Monet mediakanavat, humanitääriset ja aatteelliset järjestöt sekä poliitikot ovat jo kritisoimassa Israelia - samalla kun he sopivasti jättävät huomiotta terrorismin, joka aiheutti Israelin vastaiskun. Kuullaan syytöksiä liiallisesta voimankäytöstä, vaatimuksia suhteellisuudesta ja syytöksiä kollektiivisesta rangaistuksesta. Tämän asenteen tekopyhyys paljastuu, kun osoitetaan samojen tahojen hiljaisuuteen, kun raketteja satoi israelilaisiin kaupunkeihin juuri ennen operaatiota. Samalla kun tunnustetaan, että kärsimystä on niin arabien kuin juutalaistenkin puolella, voidaan kuitenkin sanoa paljon Israelin toimien puolustamiseksi. IDF:n tiedottaja teki edellä jo hyvin tärkeä huomautuksen - että kärsimyksestä pitää syyttää Hamasia - mutta voimme lisätä tähän muutamia huomioita.
Ensinnäkin, ennen IDF:n operaatiota Israel teki kaikkensa estääkseen toimien laajentamisen. Vaikka Hamas rikkoi tulitaukoa kymmeniä kertoja rakettihyökkäyksillä, pommien sijoittelulla, ryöstöyrityksillä ja aseiden salakuljetuksella, Israel ei ryhtynyt toimiin aiemmin. Ehud Barakia kritisoitiin ankarasti siitä, että hän jätti Sderotin asukkaat yksin eikä ryhtynyt toimiin Hamasia vastaan. Israel yritti diplomatian kautta ja lopulta hyvin konkreettisin varoituksin pakottaa Hamasin perääntymään, mutta Hamas valitsi oman tiensä.
Toiseksi, jos 300 kuolleen lukumäärä on oikea eikä liioiteltu, kuten yleensä on laita, kun palestiinalaiset kontrolloivat uutislähteitä, se on kuitenkin huomattavan pieni määrä ihmisiä, kun otetaan huomioon, että on isketty 300 kohteeseen. Tämä on sitäkin selvempää, kun ajatellaan, että Gaza on yksi maailman tiheimmin asuttuja alueita. Raportin mukaan 80-90 prosenttia kuolleista on Hamasin jäseniä, mikä edelleen osoittaa, että Israelin tiedustelutieto on luotettavaa ja tarkkaa. Siviiliuhrit, joita kieltämättä on, ovat Hamasin vastuulla, sillä se on päättänyt altistaa siviilinsä iskuille toimimalla asuinalueilta käsin.
Vielä yksi asia kuolleista ja lukumääristä: Vuoden 2006 kesäkuussa Hamas väitti, että IDF tappoi 20 henkilöä Gazan rannalla. Myöhemmin selvisi, että seitsemän kuoli - ja että räjähdyksen aiheutti Hamasin kätketty ansa. Maaliskuussa 2002 melkein jokainen kansainvälinen uutiskanava ja joukko ulkomaiden diplomaattisia edustajia Israelissa väitti, että IDF oli tehnyt joukkomurhan Jeninissä. Palestiinalaishallinnon (PA) neuvottelija sanoi CNN-kanavalla, että 500 oli kuollut. Todellinen lukumäärä osoittautui 54:ksi. Vastaavaa tapahtui Libanonissa 2006. Siksi varoituksen sana on paikallaan: tällä hetkellä Gazassa ei ole melkein ketään ulkomaisen lehdistön edustajaa, ja lukujen todentaminen on äärimmäisen vaikeaa.
Kolmanneksi, IDF:n toimia ja Hamasin terrorismia ei voi verrata toisiinsa. Mediassa käytetään kerta toisensa jälkeen ilmaisua "väkivallan kierre", mutta se on täysin harhaanjohtava. Lähi-idässä ei ole mitään väkivallan kierrettä. Tuo ilmaisu asettaa molemmat osapuolet samalle moraaliselle tasolle ja viittaa siihen, ettei toinen ole toista parempi. Mikään ei ole kauempana totuudesta.
Hamas rakentuu ideologialle, joka vaatii Israelin tuhoamista ja sallii kaikki keinot sen saavuttamiseksi. Järjestö on kunnostautunut siviilien murhaamisessa. Hamas ei ole vastuullinen kenellekään muulle kuin omille korruptoituneille opeilleen. Järjestö käyttää omaa siviiliväestöään kilpenä, ja viime päivien aikana se on jopa kieltänyt haavoittuneilta avunsaannin Egyptistä. Syynä tähän käytökseen, sanoo Dan Gillerman, entinen Israelin YK-lähettiläs, on se, että Hamas "tarvitsee" siviiliuhreja taistelussaan median huomiosta ja maailman sympatiasta. Edellä oleva on vain osittainen lista Hamasin julmuuksista. Lyhyesti sanottuna Hamas on ensiluokkainen esimerkki ihmisoikeuksien rikkojasta - ja se ylpeilee sillä.
Toimivan demokraattisen valtion armeija ei voi mennä niin matalalle moraaliselle tasolle. Tietyt valvonta- ja arviointimekanismit takaavat sen. Lisäksi Israel tietää, että aina kun se ryhtyy sotilaallisiin toimiin, maailman silmät - jottemme sanoisi tv-kamerat - tarkkaavat jokaista liikettä. Osittain tästä syystä, mutta myös juutalais-kristillisen, elämää kunnioittavan perinteen vuoksi IDF tekee kaikkensa välttääkseen siviiliuhreja. Yksi esimerkki, joka on todisteena tästä mutta ei ole luultavasti saavuttanut ulkomaisia uutiskanavia, on se, että IDF lähettää tekstiviestejä Gazan arabeille varoittaakseen tulevista hyökkäyksistä ja pyytää heitä poistumaan kohteena olevilta alueilta. IDF keskeyttää jopa paikallisten arabi-tv-kanavien lähetykset varoituksia varten.
Mielikuva, jonka arabimaailma ja suurin osa mediaa haluaa esittää, on näyttää Kassam-raketti vastaan Israelin taistelukone. Sanomana on se, että pitäisi tukea arabien Daavidia juutalaista Goliatia vastaan. Kuten todistimme edellä, tämä on karkeaa yksinkertaistamista ja tosiasioiden vääristelyä. Ne, jotka ovat kiinnostuneita ihmisoikeuksien säilyttämisestä, tekisivät hyvin, jos katsoisivat tapahtumien julkisivun taakse. On tekopyhyyttä ja moraalista vararikkoa käydä valtiota vastaan, joka tekee parhaansa kunnioittaakseen ihmisoikeuksia, ja sen sijaan puolustaa terroristijärjestöä, joka avoimesti ja halukkaasti uhmaa niitä oikeuksia.
Ensinnäkin, ennen IDF:n operaatiota Israel teki kaikkensa estääkseen toimien laajentamisen. Vaikka Hamas rikkoi tulitaukoa kymmeniä kertoja rakettihyökkäyksillä, pommien sijoittelulla, ryöstöyrityksillä ja aseiden salakuljetuksella, Israel ei ryhtynyt toimiin aiemmin. Ehud Barakia kritisoitiin ankarasti siitä, että hän jätti Sderotin asukkaat yksin eikä ryhtynyt toimiin Hamasia vastaan. Israel yritti diplomatian kautta ja lopulta hyvin konkreettisin varoituksin pakottaa Hamasin perääntymään, mutta Hamas valitsi oman tiensä.
Toiseksi, jos 300 kuolleen lukumäärä on oikea eikä liioiteltu, kuten yleensä on laita, kun palestiinalaiset kontrolloivat uutislähteitä, se on kuitenkin huomattavan pieni määrä ihmisiä, kun otetaan huomioon, että on isketty 300 kohteeseen. Tämä on sitäkin selvempää, kun ajatellaan, että Gaza on yksi maailman tiheimmin asuttuja alueita. Raportin mukaan 80-90 prosenttia kuolleista on Hamasin jäseniä, mikä edelleen osoittaa, että Israelin tiedustelutieto on luotettavaa ja tarkkaa. Siviiliuhrit, joita kieltämättä on, ovat Hamasin vastuulla, sillä se on päättänyt altistaa siviilinsä iskuille toimimalla asuinalueilta käsin.
Vielä yksi asia kuolleista ja lukumääristä: Vuoden 2006 kesäkuussa Hamas väitti, että IDF tappoi 20 henkilöä Gazan rannalla. Myöhemmin selvisi, että seitsemän kuoli - ja että räjähdyksen aiheutti Hamasin kätketty ansa. Maaliskuussa 2002 melkein jokainen kansainvälinen uutiskanava ja joukko ulkomaiden diplomaattisia edustajia Israelissa väitti, että IDF oli tehnyt joukkomurhan Jeninissä. Palestiinalaishallinnon (PA) neuvottelija sanoi CNN-kanavalla, että 500 oli kuollut. Todellinen lukumäärä osoittautui 54:ksi. Vastaavaa tapahtui Libanonissa 2006. Siksi varoituksen sana on paikallaan: tällä hetkellä Gazassa ei ole melkein ketään ulkomaisen lehdistön edustajaa, ja lukujen todentaminen on äärimmäisen vaikeaa.
Kolmanneksi, IDF:n toimia ja Hamasin terrorismia ei voi verrata toisiinsa. Mediassa käytetään kerta toisensa jälkeen ilmaisua "väkivallan kierre", mutta se on täysin harhaanjohtava. Lähi-idässä ei ole mitään väkivallan kierrettä. Tuo ilmaisu asettaa molemmat osapuolet samalle moraaliselle tasolle ja viittaa siihen, ettei toinen ole toista parempi. Mikään ei ole kauempana totuudesta.
Hamas rakentuu ideologialle, joka vaatii Israelin tuhoamista ja sallii kaikki keinot sen saavuttamiseksi. Järjestö on kunnostautunut siviilien murhaamisessa. Hamas ei ole vastuullinen kenellekään muulle kuin omille korruptoituneille opeilleen. Järjestö käyttää omaa siviiliväestöään kilpenä, ja viime päivien aikana se on jopa kieltänyt haavoittuneilta avunsaannin Egyptistä. Syynä tähän käytökseen, sanoo Dan Gillerman, entinen Israelin YK-lähettiläs, on se, että Hamas "tarvitsee" siviiliuhreja taistelussaan median huomiosta ja maailman sympatiasta. Edellä oleva on vain osittainen lista Hamasin julmuuksista. Lyhyesti sanottuna Hamas on ensiluokkainen esimerkki ihmisoikeuksien rikkojasta - ja se ylpeilee sillä.
Toimivan demokraattisen valtion armeija ei voi mennä niin matalalle moraaliselle tasolle. Tietyt valvonta- ja arviointimekanismit takaavat sen. Lisäksi Israel tietää, että aina kun se ryhtyy sotilaallisiin toimiin, maailman silmät - jottemme sanoisi tv-kamerat - tarkkaavat jokaista liikettä. Osittain tästä syystä, mutta myös juutalais-kristillisen, elämää kunnioittavan perinteen vuoksi IDF tekee kaikkensa välttääkseen siviiliuhreja. Yksi esimerkki, joka on todisteena tästä mutta ei ole luultavasti saavuttanut ulkomaisia uutiskanavia, on se, että IDF lähettää tekstiviestejä Gazan arabeille varoittaakseen tulevista hyökkäyksistä ja pyytää heitä poistumaan kohteena olevilta alueilta. IDF keskeyttää jopa paikallisten arabi-tv-kanavien lähetykset varoituksia varten.
Mielikuva, jonka arabimaailma ja suurin osa mediaa haluaa esittää, on näyttää Kassam-raketti vastaan Israelin taistelukone. Sanomana on se, että pitäisi tukea arabien Daavidia juutalaista Goliatia vastaan. Kuten todistimme edellä, tämä on karkeaa yksinkertaistamista ja tosiasioiden vääristelyä. Ne, jotka ovat kiinnostuneita ihmisoikeuksien säilyttämisestä, tekisivät hyvin, jos katsoisivat tapahtumien julkisivun taakse. On tekopyhyyttä ja moraalista vararikkoa käydä valtiota vastaan, joka tekee parhaansa kunnioittaakseen ihmisoikeuksia, ja sen sijaan puolustaa terroristijärjestöä, joka avoimesti ja halukkaasti uhmaa niitä oikeuksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
on syytetty, uutisoi gaza-tapahtumia varsin oudoin sanankääntein. HAMAS-lähteistä tulleita tunnepohjaisia tarinoita, joilla on dramaturgialtaan lähinnä draamakirjallisia arvoja muttei uutisoinnin perusedellytyksiäkään, on uutisoitu tosina.
Samaan aikaan kaiken israelilaisen informaation ja lausuntojen suhteen muistetaan lisätä taktiset avainsanat, jotka kyseenalaistavat ne. Jopa niin pitkälle menevästi että "Hamas on israelin VÄITTÄMÄN MUKAAN terroristijärjestö". Samantien voisivat vaikka uutisoida että "Hitler oli juutalaistahojen MIELESTÄ natsi".
Samaten haastatteluissa käytetään ilmaisuja jotka antavat syyn epäillä onko kyseistä haastattelua koskaan tehtykään. Esimerkiksi haastattelussa jossa muka haastatellaan israelilaista, korostetaan psykologisia avainsanoja joiden on tarkoitus herättää alitajuista inhoa haastateltavaa, (kukaties kuvitteellista) hahmoa kohtaan. Väitetään että samanaikaisesti palestiinalaisten kärsiessä JUUTALAINEN ASIANAJAJA NAUTISKELEE KUISTILLAAN teetään ja puhuu PALESTIINALAISTEN MURSKAAMISESTA.
Kas, kun toimittaja unohti mainita kyömynenän kynänsä tuotoksesta.
Näin meitä suomalaisiakin ohjaillaan silkkaan juutalaisvihaan.
Kuulin sanoittavan että ihmiset odottavat iskua Israeliin kuin syntymäpäivälahjaa.Lieko maailmanlaajuinen toivomus.
heidän osuutensa ja matkansa maan päällä. Sairaat antisemiitit saakoot mitä ansaitsevat.
ei ehkä maittain katsottuna sataprosenttinen, joka maassa asuu myös juutalaisia.
Ymmärtäisivät nyt israelin päättäjät lopettaa teurastamisen ennen kuin syntyy sama tilanne kuin taloudessa; tapahtumat alkavat vyöryä maailmansodaksi.
Alustajan näkemys on yksipuolisesti vain juutalaisten kannalta katsottu. Tuskin missään muualla maailmassa poljetaan ihmisoikeuksia niin räikeästi kuin juutalaisten toimesta arabeja kohtaan Israelissa. Asia voisi avautua myös juutalaisille, jos he pystyisivät asettumaan palestiinalaisen asemaan.