Mitä se pohjimmiltaan

tarkoittaa, että ...

toinen ihminen on hyväksyttävä sellaisena, kuin on? Ei kai kaikkea tarvitse silti toisessa hyväksyä tai ainakaan ymmärtää?

7

155

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sunnyriver

      Kyllähän Jumala kehottaa meitä rakastamaan vihamiestämmekin. Eli ihmistä ihmisenä, Jumalan luomana, ihan niin kuin Jeesus tulisi kadulla
      vastaan tai koputtaisi oveen. Asemaan, arvoon, rotuun tai muuhun katsomatta meidän tehtävämme on rakastaa häntä Jumalan luomana.

      Toinen asia sitten on, että meidän ei tarvitse rakastaa hänen syntejään tai osallistua niihin.
      Ei meidän ole käsketty istua siellä, missä pilkkaajat tai juomarit istuvat. Joskus Jumala
      varoitti, että on ihmisiä, jotka hiljalleen ovat tulossa Jumalaa kohti ja heitä on hyvä jututtaa,
      pehmittää maata ehkä kerran- pari kuukaudessa.
      Mutta jo sekin, että viettäisin viikottain tällaisen ihmisen kanssa useamman tunnin, saisi
      aikaan siteitä tälle ihmiselle heikoilla alueilla. Eli tehtävä on rakastaa, kulkea rinnalla ja olla
      kohtelias, mutta antaa toisaalta ihmisen
      kypsyä hiljalleen. Jumalahan sen työn pohjimmiltaan tekee oman aikataulunsa mukaan,
      me olemme vain työrukkasia siinä Jumalan
      suuressa työssä. Ja rukoustahan ei koskaan ole liikaa! Sitä rakastamista voimme tehdä päivittäin ja hetkittäin ihmisten puolesta!

      • tukea heikommilla ...

        olevaa ihmistä ilman, että uskonto sotketaan ystävyyteen?


      • sunnyriver
        tukea heikommilla ... kirjoitti:

        olevaa ihmistä ilman, että uskonto sotketaan ystävyyteen?

        Voin ja en voi.
        Eli jos ajattelee esim. sellaisen alkoholistin tilannetta, joka on ryypännyt kolmisenkymmentä vuotta, on kussut housuihinsa, haisee kuin rankkitynnyri, tulee perheeseesi yöksi,syö, saunoo, saa vaatteensa
        yön aikana pesetetyksi sinulla (olet ainoa porukassa, joka pystyy tekemään sen yrjöämättä), yrittää flirttailla vaimosi ja ja juuri teini-ikäään tulleiden tyttäresi kanssa ja lähtiessään vie
        mennessään juuri syntymäpäivälahjaksi
        saamasi uudet kengät jättäen tilalle omat kenkänsä.
        Kyllä sinä häntä tai vastaavaa kaveria ehkä
        muutaman kerran jaksat omin voimin ilman uskon sotkemista mukaan auttaa ja kannustaen tervehtiä, kun seuraavan kerran kaupungilla näet.
        Mutta sanoisin, että usko auttaa paljon siinä.
        Ei ihmisellä ole luontaista taipumustaa
        hakeutua tällaisten kavereiden seuraan, vuosi
        vuoden jälkeen rukoilla, että auta Jumala tätä
        kaveria ylös puskasta.
        Tavallaan se usko on niin kuin suola vedessä,
        osa vettä eikä siitä pelkästään kaatamalla erotettavissa. Eikä mikään paha aine, ilman sitä
        hommaa ei kestäisi. Ei inhimillisellä ihmisellä
        useinkaan ole minkäänlaista kutsumusta tai halua kerta toisensa jälkeen pistää itsensä peliin ja tulla usein, usein pettyneeksi
        vain siinä toivossa, että joku näistä kavereista nousee.

        Ja kun joku pääsee viinasta eroon, sitten se revohka vasta alkaa, 3 -5 vuotta olet
        kuin isä tai äiti. Autat, ohjaat hoitoon, pidät kaveria nurkissasi silloin kun viina meinaa uudestaan viedä, haet yötä pitkin jostakin, mihin
        kaveri on sattunut ihmeellisellä tavalla pääsemään talvipakkasella.
        Meinaan vain, että ei se usko pelkästään paha asia ole. Jumalan voima ihmisenä elämiseen ihmisten parissa se on niin minulle kuin muillekin. Onneksi on.


      • onnistuu sitten ...
        sunnyriver kirjoitti:

        Voin ja en voi.
        Eli jos ajattelee esim. sellaisen alkoholistin tilannetta, joka on ryypännyt kolmisenkymmentä vuotta, on kussut housuihinsa, haisee kuin rankkitynnyri, tulee perheeseesi yöksi,syö, saunoo, saa vaatteensa
        yön aikana pesetetyksi sinulla (olet ainoa porukassa, joka pystyy tekemään sen yrjöämättä), yrittää flirttailla vaimosi ja ja juuri teini-ikäään tulleiden tyttäresi kanssa ja lähtiessään vie
        mennessään juuri syntymäpäivälahjaksi
        saamasi uudet kengät jättäen tilalle omat kenkänsä.
        Kyllä sinä häntä tai vastaavaa kaveria ehkä
        muutaman kerran jaksat omin voimin ilman uskon sotkemista mukaan auttaa ja kannustaen tervehtiä, kun seuraavan kerran kaupungilla näet.
        Mutta sanoisin, että usko auttaa paljon siinä.
        Ei ihmisellä ole luontaista taipumustaa
        hakeutua tällaisten kavereiden seuraan, vuosi
        vuoden jälkeen rukoilla, että auta Jumala tätä
        kaveria ylös puskasta.
        Tavallaan se usko on niin kuin suola vedessä,
        osa vettä eikä siitä pelkästään kaatamalla erotettavissa. Eikä mikään paha aine, ilman sitä
        hommaa ei kestäisi. Ei inhimillisellä ihmisellä
        useinkaan ole minkäänlaista kutsumusta tai halua kerta toisensa jälkeen pistää itsensä peliin ja tulla usein, usein pettyneeksi
        vain siinä toivossa, että joku näistä kavereista nousee.

        Ja kun joku pääsee viinasta eroon, sitten se revohka vasta alkaa, 3 -5 vuotta olet
        kuin isä tai äiti. Autat, ohjaat hoitoon, pidät kaveria nurkissasi silloin kun viina meinaa uudestaan viedä, haet yötä pitkin jostakin, mihin
        kaveri on sattunut ihmeellisellä tavalla pääsemään talvipakkasella.
        Meinaan vain, että ei se usko pelkästään paha asia ole. Jumalan voima ihmisenä elämiseen ihmisten parissa se on niin minulle kuin muillekin. Onneksi on.

        niin hyvin meiltä terveydenhuoltoalan ihmisiltä ilman uskon sotkemista asiaan, ihan puolueettomasti vain? :)


    • Sitä se tarkoittaa, ettei toista ihmistä pysty muuttamaan vaikk'ei hyväksyisikään häntä sellaisena kuin hän on.

      Olipa ihminen millainen hyvänsä, hän aina on sellainen kuin on, kuten mikä tahansa olio tai partikkeli on aina sellainen kuin on. - Miten mikään olemassaoleva ylipäätään voisi ollakaan muunlainen kuin on.

      • kuitenkin muuttuu ...

        koko ajan. Niin ulkoisesti, kuin omassa sisäisessä maailmassaankin.


      • kuitenkin muuttuu ... kirjoitti:

        koko ajan. Niin ulkoisesti, kuin omassa sisäisessä maailmassaankin.

        Totta aki ihminen muuttuu tarkasteltaessa häntä jollakin aikavälillä t1 - tn mutta punktuaalisella nyt-hetkellä hän aina on se, mikä hän on. Nyt- hetkellähän ei ole ajallista kestoa: "eilinen on mennyt eikä sitä enää ole; huomisesta emme mitään tiedä koska se ei ole tullut - on vain tämä hetki".

        J9os siis ihmistä ei voi hyväksyä NYT, ei häntä voi hyväksyä koskaan muulloinkaan koska eilinen on vain muisto ja huominen odotus.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Pehmeää laskua

      Sinulle. Muutaman kilsan päästä. Mieheltä, joka salaa välittää.
      Ikävä
      83
      3338
    2. Nainen olet minun

      Olen ominut sinut itselleni, täysin itsekkäistä syistä. Haluan rakastella sinua nainen, toivottavasti sinäkin minua. Oli
      Ikävä
      44
      2777
    3. Sille ei voi enää mitään

      Miten kaikki meni aiemmin. Oon aivan lukossa 🔒 Tuskin uskallat enää mitää tehdä. Ehkä pitää luovuttaa vaan.
      Ikävä
      74
      2316
    4. Mukavaa päivää

      Miehelle 🖕❤️‍🔥 Kahvia ja kävelylle🌞
      Ikävä
      61
      2288
    5. Harmi jos ei enään nähdä

      Ehkä se on parempi näin kuitenkin. Ehkä jotain uutta löytyy. Uskon ja toivon että olet onnellinen. Sinussa on kaikki
      Ikävä
      51
      2221
    6. Miten suhtauisitte jos kaivattunne sanoisi, ettei hänestä ole seurusteluun

      mutta seksi, hellyys ja yhdessäolo kelpaa kyllä??
      Ikävä
      116
      2206
    7. Vau miten upea nainen!

      Näytit todella tyrmäävältä. 🤩😍 En meinannut saada katsettani irti sinusta.
      Tunteet
      20
      2007
    8. Kunpa minä tietäisin

      Olisipa minulla tietoa, siitä oletko sinä nainen kiinnostunut minusta, miehestä joka tätäkirjoittaa, vai olenko minä aiv
      Ikävä
      21
      1993
    9. En voi sanoa että toivon sinulle hyvää.

      Ei meitä ole tarkoitettu yhteen.
      Ikävä
      62
      1934
    10. Merja Kyllönen: Ero

      Joko uusi kierroksessa
      Suomussalmi
      96
      1790
    Aihe