Olettakaamme, että urheilija tahtoo vahvistaa lihaksistoaan. Erityisesti hän ajattelee, että hauiksien vahvistaminen on se, johon hän haluaa keskittyä. Ja jonkin ajan kuluttua tämän tulos voidaankin huomata. Ateistisen filosofian mukaan voidaan tällöin sanoa, että sattuma sai tämän urheilijan valitsemaan sellaisen strategian, joka nostaa hänen osakkeitaan suvun jatkamisen taistelussa. Ja tämän ihminen teki geeneihinsä kirjoitetun mutaation ansiosta tai ehkä aivokemian? (en tahdo enempää spekuloida tällä asialla)
Olettakaamme myös, että samaan aikaan kammiossaan ahertaa harras kristitty, raamattua lukien ja Jumalanpalveluksiin osallistuen, sekä ahkerasti rukoillen. Ja lopulta uskovien verrokkiryhmää tutkimalla päästään selville siitä, että heillä on tiettyjen aivokemian välittäjä aineiden pitoisuuden erilaiset kuin niillä, jotka eivät ole harrastaneet samanlaista uskonnon harjoitusta. Ja selville saadaan, että aivojen aktivoituminen on selkeästi havaittavissa joillain alueella voimakkaampana kuin ei uskovalla otannalla. Niin miksi tällöin ei vastauksena olekaan se, että ihmisen harjoitus uskon piirissä olisi saanut ihmisen aivojen tietyt osa-alueet aktivoitumaan ja, että tämä välittäjä aineiden pitoisuuksien ero johtuisi juuri tästä harjoitetusta tavasta olla uskossa.
Vaan selitys käännetään siten, että ihminen tekee ne asiat joita hänen nähdään tai kuullaan tekevät siksi, että hänellä sen syy on aivokemia?
Ikäänkuin ei haluttaisi ymmärtää, että myös "henkiset ponnistelut" itsessäänkin muokkaavat ihmisen kehoa ja niitä osia ihmisen kehosta, jotka kyseistä asiaa käsittelevät.
Tämä on vaarallinen ja liukas tie, koska jo nyt osa psyykkisistä sairauksista selvitetään ihmisen välittäjä aineilla kuten dopamiinin puuttella.
Yhdistämällä täten sanattomasti usko ja mielenterveyden ongelmat tämä on yksi esimerkki siitä millaisessa muodossaan pseudotiede on liukertelemassa sisään uskonnonvastaisuutena kaikille tutkimuksen osa-alueille sitä kautta, että mahdollisuus Jumalan olemassa olosta halutaan kaikin keinoin kieltää. Ikäänkuin kemian luonutta Jumalaa ei olisi vaan kemian olisi vain kemian luoma jumala.
Tällä en tahdo kieltää psykiatrian mahdollisuuksia auttaa ihmisiä.
Lisäksi esitän, että kaikkia ihmisten aivokemian fysiologisia vaikutuksia me emme tunne. Ja, että tieteellisen tutkimuksen kärjen terävöityessä ei sen kärjessä voi olla niin suurta joukkoa atomeja vuorovaikutuksessa keskenään kuin
sen tyvessä.
Ja, että tämä merkitsee käytännössä tieteellisen tutkimuksen "viipaloitumista" yhä pienempiin osakokonaisuuksiin, joita yksittäisesti siteeraamalla yksittäisien tulosten osalta yhdistämättä sitä muuhun saatavilla olevaan tutkittuun tietoon saadaan aikaiseksi kokonaisuuksien kannalta disinformaatiota, mikä varsin hyvin sopii ajan hengen mukaiseen ateistiseen hegemoniaan lähtötietojen oikeellisuuden tarkastelun suorittamatta jättämisestä.
Minkäänlaista tarinaa uskovan geenistössä tapahtuneesta mutaatiosta, joka auttaisi ihmistä selviämään oman elämänsä taistelussa ei olekehitetty. Vaan kyse on aina jostain sellaisesta, mitä ei voida hyväksyä.
Olettakaamme myös, että samaan aikaan kammiossaan ahertaa harras kristitty, raamattua lukien ja Jumalanpalveluksiin osallistuen, sekä ahkerasti rukoillen. Ja lopulta uskovien verrokkiryhmää tutkimalla päästään selville siitä, että heillä on tiettyjen aivokemian välittäjä aineiden pitoisuuden erilaiset kuin niillä, jotka eivät ole harrastaneet samanlaista uskonnon harjoitusta. Ja selville saadaan, että aivojen aktivoituminen on selkeästi havaittavissa joillain alueella voimakkaampana kuin ei uskovalla otannalla. Niin miksi tällöin ei vastauksena olekaan se, että ihmisen harjoitus uskon piirissä olisi saanut ihmisen aivojen tietyt osa-alueet aktivoitumaan ja, että tämä välittäjä aineiden pitoisuuksien ero johtuisi juuri tästä harjoitetusta tavasta olla uskossa.
Vaan selitys käännetään siten, että ihminen tekee ne asiat joita hänen nähdään tai kuullaan tekevät siksi, että hänellä sen syy on aivokemia?
Ikäänkuin ei haluttaisi ymmärtää, että myös "henkiset ponnistelut" itsessäänkin muokkaavat ihmisen kehoa ja niitä osia ihmisen kehosta, jotka kyseistä asiaa käsittelevät.
Tämä on vaarallinen ja liukas tie, koska jo nyt osa psyykkisistä sairauksista selvitetään ihmisen välittäjä aineilla kuten dopamiinin puuttella.
Yhdistämällä täten sanattomasti usko ja mielenterveyden ongelmat tämä on yksi esimerkki siitä millaisessa muodossaan pseudotiede on liukertelemassa sisään uskonnonvastaisuutena kaikille tutkimuksen osa-alueille sitä kautta, että mahdollisuus Jumalan olemassa olosta halutaan kaikin keinoin kieltää. Ikäänkuin kemian luonutta Jumalaa ei olisi vaan kemian olisi vain kemian luoma jumala.
Tällä en tahdo kieltää psykiatrian mahdollisuuksia auttaa ihmisiä.
Lisäksi esitän, että kaikkia ihmisten aivokemian fysiologisia vaikutuksia me emme tunne. Ja, että tieteellisen tutkimuksen kärjen terävöityessä ei sen kärjessä voi olla niin suurta joukkoa atomeja vuorovaikutuksessa keskenään kuin
sen tyvessä.
Ja, että tämä merkitsee käytännössä tieteellisen tutkimuksen "viipaloitumista" yhä pienempiin osakokonaisuuksiin, joita yksittäisesti siteeraamalla yksittäisien tulosten osalta yhdistämättä sitä muuhun saatavilla olevaan tutkittuun tietoon saadaan aikaiseksi kokonaisuuksien kannalta disinformaatiota, mikä varsin hyvin sopii ajan hengen mukaiseen ateistiseen hegemoniaan lähtötietojen oikeellisuuden tarkastelun suorittamatta jättämisestä.
Minkäänlaista tarinaa uskovan geenistössä tapahtuneesta mutaatiosta, joka auttaisi ihmistä selviämään oman elämänsä taistelussa ei olekehitetty. Vaan kyse on aina jostain sellaisesta, mitä ei voida hyväksyä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
selkeästi ruvennut rakentamaan ja hiomaan uutta olkiukkoa vanhan osoittauduttua jopa Luojalleen pelkäksi aivopieruksi.
Saattaa olla että sinulla on tuolla taustalla jonkinlainen ajatuskin?
Kenties pystyt selventämään tekstisi ymmärrettävään muotoon kun olet lopettanut uuden vuoden juhlinnan.
Se pelkää, että nykyaikainen aivokemian tutkimus todistaa uskovaisuuden mielisairaudeksi!
Ehkä meillä ateisteilla on tuleva käännynnäinen tässä? Sillä on vain vähän tunnepuolen kiintymystä vanhaan tapaansa.
Käsittääkseni aloittaja jotenkin kritisoi sitä käsitystä että uskonnollisuus johtuisi aivokemiasta ja geeneistä. Tosin kritiikki oli jonkinlaisella puppugeneraattorilla kirjoitettua. Ehtoollisviiniä on kenties nautittu jo sen verran että sillä oli vaikutuksensa ulosantiin.
Sanassakin jo sanotaan seuraavaa.
"Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi."
Aion noudattaa uuden vuoden kunniaksi tätä raamatun neuvoa, joten kenties olen vielä Jeesuksen oma ja pääsen paratiisin baariin, Jumalan oikealle puolelle, seksikäs enkeli sylissäni, juomaan taivaan nektaria joka ei krapulaa aiheuta. :)
Hyvää uutta vuotta.
"Se pelkää, että nykyaikainen aivokemian tutkimus todistaa uskovaisuuden mielisairaudeksi!"
Kyky manipuloida mielentiloja ei välttämättä tee mielentilan viittauksen kohteesta olematonta, eikä viittauksen kohteen olemassaoloon uskomisesta mielisairautta.
Esimerkiksi kokemusta reaalitodellisuudesta voidaan varmasti hämärtää aivoja manipuloimalla, tai vastavuoroisesti saada kyseinen mielentila pulpahtamaan takaisin, mutta ei silti ole sopivaa olettaa, että reaalitodellisuus siitä katoaisi olemattomiin.
Mielisairauksien tautiluokitukset perustuvat muihin (järkevämpiin) tekijöihin. Aivokemia voi tutkia ja manipuloida terveiksi määriteltyjä aivoja siinä missä sairaitakin, ja aivokemian näkökulmasta tällaisiksi määritellyt tilat, sekä niihin kohdistetut toiminnan tavat ovat tyypiltään samanlaisia.
Tällainen tutkimus voi etsiä mielisairauden tautiluokitukseen määritellyn mentaalisen tilan kanssa samanaikaisia fysiologisia tiloja, mutta näiden välillä tehdään ero: mikään empiirinen havainto jostakin fysiologisesat tilasta ei itsessään muutu mielisairaudeksi, eikä "todista", että jokin on mielisairautta; sellaista abstraktia ei kallonporauksen menetelmin löydy sen enempää, kuin käsitystä luokkarakenteista, tai mansikoiden makua.
Kanadalainen Ontarion Laurentian-yliopiston neurotieteilijällä Michael Persinger on kehittänyt uskonnollisia kokemuksia tuottavan erikoiskypärän, jota käyttämällä voi tavata "jumalan".
"Persinger on useita vuosia tutkinut tavallisten ihmisten surrealistisia kokemuksia, joita hän aiheuttaa magneettistimulaatioon perustuvalla erikoismenetelmällä. Kun heikkoa magneettikenttää – sen voimakkuus on yksi mikrotesla eli suunnilleen sama kuin tietokoneen monitorin – kierretään tietyllä tavalla vastapäivään ohimolohkojen ympärillä, neljälle viidestä ihmisestä tulee tunne, että huoneessa on jokin henkiolento.
Ihmisten ennakkokäsitykset ja uskomukset ratkaisevat, millaiseksi he kuvittelevat yliluonnollisen olennon. Omaisensa hiljattain menettäneestä saattaa tuntua, että vainaja on palannut tapaamaan häntä. Monet uskonnollisuuteen taipuvaiset ihmiset puolestaan samastavat henkiolennon Jumalaan.
– Kun näin käy laboratorio-oloissa, voi hyvin kuvitella, mitä tapahtuu, jos ihminen on yöllä yksin vuoteessaan tai vaikkapa kirkossa, Persinger sanoo. Hän on pannut kypärän omaankin päähänsä ja tuntenut hengen läsnäolon. – Elämys jäi kuitenkin laimeahkoksi, koska tiesin, mitä päässäni tapahtui.
Kaikki eivät myönnä, että Persingerin ilmestyksissä olisi kysymys samasta asiasta kuin uskovaisten elämyksissä.
– Nämä näyt voidaan erottaa aidosta uskonnollisesta kokemuksesta. Ne on parempi rinnastaa mielentilan muutoksiin, joita aiheuttavat psykoaktiiviset aineet, sanoo Lontoossa toimivan päärabbinviraston edustaja Julian Shindler. -Tavara on ikään kuin epäaitoa.
Ollaan Persingerin mittausten pätevyydestä mitä mieltä tahansa, hänen kokeensa osoittavat, että mystiset elämykset koostuvat paitsi siitä, mitä havaitsemme, myös siitä, miten havaitun tulkitsemme.
Koehenkilön uskonnollisen taustan mukaan magneettikentän kytkeminen päälle herätti tässä tunteen joko Neitsyt Marian, Muhammedin, Jeesuksen tai muun uskonnollisen hahmon ilmestymisestä paikalle.
– Sovitamme kokemuksemme johonkin lokeroon. Nimike, jota käytämme luokitteluun, vaikuttaa siihen, miten elämyksen muistamme. Ja tämä kaikki tapahtuu muutamassa sekunnissa, Persinger kuvailee ja muistuttaa vielä kolmannesta uskonnollisuuteen kiinteästi liittyvästä näkökohdasta: ihminen on sosiaalinen eläin, joka saa käyttäytymiselleen vahvistusta harjoittamalla uskonnollisia rituaaleja yhdessä toisten kanssa.
– Uskonto on näitä kaikkia kolmea, ja kaikki kolme juontuvat aivojen rakenteesta, Persinger sanoo. – Meidät on viritetty saamaan silloin tällöin yliluonnollisia aistimuksia, ja kädellisiin kuuluvana lajina me luontaisesti luokittelemme kokemuksemme."
Onhan meillä selvä käsitys reaalitodellisuudestakin, ja se voitanee samalla tavalla hämärtää tai tuottaa manipuloimalla aivojen tilaa erilaisin välinein ja toiminnoin. Reaalitodellisuuden ei silti ole sopivaa olettaa katoavan tällaisen manipuloinnin tuloksena.
"Koehenkilön uskonnollisen taustan mukaan magneettikentän kytkeminen päälle herätti tässä tunteen joko Neitsyt Marian, Muhammedin, Jeesuksen tai muun uskonnollisen hahmon ilmestymisestä paikalle."
No tämä on jo parempi osuus, mutta kuvastaa mielestäni ennemmin uskontojen pohjimmaista yhtenäisyyttä; uskonnollisen kokemuksen, jonkinlaisen pyhyyden kokemuksen voi nähdä useiden uskontojen perimmäisenä sisältönä, tällaiset pintapuolisesti eroavat, mutta jollakin tasolla samaa sisältöä kuvaavat arkikieliset ilmaukset kömpelöinä symboleina samalle laajalle ja syvälliselle kokemukselle.
"No tämä on jo parempi osuus, mutta kuvastaa mielestäni ennemmin uskontojen pohjimmaista yhtenäisyyttä; uskonnollisen kokemuksen, jonkinlaisen pyhyyden kokemuksen voi nähdä useiden uskontojen perimmäisenä sisältönä, tällaiset pintapuolisesti eroavat, mutta jollakin tasolla samaa sisältöä kuvaavat arkikieliset ilmaukset kömpelöinä symboleina samalle laajalle ja syvälliselle kokemukselle"
Että uskontojen perimmäistä sisältöä ovat nimenomaan syvälliset kokemukset jotka voivat olla samanlaisia eri uskonnoissa????
Jos oletetaan että kristinuskon Jumala on olemassa ja ainoa Jumala niin miten vaikkapa joku hindu voi saada yhtä syvällisen kokemuksen palvoessaan Shivaa?
Taisit nyt osua asian ytimeen - uskontojen perimmäistä sisältöä ovat tosiaan vain niiden aikaansaamat tuntemukset - ei niillä tarvitse olla mitään todellisuuspohjaa, siis ei jumalia.
"Jos oletetaan että kristinuskon Jumala on olemassa ja ainoa Jumala niin miten vaikkapa joku hindu voi saada yhtä syvällisen kokemuksen palvoessaan Shivaa? "
"Että uskontojen perimmäistä sisältöä ovat nimenomaan syvälliset kokemukset jotka voivat olla samanlaisia eri uskonnoissa???? "
Tämähän selitettiin jo viestissä, johon vastasin: (oletetusti)
sama kokemus saa aikaan siihen liittyvien erilaisten mielikuvien esiinpulpahtamisen.
Filosofisessa mielessä, esimerkiksi William Jamesin uskontopsykologiaa mukaillen on nähdäkseni juuri järkevää on olettaa, että tietyntyyppinen kokemus muodostaa usein (tapauskosta eroavan) uskonnollisuuden perustan, eivät näiden kokemusten triviaalit ilmaisut.
Tällaiset symbolit ovat tietysti minkänkin kulttuurin sosiaalisen konstruktion tulosta.
Symbolin viittauksen kohdetta ei sen sijaan tarvitse pitää konstruktion tuloksena.
Yksilö samaistaa nähdäkseni usein kulttuurinsa kontekstista merkkejä alunperin kulttuurista riippumattomaan, samantyyppiseen mystilliseen kokemukseen.
Sitäpaitsi syyn- ja seurauksen käsite voi olla myös vähemmän yksiselitteinen; oman yhteisön palvomismenoihin ja riitteihin osan ottaminen voi myös lomittuneesti seurata pyhyyden kokemusta, eikä toisin päin.
"Taisit nyt osua asian ytimeen - uskontojen perimmäistä sisältöä ovat tosiaan vain niiden aikaansaamat tuntemukset - ei niillä tarvitse olla mitään todellisuuspohjaa, siis ei jumalia."
Eihän se välttämätöntä ole. Joskaan vastaava oletus ei ole ristiriitainenkaan ja sille voi myös esittää hyviä (muttei mitenkään ehdottomia) perusteita.
On esimerkiksi kulttuureja, joissa samat havaintomaailman objektit saavat muista kielistä poikkeavia, erilaisia kielellisiä (ja käsitteellisiä-) merkityksiä: vaikkapa eräässä natiivikielessä "puut" voi esiintyä verbinä substantiivin sijaan, toisessa yhdestä ja samasta jäniksestä saatetaan viitata eri kellonaikoina 'iltajänikseen' ja 'aamujänikseen'- käsitteitä joita meidän kielestämme ei löydy. Tällaiset erot eivät ole mitenkään poikkeuksellisia. On syytä olettaa, että jaettu havaintomaailma on kuitenkin yksi ja sama, mutta niitä niitä esittävät symbolimaailmat eroavat monin - jopa toisilleen kääntämättömin ja osin yhteismitattomin tavoin.
"Jos oletetaan että kristinuskon Jumala on olemassa ja ainoa Jumala niin miten vaikkapa joku hindu voi saada yhtä syvällisen kokemuksen palvoessaan Shivaa? "
Tällainen oletus ei kuulu asiaan minun puolestani, ja sen tarve keskustelussamme jääkin hämäräksi.
Olen ymmärtääkseni ilmaissut vain, että
kristinuskon Jumalan ja Shivan, näiden mielikuvituksellisten ja antropomorfisten objektien voi nähdä saman kokemuksen eri lailla tuotettuna merkkeinä- merkityskielenä.
(Tämä on tietysti yksinkertaistus, mutta ymmärtänet pohja-ajatuksen).
Yksinkertaisena esimerkkinä Japanissa surun väri on perinteisesti valkoinen, meillä musta.
On kuitenkin syitä olettaa, että Japanissa itse surun kokemus ei kovin paljoa eroa meidän surun kokemuksestamme, vaikka tältä osin ulkoiset symbolit ovatkin periaatteessa päinvastaiset.
Aloitus on sinänsä "hauska", vaikken alan spesialistiprofessori olekaan..
Mitä kumman merkitystä aloituksellasi onkaan ateismin kanssa..? Hmm..
Apulaisprofessuuri ? Näin otaksuisin..?
Onhan urheilijoiden oma asia, miten kehityksellisyyteensä uskovat määräämättömässä aikajanassa ilman oikopolkuja..
Tiedemaailma on sitten oma lukunsa, jopa elokuvissa..
Sanohan nyt kirjoituksen aloittaja vielä täh ?
Niin teet kaikki jatkumossa .... ? Noh ?
Pseudokemia ja ikäjakauma on suoraan simuloitetavissa tekstin annin lähteeseen ikäjakautumassa, pseudotieteistä puhumattakaan..
OPPIMISTUTKIMUKSEN PROFESSORI (H:gin Yliopisto) KARI HAKKARAINEN:
"MEILLÄ KAIKILLA ON SUPERMUOVAUTUVAT AIVOT."
- Nopeat hoksottimet ovat eittämättä hyödyksi. Älykkyysosamäärä korreloi selvästi koulu- ja opintomenestyksen kanssa. Työelämään siirryttyä yhteys heikkenee, ja Hakkaraisen mukaan tieteen, taiteen ja muiden aivotyötä vaativien alojen huippusuorituksia testiäly ei selitä lainkaan.
- Arkiajattelussa huippusaavutuksia selitetään usein synnynnäisellä älykkyydellä ja lahjakkuudella, mutta vakuuttavaa tieteellistä todistusaineistoa tällaisesta yhteydestä ei ole. Huippututkijoitakaan ei yhdistä huippukorkea älykkyysosamäärä. Shakin mestareilla äo on keskimäärin 100 eli sama kuin väestön keskiarvo.
HUIPULLE PÄÄSY KESTÄÄ 10 VUOTTA
- Kognitiotieteessä on tutkittu n. 30 vuotta, mikä erottaa huippuosaajat keskinkertaisuuksista. Huippuyksilöiltä ei ole sadoissa vertailuissa löydetty muista poikkeavia yleisiä ajattelu- ja päättelyominaisuuksia. Asiantuntijat ovat poikkeuksellisen hyviä vain oman alansa ongelmien ratkaisemisessa.
- Tutkimusten valossa lahjakkuutta tärkeämpi on harjoitus. Minkä tahansa alan huipulle pääseminen vaatii pitkäkestoista ja intensiivistä työtä. Asiansa alkaa todella hallita, kun on paneutunut siihen keskimäärin 4 tuntia päivässä 10 vuoden ajan.
- Sellaisia synnynnäisiä neroja ei ole, jotka pystyisivät suoraan hyppäämään huippuosaajaksi.
- Vastoin yleisiä uskomuksia ”lahjakkailta” ja ”älykkäiltä” ihmisiltä asiantuntijuuden saavuttamiseen suunnilleen yhtä kauan kuin muiltakin.
MEILLÄ ON KAIKILLA SUPERMUOVAUTUVAT AIVOT
- Harjoittelu kehittää päätä vähintään yhtä paljon kuin lihaksia ja hapenottokykyä. Ihmislajin erityisominaisuus on supermuovautuvat aivot, ja ne harjaantuvat juuri siihen mihin niitä käytetään. Aivokuvauksissa on havaittu, että harjoittelu vaikuttaa aivojen aineenvaihduntaan, toimintaan ja rakenteeseen.
- Jokaisella ihmisellä on geenejä, jotka aktivoituvat vasta pitkitetyssä ja sinnikkäässä henkisessä ja fyysisessä harjoittelussa. Aivokuoressa voi hiljalleen paksuuntua ne alueet, joilla on paljon käyttöä. Pistekirjoitusta lukevilla sokeilla peukalon edustus aivokuoressa on suurempi kuin näkevillä. Lontoon kokeneilla taksikuskeilla on poikkeuksellisen suuri hippokampus. Siellä ihminen käsittelee paikkatietoa.
KÄSITYS OMASTA ÄLYKKYYDESTÄ VAIKUTTAA OPPIMISEEN
- Käsitys omasta älykkyydestä vaikuttaa suoraan koetuloksiin, älykkyystesteissäkin. Testejä ei ole alun perin suunniteltukaan, jotta saataisiin selville, ketkä ovat fiksuimpia ja ketkä vähemmän fiksuja. Niillä oli tarkoitus tunnistaa erityisen tuen tarpeessa olevia yksilöitä.
Siinä ne ovat edelleenkin parhaassa käytössä. Testien avulla voidaan saada selville, missä lapsella on vahvuuksia ja missä heikkouksia, joita voidaan kuntouttaa.
TÄRKEINTÄ ON EPÄONNISTUMISEN SIETO
- Kovia tekijöitä tulee niistä, jotka investoivat vapautuvan aivokapasiteettinsa aina uuden oppimiseen ja uusien vaikeuksien voittamiseen. Niistä, jotka haluavat jatkuvasti työskennellä oman osaamisensa ylärajoilla.
- Heille on yhteistä sellainen temperamentti, sisu ja sitkeys, joka mahdollistaa pitkäaikaisen, hellittämättömän, jopa härkäpäisen ponnistelun. Sillä rakennetaan maksimaalinen, kristallisoitunut äly.
- Lopulta tärkeimpiä ominaisuuksia matkalla suuriin saavutuksiin ovat intohimo ja epäonnistumisen sieto. Kun kurkottaa korkealle, mätkähtää väistämättä usein maahan, Ratkaisevaa on, miten toipuu ja kuinka mielekkäästi suuntaa turhautumisen.
KETKÄ RATKAISEVAT MUILLE KÄSITTÄMÄTTÖMIÄ ONGELMIA JA MUUTTAVAT MAAILMAA?
- Korkealle vievä kunnianhimo syntyy harvoin oman älyn ihastelusta. Huiput eivät hehkuta omaa nerokkuuttaan, vaan heidän huomionsa keskittyy täysin työn kohteeseen.
- Asiat syttyvät heille ja he asioille.
- Kun mieli on tällaisessa virtauksen tilassa, unohtuu kokonaan huolehtia, onko tarpeeksi kaunis ja älykäs tekemään sitä, mitä on juuri tekemässä.
Lähde:
Lyhennetty Tiede-lehdessä, 8/2007, julkaistusta Annikka Mutasen kirjoituksesta ”Intohimo kasvattaa älyn jättiläisen”.
Ne jotka näkev
t "suoraan" asioiden ja ajatusten lävitse, ennen kuin ne on koskaan tehtykään, hupia..
t. kehitetään siellä planeetalla sitten itseämme, ihminen, kiitos..