Väsyttääkö teitä Suprium. Nautin sitä aamulla 2 tablettia a´ 50 mg. Päivällä joskus 1 tabl. Jotenkin jalat ovat väsyneet. Mieliala ei kohentunut juuri lainkaan. Syönköhän ihan turhaan?
Suprium 50 mg
väsyttää?
101210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
lääkitä.
Mistä huono mielialasi johtuu?
Kerroin lääkärilleni, etten varsinaisesti ole masentunut. Kuitenkin sain mielialalääkkeitä. Ongelmani ovat läheisriippuvuus, erilaiset riippuvuudet. Alkoholi, urheilu, seksi pääasiassa. Ne aiheuttavat häpeän tunnetta, joka sisälläni velloo. Se lienee eri asia kuin masennus?
Jos nukun kunnolla, olen pääasiassa hyvällä tuulella. Häpeä on kuitenkin aina olemassa ja sitä hoidetaan tämän kevään aikanan, kunhan löydän keinon siihen. Psykoterapiat eivät nyt käytännön syistä sovi.
mitä jollakin on. Ei mitä joku tuntee. Syöpä on sairaus mutta häpeä ei.
Psyykelääkkeillä on vakavia haittavaikutuksia: http://www.breggin.com/
Häpeä on sairauden ilmentymä, ainakin minulla. Ja vieläpä erittäin häiritsevä, joka pitää parantaa psykoterapialla. Tämä on faktaa!
ilmentymä se on?
Kyllä on olemassa myös "sairaita" tunteita, joille on hyvä tehdä jotain. Mutta se auttaako mielialalääkkeet kaikkiin näihin eri oloihin, on eri asia. Esim. ei ole kovin tervettä haluta satuttaa muita tai itseä. Itse kärsin sosiaalisista peloista, mitkä haittaavat elämää. Tämä pelko ei ole normaalia, tervettä. Myös tunne-elämä voi olla sairas. Mutta olen samaa mieltä siitä, että kaikkea ei voi eikä tarvitse lääkitä. Puhuminen on monesti parempi ratkaisu kuin lääkkeet.
olla sairas vain metaforisessa mielessä. Samalla tavalla kuin huono yhteiskunta voi olla sairas.
Hei, ei lääke muuta mitään. Kyllä se on psykoterapia, missä opetellaan noiden tunteiden hallintaa, ja elämään uudelleen asennoitumista.
Kumppanini on läheisriippuvainen, televisioriippuvainen, elokuvariippuvainen. On laatikkotolkulla nauhoitettuja elokuvia, että vaikka hän aamusta iltaan istuisi ja katsoisi elokuvia, menisi vuosia, että hän ne ehtisi katsoa, mutta kun on pakkomielle, aina on joku elokuva nauhoituksessa.
Tuo häpeän tunne myös hänellä.
Ja nukkuminen erityisen levotonta, ikäänkuin osoittaisi mieltään. Potki, pehkoi kuin poikimaan käyvä lehmä.
Jatkuva mökönturkin paikkaus. Mitään ei voinut pyytää, ettei hän "puolustautuisi". Vaikka pyydän, että vietkö nämä omat vaatteesi kaappiin (kuivausrummusta) vastaus on erittäin hyökkäävä, että kyllä Sinäkin jätät vaatteitasi.
Herran jumala, kun kyse on vaan pyykistä tulleiden vaatteiden vienti omille paikoilleen, niin sekin saa aikaan mielettömän puolustautumisen.
Kun illalla pyysin, että hän nostaisi töppösensä kenkätelineelle, eikä jättäisi käytävälle, joihin pimeässä olen monasti kompastunut. Niin arvatkaapas mitä.
Ei kuuloonkaan, että niitä kenkätelineelle voisi nostaa, kun on täälla paljon muutakin tavaraa, mikä ei ole paikoillaan.
Eivät tähän yksin lääkkeet auta. Puoliso kävi 2,5 vuotta psykoterapiassa, ja se on merkittävästi auttanut yhdessä lääkityksen kanssa.
Nyt tuntuu, että taas tarvitsisi yhden jakson terapiassa käydä.
Yhdessä psykoterapian kanssa lääkitys, se antoi puolisolle hyvän vasteen ja sillä ollaan pärjätty 10 vuotta. Eikä myöskään mielialalääkkeitä ole enää 10 vuoteen käyttänyt, ja mökötys on vähentynyt "miniimiin".
Mistä tuo häpeä sitten on peräisin? Meidän tapauksessa lapsuuskodista. Äidillään oli mieletön pakkomielle olla kaikkein paras (johtunee heikosta itsetunnosta), ja sen peittämiseksi tarve täydellisyyteen on ollut oivallinen esimerkki, joka on helposti tarttunut myös lapsiin.
Mulla aloitettu suprium 50mg aamuisin. Minulla taas lääke aiheuttaa mielen ja kehon levottomuutta, sekä puheen jännittyneisyyttä. ei tunnu ollenkaan hyvältä. Onko muilla tullut tällaisia oireita supriumista??
Toisaalta huomaan että melankoolinen ajattelu on väistynyt.
itelläni teki paris päiväs tosi epätodellisen olon. väsytti, en pystyny keskittymään muitten ihmisten seurassa, ihan ku olisin ollu jossaan muualla tai joku muu. muka psykoosin estoon, mut samankaltanen se olo oli ku ennen pahimpia kohtauksia, mitä mul oo ollu vuosiin. pelko sekoomisesta ahdisti, ja lopetin kesken.
oon kyllä lukenu, et monella olis auttanu paremmin ku serotoniinit yms. eli yksilöllistä...