Alussa oli sana.
Se merkitsee tiedon alkua.
Tietoa ei saa ottaa ihmisiltä pois.
Muutoin seurauksena on kärsimystä.
Ihmisillä olevat sanat voidaan järjestellä lauseissa oikeudenmukaisesti, jolloin seurauksena on hyvinvointia kaikille ihmisille.
Samat sanat toisin järjesteltyinä samoissa lauseissa voivat aiheuttaa kärsimystä ja kuolemaa.
Tieto/sana-teknisellä aikakaudella sanojen merkitys korostuu ja ne, jotka osaavat laittaa sanansa kuulijoita/lukijoita miellyttävään järjestykseen, rikastuvat.
Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, mutta mitä merkitystä on liikkuvalla kuvalla ilman tarinaa, joka koostuu sanoista.
Sanojen käyttäjä voi esittää totuuden tai valheen.
Objektiivinen totuus syntyy subjektiivisten totuuksien summasta ja mielestäni tämä vastaa koko totuutta kaikkein parhaiten.
Hyvin usein taloudellisen hyödyn tavoittelussaan ihmiset eivät anna kaikkien ihmisten ilmaista sanoilla omia tuntemuksiaan tilanteesta.
Siksi jokaisessa kulttuurissa on kautta aikojen toiminut ryhmä oikeudenmukaisia ihmisiä, joiden kokoontuessa kaikilla epäoikeudenmukaisuutta kokeneilla ihmisillä on ollut mahdollisuus perustella näkökantansa ja oppia tekemistään virheistä perustelluiden päätösten kautta.
Teknologisesti kehittyneissä kultuureissa ei ole merkitystä, miten sanat tulee esitettyä, kunhan kaikkien osapuolten oikeuksia kunnioitetaan.
Jos asianomaiset ihmiset eivät voi lukea tai kuulla toistensa sanoja, niin ei voida puhua oikeusvaltiosta.
Ihmiset vaistomaisesti kertovat subjektiivisen totuuden eli oman version aiheesta.
Vaistoista suurin on itsesuojeluvaisto, mikä herää ihmisessä esiin kun pelko astuu kuvaan.
Pelkotila syntyy ihmisen alitajunnan vertaillessa menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta aikaisempien sanojen ja koettujen tilanteiden synnyttämän ymmärryksen kautta.
Ennen sanojen esittämistä alitajunnassa syntynyt pelkotila estää ihmisiä hyvin usein kertomasta objektiivisen eli kaikkia hyödyttävän oikeudenmukaisen totuuden.
Mitä vähemmän objektiivisuutta sanoista koostuvat lauseet ilmentävät, sitä pienempi joukko ihmisiä hyötyy sanojen esittämisestä.
Kun subjektiivisia totuuksia eli tiettyjen sanojen tiettyjä järjestyksiä esitetään yleisenä eli objektiivisena totuutena, niin valhe on siirtynyt esittäjästä lauseisiin tavoitteena maksimoida väärän tiedon esittämisestä koituva seuraamus eli taloudellinen voitto.
Kun taistelen itseäni vastaan, niin taistelen tietoisesti alitajunnastani nousevia pelkotiloja vastaan.
Taistelu alkaa sanojen ja niistä nousevien tunnetilojen analysoinnilla eli vastaavatko tietyssä järjestyksessä esitetyt sanat todellisuutta totuudenmukaisesti vai valheellisesti.
Sanonnan mukaan valheella on lyhyet jäljet eli joitakin ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, mutta kaikkia ei voi huijata kaiken aikaa.
Siksi uudet tekijät astuvat aina uudelleen näyttämölle arvioimaan aikaisempien esittäjien sanat uudessa, aikaisemmin julkisesti esittämättömässä näkökulmassa.
Mitä vähemmän pelkoa subjektiiviset totuudet sisältävät, sitä useammat hyötyvät niistä.
Pelottomat objektiiviset totuudet ovat kaikille vieläkin parempi paitsi ehkä esittäjille.
Pelko johtuu tiedon puutteesta eli esitetyt sanat eivät vastaa todellisuutta ja ihmiset eivät ymmärrä senhetkistä tilannetta ja tulevaisuutta todellisuutta vastaavasti.
Sitä seuraavat kateus ja viha, kun ihmiset vertailevat itseään kohteen kanssa ja tuntevat epäoikeudenmukaisuutta senhetkisten vaillinaisten tietojen perusteella.
Ääripäässään seurauksena voi olla sotaa ja kärsimystä - ja vain siksi ettei ihmisillä ole tarpeeksi tietoa.
Sanonnan mukaan totuuden puhujalla ei ole sijaa majatalossa.
Sen sijaan hän voi löytää itsensä paikasta, jossa historian suurin sanan esittäjä syntyi.
Se merkitsee tiedon alkua.
Tietoa ei saa ottaa ihmisiltä pois.
Muutoin seurauksena on kärsimystä.
Ihmisillä olevat sanat voidaan järjestellä lauseissa oikeudenmukaisesti, jolloin seurauksena on hyvinvointia kaikille ihmisille.
Samat sanat toisin järjesteltyinä samoissa lauseissa voivat aiheuttaa kärsimystä ja kuolemaa.
Tieto/sana-teknisellä aikakaudella sanojen merkitys korostuu ja ne, jotka osaavat laittaa sanansa kuulijoita/lukijoita miellyttävään järjestykseen, rikastuvat.
Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, mutta mitä merkitystä on liikkuvalla kuvalla ilman tarinaa, joka koostuu sanoista.
Sanojen käyttäjä voi esittää totuuden tai valheen.
Objektiivinen totuus syntyy subjektiivisten totuuksien summasta ja mielestäni tämä vastaa koko totuutta kaikkein parhaiten.
Hyvin usein taloudellisen hyödyn tavoittelussaan ihmiset eivät anna kaikkien ihmisten ilmaista sanoilla omia tuntemuksiaan tilanteesta.
Siksi jokaisessa kulttuurissa on kautta aikojen toiminut ryhmä oikeudenmukaisia ihmisiä, joiden kokoontuessa kaikilla epäoikeudenmukaisuutta kokeneilla ihmisillä on ollut mahdollisuus perustella näkökantansa ja oppia tekemistään virheistä perustelluiden päätösten kautta.
Teknologisesti kehittyneissä kultuureissa ei ole merkitystä, miten sanat tulee esitettyä, kunhan kaikkien osapuolten oikeuksia kunnioitetaan.
Jos asianomaiset ihmiset eivät voi lukea tai kuulla toistensa sanoja, niin ei voida puhua oikeusvaltiosta.
Ihmiset vaistomaisesti kertovat subjektiivisen totuuden eli oman version aiheesta.
Vaistoista suurin on itsesuojeluvaisto, mikä herää ihmisessä esiin kun pelko astuu kuvaan.
Pelkotila syntyy ihmisen alitajunnan vertaillessa menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta aikaisempien sanojen ja koettujen tilanteiden synnyttämän ymmärryksen kautta.
Ennen sanojen esittämistä alitajunnassa syntynyt pelkotila estää ihmisiä hyvin usein kertomasta objektiivisen eli kaikkia hyödyttävän oikeudenmukaisen totuuden.
Mitä vähemmän objektiivisuutta sanoista koostuvat lauseet ilmentävät, sitä pienempi joukko ihmisiä hyötyy sanojen esittämisestä.
Kun subjektiivisia totuuksia eli tiettyjen sanojen tiettyjä järjestyksiä esitetään yleisenä eli objektiivisena totuutena, niin valhe on siirtynyt esittäjästä lauseisiin tavoitteena maksimoida väärän tiedon esittämisestä koituva seuraamus eli taloudellinen voitto.
Kun taistelen itseäni vastaan, niin taistelen tietoisesti alitajunnastani nousevia pelkotiloja vastaan.
Taistelu alkaa sanojen ja niistä nousevien tunnetilojen analysoinnilla eli vastaavatko tietyssä järjestyksessä esitetyt sanat todellisuutta totuudenmukaisesti vai valheellisesti.
Sanonnan mukaan valheella on lyhyet jäljet eli joitakin ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, mutta kaikkia ei voi huijata kaiken aikaa.
Siksi uudet tekijät astuvat aina uudelleen näyttämölle arvioimaan aikaisempien esittäjien sanat uudessa, aikaisemmin julkisesti esittämättömässä näkökulmassa.
Mitä vähemmän pelkoa subjektiiviset totuudet sisältävät, sitä useammat hyötyvät niistä.
Pelottomat objektiiviset totuudet ovat kaikille vieläkin parempi paitsi ehkä esittäjille.
Pelko johtuu tiedon puutteesta eli esitetyt sanat eivät vastaa todellisuutta ja ihmiset eivät ymmärrä senhetkistä tilannetta ja tulevaisuutta todellisuutta vastaavasti.
Sitä seuraavat kateus ja viha, kun ihmiset vertailevat itseään kohteen kanssa ja tuntevat epäoikeudenmukaisuutta senhetkisten vaillinaisten tietojen perusteella.
Ääripäässään seurauksena voi olla sotaa ja kärsimystä - ja vain siksi ettei ihmisillä ole tarpeeksi tietoa.
Sanonnan mukaan totuuden puhujalla ei ole sijaa majatalossa.
Sen sijaan hän voi löytää itsensä paikasta, jossa historian suurin sanan esittäjä syntyi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
On kaunis ajatus, että saisimme sanoilla parempaa ja ymmärrettävää maailmaa. Mutta jo luomiskertomuksessa Jumala varoitti meitä häpeästä, "miksi olette peittäneet itsenne, mitä pelkäätte". Ihminen on moninainen, sanaton kieli pitää valtaa vahvimmin ja tuottaa todellisuuksia vastoin ihmisen järjellistä ja tunteita. Se muuttaa myös ympäröivää todellisuutta usein toiseksi kuin on.
Puhumattakaan siitä, mitä teot ja valta-asemat saavat aikaan. Maailma väittää, että oikeudenmukaisuutta syntyy ja tarkoituksellisia tekoja. Jumala ei luonut sotia vaan kysyi rakkauden perään.
Tietoisuuksien kapea-alaistaminen vie totuudesta harhaan, jos nyt totuutta ylipäätänsä onkaan yksipuolisesti olemassa. Moninaisten tietoisuuksien tulva voi olla markkinatalouden vahvin kahva. Sitä maailma käyttää hyväkseen. Kuolemaansa saakka ihminen yrittää tulla hyväksytyksi, ja tiedostamattomat voimat ohjaavat hänen tekojaan. Ihminen ei koe tyydytystä olemassaolostaan, ennen kuin rakkaus täyttää hänet.