Mitä pahaa siinä on, jos moraalinen objekti on jokin sellainen, joka on ihmisen ulkopuolella? Eikö tämä tuo pikemminkin yhteismitallisuutta, että siihen voidaan verrata omaa tilannetta?
Vai onko se parempi, että moraalia käsitellään subjektiivisenä objektina, joka ilmenee nokkelina toimintoina tilanteissa?
Voiko olla niin, että jälkimmäinen variaatio johtaakin siihen, että tällöin ajaudutaan siihen, että niitä "nokkelia ratkaisumalleja" tarvitaankin useampia?
Entä miten tämä on laajennettavissa yhteiskuntiin? Onko silloin parempi se, että yhteiskunnan laki on sellainen, että se noudattelee jotain totuudellista ja oikeudenmukaista "objektiivista lakia", jonka kaikki voivat tarkastaa ja jonka pääperiaatteet ovat oikeudenmukaisuuden kanssa samankaltaiset.
Ja, että yhteiskunnan jäsenet ponnistelevat yhteisesti kohti tätä päämäärää.
Vai onko parempi se, että jokaisen ratkaisu sisältäisi sekä oikeaa, että väärää ja vain jokaisen oma tuntemus, sekä teosta itselleen saama hyöty määrittäisi sen laillisuuden, siten ettei sillä olisi mitään ulkoista sidosta, johon sitä voisi keskenään vertailla?
Ihmismielen ulkopuolella oleva "laillisuuden objekti" on yhteiskunnallisen kehityksen ja järjestyksen kannalta sen hyvinvointia ylläpitäva elementti.
Vai onko se parempi, että moraalia käsitellään subjektiivisenä objektina, joka ilmenee nokkelina toimintoina tilanteissa?
Voiko olla niin, että jälkimmäinen variaatio johtaakin siihen, että tällöin ajaudutaan siihen, että niitä "nokkelia ratkaisumalleja" tarvitaankin useampia?
Entä miten tämä on laajennettavissa yhteiskuntiin? Onko silloin parempi se, että yhteiskunnan laki on sellainen, että se noudattelee jotain totuudellista ja oikeudenmukaista "objektiivista lakia", jonka kaikki voivat tarkastaa ja jonka pääperiaatteet ovat oikeudenmukaisuuden kanssa samankaltaiset.
Ja, että yhteiskunnan jäsenet ponnistelevat yhteisesti kohti tätä päämäärää.
Vai onko parempi se, että jokaisen ratkaisu sisältäisi sekä oikeaa, että väärää ja vain jokaisen oma tuntemus, sekä teosta itselleen saama hyöty määrittäisi sen laillisuuden, siten ettei sillä olisi mitään ulkoista sidosta, johon sitä voisi keskenään vertailla?
Ihmismielen ulkopuolella oleva "laillisuuden objekti" on yhteiskunnallisen kehityksen ja järjestyksen kannalta sen hyvinvointia ylläpitäva elementti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Ihmisen mieli ja kilvoitus"
ja nimimerkkini
"vs. ateistinen kikkailu. "
Näin siis, jos joku kulliSuu uskovainen ei sitä älyä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Moraali
"Eikö tämä tuo pikemminkin yhteismitallisuutta, että siihen voidaan verrata omaa tilannetta? "
Kuten esimerkiksi Suomen laki?
"Onko silloin parempi se, että yhteiskunnan laki on sellainen, että se noudattelee jotain totuudellista ja oikeudenmukaista "objektiivista lakia", jonka kaikki voivat tarkastaa ja jonka pääperiaatteet ovat oikeudenmukaisuuden kanssa samankaltaiset."
Kuten esimerkiksi kirjattu Suomen laki?