Miten kauan teillä on kestänyt että alapää on normaalinoloinen synnytyksen jälkeen?
Mulla on mennyt jo 2 kk ja yhä tuntu oudolta monin tavoin ja särkee. Varmaan asiaan vaikuttaa repeämät?
Miten teillä repeämät on vaikuttanu myöhemmin seksielämään? Mulla repesi episiotomia sisäänpäin useita senttejä ja sen takia vähän hirvittää kokeilla noita hempeilyhommia :D
Alapää synnytyksen jälkeen
repeämät jaseksi
33
8971
Vastaukset
- mennä pidempäänkin
Juu, eli mulla tehtiin sekä apisiotomia, että sitten repesin myös ihan luomustikin yhteen suuntaan.
Haavat parani ihan hyvin, yhtä nopsaan kumpikin, mutta luomusti repeytynyt puoli palautui mielestäni samantuntuiseksi nopeammin kuin leikattu puoli. Eli siinä kyllä tuntui pidempäänkin jotian hermostollista pistelyä ja vähän vihlontaakin.
Mutta siis seksihommat alkoi sujua varmaankin vasta jälkitarkastuksen jälkeen ja sitten kun teki oikeasti mieli.
Kun vauva valvottaa ja äiti jatkuvasti imettää, niin joko nukuttaa niin sairaasti, ettei halua uhrata vapaahetkiä muuhun kuin yksinkertaisesti nukkumiseen, tai sitten on niin "kuivat kelit" johtuen imetyksen hormoneista, että tekee kipeää senkin vuoksi kun on niin kuivat limakalvot.
Onneksi oma mieheni oli sen verran ymmärtäväinen, ettei hoputtanut, tai ehdotellut liukuvoiteita tms., vaan annettiin mennä ajan kanssa. Ja alkoihan ne hommat taas jossain vaiheessa maistua.. ;)
JA muuten, synnytys ja siinä mukana oleminen on miehellekin aika iso "pommi", joten ei ole ihme niinkään päin, jos miestä ei liiemmin hotsita seksihommat heti synnytyksen jälkeen. Mies kun on joutunut näkemään alapään venyneenä ja repeilevänä, kun oma rakas huutaa vieressä tuskissaan.. Ihmekös, jos ei heti tee mieli työntää sinne vehjettään, AINAKAAN, jos toisen tekee kipeää jo se.. - syy nuo kivut
epparihaavat tuppaa repeämään ja ne ovat itsessään syviä, eivätkä kunnioita luonnollisia kudosten rajoja. Sattuvat samalla tavalla kauan kuin viilto- tai muutkin leikkaushaavat. Joillain voi juilia puolikin vuotta.
Ikävä, että noita edelleen tehdään paljon turhaan, nykyään tieto olisi jo, että kannattaisi välttää ja antaa mennä luonnollisesti, mutta eivät ne kätilötädit oikein tahdo sitä uskoa.
Luonnostaankin toki monet repeävät, mutta enemmän pinnalta ja "jauhelihasti" eli repeämät menevät sillä tavalla, että eivät katko hermoja ja lihaksia yhtä paljoa. Vaikeampi parsia, ja pahassa tilanteessa lopputulema voi olla vähän muuttunut, mutta ehdottomasti kivuttomampi ja paranee nopeasti.- alkuperäinen aloittaja
Mulla kyllä tuntuu itseasiassa ennemmin olevan niinpäin että repeämät särkee mutta eppari ei... :0
Tai ainakaan kipu ei tunnu "iholla" vaan lihaksessa...
Mitenkäs syvä se eppari muuten edes on? Missään ei naisille kerrota asioita kunnolla.. Puhutaan vain välilihasta vain mutta eikös sitä haavaa tule emättimenkin puolelle??? - ellei ole ihan ihan pakko
alkuperäinen aloittaja kirjoitti:
Mulla kyllä tuntuu itseasiassa ennemmin olevan niinpäin että repeämät särkee mutta eppari ei... :0
Tai ainakaan kipu ei tunnu "iholla" vaan lihaksessa...
Mitenkäs syvä se eppari muuten edes on? Missään ei naisille kerrota asioita kunnolla.. Puhutaan vain välilihasta vain mutta eikös sitä haavaa tule emättimenkin puolelle???Episiotomia vastaa syvyydessään toisen asteen repeämää, eli siinä katkaistaan lihassäikeitä. Eihän pelkän ihon leikkaaminen edes mitään tilaa alapäähän edes toisi, koska emättimen pitää tiukkana nimenomaan lantionpohjan lihakset. Kannattaa tutustua anatomiaan ihan jonkun kirjan avulla, niin nämäkin asiat selkiytyvät. Ja tutkimukset ovat todellakin osoittaneet, että luonnolliset repeämät myötäilevät kudoksia ja paranevat nopeammin.
- vasta kun on pakko
ellei ole ihan ihan pakko kirjoitti:
Episiotomia vastaa syvyydessään toisen asteen repeämää, eli siinä katkaistaan lihassäikeitä. Eihän pelkän ihon leikkaaminen edes mitään tilaa alapäähän edes toisi, koska emättimen pitää tiukkana nimenomaan lantionpohjan lihakset. Kannattaa tutustua anatomiaan ihan jonkun kirjan avulla, niin nämäkin asiat selkiytyvät. Ja tutkimukset ovat todellakin osoittaneet, että luonnolliset repeämät myötäilevät kudoksia ja paranevat nopeammin.
Tietty joka äiti kirjoittaa esitietolomakkeeseensa, että JOS on pakko, voi episiotomian tehdä.. MUTTA... Mistäs itse tiedät, kun pungerrat lasta maailmaan, onko tilanne pakottava vai ei? Siinä kun kätilö kertoo seuraavalla ponnistuksella puuduttavansa ja sitä seuraavalla leikkavansa vauvalle tilaa, alatko vänkäämään, että "onko IHAN pakko? SIIS IHAN PAKKO?"
- ellei ole ihan pakko
vasta kun on pakko kirjoitti:
Tietty joka äiti kirjoittaa esitietolomakkeeseensa, että JOS on pakko, voi episiotomian tehdä.. MUTTA... Mistäs itse tiedät, kun pungerrat lasta maailmaan, onko tilanne pakottava vai ei? Siinä kun kätilö kertoo seuraavalla ponnistuksella puuduttavansa ja sitä seuraavalla leikkavansa vauvalle tilaa, alatko vänkäämään, että "onko IHAN pakko? SIIS IHAN PAKKO?"
No eipä sitä äiti voikaan tietää, mutta mielestäni kätilöllä on velvollisuus noudattaa äidin toivetta luonnollisesta repeämästä eikä vain ilmoittaa, että nyt seuraavalla leikkaan. Tiedän, että näin vielä tänäkin päivänä tapahtuu ja koska äidin ei voida olettaa pystyvän siinä vaiheessa järjelliseen argumentointiin, on mielestäni isän tai muun tukihenkilön pidettävä äidin puolta tässä tilanteessa. Muistan nyt syksyllä nähneeni sairaala-sarjassa jakson, jossa kätilö ilmoitti leikkaavansa välilihan ensisynnyttäjältä joka oli selvästikin esitietolomakkeessa maininnut, ettei sitä missään nimessä halua. Syyksi kätilö sanoi vauvan sydänäänten laskun. Voi olla, että tilanne oikeasti oli vakava, mutta jotenkin minulle katsojana jäi kyllä pikemminkin sellainen kuva että "vauhditetaanpas tätä ponnistusvaihetta nyt, kun on jo niin kauan tuherrettu eikä mitään tapahdu". Äiti kyllä jaksoi tuolloin ponnistella vielä ihan reippaasti. Olisi ollut ihan kiva tietää, kuinka alas ne sydänäänet laski ja oliko siinä ihan oikeasti kiire saada lapsi terveenä ulos...
- oli juuri tuo
ellei ole ihan pakko kirjoitti:
No eipä sitä äiti voikaan tietää, mutta mielestäni kätilöllä on velvollisuus noudattaa äidin toivetta luonnollisesta repeämästä eikä vain ilmoittaa, että nyt seuraavalla leikkaan. Tiedän, että näin vielä tänäkin päivänä tapahtuu ja koska äidin ei voida olettaa pystyvän siinä vaiheessa järjelliseen argumentointiin, on mielestäni isän tai muun tukihenkilön pidettävä äidin puolta tässä tilanteessa. Muistan nyt syksyllä nähneeni sairaala-sarjassa jakson, jossa kätilö ilmoitti leikkaavansa välilihan ensisynnyttäjältä joka oli selvästikin esitietolomakkeessa maininnut, ettei sitä missään nimessä halua. Syyksi kätilö sanoi vauvan sydänäänten laskun. Voi olla, että tilanne oikeasti oli vakava, mutta jotenkin minulle katsojana jäi kyllä pikemminkin sellainen kuva että "vauhditetaanpas tätä ponnistusvaihetta nyt, kun on jo niin kauan tuherrettu eikä mitään tapahdu". Äiti kyllä jaksoi tuolloin ponnistella vielä ihan reippaasti. Olisi ollut ihan kiva tietää, kuinka alas ne sydänäänet laski ja oliko siinä ihan oikeasti kiire saada lapsi terveenä ulos...
että sydänäänet laski vain ja olin jo tunnin äheltänyt. Kätilö puudutti mutta sanoi ettei vielä tarvitse leikata, mutta vaarmuudeksi... Sitten jossain vaiheessa sanoi leikkaavansa mutta mutta: puudutus ei tehonnut sitten pätkääkään vaikka oli myös epiduraali. Hyi helvetti. Epparin lisäksi tuli myös repeämät jotka sattui myös mutta ei niin paljon kuin leikkaaminen.. Tästä muistosta jos päsis eroon... *huokaus* Mies oli kyllä myös hyvänä tukena ja ilmoitti ettei tarttis leikata mutta mehän ei sitä voitu itse tietenkään (?) päättää. Ja juurituosta epprista jäi paha olo molemmille juurikin kun se ei edes puutunut..
Mulle on jäänyt olo että eppari oli turha sillä siitä huolimatta en saanut muksua ulos rivakasti ja turvauduttiin imukuppiin... Ja kyllä hiipui ponnistushalutkin leikkauksen jälkeen ja muistan ajatelleeni kutakuinkin että paskaaks tässä että otetaan sitten samantien imukupilla ja pyysinkin sitä kun oli voimat loppu.
Välillä tuntuu että pitäis päästä puhumaan jollekin mutta ei kai siitä mitään hyötyä olis.
Ja imukupin kanssa se eppari olis kai kuitenkin tehty vaikka pää jo hyvin pilkottikin...
voi meitä naisia! - kirjoittaa että
oli juuri tuo kirjoitti:
että sydänäänet laski vain ja olin jo tunnin äheltänyt. Kätilö puudutti mutta sanoi ettei vielä tarvitse leikata, mutta vaarmuudeksi... Sitten jossain vaiheessa sanoi leikkaavansa mutta mutta: puudutus ei tehonnut sitten pätkääkään vaikka oli myös epiduraali. Hyi helvetti. Epparin lisäksi tuli myös repeämät jotka sattui myös mutta ei niin paljon kuin leikkaaminen.. Tästä muistosta jos päsis eroon... *huokaus* Mies oli kyllä myös hyvänä tukena ja ilmoitti ettei tarttis leikata mutta mehän ei sitä voitu itse tietenkään (?) päättää. Ja juurituosta epprista jäi paha olo molemmille juurikin kun se ei edes puutunut..
Mulle on jäänyt olo että eppari oli turha sillä siitä huolimatta en saanut muksua ulos rivakasti ja turvauduttiin imukuppiin... Ja kyllä hiipui ponnistushalutkin leikkauksen jälkeen ja muistan ajatelleeni kutakuinkin että paskaaks tässä että otetaan sitten samantien imukupilla ja pyysinkin sitä kun oli voimat loppu.
Välillä tuntuu että pitäis päästä puhumaan jollekin mutta ei kai siitä mitään hyötyä olis.
Ja imukupin kanssa se eppari olis kai kuitenkin tehty vaikka pää jo hyvin pilkottikin...
voi meitä naisia!meidän pienellä sydänäänet epikriisin mukaan "laahasi" ja oli siis alle 100 mikä on kai vauvalla vaarallista kun 140 luokkaa normaalisti.
- äiti07
ellei ole ihan pakko kirjoitti:
No eipä sitä äiti voikaan tietää, mutta mielestäni kätilöllä on velvollisuus noudattaa äidin toivetta luonnollisesta repeämästä eikä vain ilmoittaa, että nyt seuraavalla leikkaan. Tiedän, että näin vielä tänäkin päivänä tapahtuu ja koska äidin ei voida olettaa pystyvän siinä vaiheessa järjelliseen argumentointiin, on mielestäni isän tai muun tukihenkilön pidettävä äidin puolta tässä tilanteessa. Muistan nyt syksyllä nähneeni sairaala-sarjassa jakson, jossa kätilö ilmoitti leikkaavansa välilihan ensisynnyttäjältä joka oli selvästikin esitietolomakkeessa maininnut, ettei sitä missään nimessä halua. Syyksi kätilö sanoi vauvan sydänäänten laskun. Voi olla, että tilanne oikeasti oli vakava, mutta jotenkin minulle katsojana jäi kyllä pikemminkin sellainen kuva että "vauhditetaanpas tätä ponnistusvaihetta nyt, kun on jo niin kauan tuherrettu eikä mitään tapahdu". Äiti kyllä jaksoi tuolloin ponnistella vielä ihan reippaasti. Olisi ollut ihan kiva tietää, kuinka alas ne sydänäänet laski ja oliko siinä ihan oikeasti kiire saada lapsi terveenä ulos...
Mulle jäi myöskin sellanen olo siitä sairaalan jaksosta :) Ponnistusvaihehan eteni muutenkin tosi nopsakasti että tuskinpa oikeaa tarvetta oli.
Alko muuten siinä vähän ottaa päähän ku äijä meni sinne haaroihin kattoo sitä leikkaus haavaa että tietää sitten ensihoitajana miten se leikataan jos tulee vielä synnytyksiä ambulanssissa, voi niitä raukka parkoja jotka sen lanssikuskin leikeltäväksi joutuu :D Kätilö vaan vähän sano siinä muistaakseni että tuskinpa teidän tarvii.. - mä en
äiti07 kirjoitti:
Mulle jäi myöskin sellanen olo siitä sairaalan jaksosta :) Ponnistusvaihehan eteni muutenkin tosi nopsakasti että tuskinpa oikeaa tarvetta oli.
Alko muuten siinä vähän ottaa päähän ku äijä meni sinne haaroihin kattoo sitä leikkaus haavaa että tietää sitten ensihoitajana miten se leikataan jos tulee vielä synnytyksiä ambulanssissa, voi niitä raukka parkoja jotka sen lanssikuskin leikeltäväksi joutuu :D Kätilö vaan vähän sano siinä muistaakseni että tuskinpa teidän tarvii..nähnyt tuota jaksoa!
Että mun mies olis vielä mennyt alakerran leikkaushaavaa katsomaan... :O HUH! Mulle olis ihan tarpeeksi jo näyttää sitä arpea... :O Pitäis mutta ei olla vielä päästy sinne asti :) Ei kai miehet ees tiedä miten / millälailla se tehdään ja mihin suuntaan.
Mulle oli tarpeeksi se sairaalan jakso jossa, kätilö sanoi jossain vaiheessa että "tein vähän tilaa tonne" - ja mulle tuli heti olo että APUA PLIIIIS SANOKAA ETTÄ MÄ KUULIN VÄÄRIN". - äiti07
mä en kirjoitti:
nähnyt tuota jaksoa!
Että mun mies olis vielä mennyt alakerran leikkaushaavaa katsomaan... :O HUH! Mulle olis ihan tarpeeksi jo näyttää sitä arpea... :O Pitäis mutta ei olla vielä päästy sinne asti :) Ei kai miehet ees tiedä miten / millälailla se tehdään ja mihin suuntaan.
Mulle oli tarpeeksi se sairaalan jakso jossa, kätilö sanoi jossain vaiheessa että "tein vähän tilaa tonne" - ja mulle tuli heti olo että APUA PLIIIIS SANOKAA ETTÄ MÄ KUULIN VÄÄRIN".No tää mies siinä jaksos oli tosiaan ambulanssin kuljettaja ja työssään oli joutunut hoitamaan kaksi synnytystä ennen oman naisensa synnytystä. Ja sitten kun omalta naiselta leikattiin väliliha niin mies kävi katsomassa että mihin kohtaan se tehdään, että osaa sitten itse tehdä jos vielä joutuu työssään ambulanssissa hoitamaan synnytyksen.. Mä varmaan antaisin kyllä sille äijälle kyytiä jos sen ambulanssis joutuisin synnyttämään ja meinais muka tulla leikkelemään :D
- Laura84
ellei ole ihan pakko kirjoitti:
No eipä sitä äiti voikaan tietää, mutta mielestäni kätilöllä on velvollisuus noudattaa äidin toivetta luonnollisesta repeämästä eikä vain ilmoittaa, että nyt seuraavalla leikkaan. Tiedän, että näin vielä tänäkin päivänä tapahtuu ja koska äidin ei voida olettaa pystyvän siinä vaiheessa järjelliseen argumentointiin, on mielestäni isän tai muun tukihenkilön pidettävä äidin puolta tässä tilanteessa. Muistan nyt syksyllä nähneeni sairaala-sarjassa jakson, jossa kätilö ilmoitti leikkaavansa välilihan ensisynnyttäjältä joka oli selvästikin esitietolomakkeessa maininnut, ettei sitä missään nimessä halua. Syyksi kätilö sanoi vauvan sydänäänten laskun. Voi olla, että tilanne oikeasti oli vakava, mutta jotenkin minulle katsojana jäi kyllä pikemminkin sellainen kuva että "vauhditetaanpas tätä ponnistusvaihetta nyt, kun on jo niin kauan tuherrettu eikä mitään tapahdu". Äiti kyllä jaksoi tuolloin ponnistella vielä ihan reippaasti. Olisi ollut ihan kiva tietää, kuinka alas ne sydänäänet laski ja oliko siinä ihan oikeasti kiire saada lapsi terveenä ulos...
Minä en tosiaankaan olisi halunnut episiotomiaa, kuten tuskin kukaan muukaan. Tilanne oli kuitenkin se, että vaikka ponnistuvaihe oli edennyt hyvin, pää ei vain yksinkertaisesti mahtunut ulos. Lisäksi vauvalla oli napanuora kaksi kertaa kaulan ympärillä joten oli aika vakavat paikat.
Synnytin luomuna ja kätilö oli koko ajan minua kannustanut jaksamaan, ja tiesi tasan tarkkaan miten suhtauduin episiotomiaan. Mutta koska vauva ei vain tullut ulos, päätti hän hieman nipsaista. Ei edes ehtinyt puuduttaa kun teki päätöksen niin nopeasti. Saman tien pää tulikin ulos ja terve tyttö syntyi.
Eli, en olisi todellakaan halunnut leikkausta, mutta joskus on vain hyväksyttävä se että asiat ei mene niin kuin toivoo, ja että välillä on vain sellainen tilanne että on pakko leikata. Minun kohdallani ei ollut kysymys siitä, että episiotomialla yritettiin välttää repeämistä, vain kyseessä oli puhtaasti lapsen ahdinko.
Välillä ottaa päähän lukea viestejä joissa saadaan kätilö kuulostamaan joltain teurastajalta joka huvikseen ja oman työnsä helpottamiseksi "silpoo" naisia jotka eivät kykene puolustamaan itseään. On varmasti totta että osa heistä tekee tarpeettomia leikkauksia, mutta suurin osa niistä on varmasti ihan perusteltuja. Minua harmittaa vieläkin leikkaus, vaikkakin haava on parantunut hyvin jne. Mutta tärkeintä on kuitenkin terve vauva, jota en ilman leikkausta olisi välttämättä saanut. - tutulta!
Laura84 kirjoitti:
Minä en tosiaankaan olisi halunnut episiotomiaa, kuten tuskin kukaan muukaan. Tilanne oli kuitenkin se, että vaikka ponnistuvaihe oli edennyt hyvin, pää ei vain yksinkertaisesti mahtunut ulos. Lisäksi vauvalla oli napanuora kaksi kertaa kaulan ympärillä joten oli aika vakavat paikat.
Synnytin luomuna ja kätilö oli koko ajan minua kannustanut jaksamaan, ja tiesi tasan tarkkaan miten suhtauduin episiotomiaan. Mutta koska vauva ei vain tullut ulos, päätti hän hieman nipsaista. Ei edes ehtinyt puuduttaa kun teki päätöksen niin nopeasti. Saman tien pää tulikin ulos ja terve tyttö syntyi.
Eli, en olisi todellakaan halunnut leikkausta, mutta joskus on vain hyväksyttävä se että asiat ei mene niin kuin toivoo, ja että välillä on vain sellainen tilanne että on pakko leikata. Minun kohdallani ei ollut kysymys siitä, että episiotomialla yritettiin välttää repeämistä, vain kyseessä oli puhtaasti lapsen ahdinko.
Välillä ottaa päähän lukea viestejä joissa saadaan kätilö kuulostamaan joltain teurastajalta joka huvikseen ja oman työnsä helpottamiseksi "silpoo" naisia jotka eivät kykene puolustamaan itseään. On varmasti totta että osa heistä tekee tarpeettomia leikkauksia, mutta suurin osa niistä on varmasti ihan perusteltuja. Minua harmittaa vieläkin leikkaus, vaikkakin haava on parantunut hyvin jne. Mutta tärkeintä on kuitenkin terve vauva, jota en ilman leikkausta olisi välttämättä saanut.meillä oli myös vauvalla 2 krt napanuora kaulan ympärillä ja alkoivat sydänäänet laskea.. Eppari harmittaa tuhannesti vieläkin juuri siksi että mulla oli ennakkoon niin vastainen asenne.. Ja paranemista ei helpota se että kun haluaa etsiä netistä tietoa epparista niin päätyy vain sivuille "kuinka estää episiotomia" ja kaikki vastamielipiteitä. Siis yhtään positiivista kommenttia en epparista ole kuullut ja se ei auta asian "käsittelyssä". Minä en tosin lasta saanut ulos epparillakaan joten imukuppia tarvittiin kaveriksi.. Että oliko siitä epparista nyt hyötyä vai ei. En tiedä.
Netissä on tosiaan olemassa myös kaikkia hirvittäviä epparivideoita/kuvia ja kyllä se saksien käyttely alapäässä näyttää aika pahalta :O Olis pitäny jättää ehkä katsomatta :D
- Pahoinpidelty
Mielestäni se pitäisi olla itsestäänselvää, ettei leikkauksia tehdä kuin vain silloin, jos on elämä ja kuolema kyseessä eikä siinäkään tapauksessa ikinä ilman puudutusta. Sellainenhan on ihan keskiajalta - tai oikeastaan jostain arabimaan maaseudulta, jossa sukupuolielinten silpoimista tehdään.
Minut on pahoinpidelty noin synnytyksessä. Ei ollut kyse edes mistään ihmeellisestä, vaan normaalisti etenevästä synnytyksestä. Silti minun alapääni leikattiin ilman suostumustani ja arpi on edelleen arka. Paraneminen oli vaikeaa ja kivuliasta ja luultavasti osasyy sille, että sairastuin masennukseen. Kukaan ei myöskään ollut kertonut minulle, että jos en olisi ponnistanut puoli-istuvassa asennossa, vaan normaalisti pystyssä, repeämäriskikin olisi ollut pienempi.
Mikä niitä kätilöitä vaivaa, kun asioista ei kerrota? Miksi pahoinpidellään kajoamalla ihmisen sukupuolielimiin ja aiheutetaan sillä tavalla tuskaa ja kipua vain lisää? Olisin voinut nostaa tuosta jutun, mutta oli silloin niin voimat lopussa. Kaipa vieläkin voisi.- tuosta
jutun nostamisesta.. Olisko se mahdollista sinun tapauksessa.. Korkeintaan hoitovirheestä??
Kaipa se vain on niin että naisia saa kohdella niin kuin lystää... Mieheni myönsi myös tämän naisen huonon kohtelun.. Että välilihan leikkauksen voisi sentään edes tehdä hellävaraisemmin.. (no mistäpä kätilö olisi arvannut ettei puudutus tehonnut minulla lain...)
Minä kyllä ponnistelin jakkaralla ja kontallaan epiduraali-puudutksestakin huolimatta mutta lopputuloksena kuitenkin kätilö käski seljälleen puoli-istuvaan asentoon... Siinä oli kyllä kökkö ponnistella mutta imukuppisynnytykseen päädyttiin ja silloinhan tämä asento on ihan normi ja jalat laitetaan niihin gyne-telineisiin. jippii!
Minullakin arpi on vielä kipeä (2kk synnytyksestä) ja voi kuulemma särkeä 6kk.. jee.. Minusta kuitenkin nuo pystysuuntaan tulleet repeämät on kipeämmät.. Vai onko se sitten se eppari joka särkee jostain syvemmältä. En tiedä. Leikkauskohta ei kuitenkaan ole lainkaan kipeä. Lihassärkyä se kuitenkin on ja joskus pitää seistä yhdellä jalalla kun lihakset tuntuu niin väsyneiltä ja kipeiltä! :O
Kurjaa jos sinulla leikattiin ns rutiinisti ilman mitään pätevää syytä! Vai kertoiko kätilö myöhemmin jonkun selityksen?? - Jasmiina78
tuosta kirjoitti:
jutun nostamisesta.. Olisko se mahdollista sinun tapauksessa.. Korkeintaan hoitovirheestä??
Kaipa se vain on niin että naisia saa kohdella niin kuin lystää... Mieheni myönsi myös tämän naisen huonon kohtelun.. Että välilihan leikkauksen voisi sentään edes tehdä hellävaraisemmin.. (no mistäpä kätilö olisi arvannut ettei puudutus tehonnut minulla lain...)
Minä kyllä ponnistelin jakkaralla ja kontallaan epiduraali-puudutksestakin huolimatta mutta lopputuloksena kuitenkin kätilö käski seljälleen puoli-istuvaan asentoon... Siinä oli kyllä kökkö ponnistella mutta imukuppisynnytykseen päädyttiin ja silloinhan tämä asento on ihan normi ja jalat laitetaan niihin gyne-telineisiin. jippii!
Minullakin arpi on vielä kipeä (2kk synnytyksestä) ja voi kuulemma särkeä 6kk.. jee.. Minusta kuitenkin nuo pystysuuntaan tulleet repeämät on kipeämmät.. Vai onko se sitten se eppari joka särkee jostain syvemmältä. En tiedä. Leikkauskohta ei kuitenkaan ole lainkaan kipeä. Lihassärkyä se kuitenkin on ja joskus pitää seistä yhdellä jalalla kun lihakset tuntuu niin väsyneiltä ja kipeiltä! :O
Kurjaa jos sinulla leikattiin ns rutiinisti ilman mitään pätevää syytä! Vai kertoiko kätilö myöhemmin jonkun selityksen??Synnytin esikoiseni kesäkuussa 2007. Ponnistusvaihe kesti yli 2 h ja niin kauan kun vauvalla ei ollut hätää yritettiin ihan luomuna. Kun vauvan sydänäänet romahtivat siinä kahden tunnin kohdalla, laitettiin poikkipöytä, leikattiin väliliha ja otettiin imukuppi avuksi. Terve poika syntyi kolmannella imukuppiyrittämällä nopsaan ja olin kyllä tosi kiitollinen että avitettiin. Olisin ollut valmis itse avitukseen jo aikaisemmin, sen verran kovaa hommaa tuo ponnistaminen.
- ilman puudutusta
Jasmiina78 kirjoitti:
Synnytin esikoiseni kesäkuussa 2007. Ponnistusvaihe kesti yli 2 h ja niin kauan kun vauvalla ei ollut hätää yritettiin ihan luomuna. Kun vauvan sydänäänet romahtivat siinä kahden tunnin kohdalla, laitettiin poikkipöytä, leikattiin väliliha ja otettiin imukuppi avuksi. Terve poika syntyi kolmannella imukuppiyrittämällä nopsaan ja olin kyllä tosi kiitollinen että avitettiin. Olisin ollut valmis itse avitukseen jo aikaisemmin, sen verran kovaa hommaa tuo ponnistaminen.
Eikä mulle ainakaan ilman puudutusta tehty... Vaan edellisellä supistuksella ja ponnistuksella kätilö sanoi, että nyt puuduta, on tehtävä vauvalle tilaa ja seuraavalla supistuksella leikkasi. Ei tuntunut kyllä yhtään missään!
- äiti07
ilman puudutusta kirjoitti:
Eikä mulle ainakaan ilman puudutusta tehty... Vaan edellisellä supistuksella ja ponnistuksella kätilö sanoi, että nyt puuduta, on tehtävä vauvalle tilaa ja seuraavalla supistuksella leikkasi. Ei tuntunut kyllä yhtään missään!
sellasta kätilöä joka tajuais sen verran ajatella äitiä että jos haluaa sitä "tilaa" tehdä niin puuduttaisi sitten edes sen välilihan. Onneks tuota puuduttamatta leikkelyä tapahtuu vähän, on väärin ajatella että emätin olisi niin turta venymisestä ettei nainen episiotomian tekoa tuntisi!
- Harjoittelija -02
äiti07 kirjoitti:
sellasta kätilöä joka tajuais sen verran ajatella äitiä että jos haluaa sitä "tilaa" tehdä niin puuduttaisi sitten edes sen välilihan. Onneks tuota puuduttamatta leikkelyä tapahtuu vähän, on väärin ajatella että emätin olisi niin turta venymisestä ettei nainen episiotomian tekoa tuntisi!
Olin itse aikoinani synnärillä harjoittelussa seuraamassa kaikkiaan viittä synnytystä joista neljässä tehtiin eppari ilman puudutusta. Kukaan silvotuista äideistä ei valittanut tapahtumahetkellä, mutta olivat jälkeenpäin tosi kipeitä. Näillä neljällä leikatulla oli epiduraali,eli kova puudutus päällä. Viides, jota ei leikattu sai kivunlievitykseksi ilokaasua. En sit tiedä onko tossa yhdistäviä tekijöitä...Neljällä leikatulla sama kätilö.
- äiti07
Harjoittelija -02 kirjoitti:
Olin itse aikoinani synnärillä harjoittelussa seuraamassa kaikkiaan viittä synnytystä joista neljässä tehtiin eppari ilman puudutusta. Kukaan silvotuista äideistä ei valittanut tapahtumahetkellä, mutta olivat jälkeenpäin tosi kipeitä. Näillä neljällä leikatulla oli epiduraali,eli kova puudutus päällä. Viides, jota ei leikattu sai kivunlievitykseksi ilokaasua. En sit tiedä onko tossa yhdistäviä tekijöitä...Neljällä leikatulla sama kätilö.
Mutta eikös se niin ole että se epiduraali ei sitä pimpsaa puuuduta? Eli ei varmaan hirmuisesti mitään hyötyä..?
- epiduraali puuduttanut
äiti07 kirjoitti:
Mutta eikös se niin ole että se epiduraali ei sitä pimpsaa puuuduta? Eli ei varmaan hirmuisesti mitään hyötyä..?
tunsin ihan kivasti sen epparin teon. Se olikin isoin kipu synnytyksessä. Toisiksi isoin kipu oli lisärepeämät. Mulla oli siis myös välilihan puudute muttei se tehonnut pätkääkään... Shit happens... Eniten vain harmittaa kun eppari oli sillä hetkellä ihan turha vaikak se ilmeisesti imukupin kanssa olis jokatapauksessa tehty... No, kai kätilö olis voinu tehdä enemmän jotta oltais vältytty leikkelyltä..
Kyllä tietysti varmasti jonkun verran oli alakerta puuduksissa kun en ponnistusta tuntenut niin että mitenköhän paljon se sitten olis sattunut ihan ilman puudutusta.. apua! - tehty
epiduraali puuduttanut kirjoitti:
tunsin ihan kivasti sen epparin teon. Se olikin isoin kipu synnytyksessä. Toisiksi isoin kipu oli lisärepeämät. Mulla oli siis myös välilihan puudute muttei se tehonnut pätkääkään... Shit happens... Eniten vain harmittaa kun eppari oli sillä hetkellä ihan turha vaikak se ilmeisesti imukupin kanssa olis jokatapauksessa tehty... No, kai kätilö olis voinu tehdä enemmän jotta oltais vältytty leikkelyltä..
Kyllä tietysti varmasti jonkun verran oli alakerta puuduksissa kun en ponnistusta tuntenut niin että mitenköhän paljon se sitten olis sattunut ihan ilman puudutusta.. apua!välilihan leikkaus ilman puudutusta tai muuta kivunlievitystä. Kerran se kirpaisi, mutta se oli loppujen lopuksi pieni juttu koko synnytyksessä.
Alapää oli aikansa kipeä, mutta parani sitten. Sen jälkeen synnytin vielä kaksi lasta, kaikki ilman mitään kivunlievitystä.
Hyvin on kaikki mennyt. Ei kannata pelätä. - synnyttäjä09
Jasmiina78 kirjoitti:
Synnytin esikoiseni kesäkuussa 2007. Ponnistusvaihe kesti yli 2 h ja niin kauan kun vauvalla ei ollut hätää yritettiin ihan luomuna. Kun vauvan sydänäänet romahtivat siinä kahden tunnin kohdalla, laitettiin poikkipöytä, leikattiin väliliha ja otettiin imukuppi avuksi. Terve poika syntyi kolmannella imukuppiyrittämällä nopsaan ja olin kyllä tosi kiitollinen että avitettiin. Olisin ollut valmis itse avitukseen jo aikaisemmin, sen verran kovaa hommaa tuo ponnistaminen.
Mulla alkoi kans lapsen sydänäänet laskemaan pitkään jatkuneen synntyksen seurauksena. Kätilö ja lääkäri leikkasivat välilihan ilman että edes tiesin leikkauksesta epiduraalin vuoksi. Myöskään vieressä ollut mieheni ei tajunnut mitä tapahtui. Sitten vaan lapsi imukupilla maailmaan. Vaikka imukuppi ja avitus olivatkin mielestäni hyvä ja tarpeellinen juttu, niin olisin silti toivonut että mulle kerrotaan välilihan leikkauksesta. Nyt ei annettu mitään mahdollisuutta ottaa asiaan kantaa. Leikkaushaava oli alkuun kipeä, mutta parani sitten aika hyvin. Seksiä harrastettiin ekan kerran jälkitarkastuksen jälkeen. Paikat tuntui kireämmiltä kuin aiemmin, tai sitten vain jännitin itse.
- eppari!
Mä olen onnellinen, että eppari tehtiin (puuduttiin hyvin ja asiasta etukäteen sanottiin ts. minua valmisteltiin siihen) eikä sitä tehty ylimalkaisesti vaan ihan täysin syyllä. Synnytys oli nopea ja raju ja ponnistamisen yhteydessä lapsen sydänäänet laski, vaikka ponnistusvaihetta ei kestänyt kauan. En revennyt muualtakaan ja eppari parani hyvin. Alapäähän joka tapauksessa muuttunut "nuoruusvuosien" mutta tiukkana se on pysynyt. Sitä mieltä on mieskin. Väliin vain harmittaa, ettei itse uskalla enää niin rajusti "panna" kuin ennen, jotenkin se on muuttunut, vaikka ei nautintoa ja orgasmiherkkyyttä ole synnytykset vieneet.
- ghkjsgnhb
Ehkä kuukausi-puolitoista meni että täysin normaalin tuntuinen oli. Tosi nopeaa oli parantuminen mulla. Istuminen ym onnistui heti synnytyksen jälkeen normaalisti.
Muutama tikki tuli emättimeen sisälle, kun poika syntyi nyrkki poskella. Muuten ei olisi tullut yhtään. Lapsi oli 3,8kg eli kait keskikokoinen. Epparin leikkaamisesta sanoin etukäteen että ei leikata jos ei ihan pakko ole ja pyysin käyttämään kaikki keinot repeämien välttämiseksi. ;) Lisäsin vielä erikseen, että tahdon että toiveitani ja omia tuntemuksiani kunnioitetaan synnytyksessä niin pitkälle kuin mahdollista. Kätilö oli ihana ja toteutti toiveeni täydellisesti. Lämpimiä kääreitä ym siis käytettiin jotta kudokset joustaisivat paremmin, ja sain ponnistaa rauhassa omaan tahtiini niin kuin olin toivonutkin. Puoli-istuva oli tosin asento, kun jalat olivat sen verran epävarman oloiset puudutuksesta, mutta tyytyväinen olin siihenkin loppujen lopuksi. Pään ponnistin ulos ja sen jälkeen seurasin kätilön ohjetta olla ponnistamatta ja ponnistin uudestaan vasta kun antoi luvan.
Niin ja se seksikin sujui hyvin, meni vähän ohi aiheen jo. ;)Tuon toipumisajan jälkeen ihan normaalisti kaikki mennyt.
Siksi näin pitkä stoori, että olen ehdottomasti noita turhia episiotomioita vastaan. Ja muutakin synnytyksen keinotekoista vauhdittamista, jos mitään kunnon syytä ei siihen ole. Samat toiveet aion esittää toisessa synnytyksessäni sitten kun sen aika pian tulee. - meni
minulla meni ensimmäisen lapsen jälkeen noin puolisen vuotta ennen kuin paikat parani.Tosin johtui varmaan siitä,että leikeltiin paljon ja vielä repesi senkin jälkeen paikat.
Toisen jälkeen meni muutama kuukausi.- viestiin
Lisään edelliseen vielä,että haavakohdat on edelleen arat menkkojen aikaan.
Ja toisen lapsen synnytyksen jälkeen repesin sisäänpäin,mutta ne parani nopeammin kuin eka kerralla.
Ja se seksielämä todella pelotti sen ekan synnytyksen jälkeen.Mutta kun paikat on parantunu niin ei se seksielämään vaikuttanut mitenkään.
Aika parantaa haavat,vaikka nyt tuntuisi toiselta :)
- älä sinä huoli
Miehes kyllä hoitaa hempeilyhommat tiukkapimppaisen naisen (kuten minä)kanssa, parantele sä vaan revennyttä alapäätäsi. Oksettaa ajatellakin! Olen useinkin harrastanut kiihkeitä kundeja, joiden muijat on joko raskaana tai sitten juuri synnyttäneet ja voin kyllä sanoa, ettei niitä pahemmassakaan puutteessa revenneet ja levähtäneet muijat kiinnosta. On tarjolla parempaakin. Ja miehiä inhottaa myös maidosta turpeat tissit ja se oksettava haju, joka vauvan ympärillä leijuu. Ja nämä on siis juttuja, jotka miehet mulle ovat itse kertoneet.
Mutta synnyttäkää ja revetkää ihan vapaasti, kyllä meikäläinen pitää miehistänne huolta!- yleistä
Tuo ei vaan pidä paikkaansa. Ei kaikki muijat repee synnytyksissä etkä sä voi hoitaa kaikkia miehiä eikä kaikkia miehiä kuvota maidon tuoksu rinnoissa. Kaikki tuo on myös usein väliaikaista. Kirjoituksesi kuvastaa omaa huonoa oloasi ja epävarmuutta naisena. Kaikki ei halua edes olla kuten sinä. Itse valitsen mielummin lapset elämääni kuin ainaisen sinkkuuden ja bailaamisen. Ei lastenteko tarkoita kaikkien kohdalla seksin loppumista tai pillun väljyyttä. Ja tiettävästi sinäkin olet jonkun alapäästä tullut sekä sun nussittavat miehet.
- levahtanut pimppa?
Kyllä on ihanaa että sinä olet olemassa ja pitämässä huolen meidän miehien kikkeleistä, kiitos siitä
- miestä...
et ainakaan tule hoitelemaan. Odotan nyt toista lastamme, juuri tänään mies sanoi minulle että minun vauvamassu on seksikäs, ja odottaa vaan sitä että loppuraskautta kohti rinnat vielä kasvaa. Kuule kun jotkut miehet pitää myös naisista joilla on ihan kunnon rinnat!:D
- mitä?????
muuten tällä palstalla teet? Luulisi jos on miehiä hoideltavana niin paljon, ettei ehdi saati kiinnosta täällä synnäri osastolla olla..
Ettei vaan oo käyny niin että joku kunnon isukki ei ookkaan kiinnostunu sinusta? Tai ite pamahdit paksuks ja ny katkeruuttas ja yksinäisyyttäsi koitat täälä tuottaa pahaa mieltä kaikille?
Tosin voin sanoa ettei onnistu.. Sun kirjotus on niin ala-arvonen, ettei ketää viitti edes ottaa tosissaan. Suosittelen silti ottamaan yhteyttä johonkin mielenterveys puolelle, sillä tollanen kirjoittelu kertoo henkisestä sairaudesta.
- Jussi Kainulainen
Allekirjoita;
http://www.adressit.com/sms_stop
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Työsuhdepyörän veroetu poistuu
Hallituksen veropoliittisen Riihen uutisia: Mitä ilmeisimmin 1.1.2026 alkaen työsuhdepyörän kuukausiveloitus maksetaan2236965Pakko tulla tänne
jälleen kertomaan kuinka mahtava ja ihmeellinen sekä parhaalla tavalla hämmentävä nainen olet. En ikinä tule kyllästymää421249Fuengirola.fi: Danny avautuu yllättäen ex-rakas Erika Vikmanista: "Sanoisin, että hän on..."
Danny matkasi Aurinkorannikolle Helmi Loukasmäen kanssa. Musiikkineuvoksella on silmää naiskauneudelle ja hänen ex-raka271042- 75891
Hävettää muuttaa Haapavedelle.
Joudun töiden vuoksi muuttamaan Haapavedelle, kun työpaikkani siirtyi sinne. Nyt olen joutunut pakkaamaan kamoja toisaal48845Katseestasi näin
Silmissäsi syttyi hiljainen tuli, Se ei polttanut, vaan muistutti, että olin ennenkin elänyt sinun rinnallasi, jossain a61837Työhuonevähennys poistuu etätyöntekijöiltä
Hyvä. Vituttaa muutenkin etätyöntekijät. Ei se tietokoneen naputtelu mitään työtä ole.93794Toinen kuva mikä susta on jäänyt on
tietynlainen saamattomuus ja laiskuus. Sellaineen narsistinen laiskanpuoleisuus. Palvelkaa ja tehkää.38791Tietenkin täällä
Kunnan kyseenalainen maine kasvaa taas , joku huijannut monen vuoden ajan peltotukia vilpillisin keinoin.14756- 43733