Miksi ihmeessä pitää junttautua siihen kuningasajatus "omaan kuninkaaseen"?
Koko ajanjaksona 500-luvulta 1000-luvulle ei Skandinaviassa ollut varsinaisia kansallisvaltioita, joten Suomi ei ollut poikkeus. 800-900-lukujen viikingitkin olivat vain eräänlaisia "yhtyneitä merirosvoja". Omien aikakirjojensa mukaan he käyttivät Suomessa rannikon asukkaiden luotsipalveluja.
Silti en ymmärrä, miksi sitä omaa kuningasta perätään niin voimallisesti, että pääasiaa - suomalaisten voimakas omaa kulttuuria ja järjestystä ennen kristinuskoa - on vaikea saada läpi.
Sillä on oikeastaan vain kielihistoriallista merkitystä, miksi päällikköjä nimitettiin. Germaanisella kielipuolella oli kuninkaita.
Ruotsalaisilla oli useita "pikkukuninkaita", kunnes kaikki maakunnat tunnustivat Upsalan kuninkuuden yliherruuden. "Ylikuninkaan" valitsivat talonpojat eikä hän ollut muita parempi. Ruotsalainen on vapaudenhaluinen ollut aina. Vasta kristityt kuninkaat alkoivat olla oikeita despootteja - kuninkaita nykymielessä. Pienten yhteisöjen kulttuuri sielläkin tuhottiin.
Ruotsin verinen "sisällissota" eli eteläruotsalaisten taistelu Pohjois-Ruotsin pakanoita vastaan kesti muuten sekin jaksoittain ainakin 150 vuotta eli sielläkin svealaiset saivat tapella Rooman paavin tukemana eivätkä pohjoisruotsalaiset sen metsäläisempiä olleet. Eivät vain olleet kristittyjä. Pohjois-Ruotsin kohtaloa voisi assimiloida siihen, mitä Suomi sai kokea vuodesta 1155 alkaen.
Ennen svealaisen kuninkaan Eerikin ristiretkeä Suomessa oli jo käynyt lähetyssaarnaajia muualta. Lounais-Suomessa oli muutama puukirkkokin, mutta koska valtaosa maata ei kristinuskoa tunnustanut. On vaikea arvioida, miten kristityt menestyivät - kokivatko vainoa vaiko eivät.
Idän vaikutus, erityisesti kauppiaitten Novgorodin oli sittemmin tuntuva. "Pappi" ja "risti" ja monet muut kirkolliset sanat suomeen tulevat venäjän kielestä - jos me olisimme kirkollisia sanoja kuulleet ensin ruotsalaisilta, ne olisivat ruotsalaislainoja.
Totta on, että uskomme ja omat heimotapamme hallinnoimillamme alueilla murskattiin, kun kristitty Eurooppa oli valloittanut Jerusalemin ja Vapahtajan haudan muhamettilaisilta. Sitten riitti energiaa meillekin, ja lähin kaaho valitettavasti oli patauskovainen Eerik. Koska Ruotsi oli kokonaan rauhoittunut, heillä oli aikaa, halua ja mahdollisuuksia sekä materiaalia. Ympäri Ruotsia saarnattiin ristiretken puolesta Suomeen, joten saatiin motivoitunut ja korkeatasoinen joukko matkaan.
Jonkinlainen taistelukin ainakin Varsinais-Suomessa sekä suullisen että kirjallisen perinteen mukaan käytiin. Topelius kertoi tarusta, miten Eerikki oli lähettänyt viestinviejiä Suomen "pakanoille" ja sitten noussut Turun ja Porin välillä maihin.
Ruotsalaiset heimot olivat itse olleet kovin jäykkiä ottamaan vastaan uutta uskoa, mutta ei mennyt hyvin täälläkään. Jo Lounais-Suomen asutuksen piirissä todettiin vapaalle miehelle arvottomaksi totella vieraan käskyä. Jonkinlainen joukkokin koottiin ja tehtiin vastarintaa. Koska molemmat olivat omalla tavallaan motivoituneita, miehiä meni molemmin puolin, kristittyjä paratiisiin ja suomalaisia kotoisaan Tuonelaan. Ruotsalaiset olivat vain paremmin järjestyneitä ja valmistautuneita, ja Pohjois-Ruotsin kesyttäminen oli tarjonnut 150 vuoden harjoitusmaaston.
Ruotsalaistarut väittävät Eerikin itkeneen verisellä sotatantereella, ei omien vuoksi, vaan pakanain, koska he ehtivät kuolla saamatta autuutta...
On tietysti vaikea kuvitella, ettei ongelmia sisämaassa tullut, jos jo Euran ja Köyliön paikkeilla piti otella. Todennäköisesti piti mennä 1200-luvulle asti ennen lopullista rauhoittumista. Suomi taipui heimo kerrallaan.
Karjalan alue tuli 1300-luvulla vuoroon.
Nyt alan spekuloida:
Usein mietin Kustaa Vilkunan tavoin, olisiko yllätyshyökkäys Sigtunaan 1187 ja Upsalan piispan surmaaminen ollut Novgorodin tukema kostoretki. Tästä puhuin jo Rapola-ketjussa. Karjalaisten on täytynyt tietää, mitä on tulossa ja missä "piru istuu". On kulunut vasta kolmekymmentä vuotta ensimmäisestä ristiretkestä Suomeen, mutta kilpailu metsästys- ja viljelysmaista on auttamatta edessä.
1300-luvun Eerikinkronikka kertoo tuosta ajasta näin:
"He [karjalaiset] purjehtivat mereltä ylävirtaan Mälarille oli tyyni, sade tai myrsky, salaa tulivat Ruotsin saaristoon. Kerran heille tuli sellainen halu että he polttivat Sigtunan, ja niin he polttivat sen perustuksiaan myöten ettei kaupunki ole vieläkään ole toipunut. Jon arkkipiispakin sai siellä surmansa, ja siitä monet pakanat saivat iloita, että kristityt sellaiseen ahdinkoon joutuivat, siitä karjalaisten ja venäläisten maa iloitsi."
Joku Wikipediaa täydentänyt on sitä mieltä, että kronikan teksti on mahdollisesti propagandaa, koska Karjalan valloitus oli juuri 1300-luvulla ruotsalaisten listalla. Mutta sekä novgorodilainen kronikka että ruotsalaisten omat kronikat puhuvat Novgorodin tukemasta karjalaisten retkestä. Wikipediassa esitetty motiivi on siis järjetön. Kirjallinen lähde on aina arvokas pelkkiin arveluihin nähden.
Latvialaisten tai virolaisten konnuutta perustellaan sillä, että he tekivät noihin aikoihin meriretkiä.
Wikipediassa on myös kommentti siitä, etteivät arkeologiset kaivaukset ole löytäneet tuhkakerrosta vaikka Eerikinkronikka höpöttää suuresta poroksi polttamisesta. Mutta miten sellaisen löytäminen ylipäätään olisi mahdollista 900-vuoden jälkeen? Kyläpahanenhan se vielä on ollut, ja entisen Sigtunan päällä on ollut uusi asutus jo piankin. Olemassahan uusi Sigtuna on vieläkin ja tuhka pitäisi kaivaa useimmissa paikoissa asfaltin alta.
Turisteille tietoa:
http://www.ess.fi/?article=89027
Nyt menin sivupolulle. Piti vain lyhyesti kertoa, että mitä väliä sillä on, oliko kuningasta vai ei. Oma kulttuuri, omat tavat olivat. Mutta meille tuotu "usko valkeaan Kristukseen" muutti meitä.
Luku- ja kirjoitustaito oli oleellinen. Siinä kaikki. Kieli on valtaa. Vasta Venäjän vallan alla meille syntyi mahdollisuus saada suomen kielen asiat kuntoon 700-vuoden kielisorron alta. Pidän 1809 sotaa onnenpotkuna.
Nyt on tämä lukutaitoasia järjestyksessä, ainakin PISA-tutkimusten mukaan. Jos jotakin hyvää pitäisi Ruotsin kuninkaasta sanoa, se on se, että, että Ruotsissa nerokkaasti naimisiinmeno sittemmin sidottiin lukutaitoon. Suomen kielen etuna on vain vielä "yksi kirjain, yksi äänne" -periaate ja kouluissamme olevien maahanmuuttajien pieni määrä vaikuttaa tietenkin kovasti.
Vaalitaan kulttuuriamme.
Koko ajanjaksona 500-luvulta 1000-luvulle ei Skandinaviassa ollut varsinaisia kansallisvaltioita, joten Suomi ei ollut poikkeus. 800-900-lukujen viikingitkin olivat vain eräänlaisia "yhtyneitä merirosvoja". Omien aikakirjojensa mukaan he käyttivät Suomessa rannikon asukkaiden luotsipalveluja.
Silti en ymmärrä, miksi sitä omaa kuningasta perätään niin voimallisesti, että pääasiaa - suomalaisten voimakas omaa kulttuuria ja järjestystä ennen kristinuskoa - on vaikea saada läpi.
Sillä on oikeastaan vain kielihistoriallista merkitystä, miksi päällikköjä nimitettiin. Germaanisella kielipuolella oli kuninkaita.
Ruotsalaisilla oli useita "pikkukuninkaita", kunnes kaikki maakunnat tunnustivat Upsalan kuninkuuden yliherruuden. "Ylikuninkaan" valitsivat talonpojat eikä hän ollut muita parempi. Ruotsalainen on vapaudenhaluinen ollut aina. Vasta kristityt kuninkaat alkoivat olla oikeita despootteja - kuninkaita nykymielessä. Pienten yhteisöjen kulttuuri sielläkin tuhottiin.
Ruotsin verinen "sisällissota" eli eteläruotsalaisten taistelu Pohjois-Ruotsin pakanoita vastaan kesti muuten sekin jaksoittain ainakin 150 vuotta eli sielläkin svealaiset saivat tapella Rooman paavin tukemana eivätkä pohjoisruotsalaiset sen metsäläisempiä olleet. Eivät vain olleet kristittyjä. Pohjois-Ruotsin kohtaloa voisi assimiloida siihen, mitä Suomi sai kokea vuodesta 1155 alkaen.
Ennen svealaisen kuninkaan Eerikin ristiretkeä Suomessa oli jo käynyt lähetyssaarnaajia muualta. Lounais-Suomessa oli muutama puukirkkokin, mutta koska valtaosa maata ei kristinuskoa tunnustanut. On vaikea arvioida, miten kristityt menestyivät - kokivatko vainoa vaiko eivät.
Idän vaikutus, erityisesti kauppiaitten Novgorodin oli sittemmin tuntuva. "Pappi" ja "risti" ja monet muut kirkolliset sanat suomeen tulevat venäjän kielestä - jos me olisimme kirkollisia sanoja kuulleet ensin ruotsalaisilta, ne olisivat ruotsalaislainoja.
Totta on, että uskomme ja omat heimotapamme hallinnoimillamme alueilla murskattiin, kun kristitty Eurooppa oli valloittanut Jerusalemin ja Vapahtajan haudan muhamettilaisilta. Sitten riitti energiaa meillekin, ja lähin kaaho valitettavasti oli patauskovainen Eerik. Koska Ruotsi oli kokonaan rauhoittunut, heillä oli aikaa, halua ja mahdollisuuksia sekä materiaalia. Ympäri Ruotsia saarnattiin ristiretken puolesta Suomeen, joten saatiin motivoitunut ja korkeatasoinen joukko matkaan.
Jonkinlainen taistelukin ainakin Varsinais-Suomessa sekä suullisen että kirjallisen perinteen mukaan käytiin. Topelius kertoi tarusta, miten Eerikki oli lähettänyt viestinviejiä Suomen "pakanoille" ja sitten noussut Turun ja Porin välillä maihin.
Ruotsalaiset heimot olivat itse olleet kovin jäykkiä ottamaan vastaan uutta uskoa, mutta ei mennyt hyvin täälläkään. Jo Lounais-Suomen asutuksen piirissä todettiin vapaalle miehelle arvottomaksi totella vieraan käskyä. Jonkinlainen joukkokin koottiin ja tehtiin vastarintaa. Koska molemmat olivat omalla tavallaan motivoituneita, miehiä meni molemmin puolin, kristittyjä paratiisiin ja suomalaisia kotoisaan Tuonelaan. Ruotsalaiset olivat vain paremmin järjestyneitä ja valmistautuneita, ja Pohjois-Ruotsin kesyttäminen oli tarjonnut 150 vuoden harjoitusmaaston.
Ruotsalaistarut väittävät Eerikin itkeneen verisellä sotatantereella, ei omien vuoksi, vaan pakanain, koska he ehtivät kuolla saamatta autuutta...
On tietysti vaikea kuvitella, ettei ongelmia sisämaassa tullut, jos jo Euran ja Köyliön paikkeilla piti otella. Todennäköisesti piti mennä 1200-luvulle asti ennen lopullista rauhoittumista. Suomi taipui heimo kerrallaan.
Karjalan alue tuli 1300-luvulla vuoroon.
Nyt alan spekuloida:
Usein mietin Kustaa Vilkunan tavoin, olisiko yllätyshyökkäys Sigtunaan 1187 ja Upsalan piispan surmaaminen ollut Novgorodin tukema kostoretki. Tästä puhuin jo Rapola-ketjussa. Karjalaisten on täytynyt tietää, mitä on tulossa ja missä "piru istuu". On kulunut vasta kolmekymmentä vuotta ensimmäisestä ristiretkestä Suomeen, mutta kilpailu metsästys- ja viljelysmaista on auttamatta edessä.
1300-luvun Eerikinkronikka kertoo tuosta ajasta näin:
"He [karjalaiset] purjehtivat mereltä ylävirtaan Mälarille oli tyyni, sade tai myrsky, salaa tulivat Ruotsin saaristoon. Kerran heille tuli sellainen halu että he polttivat Sigtunan, ja niin he polttivat sen perustuksiaan myöten ettei kaupunki ole vieläkään ole toipunut. Jon arkkipiispakin sai siellä surmansa, ja siitä monet pakanat saivat iloita, että kristityt sellaiseen ahdinkoon joutuivat, siitä karjalaisten ja venäläisten maa iloitsi."
Joku Wikipediaa täydentänyt on sitä mieltä, että kronikan teksti on mahdollisesti propagandaa, koska Karjalan valloitus oli juuri 1300-luvulla ruotsalaisten listalla. Mutta sekä novgorodilainen kronikka että ruotsalaisten omat kronikat puhuvat Novgorodin tukemasta karjalaisten retkestä. Wikipediassa esitetty motiivi on siis järjetön. Kirjallinen lähde on aina arvokas pelkkiin arveluihin nähden.
Latvialaisten tai virolaisten konnuutta perustellaan sillä, että he tekivät noihin aikoihin meriretkiä.
Wikipediassa on myös kommentti siitä, etteivät arkeologiset kaivaukset ole löytäneet tuhkakerrosta vaikka Eerikinkronikka höpöttää suuresta poroksi polttamisesta. Mutta miten sellaisen löytäminen ylipäätään olisi mahdollista 900-vuoden jälkeen? Kyläpahanenhan se vielä on ollut, ja entisen Sigtunan päällä on ollut uusi asutus jo piankin. Olemassahan uusi Sigtuna on vieläkin ja tuhka pitäisi kaivaa useimmissa paikoissa asfaltin alta.
Turisteille tietoa:
http://www.ess.fi/?article=89027
Nyt menin sivupolulle. Piti vain lyhyesti kertoa, että mitä väliä sillä on, oliko kuningasta vai ei. Oma kulttuuri, omat tavat olivat. Mutta meille tuotu "usko valkeaan Kristukseen" muutti meitä.
Luku- ja kirjoitustaito oli oleellinen. Siinä kaikki. Kieli on valtaa. Vasta Venäjän vallan alla meille syntyi mahdollisuus saada suomen kielen asiat kuntoon 700-vuoden kielisorron alta. Pidän 1809 sotaa onnenpotkuna.
Nyt on tämä lukutaitoasia järjestyksessä, ainakin PISA-tutkimusten mukaan. Jos jotakin hyvää pitäisi Ruotsin kuninkaasta sanoa, se on se, että, että Ruotsissa nerokkaasti naimisiinmeno sittemmin sidottiin lukutaitoon. Suomen kielen etuna on vain vielä "yksi kirjain, yksi äänne" -periaate ja kouluissamme olevien maahanmuuttajien pieni määrä vaikuttaa tietenkin kovasti.
Vaalitaan kulttuuriamme.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tekstiä, olkaamme ylpeitä!
nykyistä "johtoamme" niin kyllä tulee ikävä kuningasta!
Puolueet ja niiden broilerit ovat kuin niitä kyykäärmeitä hyvien kuninkaiden verhoissa supattamassa valheitaan..
Pitkästä aikaa asiallista tekstiä liittyen tuohon kuningashöpötykseen. Oikein oli ilo lukea.
Sen verran pakko tässä todeta, että kyllä sieltä Sigtunasta hiilikerroksen löytymisen pitäisi olla mahdollista vielä tämänkin ajan jälkeen. On niitä löydetty muiltakin paikoilta ja vanhempiakin. Ehkä ei ole vain etsitty oikeista paikoista tai kerrokset on tuhottu taitamattomuuttaan taikka välinpitämättömyyttään välissä olleina vuosisatoina. Mutta sinänsä jälkiä pitäisi löytyä.
Heittäisin muutaman täsmennyksen ...
Sotia, ristiretkiä, eikä muitakan valloituksia, ole koskan tehty pelkästään ideologisista syistä, tai uskonnollisista syistä.
Kyse on aian ollut rahasta, tai siihen aikaan voisi kai todeta, kullasta.
Viikingit ei ole ollet mitään merirosvoja, ne on olleet hyvin organisoituja heimoja, kuten on olleet Suomenkin heimot, maita missä on vallinnut laki ja järjestys, miten muuten olisi mahdollista miesten poistua kuukausiksi ja jättää perheensä ilman suojaa.
Kuka on väittänyt, että Suomalaisten kuningas oli ennen kristinuskoa, mistä sellaista päättelit.
Hautaustavat todistaa, että alue oli kristitty jo ainakin 150 vuotta, ennen ensimmäistäkään väitettyä ristiretkeä.
Ruotsissa kuoli kuningas Sverker 1156, ilman miespuolista perillistä, tästä syystä maa ajautui sisällisostaan joka kesti noin 100 vuotta.
Sisällissodan voittaja Birger Jaarli valtasi myös Suomen armon vuonna 1248, näin lukee Birgerin hautamonumentissa.
Suomi liitettiin 1250 maakuntana, niiden maakuntien joukkoon, jotka tilitti veronsa Ruotsiin, näin lukee verokirjoissa.
Joka muuta väittää todistakoon väitteensä ja lyököön faktat pöytään.
Minäkin olen kiinnostunut vanhojen aikojemme lopusta. Kristinuskoa oli ennen Ruotsin kamreereita mutta miten kattavasti harvaan asutussa maassa, siinä on hyvä kysymys.
Viikingeistä:
Skandinaavit aikalaiset käyttävät itse riimukirjoituksissaan ja saagoissaan nimitystä viikinki vain näistä ryöstöretkeläisistä ja aseellisista kaupankävijöistä. Täyttävät merirosvojen kriteerit hyvin. Merirosvojakin tuettiin usein emämaista/kaupungeista. Siksi pitää päättää, kenestä puhumme. Laajennammeko käsitteen viikinki siis koko skandinavian kansoihin?
Keskiaikaisessa kirjallisuudessa viikingiksi kutsutaan rosvoa, eikä tiettyä kansaa tai kulttuuria kokonaisuudessaan. Sana viikinki tuli uudelleen esiin romantiikan aikakaudella 1700-luvun lopulta lähtien. 1800-luvulla sanan merkitys laajennettiin koskemaan ryöstelijöiden sijaan koko aikakautta, puhuttiin viikinkiajasta.
On esitetty useita teorioita siitä, mikä ajoi viikingit retkilleen. Syyksi on arveltu mm. ilmastonmuutosta, ruoan ali- tai liikatuotantoa, kelvottomia hallitsijoita, merikaupan kasvun suomia ryöstelymahdollisuuksia, merikaupan laman aiheuttamaa ryöstelytarvetta, väestön tungosta ja viikinkien perusruoan, sillin, kantojen romahdustalähde?. On spekuloitu, että tyypillinen viikinkiretkille lähtijä oli hyvin ravittu perheen nuorempi poika, joka oli jäänyt osattomaksi perinnöstä vanhimman pojan periessä perhetilan ja joka toivoi löytävänsä itselleen omaa maata ja omaisuuden.
Perheistä ei tarvinnut huolehtia. Merten Haraldilla ei välttämättä ollut Helgaa.
Nojaa, miten sen nyt ottaa ...
Kun kirjoituksissa viittasit viikinkeihin, niin aivan selvästi viittasit muihin Skandinavian asukkaisiin, se ei kyllä jäänyt epäselväksi.
Ei Viikingeissä ole mitään mystistä, niistä on aika paljonkin tietoa, mikäli siitä lähdetään liikkeelle, että kyse on muista Skandinaavien asukkaista.
Lähtijöitä oli varmaan monestakin eri syistä, mutta yksi asia on selvä, viikingeillä oli omat kaupunginosat, ne kävi pääasiassa kauppaa, jonkin verran ryösteli helppoja kohteita ja itseasiassa alistivat Brittien saaret kokonaan valtansa alle, monien mmuiden alueiden lisäksi.
Liikaväestöön en usko, pohjolassa oli paljon asumattmia alueita vielä viikinkienkin jälkeenkin, ilmaston muutos saattoi kyllä olla yksi tekijä, mutta siinä vaan on sellainen ongelma, että ilmasto kylmeni kunnolla vasta 1300 luvun jälkeen, eli yli neljäsataa vuotta myöhemmin, kun retket alkoivat, eikä niiden olisi pitänyt alkaa silloin kun ilmasto kylmeni, eikä vasta noin paljon myöhemmin.
Mitä tulee yhteiskuntajärjestykseen muuten, niin viikingeillä oli hyvin järjestäytynyt yhteiskunta, pääasiassa ne oli tasavaltoja, eikä kuningaskuntia, naisten oikeudet oli vahvat, samoin mm vammaisista huolehdittiin, asia joka esim. Roomalaisille tuntenmaton käsite.
Riimukirjoitukset osoittaa, että niillä oli myös kirjallisia taitoja, asia joka monesti unohdetaan.
Aloituksessa on paljon hyvää pohdintaa. Mielestäni jokaisessa keskustelussa on tehty selväksi, että mikäli Suomessa on ollut kuninkaita, ne ovat eronneet selkeästi nykypäivän monarkioista.
Ajatus menneestä Suomalaisesta järjestäytyneestä yhteiskunnasta kulminoituu ideaan Kuninkaasta. Olaus Magnus jopa mainitsee Muinaisen Suomalaisen Kuningaskunnan. Voidaanko muut kuin Ruotsalaiset lähteet ohittaa? Ajatusleikki: Mitenköhän Radovan Karadzic tai Ratko Mladic kirjoittaisi historian Kosovon osalta?
Tänään meillä on oma Valtio ja hyvä niin, mutta lopulta, minkälaisena nähdään Ruotsin vallan aika? Lopultahan Suomi oli miehitetty, olisiko se onnistunut ilman kirkon tai ylimystön vaikutusta. Ostettiinko ne ylimykset, jotka puolsivat Ruotsin valtaa vai laitettiinko kylmäksi? Vai pettikö kokonainen heimo(?) ja auttoi luopioina muun maan alistamisessa? Kuinka kauan lopulta kesti, esim. oliko vielä niin myöhään kuin Nuijasota kaikuja tyytymättömyydestä miehitykseen?
Aiemmin oli puhetta että Kristinusko olisi tullut Suomeen idästä, kirjoitustaito ei olisi ehtinyt levitä ennen Ruotsin valtaa, mitäpä mieltä raadin jäsenet tuohikirjeestä?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuohikirje_292
Dokumenttien puute on haittanamme. Meillä ei ole laajoista hallintokokonaisuuksista riittävän vakuuttavaa (tiedemiehiä vakuuttavaa) arkeologista tai muuta historiallista todistusaineistoa.
Ehkä Hämeen linnaketjua koskeva teoria vielä poikii jotakin. Muut täälläkin näkyneet ideat on tutkimusmielessä peräperää hylätty. Suurin osa tutkijoista on sitä mieltä, että viikinkiaikana järjestyneet Skandinavian muut yhteiskunnat omasivat paremmat edellytykset viljelyyn, kasautuivat eteläisiin osiinsa paremmin ym. Sielläkin oli periferiansa, joissa kehitys meni toisin.
Kyllä meillä silti ruhtinaamme, eräänlaiset "Rapolan kuninkaamme" oli! Ei siitä ole epäilystä. Mutta yhteiskuntamme laajempi hierarkisoituminen oli vähäistä vielä 1100-luvulla - väkemme ei ehtinyt saavuttaa riittävää yhtenäisyyttä, eliittimme ei ehtinyt kehittää yhtynyttä "kuningaskuntaa" tai "ruhtinaskuntaa" tai "yhdistyneitä heimoja", kun asutuimmat alueemme jo liitettiin osaksi Ruotsin kuningaskuntaa 1200-luvulla ikään kuin byrokraattisena siirtona.
Mitä onkaan byrokratian voima...
Ruotsissahan oli esihistoriallisena aikana maakunnissa maankäräjät (landsting) ja varmaan samantapaisia oli meilläkin asutuimmilla seuduilla. Niissä noudatettiin suullisia normeja. Ruotsissa alettiin vasta 1200-luvulla merkitä lakeja muistiin. Yhtenäisyys pakotti tekemään koko valtakunnan lainsäädännön: maanlain ja kaupunginlain. Suomessa Maunu Eerikinpojan maanlakia sovellettiin vuodesta 1353 alkaen, tuli laamannit, laamannikunnat jne. Näin meidät hivutetaan verolle ja lakeihin, tulee tällainen auktoriteetti, säädöksiä ja setuksia (nykyisin direktiivejä, heh).
Koska jaksan tätä kirjanoppineiden valtapeliä painottaa, palaan lukutaitoon.
Venäjällä osattiin kirjoittaa ja olihan meilläkin luku- ja kirjoitustaitoisia oppineita ihmisiä - mitä latinaan ja kreikkaan tuli. Ensimmäinen säilynyt kirjallinen yliopistotason sivistys todellakin tuli Ruotsista päin (tosin oli latinankielistä): varhaiskeskiajalla Turussa oli katedraalikoulu ja Helsingin yliopistossa on vieläkin 10 000 pergamenttilehden kokoelma - tuhannesta eri kirjasta.
Suomalaisnuorukaisia opiskeli Pariisissa, Prahassa ja saksalaisissa yliopistoissa - mutta ei ennen keskiaikaa, ei ennen katolista kirkkoa.
Eikä meillä ole paljoa säilyneitä suomenkielisiä tekstejä. Joku tuohikirje (kyrillisillä kirjaimilla tehty) tai asiakirjan palanen jonkinlaisella suomen ja ruotsin sekakielellä (1400-luvulta) löytyvät: "Råår ligger. Först Sääskijärwen silda. Tietä möden Lähdesuon päähän. Lächdeoia möten. Tairo Jokehen, wasta wirta joen perän." Missä olisivat piilossa meidän aikakirjamme ja lakitekstimme? Jos Kustaa Vaasa olisi dokumenttien tuhoaja, miksi ihmeessä juuri hänen aikanaan Agricola sitten joutui töihin kehittämään suomen kielen ortografiaa?
Ruotsihan aloitti voimakkaimmat yhtenäistämispyrkimyksensä vasta 1600-luvulla. Vuosisadan loppupuolella suomenkielistä ei enää valittu Turun piispaksi, ja kirkon hallinnon kieleksi tuli meilläkin ruotsi (suomi oli jo korvannut latinan). Silloin oli pyrkimys hävittää suomalaisuus. Juuri vastaliikkeenä syntyivät Turun akatemian ensimmäiset fennofiilit Jusleniuksesta Porthaniin.
Toinen kysymys, mitä kovasti mietin, on useasti esitetty näkemys "ruotsalaisesta" historiakäsityksestä, jossa väitettäisiin ruotsalaisten tuoneen meille "sivistyksen". Mutta eikö Suomen esi- ja varhaishistoriaan kohdistunutta tutkimusta ole kuitenkin leimannut voimakas fennomaaninen ja suomalaiskansallinen pohjavire?
Sitaatti tästä Wikipedian mainiosta Faravid-koosteesta:
"Äärimmillään vaihtoehtohistorian kannattajat esittävät, että ruotsalaiset ovat tietoisesti vääristelleet koko Suomen historiaa Ruotsin vallan alusta saakka. Toisaalta heidän lähteinään käyttämänsä Suomen muinaisesta kuningashuoneesta kirjoittaneet historiankirjoittajat, kuten Johannes Messenius, olivat yleensä ruotsalaisia. 1600-luvun suurvaltaa rakentava ruotsalainen historiankirjoitus halusi suurennella ja liioitella valtakunnan itäosien muinaishistoriaa, ei vähätellä sitä."
Koko teksti kannattaa lukea ihan huolella:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Faravid
Kyllä tässä aika maltillinen pitää olla. Periaatteessa juttu on selvä: mitä vain uljasta meillä on ollut, emme saa sitä todennetuksi ilman omiakin asiakirjoja. Omat laulumme voi aina tiedemies kategorioida myyteiksi ja legendoiksi, vaikka meille laulut saattoivat olla ihan yhtä luotettava tallenne (luotettavampikin) kuin ruotsalaisten riimukirjoitukset tai kuninkaitten kronikat!
Homma meni kileikuvaksi yksinkertaistettuna niin, että hiukan modernimpi yhteiskunta tuli ja teki valtauksen ja siitä konttoriin paperit.
Jotakin jää silti ikiajoiksi korpikuusten kätköön.
Oikeastaan Suomea ei alistettu sanan varsinaisessa merkityksessä, itse uskon että kyse oli samantapaisesta jutusta, kuin nykyään on ollut tämä liittyminen EU:n.
Eliitti kannatti sitä, sille syntyi uusia mahdollisuuksia lisätä vaurauttaan mm. kaupankäynnillä ja samalla saatiin lisää "turvallisuutta" idän vihollisia vastaan.
Vähän niinkuin nykyään puhutaan Nato-jäsenyydestä ...
Eliitti varmisti asemansa ja etunsa, suuremmassa valtakunnassa.
Näinhän eliitti toimi myös silloin kun Suomi siirtyi 1809 Ruotsin alta Venäjän yhteyteen, se sopi välittömästi omat etunsa ja asemansa, silloin jopa Suomen kansalliseksi kieleksi Venäjän Tsaarin kanssa sovittiin Ruotsi.
Kirkko myös kannatti sitä, kirkon asema rajaseudulla kilpailussa idänkirkkoa vastaan vahveni, ehkä se tunsi olevansa jopa uhattuna.
Kauppiaat kannatti myös, koska se sementoi olemassa olevat kauppasuhteet länteen ja tällä tavalla kauppiaiden aseman.