Koomista, taidan olla vieläkin huonompi kirjoittaja kuin jo tiedän olevani. Kirjoitin tänne äsken viestin, joka joutui jonkinlaisen itsesensuurin kohteeksi. Firefox crashasi ja esti valmiin viestini lähettämisen. Ja vaikka olin sen tietokoneen muistiin tallentanut, katosi koko juttu bittiavaruuteen. Voi helevatin pikkelssi.
No niin. kirjoitin siis tänne juuri siitä, kuinka ottaa päähän.
Tein hirveän työn kirjoittamalla (ensi alkuun) loistavana pitämäni pitkän lastenromaanin. Työn kesti vuoden ja kirjoitin aina kun oli aikaa, siis aina. Elin siinä maailmassa ja kuvittelin luovani jotain hienoa ja ainutlaatuista ja uskoin lasten rakastavan kirjaani.
No annoin kirjan tietylle määrälle ihmisiä luettavaksi. Ja ensi alkuun ajattelin, että heidän syynsä jättää kirja kommentoimatta oli lähinnä se, että heillä oikeasti oli kiire / töitä / muuta puuhaa. Kun aikaa kului aloin ymmärtää paremmin. Ja nyt olen jo oivaltanut, että kirjanihan on ihan p---a. Se on sekava ja liian täynnä erilaisia olentoja ja tapahtumia ja vaikka mitä eikä edes erityisen hyvin kirjoitettu.
Mikä inhottava tunne avata silmänsä sellaisen ihanan unen jälkeen. Hirveä masennus ja itseinho ja häpeä ja tekisi mieleni polttaa koko tietokone ja printatut versiot kirjasta. Voi helevatta.
Onko kellään muulla ollut vastaavaa kokemusta ja masennusta? Miksi sitä kuvittelee olevansa siinä maanisessa kirjoitusvaiheessa ihan loistava kirjailija ja vielä tunkee kirjansa muille luettavaksi. He varmasti tuntevat myötähäpeää.
Harmittaa.
No niin. kirjoitin siis tänne juuri siitä, kuinka ottaa päähän.
Tein hirveän työn kirjoittamalla (ensi alkuun) loistavana pitämäni pitkän lastenromaanin. Työn kesti vuoden ja kirjoitin aina kun oli aikaa, siis aina. Elin siinä maailmassa ja kuvittelin luovani jotain hienoa ja ainutlaatuista ja uskoin lasten rakastavan kirjaani.
No annoin kirjan tietylle määrälle ihmisiä luettavaksi. Ja ensi alkuun ajattelin, että heidän syynsä jättää kirja kommentoimatta oli lähinnä se, että heillä oikeasti oli kiire / töitä / muuta puuhaa. Kun aikaa kului aloin ymmärtää paremmin. Ja nyt olen jo oivaltanut, että kirjanihan on ihan p---a. Se on sekava ja liian täynnä erilaisia olentoja ja tapahtumia ja vaikka mitä eikä edes erityisen hyvin kirjoitettu.
Mikä inhottava tunne avata silmänsä sellaisen ihanan unen jälkeen. Hirveä masennus ja itseinho ja häpeä ja tekisi mieleni polttaa koko tietokone ja printatut versiot kirjasta. Voi helevatta.
Onko kellään muulla ollut vastaavaa kokemusta ja masennusta? Miksi sitä kuvittelee olevansa siinä maanisessa kirjoitusvaiheessa ihan loistava kirjailija ja vielä tunkee kirjansa muille luettavaksi. He varmasti tuntevat myötähäpeää.
Harmittaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
nyt aika saada asiantuntevaa palautetta ja kirjoittaa teksti uudestaan? jos olet vuodessa pukertanut käsikirjoituksen et ole lahjaton.
Kirja kasassa, nyt vaan editoimaan, muokkaamaan, korjaamaan :-) Siitä voi tulla ihan loitava vielä.
Kiitos ihanat ihmiset, juuri nyt en jaksa vaan nousta täältä syövereistä, ehkä kun aikaa kuluu jaksan taas ajatella noin...
... miltä susta tuntuu. itselläni ko. masennus on vielä edessä, koska lastenkirjaani on olemassa vasta nimi ja kirjan tapahtumat, joita ei ole paljon. aion kirjoittaa 9-vuotiaille tytöille (miksei pojillekin, jos ne vielä nykyään lukavat jotain) tarkoitetun kirjan, joka kertoo mummun vierailusta lasten luona. olen näes 5-vuotiaan pojan mummu, olenhan jo 55-vuotias. jos haluat keskustella kirjastasi enemmän niin vastaile. hyvää uutta vuotta!
Heippa,
hauska kuulla muistakin lapsille kirjoittavista. :) Itselläni on juuri 5-vuotias lapsi ja minunkin kirjani on suunnattu suurinpiirtein tuon (=~ala-aste)ikäisille tytöille. :)
Olisi kiva kuulla lisää kirjastasi.
t sama
viestitän heti, kun saan ensimmäisen sivun valmiiksi. voit sitten arvostella kerrontaani. mutta muuten! voiko dialogissa ja päähenkilön ajatuksissa ( siis kertojan ) käyttää mä, sä ja se - sanoja? en ole koskaan ennen kirjoittanut minkäänlaista kirjaa, joten olen vähän hukassa ennen kuin saan sen ensimmäisen sivun alkuun. voitko auttaa?
Hei,
riippuu niin täysin kirjasi tyylistä. Tietysti voi, mutta itse ehkä säästäisin vastaavan tyylin varhaisnuorille / nuorille...?
Enkä minä muuten ole mikään arvostelemaan toisten kerrontaa. Sen sijaan voin kyllä mielelläni antaa mielipiteitä ja ajatuksia :)
t sama
Menkää kirjastoon, siellä ovat kaikki vastaukset kysymyksiin mitä kirjoittamisen myötä herää.
Lukekaa vastaavia kirjoja kuin omanne, nähkää kuinka erilaisia kirjat ovat, tutkikaa mitä yhteistä esim. lasten kirjoilla on. Mitkä ovat lasten kirjojen rakenteelliset yhteneväisyydet. Onko siellä slangia, miten paljon? pelkissä repliikeissä vai koko kirjassa..
Ei tarvitse lukea sana sanalta joka kirjaa. Riittää kun avaa kirjan ja vilkaisee, löytyykö mä sä sanaa? Millaista teksti muuten on, paljonko tekstiä ylipäätään on, onko kuvia, millaisia jne.
Kirjasto on itselleni kuin karkki- ja lelukauppa lapselle, se on täynnä kaikkea mitä himoitsen oppia. Niin monta kirjaa.
Eikä niitä koskaan ole tarpeeksi. Ihan kuten hyvää musiikkia tarvitaan aina lisää, aina uusia kappaleita, niin myös uusilla tarinoilla on ikuisesti paikka ihmisten elämässä. On ollut ja tulee aina olemaan.
Luultavasti kirjan muotokin säilyy vakiona, kuten se on ollut siitä kun kirjapainotekniikka keksittiin. Monenlaista ideaa ja viritystä on ollut mutta kirja kirjana on silti se, joka tarjoaa aidon elämyksen, johon edes tv tai elokuva ei pysty. (koska ovat liian valmiita, eivätkä jätä mielikuvitukselle tilaa)
lastenkirjani on tarkoitettu 9-vuotiaille tytöille, mutta siinä kerrotaan myös 5-vuotiaasta pikkuveljestä. tytön ajatuksia kuvatessani käyttäisin paljon esim. se-sanaa.
olen kyllä lukenut satunnaisotannalla lastenkirjoja, mutta ne on tarkoitettu useimmiten alle kouluikäisille (liekö otantani sitten ollut onnistunut, pitäisi ehkä lukea lisää). niistä en löytänyt vastausta kysymykseeni. mutta ehkä minun tyylini on erilainen kuin heillä, kuka tietää.
hyvää uutta vuotta!
Hei,
tuollaisessa tilanteessa voi mielestäni ilman muuta käyttää se -sanaa, eli jos kuvaa lapsen (erityisesti nykyajassa elävän) puhetta / ajatuksia, niin on järkevää käyttää juuri sellaista kieltä kuin lapset muutenkin käyttävät. :)
t sama
niin kateelliset yrittävät kaikilla tavoilla lannistaa.
He ovat siinä todella hyviä!