Tilanne on tällainen: Noin puoli vuotta sitten möimme mieheni serkulle yhden lapsemme käytössä olleita vauvatarvikkeita (turvakaukalo, sänky ym. pienempää tarviketta). He kyselivät tarvikkeita meiltä ja emmimme jo silloin alkaa kaupantekoon sukulaisten kanssa, koska emme kehdanneet pyytää kunnon hintaa tarvikkeista ja he lähinnä olettivat saavansa ne ilmaiseksi. Suurelle määrälle meidän kalliilla ostamiamme tarvikkeita sovimme yhteishinnaksi 200€ ja he aikoivat maksaa summan heti tililleni. Maksua ei ole kuulunut ja emme nyt tiedä, kuinka hoitaa asia korrektisti ilman, että heille jää paska maku suuhun kaupoista. Itse hoitovapaalla ollessani koen, että summa on liian suuri vain unohdettavaksi. Voiko tällaista asiaa hoitaa mitenkään välejä rikkomatta ja kuinka itse asian hoitaisitte?? Lähinnä mietimme, onko noloa sanoa vain suoraan vauvavierailulle mennessämme, ettei maksua ole kuulunut vai tulisiko asia hoitaa puhelimitse, tekstiviestillä tms... Kuulostaa aivan typerältä ongelmalta...mutta silti tähän tarvitsemme mielipiteitä.
Kuinka muistutan velasta sukulaiselle
välejä rikkomatta??!
12901
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
itse ottaisin puheeksi nätisti naamatusten.
vaikeaahan se tietysti on.
jotenkin täytyis johdatella puhe noihin tavaroihin, jos se itsekin ymmärtäisi.
esim. kysymällä onko hän ollut niihin tyytyväinen jne...
itse annoin lainaustarkoituksessa siskolleni vuosia sitten pojaltani jäämät rattaat. uudehkot. ollut käytössä vajaa kaksi vuotta.
oli puhetta että sitten kun hän ei niitä enää tarvitse, niin palauttaa minulle, että voin ne myydä.
hän oli ne sitten kuitenkin itse mennyt myymään - ja piti tietysti rahat.
pahoitin mieleni, mutta en tähän päivään mennessäkään ole saanut sanottua siitä.
koska hän on kuitenkin auttanut minua vuosien saatossa, niin se on pitemmällä ajalla fifty-fifty.
mutta periaatteessa hän toimi väärin ja sopimuksen vastaisesti.
toisen kerran kun hän sanoi tarvitsevansa joustinpatjaa, joka oli sellainen minulla käynyt tarpeettomaksi ja kuitenkin oli uudehko, maksoi uutena noin 700 markkaa. siitä on siis jonkin verran aikaa.
hän kuitenkin kohta sanoi että se ei ollutkaan sopiva hänen sänkyynsä ja hän oli myynyt sen yhdelle asiakkaalleen, joka oli melkein itkenyt liikutuksesta, kun sai edullisesti hyvän patjan.
nyt olenkin tullut varovaiseksi antaa arvotavaroita sukulaiselleni. ennemmin myyn ne vaikka verkossa.
Eli he ovat itse asiassa jo hyvää vauhtia pilaamassa välejänne, kun eivät maksa tuota sopimaanne ja varmaankin edullista hintaa. Ja teillähän on jo asiasta paska maku suussa kaupoista joten tavallaan vahinko on jo päässyt tapahtumaan. Johtuuko se että he eivät maksa välinpitämättömyydestä tai taloudellisesta ahdingosta? Oikein tiukan taloustilanteen voi ymmärtää ja antaa anteeksi tai sopia jonkunlaisesta maksusuunnitelmasta, mutta luulisi silloin heidän tekevän asiassa aloitteen.
Tuossa voi käydä juuri niin kun ed kirjoittajallekin, että sitten kun he eivät niitä enää tarvitse he myyvät/antavat ne eteenpäin - ja silloin tilanne muuttuu todella oudoksi joten asia varmaan olisi hyvä selvittää ennen sitä.
Jos et halua heitä rahasta muistuttaa, tee heille selväksi että oletat heidän kohtapuolin palauttavan teille "lainaamansa" tavarat, että niille löytyisi nyt muuta käyttöä asiaa sen kummemmin selventämättä. Outoa käytöstä heiltä vain olettaa että he saisivat nuo tavarat ja jos sanovat että ovat unohtaneet maksun, niin on sekin vähän outoa, onhan tavarat heillä kuitenkin päivittäin käytössä eikä missään komerossa piilossa...
Rohkeutta vaan selvittää asia, muutenhan teillä tilanne jatkuu samanlaisena vaatteiden, urheiluvälineiden, lelujen yms kohdalla kunnes lapsenne ovat aikuisia. Pysäytä se heti alkuunsa.
Esim. vaimo luulee miehen maksaneen, ja mies luulee vaimon maksaneen, tai sitten ovat unohtaneet, tai ovat siirtäneet rahat väärälle tilinumerolle. Itse ehkä soittaisin kuulumisen merkeissä tai muissa asioissa (ennen vierailua), ja johdatelisin jotenkin vihjailevasti asiaan ensin, esim. kysymällä, että miten on joku tietty tarvike kesätnyt, tms. Jos tuossa vaiheessa ei tulisi eteen sitä summaa, niin kysyisin suoraan, että miten muuten sen maksun kanssa on, kun silloin joskus sovittiin siitä 200 €, mutta sitä ei ole viellä näkynyt viellä tilillä, että onko se johonkin unohtonut tai laitoitko varmasti oikealle tilinumerolle.
Tekstiviestillä en asiaa hoitaisi. Vierailuun en myöskään jättäisi asiaa, sillä jos siellä vaikka olisi muita, niin ei ole sopiva paikka silloin. Ja toisaalta asia olisi hyvä ottaa vain toisen ensin esiin, eli ei mitään isoa kokeusta asian tiimoilta. Jos sen hoitaa puhelimessa, niin voivat sitten keskenään syytellä ja sättiä toisia ilalla (siis se toinen pariskunta). Puhelimessa voi olla myös helpompi peittää oma harmistuksesna, ja toisaalta se on kahdenkeskinen puhelu, niin ei kukaan muu pääse väliin häiritsemään, (eli toisen on silloin myös vähän pakko vastata esitettyihin kysymyksiin).
Annan siis äänen puhelulle. Älä nyt kuitenkaan viivyttele turhaan asian kanssa, sillä mitä pidempään siirrät asiaa, niin sitä kiusallisemmaks sen selvittely tulee sinulle, mutta sen nyt varmaan olet jo tajunnut, (eli olisi kannattanut hoitaa jo ekalla viikolla asia pois).
Miehen kanssa nyt luettiin nämä vastaukset läpi ja kaikissa oli hyvät ehdotukset, mutta perustelujen vuoksi päädymme varmaankin tuohon viimeiseen vaihtoehtoon, eli mieheni soittaa serkulleen ja kyselee kuulumisten lomassa maksupuolesta. Näin vältytään sitten siltä kiusalliselta tilanteelta, että kaikki olisimme kuuntelemassa tai pahimmassa tapauksessa muita vieraita.
En usko, että maksamattomuuden syynä on taloudellinen ahdinko tms. vaan pikemminkin silkka unohdus, tai se, että kumpikin olettaa toisen maksaneen. Itse ollaan vastaavassa tilanteessa todella nopeita maksajia, ettei unohdusta pääsisi käymään ja muutenkin en ole itse ehdottanut kenellekään tutulleni että itse ostaisin heiltä vanhoja tavaroita, koska hinnoittelu on vaikeaa ja samalla tulee kaikki ongelmat, jos tavara heti hajoa jne, joten mieluummin ostan ja myyn -JATKOSSAKIN- mieluummin ulkopuolisten ihmisten kanssa, niin ei ole kaupoissa niin suurta tunnelatausta mukana =) Kiitos vielä kerran kaikille vastanneille!
kun otatte näihin sukulaisiinne yhteyttä :)
Kukaan ei unohda tuollaisia summia maksaa. Ainakun ne kayttää niitä tavaroita niin ne muistaa että "ei olla maksettu näitä, mutta ei ne oo pyytänykkää..." sellaisia jotkut ihmiset vaan on.
älä vaan ala puhuuu mitään laina tavaroista, koska on ne niin törkeitä että ne vielä palauttaa ja eivät maksa mitää.
Jos jollain on pokkaa olla maksamatta tuollaisia tavaroita ja vielä sukulaiselle niin kyllä sulla saa ja pitääkin olla pokkaa sanoo ett "hei, maksakaas se 200euroo ett ois kyll rahalle nyt käyttöä...." perkl.....
Parmepi pitää kysymys vain periaate kysymyksenä, kuin tuoda oma taloudellinen tilanne esiin. Pahimmassa tapauksessa "ostajille" jää vain mielikuva, että sitten kun ovat rahoissa antavat ilmaiseksi, mutta kun tulee tiukkaa alkaa periä takaisin jälkikäteen. Itse myös pahoin pelkään, ettei tuollaista kukaan varmaan "unohda", vaan ovat vain lepsuja maksujen suhteen, aivan kuten kuvasit. Parempi kuitenkin ajatella positiivisesti ja yrittää olla pilaamatta välejä, ettei käy niin kuten kirjoitit, eli he palauttavat tavarat ja välit menevät, (eivätkä kenties huolisi niitä tavaroita enää edes ilmaiseksi).
Jos nuo kirjoitukset oikein tullkitsin, niin kannattaa muistaa tosiaan se, että kumpikin osapuoli on tuossa "unohdellut" ja lepsuillut asiaa ja velvoitteitaan puolivuotta, (perkl...). Eli välttämättä mitenkään hyökkäävästi ja ponnekkaasi asiaa ei kannatta lähteä avaamaan, ettei välit mene.
Tarkoitin tuossa osapuolilla myyjää ja ostajaa. Toivottavasti aloittaja saa kuitenkin asian mallikkaasti kuntoon, niin että kumpikin on tyytyväisiä. Ja tosiaan, kuten yksi jo kirjoitti, niin olisi mukava kuulla miten juttu päättyy.
tänne katsomaan miten tilanne eteni ja vaikuttaa tosiaan kaikista parhaalta ratkaisulta soittaa kysymään hienotunteisesti mitä sen maksun kanssa tapahtui. Tuolla lainaamisella ajattelin lähinnä sitä että jos rahasta puhuminen suoraan on niin epämiellyttävää, ettei se ole vaihtoehto, niin onhan se silloin parempi saada tavarat itse takaisin ja myydä ne itse eteenpäin kuin että "ostajat" myyvät tai lahjoittavat ne eteenpäin. Koska joku päivä ne tavarat käyvät heillekin tarpeettomiksi. Sen jälkeen asian selvittely voi olla kiusallista ja siitä on kuitenkin alkuperäiselle myyjälle jäänyt paha mieli.
Parhaassa tapauksessa kuitenkin tuon puhelun jälkeen osoittautuu että he ovat olleet vain huolimattomia ja maksavat heti tuon rahan teille ja voisivat hyvin paikkailla mokaansa jollain kukkasellakin. Jos ei rahoja puhelunkaan jälkeen kuule ei asiassa oikeastaan ole mitään epäselvää, ovat vaan välinpitämättömiä ja olettavat voivansa pitää tavarat. Silloin voi tilannetta katsoa uudelleen. Kerro kuitenkin miten käy :-)
Elikkäs ensin haluan kommentoida tuota toiseksi viimeistä juttua, jossa joku nimittää meidät "ahneiksi rahan perässä juoksijoiksi"...kysymys ei ole tästä, vaan meiltä nimenomaan haluttiin kyseiset tavarat ostaa. Jos minun sisarukseni (miehelläni ei sisaruksia)olisivat juuri vauvaa saamassa, toki olisimme tavarat heille ilmaiseksi antaneet, mutta kun asia ei ole yhdelläkään heistä ajankohtainen, emme ala tilaavieviä vauvatavaroita itsellämme jemmaamaan, vaan myymme ne eteenpäin, koska olemme kaikki itse uusina ostaneet. En koe, miksi meidän tulisi tehdä hyväntekeväisyyttä serkuillemme tms. koska emme itsekään saaneet lahjoituksena yhtään mitään keneltäkään, vaikka kovasti käytettyjä tarvikkeita etsimme. Pitkän sentin olemme hyvistä vauvantarpeistamme maksaneet ja vielä tuplana, koska saimme kaksoset ja kaikkea piti täten hankkia kaksin kappalein.
Mutta nyt itse asiaan...mieheni soitteli kuulumisia viimeviikolla ja kaiketi unohti kysyä maksuasiaa, mutta sopi kyläilyn jo seuraavalle päivälle =) Kyläreissulla emme ottaneet asiaa puheeksi, vaikka he kovasti tarvikkeita kehuivat ja esillä oli meidän sitterit yms.. Tänään mieheni soitti serkulleen ja kysyi suoraan oliko maksu unohtunut, vai mikä oli tullut. Serkku huuteli puhelimesta heti asiaa vaimoltaan, joka totesi, ettei hän ainakaan ollut muistanut maksaa, eli kyseessä oli siis inhimillinen erehdys, jossa kumpikin luuli maksaneensa. Olivat kovin noloja tilanteesta, mutat asia on nyt meidän puolestamme kuitattu ja emme kaunoja kanna =) Jatkossa muistutamme maksusta aikaisemmin!! ...ja emme myy sukulaisille tai tuttaville mitään ennen maksua! ettei pääse noloa tilannetta muodostumaan!
mikset voisi olla se avoimempi osapuoli ja antaa ne tavarat ilmaiseksi, sillä toisille saattaa olla tiukka taloudellinen tilanne, veisit leipärahaa lasten suusta jos tinkaat niitä ropoja, sillä tuo on liian pieni summa välien rikkomiseen, sukulaisten pitää pitää yhtä, eikö millään enää ole väliä, kun toisilla menee huonosti pitää heitä auttaa ja avittaa kaikin keinoin,eikä rahastaa joka mutkassa, olette ilmeisesti omahyväisiä rahanperässä juoksijoita, hävetä sopii
vähän tarkemmin niin näet että aloittajahan on jo kertonut että juuri tästä ei ole kysymys.