Lakia ei ole hävitetty

Matteus 5
17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.
20 Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.
21 Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'.
22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.

Niin... Jeesus täytti "lain ja profeetat"... ja "laki ja profeetat" on vain yksi monista tavoista viitata "pyhiin kirjoituksiin" eli raamattuun sellaisena kuin se oli hänen aikanansa. Jeesus teki kaiken sen (olennaisen), jonka kirjoitukset ja hänen Isänsä käski hänen tehdä.

"Joka ei elä täytetyssä laissa ja näin usko Jeesuksen Krituksen opetuksiin, jää vastaamaan laille siitä, sillä sellainen ihminen jää lain alle."

Menipäs sinulla taas kaanaan kieleksi. Ongelma noissa jumalan "lakiasioissa" on se, että ne (niinkuin kaiken muunkin) voidaan ymmärtää väärin niinkuin ainakin läntinen kristikunta suurimmaksi osaksi tekee.

Objektiivinen eli legalistinen sovitusoppi johtaa aina jonkinmuotoiseen legalismiin. Oletan, että tarkoitit nyt, että sellainen ihminen, joka ei elä siinä uskossa, että Jeesus-jumala on hoitanut ihmisen jumalan lakia vastaan tehtyjen syntien sovittamisen ja joka ei noudata Jeesus-jumalan opetuksia, jää lain tuomion alaiseksi ilman, että hänen kohdalle luetaan Jeesus-jumalan hänen edestään suorittamaa sijais-sovitusta.

Tuo ajattelutapa ja raamatunselitystapa sisältää muutaman mielenkiintoisen ajatuksen. Pääpaino koko ajattelumallissa on se, että se esitetään kuin oikeussalidraamana. Sen takia luulisi, että se tosiaan vastaisi sellaista myös ajattelultaan... mutta eipä vastaakaan.

Ensinnäkin sen ajatuksen, että vapaaehtoinen sijaiskärsimys, jossa täydellisen viaton henkilö kärsii kokonaisuudessaan yhdistetyn kidutus- ja kuolemantuomion rikokseen syyllistyneen taparikollisen puolesta, on oikeudenmukaisuuden huipentuma.

Kuitenkin tämä sovitusoppi on ainoa asiayhteys, ja siksi ainutlaatuinen poikkeus, jossa edes kristityt yleensä hyväksyvät tällaisen sijaiskärsimisen ajatuksen... mikä vihjaisi siihen, että he hyväksyvät tämän sijaiskärsimisen vain uskonsa vuoksi eikä siksi, että se olisi yhteensopiva heidän oikeudentajunsa tai järkensä kanssa.

Toiseksi... tuo sijaiskärsijä ei sovita kuitenkaan vain yhden henkilön syntejä vaan kaikkien niiden ihmisten rikkomukset, jotka elävät, ovat eläneet tai tulevat elämään maan päällä.

Mikä myös kuulostaa vähintäänkin oudolta. Varsinkin kun kristityt itse selittävät, että jo yksittäisen ihmisen synti on äärettömän suuri. Jeesuksen täytyy sen takia siis antaa vielä suurempi uhri, joka tekee välttämättömäksi kuulemma Jeesuksen jumaluuden, sillä ihminen ei voi antaa äärettömän arvokasta uhria.

Äärettömyyksillä laskeminen on järjetöntä ja vielä pahemman tilanteesta tekee se, että tämä on täysin keksitty oppi... siis tarkoitan, että tämä on puhtaasti jälkiapostolisina aikoina keksittyä kirkkoperinnettä.

Kolmanneksi... tässä sovituksella tarkoitetaan säädetyn tuomion kärsimistä.

Ja minä kun aina luulin, että sovitus oli jotain sellaista, minkä ei ollut tarkoitus sisältää pelkkää lain määräämän tuomion kärsimistä, vaan ennenkaikkea sen jo pelkkänä käsitteenä oli tarkoitus merkitä ennenkaikkea ihmisten palauttamista takaisin jumalan yhteyteen, joka ei tietenkään onnistu pelkällä tuomion kärsimisellä.

Neljänneksi... tämä koko ajattelu perustuu siihen, että ihmisen syntivelka on jotain, jonka voi maksaa tai hyvittää.

Joka johtaa siihen ajatukseen, että jumala käy synneillä, pelastuksella ja iankaikkisella elämällä kauppaa. Mikä sinänsä on varsin huvittava ajatus, koska juuri tämähän on legalismin ydin ja ajatus, jonka kristityt liittävät "pakanauskontoihin" ja jonka takia he halveksivat pakanauskontoja ja pitävät itseänsä pakanoita parempana.

Viidenneksi... tämän ajattelutavan mukaan jumala ei voi yksinkertaisesti antaa syntejä anteeksi, koska se ei olisi oikeudenmukaista, vaan hän on sekä periaatteessa että käytännössä oman lakinsa orja.

Joka tietysti johtaa siihen kysymykseen, että onkos tässä nyt käynyt niin, että ihmiset ovat taas kerran itse keksineet jumalalle uusia sääntöjä ja rajoituksia oman aikansa ja yhteiskuntansa ajattelutavan mukaan, joita hänen täytyy noudattaa, että he hyväksyvät hänet jumalaksi. Yleensä tuo on tapahtunut lainaamalla ajatuksia yhdestä uskonnosta/filosofiasta/perinteestä/ajattelutavasta ja siirtämällä ne toiseen...

Eikö raamatussa jumala sano kerta toisensa jälkeen, että ihmisten on turha sotkea omia oikeuskäsityksiään siihen, mitä hän tekee? Jumala tekee niinkuin oikeaksi näkee ja se on sillä selvä.

Kristityt ovat todennäköisesti viimeinen ihmisryhmä, jolla on mitään oikeutta ruveta inisemään jumalan laista, kun ei eivät osaa edes erottaa jumalan eri lakeja toisistaan. UT:n mukaan me, jotka emme kuulu valittuun kansaan lihan mukaan, emme ole velvoitettuja pitämään Mooseksen kautta valitulle kansalle annettua lakia, mutta silti suurin osa kristityistä luovat oman lakikokoelmansa arpomalla raamatusta itselleen sääntöjä sieltä täältä ja olemalla niiden alla. Ei UT mitään pappisvirkaa säädä ja silti kristikunnassa toimitaan niinkuin kristityillä pitäisi olla papit, temppelit ja uhrimenot niinkuin VT:ssä.