Luin muutamia juttuja ja mietin että olikos se noloa kun minä rakastuin vuosi sitten lukiossa kovasti yhteen sievään tyttöön ja sitten tutustuin häneen ja lopulta pyysin kahville ja kaikki tuntui sujuvan erinomaisesti. Sitten vaihdettiin numeroita ja/mutta viikon kuluttua hän oli erittäin surullinen ja asiaa tiedusteltuani selvisi että hänellä oli tullut bänät poikaystävänsä kanssa, siis jonkun "erkin". No joo ei meistä sitten mitään tullut kun en mä enää uskaltanu puhua sille ainakaan mitään henkilökohtaista ja tuntui että oli aika paha sauma alkaa tuputtaa itseäni hänelle heti niinkuin seuraavaksi "vuoteenlämmittäjäksikään". Lohduttauduin sillä että ei meitä tietenkään oltu luotu toisillemme ja oltiin niin erilaisiakin jne :) Tunnetaan edelleen ja vaihdetaan pari sanaa silloin tällöin (ja minä en saa silmiäni irti hänestä).
ensimmäinen rakkauteni
"ilpo"
32352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ompa noloa... Kyllä muaki hävettäis...
...mua vain panettais...
Mulla on samanlainen tarina, mutta en koskaan uskaltanut pyytää sitä kahville.
Eli parempihan se noin on.