jostakin onnellinen! Jos sulla on, ota kisu syliin ja kerro hänelle huolet. Jokin valonsäde löytyy aina jostain, ainakin jos koettaa etsiä. Moni on ollut onnellinen, kun itsemurha on epäonnistunut ja saanut elää. Varmasti on joku joka todella ymmärtää sua..jossain.
No- ensinnäkin tarvitset psyyke-semmoisia.
Toisekseen- sun on sika vaikea saada niin paljon
lääkkeitä että voisit niillä tappaa itsesi. Se
nimittäin vaatii useita ei lääkärikäyntejä useilla eri lääkäreillä saadaksesi esim. rauhoittavia, tai unilääkkeitä riittäävästi
saadaksesi niillä hengen pois.
Luuletko että mikään lääkefirma voi saada luvan myydä kerralla tappavaa annosta mitään lääkettä ?
No ei todellakaan.
Jos vedät liikaa unilääkettä, seuraus on että heräät tokkuraisena p... ja k... housussa
parin päivän päästä, ei muuta. Noloa.
Millään reseptivapailla lääkkeillä on ihan turha edes yrittää, ellet sitten halua todella huonoa oloa. Sydänlääkkeisiin tarvitaan kardiologin tutkimus, opiaatit saa vasta kun edelliset on
loppuneet, ja näihin täytyy olla fysiologiset syyt. Ei pelkästään se että hei kiltti tohtorisetä, annappas mulle kuule sitä sun tätä
ett pääsisin tappaman itseni.
Lääkärin vala ja etiikka kieltää määräämästä
esim. sydänlääkkeitä oireettomalle potilaalle,
ja unilääkettä itsemurhakandidaatille.
Ja lopeta tällä asialla pelleily, nyt ihan samantien.
Jos on paha olo ja ahistaa, niin samalla enrgialla, minkä käytät toteuttaaksesi tämän
"haaveesi", hankit apua tai sitten vaan kertakaikkiaan otat itseäsi niskasta kiinni
ja lopetat ruikuttamisen.
Ja tiiätkö- tuossa eilen tein omaa tilinpäätöstä
vuoden vaihteen kunniaksi.
Viimeisen viiden vuoden sisällä on kuollut 12
läheistä, mukaanlukien mieheni. Minulta
on katkennut selkäranka kolarissa.
Se on naulatttu kasaan. Ihan siis
kaikki ainekset vetää kilo kokaiinia ja kuolla siihen.
Mutta ei. Jotain on vielä annettavana tälle maailmalle
"Tään suon yli mennään niin että heilahtaa"
-tuntematon sotilas-
Älä hemmetissä päätä itse päiviäsi.Se ei ole pelkkä fraasi kun sanotaan että aina on parempi vaihtoehto.
Jos olet nyt huonossa tilanteessa elämässäsi,niin ehkä tarvitset muutoksen, lääkityksen, joidenkin puitteiden taakse jättämistä, tai kaikkia näitä.
Mutta ihmisistä on loppujen lopuksi niin moneen ja monenlaisiksi, että sinulle on varmasti olemassa tuhansia muita teitä.
Ei elämä ole helvettiä, vaikka olisit juuri nyt keskellä sitä.
Parane..
korkealta pää edellä - et uskalla, vai?
Siis Tahdot elää : DDD
Oikeasti - toivon, että elämäsi kirkastuu elämisen puolelle.
niistä tulet hulluksi. Eivät auta ahdistukseen eivätkä myöskään lopeta elämääsi. Lisäävät vaan pahaa oloa. Mene lääkärille terveyskeskukseen ja kerro aikeistasi.
hei sinulle joka olet tyttäreni ikäinen,mitä mietit?Kerron sinulle pienen tarinan,elämästäni.Olen nyt 40.v ja mielestäni jo kaikkea nähnyt.Tässä tulee pikakelauksella elämääni.Olin lapsuuteni alkoholisti perheestä,väkivaltaa,alkoholia ym.Pääsin lastenkotiin,koulukotiin,nuorisokotiin,Minut raiskattiin 3 kertaa 10.v 16.v ja 18.v henki oli lähteä jo silloin.Muutin omilleni 18.v.ja silloin koin kaikkea laidasta laitaan,kissani tapettiin,ym,väkivaltaista tapahtui.tapasin miehen ja siitä syntyi tyttäreni.Erosin lapsen isästä ja siitä alkoi uusi helvettini.Kuvioihin tuli erttäin sairas mies josta en päässyt irti,väkivaltainen,raiskasi minua,raiskasi siskoni ym.Veli kuoli noin 3v sitten,Äitini kuoli 2 v sitten.Nyt tällä hetkellä menossa isoon leikkaukseen jossa on monellaisia vaaroja,voin halvaantua siinä.Olen ollut kanssa niin loppu että olen kieltämättä jo ajatellut useasti että pääsisisin täältä pois,äitini,ja veljeni luo.Se päivä kyllä koittaa joskus,onko tänään huomenna... mutta varmaa on että jokainen me ajallaan täältä lähdetään.Vaikka vaikeaa on tämä on kummiskin ainutkertainen tilaisuus olla täällä.Odotan unelmoiden paremmasta huomisesta,ja mitä sitten vaikka ei tuliskaan,saan kokea ainakin jotain,olkoon se tuskaa,surua,kipua,sekin on ainut kertasta.Sitä kun ei voi tietää,mitä huominen tuo tullessaan.Sen takia kannattaa odottaa huomista.voimia kaikille
No ennen kuin lähdet niin kokeile ainakin:
Huumeita (psykedeelejä, joista etenkin sienet, lsd) Voit noiden kautta kokea kuoleman ensin egon tasolla. Muista etsiä sitä ennen jotain hyvää seuraa, joka on käyttänyt niitä ennenkin. Heille voi olla ihan hyvä kertoa aikeistasi etukäteen niin varmaan asiaan tulee sellainen asianmukainen henkinen ote.
Hänelle siis hyvästit.
Onneksi pitäydyit päätöksessäsi.
Hei Sinä, joka aloitin tämän. Miten nyt menee, ja näetkö tämän? Ilmoitteudu, please, ja kerro viime vaiheistasi, jos ikinä mahdollista. Suuri joukko väkeä odottaa Sinua 'on line'.
meinasitko sännätä apuun autolla, helikopterilla
vai piipaa autolla ?
Näitä siis on niin paljon että pitäisi jo tajuta
mainosarvon mennen aikapäivää sitten.
Jännä kun yläpito ei laita omaa palstaa näille
itsemurhakadidaateille niin voivat sitten siellä
keskenään verrata menetelmiä.
yhden lesken kanssa. Puoliso oli tehnyt päätöksensä ja lähtenyt oman käden kautta. Ennen soittoa ajattelin, ettei minulla ole sanoja, mutta niitä annetiinkin tuntitolkuiksi, kunnes puhelimen akku loppui ja muutenkin oli aika lopettaa puhelu.
Keskustelimme asian aasta ööhön. Päällimmäiseksi nousivat miksi-kysymykset ja maanpäälle jääneiden syyllisyys, jota ei tarvitse tuntea, koska toisen ihmisen ajatuksia ei voi lukea eikä niihin samaistua niin, että voisi olla avuksi. Yrittää voi aina.
Kirjoita kuitenkin kunnollinen, pitkä ja perusteltu kirje, ennen kuin kiukuissasi lähdet. Se tulee auttamaan monia enemmän kuin uskotkaan ja saat puhua suusi puhtaaksi.
Ja kun olet lähtenyt, älä ole hämmästynyt, ettet lähtenytkään! Pyörit kehää samoissa piireissä eikä kukaan huomaa kiukkuista ihmisolemustasi ja Sinua se tilanne raivostuttaa yli äyräiden. Valitettavasti meistä tavallisista ihmisistä vain harvat näkevät astraalikehosi ja pystyvät tulkitsemaan viestisi, emme ole vielä niin kehittyneitä henkisesti. Ja niin vaellat astraalikehossasi siihen hetkeen asti, jolloin Sinun piti oikeasti lähteä. Harmi.
Lääkkeillä on hankala tehdä suisidia. Milloin mikäkin menee mönkään ja sitten Sua sapettaa entistä enemmän. Jos lääkkeillä voisi helposti tehdä itsemurhan, meitä ei enää olisi yhtäkään ihmistä keskustelemassa tällä palstalla. Koko ihmiskunta olisi jo kuukahtanut. Yleensä lääkkeisiin kuolevat ne, jotka eivät haluaisi, siis tahattomasti, vahingossa. Harmi, sekin.
mä en ole sinua ku 3 vuotta vanhempi ja olin juuri sinun ikäinen silloin kun ensimmäisen kerran yritin itsemurhaa,mutta epäonnistuin,mun kädet on sen näköiset että on tullu yritettyä useammasti,yrittänyt hypätä partsilta,siinä vaiheessa tajusin,että ei helvetti,mun kuuluu elää ja nähdä kuinka mun pienemmät sisarukset kasvaa ja varttuu..
Mun isä sano silloin mulle hyvin ku kuuli mun ensimmäisestä yrityksestä.. se sano suoraan,melkein itki mitä se ei monesti tee ees,että "tajuutko mitä olet tekemässä,sä olet mun esikois tytär,sä tapat musta puolet jos ittes tapat" ja samalla sano mun isäpuoli,että ne jotka siitä kailottaa ympärimaailmaa ei sitä tee,vaan ne jotka on hiljaa..
toisena helppo ja yksinkertaisin tapa päättää päivänsä on vetää reisivaltimot auki,vessassa vielä,niin ei tuu turhaa siivottavaa paljoa omaisille.
Kokeileppa elää vielä 3 vuotta eteenpäin,sä olet juuri kuin minä mutta siinä vaiheessa sä tulet ja kerrot meille,että sä olet onnellinen..se sun musta tunneli kyllä päättyy joskus ja näet valoa,mutta taistele..
sä elät vaan kerran niin elä se mitä pystyt,mä antaisin mitä vaan että mulla lähiomaisia eläis vielä..mun tärkein ihminen,isoisä on kuollu reilu 7 vuotta sitten,siitä mun alamäki lähti,nykypäivänä elän velkahelvetissä,tekis mieli itelläkin päättää päivänsä,mutta mä olen päättänyt että mä en päästä elämästä irti vasta ku 100 vuotiaana,omalla sängylläni missä on mun omat lapset,lapsenlapset ja hyvällä tuurilla myös lastenlasten lapset,siinä vaiheessa mä hymyilen ja sanon "nyt on minun aika lähteä täältä"
Sä tuut huomaan että elämä on yhtä helvettiä välillä niin se on meillä jokaisella,vaikka me ei sitä jokainen myönnetä,joku elää veloissa,toinen köyhänä,toinen ankeassa suhteessa,toinen vammautuneena,joku täysin halvaantuneena,mutta kaikki me rakastetaan elämää kuitenkin yhtä paljon..
oikeesti,usko itsees,kato peiliin ja hymyile,mä olen täydellinen,jos et pidä itteäs täydellisenä kohauta harteistas ja mieti,pienet virheet tekee ihmisestä epätäydellisen,mutta ainutlaatuinen sä olet omalla tavallasl..
voimia ja nauti ja elä täysillä,sä olet nuori vielä
Mä olen niin lopen kyllästynyt sanontoihin kuten "paistaa se aurinko risukasaankin" tai muuhun toitottamiseen paremmasta tulevaisuudesta. Olen pitkään tuudittanut itseäni näillä ajatuksilla, mutta ei, elämäni ei ole näiden vuosien aikana muuttunut positiivisempaan suuntaa. Päinvastoin olen elämäni pahimmassa umpikujassa, en niinkään siinä itse helvetissä enää elä, mutta täydellisessä umpikujassa josta ei suunta voi ylös enää nousta. Todella lähellä itsemurhaa olin, käytin jopa rahanikin ja pilasin loputkin elämästäni kertaheitolla sen toteuttamiseen mutta jänistin tietenkin. Tässä sitä taas ollaan miettien kuinka saisin sen tehtyä ja häivyttyä täältä vihdoin, mutta itse tekoon en vaan koskaan kykene. Jollain todella sadistisella tavalla myös mietin "nauttien" sitä mitä jätän läheisilleni jälkeeni, koska vaikka kuinka olen epätoivoani ja oloani heille koittanut purkaa, ei minua kuunnella eikä oteta todesta. Sitten jos lopulta saisin elämäni päätettyä, varmaan ihmettelisivät vain että miten tässä näin kävi. Olen vain niin turtunut ja painin tämän asian kanssa joka päivä. Olen vihainen läheisilleni, kun he eivät kuuntele, ymmärrä eivätkä auta minua vaikka olen yrittänyt hiljaa apua pyytää. Kaikkea tapahtunuttakin selitellään mitä typerimmillä asioilla, eikä se päinselvä syy; masennukseni, juolahda kenenkään mieleen. Kyllä, olen yrittänyt itsemurhaa ja läheiseni eivät halunneet uskoa sitä vaan ajattelivat asian vahinkona ja saivat lääkärinkin uskomaan tähän ennen kun minulta edes kysyttiin. Asiat jatkuivat siis samalla tavalla kuin ennen, enkä tästä "hätähuudosta" saanut apuakaan. Olen jo nuoriaikuinen, enkä enää murrosikäinen angstaava teini, joten ongelmiani ei voi enää senkään puoleen sysätä. Minulla ei ole syytä jatkaa, ei mitään tulevaisuutta, ei mitään mitä jättäisin jälkeeni tai mitä kaipaisin niin paljon että tahtoisin elää. Mikä siinä sitten on niin perkeleen vaikea tarttua tuumasta toimeen ja tappaa itsensä? Olen niin vihainen itselleni kun siihenkään en pysty. Eteenpäin vaan sanoi mummo lumessa.
Itselläni on sama tilanne, odotan vain päivää jolloin kuolisin, olen yrittänyt kaksi kertaa itsemurhaa... Mutta ei se onnistunut lääkkeillä eikä viiltelyllä, nyt on ikävä viilto kädessä ja vielä surkeampi olo kun en onnistunut tekemään sitä. Olen samanikäinen, joten luulen ainakin tietäväni mistä puhut. Itse olen potenut masennuksesta tietoisesti 3 vuotta, mikä on sinänsä tarpeeksi tietämään ettei halua tätä jatkaa. "Minulla ei ole syytä jatkaa, ei mitään tulevaisuutta, ei mitään mitä jättäisin jälkeeni tai mitä kaipaisin niin paljon että tahtoisin elää." Nuo samat sanat soivat päässäni päivästä toiseen, en neuvo sinua jatkamaan tätä helvettiä mutta toivon että jaksaisit vielä odottaa vaikkei mitään syytä olisi jatkaa. Itsekin vain olen täällä, en jaksa puhua asiasta kenenkään kanssa, kuraattori sanoi vaan ettei tilanne ole hänen mielestään hälyttävä ja "toivoo minun ottavan yhteyttä jos tilanne pahenee", miten helvetissä se pahemmaksi muuttuu jos on jo jumalauta yrittänyt itsemurhaa. Mutta niin homma suomessa toimii, nuorista ei tunnuta välittävän. Toivon meidän molempien löytävän jostain voimaa jatkaa, sillä elämä on ainutlaatuinen ja haluaisin että voisimme elää hyvän sellaisen. Ilmoittele itsestäsi!
anna mennä vaan! mitä sä täällä enää jauhat vaa vedä ittes jo puun oksalle roikkumaan
Ymmärrän. Haluan.