Jos Usa on maailman johtaja niin miksi se ei tähänkään mennessä ole voinut luoda maailman rauhaa?
Siinäpä onkin kysymys!?
Usa on aina maailmalla levittännyt tietoa maailman rauhan tavoittelemisesta ja Terrorismi vastaisen Sodan taistelusta mutta ei tähänkään mennessä ole juuri tuloksia tullut!
Eli tämä jo kertoo Usasta sen että ei ne maailman rauhaa tavoittelee. Usa on aina tavoitellut Maailman politiikan ja johdon ykkös paikkaa, ja myös raha ja valta ovat siinä kanssa
Onhan se jo nähty kun Usa on mennyt sotimaan niin turhia uhreja ilman tulosta on tullut. Vietnam, Irak, Afganistan, Persianlahti, Kuuba..
Ei Usa koskaan voi luoda maailman rauhaa jos se nyt edes siihen pyrkii, en usko!
Jos Usa on hallinnut maailmaa satoja vuosia ilman tulosta niin ei se tänä päivänäkään siihen kykene!
Usan politikot ei tavoittelee maailma rauhaa eikä ihmisoikeuksia vaan omaa URAANSA!
Siinäpä onkin kysymys!?
Usa on aina maailmalla levittännyt tietoa maailman rauhan tavoittelemisesta ja Terrorismi vastaisen Sodan taistelusta mutta ei tähänkään mennessä ole juuri tuloksia tullut!
Eli tämä jo kertoo Usasta sen että ei ne maailman rauhaa tavoittelee. Usa on aina tavoitellut Maailman politiikan ja johdon ykkös paikkaa, ja myös raha ja valta ovat siinä kanssa
Onhan se jo nähty kun Usa on mennyt sotimaan niin turhia uhreja ilman tulosta on tullut. Vietnam, Irak, Afganistan, Persianlahti, Kuuba..
Ei Usa koskaan voi luoda maailman rauhaa jos se nyt edes siihen pyrkii, en usko!
Jos Usa on hallinnut maailmaa satoja vuosia ilman tulosta niin ei se tänä päivänäkään siihen kykene!
Usan politikot ei tavoittelee maailma rauhaa eikä ihmisoikeuksia vaan omaa URAANSA!
Vastaukset 8
Vanhimmat
juttu kun öljy loppuu niin ei tarvita Israelia,siksi se perustettiin ilman mitään järkisyitä.
ikävä tosiasia on, että usalla ei ole mitään todellista pyrkimystä muuhun kuin maailmanherruuteen.
Siksi se ei tee yhteityötä YKn kanssa.
Ja siksi se sotii jokapuolella ja riistää muille kuuluvia luonnonvaroja.
Se käyttäytyy totaalisen psykopaattisesti mutta puhuu demokratiasta mikä on huvittavaa. Sellainen huiputus tehoaa vain tyhmään tai sellaiseen samanlaiseen psykopaattiin, joka toimii itsekin samoin.
Pahinta on, ettei usassa ole lainkaan demokratiaa vaan rahanvalta.
Kannattaa luke Chomskya, maailman juutalaista ykkösälykköä.
USA on ja sen poliitikot ovat totaalisesti pankkiirien pihdeissä.
Obaman vaalikamppanja maksoi 650milj dollaria ja sen maksoivat nuo pankkiirit saadakseen sopivan miehen toteuttamaan suunnitelmiaan.
USAssa ei voi päästä mihinkään merkittävään poliittiseen virkaan ilman pankkiirien rahoja ja heidän omistamansa median tukea.
Ja juuri siksi mikään ei muutu vaikka Obama tuleekin remmiin.
huijausnäytelmä ja kansan sumutusoperaatio joka toteutetaan pankkiirien rahoilla.
Tulemme näkemään kuinka Obama syö kaikki sanansa ja lupauksensa ja sota 'terrorismia vastaan' (suuri huijausnäytelmä, jossa alqaida on luotu tilaustyönä) jatkuu ihan entiseen malliin
kunnes supervalta romahtaa kuten Rooma aikoinaan omaan suuruudenhulluuteensa
On avutonta vedota Chomskyyn, jonka tieteelliset ansiot ovat lähinnä kielentutkimuksen alalta. Sitä paitsi äijähän on jo kauan ollut asioita sotkeva vanhuudenhöperö. Nyt sinä olet nostamassa tätä 80-v. ukkoa ykkösälyköksi. Puuttuuko nykyvasemmistolta esikuvia?
hänet nosti takavuosina ykkösälyköksi
kannattaa muistaa, että vonWrightin oli aika vanha kun nousi maamme ykkösälyköksi
ja sitäpaitsi sehän ratkaisee mitä kirjoittaa ja miten ymmärtää maailmaa, ei ikä
yleensä viisaus tulee iän mukana jos on tullakseen
Meidän mielipiteet on median muokkaamia. 5-10-15-20v. asenteellista uutisointia, tuottaa kansan joka vakaasti uskoo että aurinko on musta! Suuri syntipukki on media.
mutta onneksi kaikki eivät salli itseään hämättävän vaan käyttävät omia aivojaan ja epäilevät
Valtakunnan salaisuus!
LEHDISTÖPYKÄLÄ:
Kolumni 12.9.2004
Zyskowicz sohaisi
ampiaispesään
Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz sohaisi viime tiistaina eduskunnassa ampiaispesään puhuessaan Yleisradion suomettuneesta roolista 1960- ja 70-luvulla.
Zyskowiczin mukaan Yleisradion Moskovan kirjeenvaihtajat valehtelivat Suomen kansalle kertoessaan sosialismin saavutuksista ja pimittäessään tietoisesti epäkohtia.
Zyskowicz piti tärkeänä, että Yleisradio tekee tiliä menneisyytensä kanssa ja tuo suomettumisen ajan epäkohdat esiin. Sen julkisen palvelun laitos on hänen mielestään velkaa Suomen kansalle.
Zyskowiczin vaatimuksella on toki puolensa. Yleisradiohan meni ystävyyssuhteiden vaalimisessa pidemmälle kuin esimerkiksi sanomalehdet. Ylen lähetti kanaviltaan Naapurineljännestä ja muita kiiltokuvaohjelmia.
Yle oli linjassaan esimerkiksi Helsingin Sanomia, Uutta Suomea ja Suomen Sosialidemokraattia sekä osin myös Kansan Uutisia neuvostomyönteisempi.
Tosin lehtien linja pehmeni varsinkin 70-luvulla, kun Neuvostoliitto kiristi otettaan Suomesta ja puuttui yhä hanakammin sisäpolitiikkamme.
Arvostellessaan Yleä Zyskowicz unohti kokonaan sen historiallisen taustan ja ne olosuhteet, joissa Yleisradio ja muut suomalaiset tiedotusvälineet tuolloin toimivat.
Yleisradio toimi eduskunnan alaisuudessa, ja sen tuli noudattaa omistajansa linjaa.
Omistajan linja kristallisoitui vuonna 1973, kun Keijo Korhonen Suomen edustajana allekirjoitti yya-juhlan loppukommunikean, jossa lehdistöpykälällä kahlittiin suomalaisen median kädet.
Kriittisenä aikana syntynyt lehdistöpykälä valjasti yksiselitteisesti Suomalaiset mediat, ei vain ylläpitämään, vaan nimenomaan edistämään maittemme välisiä suhteita.
Lehdistöpykälä meni lävitse olankohautuksin, vaikka se soti jyrkästi vastaan esimerkiksi Neuvostoliiton Etyk-pöydässä hyväksymää päätösasiakirjaa, jonka kolmannessa korissa oli maininta lehdistövapaudesta lähes länsimaisen mallin mukaan.
Sen, minkä itäinen naapuri salli kansainvälisesti, se ei sallinut Suomelle. Ja Neuvostoliitto vahti lehdistöpykälän noudattamista pilkuntarkasti. Kuvaavaa oli, että Neuvostoliitosta lähti heti lehdistöpykälän allekirjoituksen jälkeen Suomen suurlähetystöön valitus, jonka mukaan 11 lehteä oli kirjoittanut neuvostovastaisesti. Lisäksi Urho Kekkonen sai Kremlistä lisäevästyksen opastaa Uuden Suomen, Suomen Sosialidemokraatin ja muutamat muut asian yli potkineet lehdet neuvostomyönteisen linjan taakse.
UKK teki työtä käskettyä. Hän muun muassa kutsui kaikki sanomalehtien päätoimittajat luokseen vaatien sovitun linjan noudattamista. Jos viesti ei mennyt perille, lähti toimitukseen vihainen myllykirje. Jos sekään ei auttanut, oli toimittajan, päätoimittajan tai molempien työsuhde katkolla.
Muun muassa Suomen Sosiaalidemokraatin kolumnisti Simo Juntunen irtisanottiin neuvostovastaisen kirjoittelun takia suuren kohun saattelemana.
Keijo Korhonen on myöhemmin todennut, että lehdistöpykälä kirjoitettiin Neuvostoliiton ankaran painostuksen alla. Sen hyväksyminen oli nimenomaan korkeimman poliittisen johtomme tahto.
Myymällä lehdistövapauden Suomi sai Korhosen mukaan vastalahjaksi muuta. Käsitykset vastalahjan sisällöstä vaihtelevat arvioijan mukaan. Yksiselitteistä vastausta ei ole.
Kekkoselle sopimus oli eduksi kahdellakin tapaa. Hän vahvisti omaa erityisasemaansa Kremliin nähden, ja hän sai toivomansa niskalenkin kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien päälehdistä.
Luottamus Kekkoseen ei ollut sataprosenttista neuvostojohdossa. Muun muassa Jukka Seppinen valottaa tuoreessa kirjassaan, että varsinkin DDR:n arkistoista löytyy useita Kekkosta epäileviä selvityksiä.
Epäilyksiä Kekkosen vilpittömistä pyrkimyksistä neuvostosuhteiden vaalimiseen lisäsi sekin, että Kekkonen ajoi voimakkaasti EEC-vapaakauppasopimuksen hyväksymistä ja Suomen suhteiden lujittamista myös länteen.
Arvoitukseksi jää, miten paljon tiedotusvälineiden kahlitseminen palveli kauppapoliittisia päämääriä. Ainakin punaiset vuorineuvokset olivat hyvillään siitä, että Kekkonen vaali hyvä suhteita itään jopa demokraattisia perusoikeuksia polkemalla.
Zyskowiczin puhe oli yksipuolisuudestaan huolimatta tervetullut herätys. Poliittisesta lähimenneisyydestämme ei näet ole tehty tiliä riittävän syvältä ja laajalta.
Tilintekoa on haitannut erityisesti se, että suomettuminen reunailmiöineen oli maan tapa. Synnittömiä löytyy kovin vähän; kokoomuksesta kommunisteihin tehtiin toistuvia ylilyöntejä.
Ajan hengestä antaa hyvän kuvan se, että Suomi oli ainoa länsimaa, jossa puolueet laidasta laitaan olivat ryhtyneet tai ryhtymässä yhteistyöhön Neuvostoliiton kommunistipuolueen kanssa, tai niin kuin lännessä nähtiin, syömään Nkp:n kädestä.
Suomen menneisyyttä ja tiedotusvälineiden roolia pitää tarkastella maan omaksuman peruslinja kautta. Yksittäisten tapausten tikunnokkaan nostaminen ei tee oikeutta kenellekään ja hämärtää helposti sen, mistä itse asiassa olikaan kyse.
Lehdistöpykälä oli ilman muuta rasitus Suomen puolueettomuudelle ja uskottavuudelle, ja se hyväksyttiin ilman keskusteluja. Olisiko vähempikin hinta riittänyt suhteiden säilymiseen ja kaupan sujumiseen?
Zyskowiczin mielestä kyllä. Moni muu on epäilevämpi.
PAULI UUSI-KILPONEN
Kirjoittaja on Länsi-Suomen vastaava päätoimittaja.