Kun täällä toisinaan ollaan huolissaan siitä etteikö tällä palstalla kirjoittelevilla ole elämää, niin kerronpa tässä tämäniltaisen kokemukseni.
Kun tuossa illansuussa, kolmannen kerran tänään yritin lähteä koirani kanssa lenkille ja koiraparka joutui kääntymään jo pihalta takaisin rakettien takia (kävelimme aikoinaan, kun koirani oli pentu, pikkupoikien papattiansaan ja papatit räjähtivät puolen metrin päässä meistä - iltapäivällä jolloin uudenvuodenilotulitus ei vielä ollut sallittua) vein koiran kotiin, otin kameran ja lähdin etsimään ammuskelijoita dokumentoidakseni tihutyöntekijät.
Oli vaikeaa löytää pikkupommien ammuskelijoita sillä pamahdukset kaikuivat talojen seinistä mutta puolen tunnin kiertelyn jälkeen osuin paikalle kun joku tyyppi alkoi ammuskella ihan oikeita raketteja taivaalle pimennossa pienoigolfkentän kupeessa. Lähestyin paikkaa ja hän, raketit ammuttuaan, poistui metsikön läpi asuntoalueelle. Seurasin miestä ja kun hän huomasi että seuraan häntä hän kääntyi minuun päin ja otin hänestä kuvan. Sanoin ettei rakettien ampuminen ole enää luvallista. Silloin hän tuli minua kohti, otti rinnuksista kiinni ja uhkasi vetää turpiin, vaati kameraa itselleen. En antanut kameraa vaan huusin apua. Hän irrotti otteensa ja jatkoi matkaa. Seurasin taas. Hän tuli taas kiinni minuun ja huusin apua. Hän sanoi että saan kyllä vielä turpiini sellaisessa paikassa missä ei avunhuudot auta ja jatkoi matkaansa ja seurasin vähän jäljessä. Hän teki jäniksenlenkin pimeän pihan kautta johon en uskaltanut seurata kovin lähellä mutta näin hänet uudestaan ja näin mihin rappuun hän meni eräässä kerrostalossa. Ilmoitin poliisille ammuskelusta ja kiinnikäymisestä mutta en vaatinut mitään rangaistusta kiinnikäymisestä, vain rakettien ammuskelusta.
En ole eläissäni käyttänyt enkä joutunut kokemaan minkäänlaista väkivaltaa, tämäniltainen oli lähin tilanne, mutta mittani tuli kertakaikkiaan täyteen. Koirani joka ei ole ikipäivinä tehnyt pahaa kenellekään joutuu kärsimään ja pelkäämään itsekkäiden ja typerien ihmisten vuoksi - uudenvuodenaaton vielä jotenkuten kestää mutta tätä ammuskelua on jatkunut jo viikon verran.
Olin ensin töissä ja sitten sairaana joten emme voineet paeta metsään kuten yleensä teemme uutenavuotena.
Tämä aloitus ei liity mitenkään ateismiin, valitan.
Kun tuossa illansuussa, kolmannen kerran tänään yritin lähteä koirani kanssa lenkille ja koiraparka joutui kääntymään jo pihalta takaisin rakettien takia (kävelimme aikoinaan, kun koirani oli pentu, pikkupoikien papattiansaan ja papatit räjähtivät puolen metrin päässä meistä - iltapäivällä jolloin uudenvuodenilotulitus ei vielä ollut sallittua) vein koiran kotiin, otin kameran ja lähdin etsimään ammuskelijoita dokumentoidakseni tihutyöntekijät.
Oli vaikeaa löytää pikkupommien ammuskelijoita sillä pamahdukset kaikuivat talojen seinistä mutta puolen tunnin kiertelyn jälkeen osuin paikalle kun joku tyyppi alkoi ammuskella ihan oikeita raketteja taivaalle pimennossa pienoigolfkentän kupeessa. Lähestyin paikkaa ja hän, raketit ammuttuaan, poistui metsikön läpi asuntoalueelle. Seurasin miestä ja kun hän huomasi että seuraan häntä hän kääntyi minuun päin ja otin hänestä kuvan. Sanoin ettei rakettien ampuminen ole enää luvallista. Silloin hän tuli minua kohti, otti rinnuksista kiinni ja uhkasi vetää turpiin, vaati kameraa itselleen. En antanut kameraa vaan huusin apua. Hän irrotti otteensa ja jatkoi matkaa. Seurasin taas. Hän tuli taas kiinni minuun ja huusin apua. Hän sanoi että saan kyllä vielä turpiini sellaisessa paikassa missä ei avunhuudot auta ja jatkoi matkaansa ja seurasin vähän jäljessä. Hän teki jäniksenlenkin pimeän pihan kautta johon en uskaltanut seurata kovin lähellä mutta näin hänet uudestaan ja näin mihin rappuun hän meni eräässä kerrostalossa. Ilmoitin poliisille ammuskelusta ja kiinnikäymisestä mutta en vaatinut mitään rangaistusta kiinnikäymisestä, vain rakettien ammuskelusta.
En ole eläissäni käyttänyt enkä joutunut kokemaan minkäänlaista väkivaltaa, tämäniltainen oli lähin tilanne, mutta mittani tuli kertakaikkiaan täyteen. Koirani joka ei ole ikipäivinä tehnyt pahaa kenellekään joutuu kärsimään ja pelkäämään itsekkäiden ja typerien ihmisten vuoksi - uudenvuodenaaton vielä jotenkuten kestää mutta tätä ammuskelua on jatkunut jo viikon verran.
Olin ensin töissä ja sitten sairaana joten emme voineet paeta metsään kuten yleensä teemme uutenavuotena.
Tämä aloitus ei liity mitenkään ateismiin, valitan.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Se oli jännittävä :P Minultakaan ei tosin jännitystä uutenavuonna puuttunut: olin yksin, siivosin asuntoni, järjestelin kaikki tavarani, aakkostin kirjahyllyni ja luin kehityspsykologiaa. Ainiin, ja kirjoittelin tänne.
"En ole eläissäni käyttänyt enkä joutunut kokemaan minkäänlaista väkivaltaa,"
En ole koskaan itse ollut hanakka käymään ensin käsiksi. Mieluummin olen suosinut sanan säilää. Mutta nuorempana isoveljelläni ja isäpuolellani oli toisinaan epäsopiva tapa riitatilanteissa käyttää fyysistä voimaa. Kuntoilin sitten urakalla muutaman kuukauden tarkoituksenani mukiloida molemmat. Kun olin tarpeeksi kerännyt voimia, eräänä päivänä nujersin sitten molemmat raivokkaan yllätyshyökkäyksen turvin (veljeni ajoin pakosalle nyrkeillä, isäpuoltani kuristin kunnes hänen jalkansa notkahtivat). Olen siinä vakaassa uskossa, että oikeus tapahtui.
Tuon rinnalla on pientä että ensimmäistä kertaa elämässäni melkein jouduin väkivallan kohteeksi - ettäkö siivosit asuntosi, järjestelit kaikki tavarasi, aakkostit kirjahyllysi - jotakin tuollaista minäkin suunnittelin uudeksivuodeksi mutta päädyinkin sitten pahanhajuisen äijän riepoteltavaksi. Kyllä elämä on mielenkiintoista...
ja puolustaa myös heikompia. On kummallista, että jos menee väkivaltatilanteeseen auttamaan niin saattaa itse saada rangaistuksen.
Suomen oikeuslaitos on ihan pihalla siitä, mikä on oikeudenmukaista.
Joku kurmoottaa sinua, ja sinä se vain mielenkiinnosta nuuhkit mitä nuuhkit.
"On kummallista, että jos menee väkivaltatilanteeseen auttamaan niin saattaa itse saada rangaistuksen."
Ketä autat?
Millä tavoin?
Kuinka 'riittävästi'?
Miten määrittelet heikomman?
Pitäisikö voimasuhteiden muututtua jonkun tulla auttamaan nyt tätä vähintään kahta vastaan taistelevaa?
Mitä K-kaupan Väiski asiasta sanoisi?
On minulla monta muutakin syytä paheksua villiä ilotulitteiden ampumista, ne eivät vain saa minua toimimaan - mutta rakasta koiraani josta minä olen vastuussa puolustan kuin leijonaemo!
...sieltä lähikerrostalosta kukaan tullut auttamaan vaikka huusin apua - sitäkään en ole ikinä ennen muuten tehnyt. Tulipahan testattua sekin, ei paljon auta.
"Ketä autat?"
- Sitä jota pahoinpidellään.
"Millä tavoin?"
- Riippuu tilanteesta.
"Kuinka 'riittävästi'?"
- Riippuu tilanteesta.
"Miten määrittelet heikomman?"
- Se joka on alakynnessä.
"Pitäisikö voimasuhteiden muututtua jonkun tulla auttamaan nyt tätä vähintään kahta vastaan taistelevaa?"
- Mietipä sitä.
Mites se Väiski?
"Riippuu tilanteesta."
Tälleehä sitä pruukataan sannoo... stadis.
Halloota, Kössösein, eikö sitten lakituvissakin voi tulla monenmoista tuomiota kaikenlaisille ihmisille ylipäätänsä melkein mistä vain? Tai sitten ei, mutta siis monipuolisesti.
Eräänä kesänä näin aamuyöllä parvekkeelta kun erästä miestä potkittiin pihalla. Juoksin katsomaan ja hän makasi pää verilammikossa.
Pyysin ohikulkijoilta (baari oli juuri mennyt kiinni) puhelinta, mutta ei ollut kellään "sattunut" kännykkää mukaan. Itselläni ei silloin vielä ollut. Juoksin takaisin kotiin soittamaan hätänumeroon ja menin takaisin ulos.
Kesti puoli tuntia ennen kuin tuli ensin poliisi ja nämä Rambot siinä hitaasti kyselivät, että mikäs nyt on.. Vielä kauemmin kesti ennen kuin ambulanssi tuli.
Nimi ja sosiaaliturvatunnus minulta kysyttiin, mutta en tiedä jäikö se mies edes henkiin.
Ei se aina ole siviileistä kiinni, jos ei auteta. Joskus myös pelastushenkilökunta on välinpitämätön. Erityisesti jäi mieleen sen toisen poliisin lause: "taitaa olla juovuksissa tuo kaveri". Sanoin, että en tiedä, mutta näin kun häntä päähän potkittiin ja hän ei kykene puhumaan.
mitä mieltä olet tuomiosta, jossa oli syytettynä mies, joka raiskasi entisen vaimonsa muutaman vuoden ikäisen lapsensa edessä ja hän sai pari kuukautta ehdollista, koska hänellä oli työpaikka!
Sinun juttujasi lukeneena luulen, että tuomio oli mielestäsi ookoo.
Tiedän puhelimesi olevan edelleen rikki, joten luultavasti tuo mies oli ahdistellut vaimoansa lentopusuin.
Oli miten hyvänsä, niin tuossa kyseisessä tilaisuudessako sinä olit fyysisesti oikeutta jakamassa, heikompaa puolustamassa? Jos olit, niin luulen sinun olleen tuo lapsi.
Oletko sisarusparvesi vanhin?
Kyllä tuosta jutusta uutisoitiin laajalti. Nainen oli mennyt entiseen kotiinsa hakemaan sovitusti tavaroitaan ja entinen aviomies oli raiskannut hänet lapsen silmien edessä.
Sinä olet kyllä todella sairas tyyppi.
Missasin uutisen. Entä sitten?
Olen nähnyt miten totuus muuttuu toiseksi kirjoittelujesi myötä. Miksi sinä minulle pahastut, jos itse olet pahoinpidellyt uskottavuuttasi? Loppu spekulointi oli ehkä turhan jämäkkää, mutta jokin selitysmalli tuolle käytöksellesi on. Menikö pahastikin pieleen?
Laitathan vielä sen uutisen. Haluan vain tarkistaa ettet valehdellut.
voittaja maksaa.
"Sama Itä-Suomen hovioikeus alensi myös vuosi sitten keväällä raiskaajan tuomiota. Raiskaus ei ollut raiskatulle niin kauhea kokemus, koska raiskaaja oli entinen aviomies ja vuoden ikäinen lapsi seurasi vierestä. Yhdenlainen perhetapaaminen. Lieventävänä asianhaarana pidettiin myös sitä, että miehellä oli vakituinen työpaikka. Tuomioksi tuli ehdollista 70 tuntia yhdyskuntapalvelua. Tuomiosta ei voi valittaa.
Päätöstään alentaa tuoreinta raiskaustuomiota Itä-Suomen hovi-oikeus perusteli sillä, että miehelle tuomittu 6000 euron vahingonkorvaus on jo ihan tarpeeksi ankaraa. Ehkäpä miestuomarit ajattelivat hiljaa mielessään, että ehdoton tuomio olisi ollut liian julma ottaen huomioon, ettei raiskaaja edes saanut.
Itä-Suomen hovioikeuden presidentti Markku Arponen sanoo Ilta-Sanomissa, että hovioikeus käytti päätöksessään niin sanottua tarkoituksenmukaisuuspykälää, jolla halutaan välttää seurausten kasautuminen rikoksentekijälle. MITÄ?!! Miehellä on niin heikko taloustilanne, että 6000 euroa on hirveä summa hänen maksettavakseen. Toinen iso MITÄ?!
Tuomareita ei kiinnosta se, saako invalidinainen koskaan vahingonkorvausrahoja mieheltä. Logiikka menee niin, että sitten oikeus vasta epäoikeudenmukainen olisi, jos ehdoksi pantaisiin se, pystyykö tekijä koskaan maksamaan uhrilleen. Todellisen maksukyvyn edellyttäminen suosisi rikkaita, Arponen funtsii.
En ymmärrä sanaakaan. Tämä persaukinen luuseriraiskaaja selviää siis pelkällä ehdollisella. Varakkaampi joutuisi edes maksamaan korvaukset. Minun logiikkani mukaan tämä olisi uhria kohtaan kuitenkin edes kohtuullisempaa. Meneekö oikeuden logiikka niin, että köyhyys on tarpeeksi iso häpeä miehelle, että siinä on ihan tarpeeksi rangaistusta?
Ilta-Sanomien jutussa kerrotaan, että raiskausyrityksen uhriksi joutunut nainen on joutunut käymään pitkään terapiassa. Käräjäoikeus perusteli ehdotonta tuomiotaan sillä, että rikos aiheutti naiselle kivun ja säryn lisäksi pelkoa ja muuta henkistä kärsimystä.
Itä-Suomen hovioikeuden mielestä tällä ei siis ole mitään merkitystä. Se on katsonut asiaa täysin tekijän kannalta, ettei tälle vain tulisi paha mieli."
http://www.tiet.fi/ishovi.htm
Uutisoinnin taso:
"Ehkäpä miestuomarit ajattelivat hiljaa mielessään, että ehdoton tuomio olisi ollut liian julma ottaen huomioon, ettei raiskaaja edes saanut."
Tuollaiset jutut pitäisi jokaisen sivuuttaa oitis. Jos toimittaja spekuloi mitä joku mahdollisesti ajatteli, tai ei ajatellut, tai miettii orgasmin puuttumisen vaikutuksia tuomioon, niin jutun muukin uskottavuus on aivan yhtä kuralla.
(minun oikeuskäsitykseni vastainen) on kuitenkin fakta, eikä sillä ole mitään merkitystä itse asiaan, miten toimittaja siitä kirjoittaa.
Oliko päätös sinun mielestäsi ookoo?
"Oliko päätös sinun mielestäsi ookoo?"
Pöytäkirjat, pliis.
Aika usein törmää näihin hulluihin tuomioihin. Kyllä niitäkin on, ja tuo esimerkkisi vaikuttaa sellaiselta myös, jos on tosi. Sotii ainakin minun oikeuskäsitystäni vastaan. Sivuutit tosin sen, että aiheen uutisointi oli pelkästään tarkoitettu ärsyttäjäksi. Moista hukkajournalismia ei pidä ottaa vakavasti.
Kuule Thronos sun todistus oli rautaa.
Se voitti vauhdikkuudessaan ja traagisuudessaan monet uskisten todistukset.
Millaisen tuomion ajettelet paatuneen paukuttelijan saavan?
Itsellänikin oli joulun alla saman tyyppinen tarina eläimiin liittyen. Kävin vanhempieni luona maalla ja he olivat ostaneet koiranpennun, joka oli kuitenkin kooltaan jotakin itämeren hallin ja etelämeren mursun välimaastossa olevaa kaliiberia. Mutta sen kokoa en tiennyt.
Tiesin että heillä se pentu oli. Ja huomasin sen vasta illalla tai yöllä kun saavuin perille ja jäin ulos ihmettelemään tähtitaivasta. Lopulta se n 8 kk pentu haistoi minut, tuli sitten ulos kopistaan väsyneenä ja unisena. Se oli n. 2 metriä pitkä etukäpälistä takatassuihin
Ensin me molemmat olimme hiljaa. Ja sitten se yritti murista, mutta kuitenkin lopetti kun sitä kielsin. Lopulta menin sen luokse häkille. Ja hetken juteltuani annoin sille tassua tutustumisen merkiksi. Sitten se nuolaisi kädestä ja poskesta. Mukava koira, vielä hieman pentu mutta toivokaamme, että se siitä kehittyy.
Aamulla sain kuulla, että sillä on tapana ensin hieman murista ja sitten se nuolaisemalla maistaa mistä paikasta se aikoo aloittaa syömisensä.
Kun ihmiset myöhemmin seuraavana päivänä vaihtoivat joulunpaketit, niin koira teki sellaisen tempun, että ihmisten rapistellessa pakettejaan se vetäytyi uikuttamaan nurkkaan yksinään nolona. Olen tuntenut koiria kohta 40 vuotta, mutta tätä piirrettä en muissa koirissa ole vielä tavannut. Tai oikeastaan en ehkä siksi, että yleensä koirat ovat saaneet aina omat pakettinsa ja olleet mukana myös muiden pakettien avauksessa. Mutta tarinaan liittyy myös kissa, jota koira kävi kuonollaan tökkimässä, kun sitä harjattiin. Ja kissa paistatteli ihmisten suosiossa, kun koiraa toruttiin kääntyen selälleen rapsutettavaksi ja aloitti kehräämisen. Lopulta koira kuitenkin sai omankin pakettinsa, jonka me ihmiset olimme jostain syystä sille unohtaneet ostaa. Luun käärittynä lahjapaperiin, mikä perinteenä on aina aiemmin ollut. Mutta loukkaus oli jo tapahtunut, tai asia unohdettu, koska ei se sitä kauaa jaksanut purra.
Luonnonsuojelijoille kerrottakoon, että tässä tarinassa ei vahingoitettu siinä mukana olleita eläimiä niiden tunne eikä fyysisellä tasolla. Eikä näillä traagisilla tapahtumilla ole ollut vaikutusta tarinassa olleiden eri osapuolien psyykeeseen.
Enpä usko että tyyppi tulee saamaan mitään tuomiota tästä episodista. Itse asiassa minun kävi häntä sääliksi. Oli varmaan sammunut eilen ja raketit jääneet ampumatta ja sitten kun hän, yksinäinen miespolo, kävi ampumassa ne tänään illan pimeydessä niin eikö vain vimmastunut naisihminen iskeydy perään lakia lukemaan. Vihaisempi olen niille lasten vanhemmille jotka eivät välitä siitä mitä heidän kultamussukkansa touhuavat parkkipaikoilla ja leikkipuistoissa pitkin vuodenvaihteen viikkoa.
Kolmatta metriä pitkät koirat voivat olla herkkätunteisia siinä kuin ihmisetkin ja pakettiin kääritty luu on tärkeä juttu. Nauratti kun oma koirani avasi pari saamaansa lahjaa yhtä raadollisen materialistisesti kuin ihmislapset konsanaan - kun yksi herkku oli syöty niin paperi viskattiin sivuun ja äkkiä seuraavaa pakettia avaamaan...
Kyllä tavallaan liittyy ateismiinkin. Mikä sitten ihmisestä ytekee pahan. Miksievoluution saatossa hänestä ei ole kehittynyt hyvää?. Miten kehitystä voidaan muuttaa parempaan? Jos se hyväksyttävänä luonnonvalinnan lakina, eikös silloin olisi vain viisasta alistua totuuteen "heikot sortuu elon ja luonnon valinnan tieltä ja vain vahvat ja sopeutuvaiset saakoot jäädä jatkamaan sukuaan, geeniperintöään eteenpäin.
Turhaan on valitella ja väitellä ihmisen pahuutta. Meille kriatityille tällainen selitysmalli ei kyllä riitä ja kelpaa.
Joku kuvasi että "itsekeskeinen".
Ja pohdinnoissasi ei ollut tälläkään kertaa mitään järkeä...kaukaa ohi.