Kyllästyttääkö teitä muita joskus se, että raamatuntutkisteluissa saa koko seurakunta olla mukana ja vastata? Minä haluaisin, että tutkitaan kyllä yhdessä Raamattua, mutta pastori vaan puhuu ja muut saisivat olla hiljaa. Tiedätte kyllä mitä tarkoitan. Yksi syy on jumalanpalveluksen pyhyys ja arvokkuus. Mitä mieltä olette?
Hei adventistisisaret ja -veljet
anonyymi adventisti
30529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
jumalanpalvelus olisi arvokas tilaisuus, eikä siellä kinasteltaisi, niinkuin joskus tehdään (valitettavasti).
Jokaiseen seurakuntaan oma pastori, joka puhuu jumalanpalveluksessa, ja muut olkoot hiljaa!
hyväksi, huomaaja.
Sitä toivon, että Jumala poistaa naispapittaret alttareilta.
Jeesus oli kova keskustelemaan synagookassa.
se on totta, mutta nainen voi toimia evankelistana kylläkin.
Jumalanpalvelus on arvokas tilaisuus, se on kaikille avoin, siellä ei saa parjata muita seurakuntia, siellä ei missään nimessä saa kinastella tms. Raamatuntutkistelu on OK ja tarkoitus on hyvä, mutta .
pitäisi kirkoissa olla sivupöytä josta voisi todistuspuheen vuoron pitää miesten luvalla. Luterilaisissa kirkoissahan on monin paikoin sivupöytä.
Alttarin taakse ei naisilla ole asiaa, koska alttarille ei saa vierasta verta viedä, se on miehen paikka.
advariveljille, laitetaanko ne porstuan puolelle saarnaamaan:))
naispappeja alttarin ededessä ja takana,
jopa sivullakin on niille paikat.
Ja jos miespapista rupeaakin tuntumaan,
että olisi kivempaaa ollakin nainen ,
niin sekin on lupa korjauttaa,eikun housut pois ja hoitoon,ja sitten takaisin NAISENA saarnaamaan!Samahan se sille mitä siellä haarojen välissä on kunhan vaan on liukas kieli,no tässä tapauksessa(NAISENA2kpl)ja osaa puhua KALLLITA sanoja.
nauratti!!
Kyllä keskustelut kuuluu asiaan, näin asiat selvenee ja näkemykset laajenee ja motivaatio lisääntyy!
pitäisi anonyymien advareiden pitää tilaisuudet suljettujen ovien takana sisäpiirille, ei avoimena jumalanpalvelustilaisuutena.
on enimmäkseen kuitenkin kokenut positiivisia kokemuksia jumalanpalveluksissa, mutta jotkin yksittäistapaukset harmittaa. Siksi otin asian täällä esiin.
... samaan liturgiseen mantrakaavaan kangistunut pystyyn kuollut olio!
toisesta adventistista. En tarkoittanut kuitenkaan pahaa, vaan keskustelua ja vaihtelua jumalanpalvelukseen, ehdotuksia ym. Ehkä tämä kuitenkin oli väärä paikka:(
"Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi"
(1.Kor.14:26).
Että oikeassa kyllä olet! Ei mantroja, vaan:
"Täyttykää Pyhällä Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle"(Ef.5:18-19).
Vaikka adventistit ovat olevinaan niin raamatullisia ja jopa mielestään siinä ainuita laatuaan, niin että voivat haukkua muita portoiksi, niin heidän oma seurakunnan kokouksensa täysin epäraamatullinen.
Ei missään ole kirjoitettu, että jumalanpalvelukseen tullaan tutkimaan asioita ja jokainen osallistuu siihen kuten koululuokassa. Ilman mitään hengen ilmoitusta tai profetiaa. Ja vielä naiset, vaikka naisten piti puhua vain kotonaan. Ja kaiken lisäksi koko oppi naisen kehittämä. Siinä tilanteessa ei pitäisi olla otsaa puhua raamatullisuudesta mitään. Ei ainakaan miesten.
Jokainen mies, joka väittää uskonsa adventistien oppiin, ei seuraa Jumalaa, vaan hämeväkeä ja sen orja. Sen korvaukseksi opissa se että mies perheen pää. Mutta seurakuntaa hallitsevat opeillaan naiset. Täysin paholaisen kehittelemiä juonia.
Adventisti naiset riehaantuneet että heidän pitää päästä kastamaan uusia jäseniä seurakuntaan, myöskin vainajien hautaan siunaaminen on usein heidän tehtävänään.
Samoin ehtoollisen jako on usein heidän tehtävänään.
Saarnaaminen alttarin takaa on naisten mielipuuhia. Näin on tehty seurakunnan kokouksista täysin epäraamatullinen. Miehet vaan taputtavat käsiään, että hyvä näin.
"Miksi kirjoitan
Pyydän aluksi saada lyhyesti kertoa oman kokemukseni, joka johti minut sisälle armoon ja toi tässä kirjassa esittämäni ajatukset ja näkemykset omikseni eli tarkemmin sanottuna Kristuksen elämääni.
Uskonasiain kanssa jouduin läheisempään kosketukseen adventistien välityksellä jo melko nuorena. Adventtiseurakunnassa ehdin olla yli kymmenen vuotta. Tästä ajasta käytin neljä vuotta opiskeluun heidän oppilaitoksessaan. Lähes seitsemän vuotta olin Adventtikirkon palkkaamana ja lähettämä sananjulistajana lukuisilla eri paikkakunnilla. Koin työssäni menestystä ja sain sen johdosta ulkonaista arvonantoa, ja tämä kaikki toi jonkinlaista pinnallista tyydytystä. Kunnianhimo innoitti minua jatkamaan. Sisäisesti olin kuitenkin kuin laho puu, jossa ei ole mitään elämää. Olin kangistunut ja orjuutettu Vanhaan Testamenttiin tähtäävän uskonnon, lain ja omien tekojen sekä toisia tuomitsevan farisealaisuuden tiellä. Tällaiseen henkeen olin kasvanut adventistien yhteisössä.
Vähitellen ajauduin sisäisessä tyhyydessäni ja armottoman lakihurskauden onttoudessa hirvittävään kurimukseen. Nyt luhistui täydellisesti pyhitysrakennelmani, jota olin yrittänyt pönkittää pingotetulla kuuliaisuudellani ja kaikenlaisilla evankeliumin ja armon hengen vastaisilla määräyksillä ja säädöksillä. En jaksanut jatkaa enää tätä oman vanhurskauden näyttelykristillisyyttä, vaan luovuin sisäisesti adventismista - ja lopulta kaikesta uskonnollisuudesta ja uskosta. Vähitellen tämä löi leimansa myös ulkonaiseen elämääni - tekoihin, päätöksiini, ratkaisuihini ja käytökseeni. Olin kaikkea muuta kuin kristitty. Tällaiseen epäkristillisyyteen ajautuessani katsoin parhaimmaksi pyytää eroa, ensin sananjulistajan virasta ja vähän myöhemmin seurakunnasta. Tämän tein siksi, että tunsin, etten ole ollut uskovainen enkä pysty elämään sismpääni tyydyttävää elämää adventistien säädösten ja normien puitteissa. En myöskään tahtonut tuottaa häpeää seurakunnalle ja pettää itseäni ja muita, ja ennenkaikkea - en halunnut pettää Jumalaa. Koska minut oli kasvatettu ja olin kasvanut hyvin ahtaaseen näkemykseen Jumalan armosta ja koska luulin, että adventismi on ainoa autuaaksi tekevä, ettei muuta pelastusmahdollisuutta ole olemassakaan, niin ajattelin, että mitäpä tässä sitten on enää millään väliä. Helvetti ja kadotushan ovat kuitenkin vääjäämättömästi osani".
Miten pahalta se tuntuu sellaiselta, joka joutuu sellaisen adventisti pastorin lain rikkomisen kohteeksi, joka vie lapset, vaimon, omaisuuden , ja jättää miehen itkemään perheensä perään rappusille??
Jos elit kuivalta tuntuvaa lakivanhurskautta, niin tiedän että moni, todella moni tulee luoksesi ja rutistaa sinut syleilyynsä, kun et tehnyt kenellekään lähimille veljilesi ja sisarellesi vääryyttä!
Sinä olet aina tervetullut jokaiseen uskovaan kotiin!
Etkö enää muistanut? " Joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella" Sitouduit seuraamaan Jeesusta, et adventisteja, ...ja sen sinä unohdit!
Sinä olit Jumalan silmissä uskova, mutta käänsit katseesi ja ryhdyit katsomaan taaksesi!
Sinä olit Jeesuksen todistaja, joka todisti hänestä, adventtikirkossa!
Miksi ryhdyit todistamaan adventisteista Siinä huoneessa jossa Pyhä Henki asuu!
Minäkin todistan Jeesuksesta, ja todistan että adventistien teot ovat pahat, ja niin myös minun tekoni.
Mutta Jeesuksen teot ovat hyvät, ja niihin me katsahdamme!
Sinut on istutettu virranvarrellem ja sinä tuotat hedelmää uudelleen, kunhan Puutarhuri vähän vielä muokaa, ja kastelee, saat levätä...ja kohta teet satoa joka kuukausi!
Minusta on rikkaus, että tutkistelussa saa olla koko seurakunta mukana. Luulen kuitenkin tietäväni, mitä tarkoitat. Tutkistelunpitäjän pitäisi olla tiukkana, että pysytään käsiteltävässä asiassa ja jos on joku tietty henkilö joka rönsyilee puheissaan (ja ehkä rupeaa arvostelemaan muita kristittyjä) hänelle voisi antaa vaikka vastauskiellon joksikin aikaa.
Mutta yleensä ei-advaritkin ovat kehuneet sitä, että meillä saa kaikki osallistua keskusteluun, harvoissa kirkkokunnissa niin on. Onko edes muilla kuin adventisteilla ja jehovan todistajilla?
itse paholaiselta. Ei seurakuntalaisen tule puhua seurakunnan kokouksissa ellei ole profetia tai puhu kielillä. Henkilökohtaisia pyrkimyksiään ei tulisi voida tuoda esille, koska se ei enää ole silloin jumalanpalvelus, vaan kuin poliittinen kokous, täynnä maallisuutta ja epäraamatullisuutta.
mitään henkilökohtaisia pyrkimyksiä ole tuotu esiin, kyllä siellä Jumalan Sanaa puhutaan ja tutkitaan. Eivät siis poliittiseen kokoukseen myöskään tietenkään ole verrattavia, ei epäraamatullisuuteen eikä maallisuuteen.
Kohdistin asian lähinnä adventistisisarille ja veljille, jotka tietävät ilmiöstä, joka tosiaankin on vain silloin tällöin esiintyvä hetkellinen näkemysero asioista, ei sen kummempaa. Olin ensin vähän tuohtunut, mutta tosiaankin meidän tutkistelumme ovat uniikkeja, emmekä halua luopua niistä.
Jumalanpalveluksissamme siis tutkimme Raamattua ja keskustelemme siitä. Jumalanpalvelukseen kuuluu myös saarnaosuus. Ei missään tapauksessa ole kysymys mistään maallisesta tilaisuudesta!
Meneekö adventtikirkossa näin 'raamatuntutkiskelu'?
1. Seurakuntalaisen sapattiläksykirjanen
2. Opettajan sapattikirjanen
3. Amerikasta ohjatut kaikkialla maailmassa samat "tutkiskelut"
4. Jehovan todistajatkin käyttävät ohjattua raamatuntutkiskelumetodia
5. Mikä on Pyhän Hengen osuus tutkiskelussa?
Raamattutunti / tutkistelu on vanhalta nimeltään sapattikoulu. Ja kyllähän normaalissakin koulussa opettaja kyselee oppilailta vastauksia. Ja kyllähän sitä oppii paremmin, kun tutkii itse kotonaan aihetta valmiiksi ja Raamattutunnillla sitten kuulee aiheesta eri näkökulmia ja ajatuksia, mitä itse kullekin on sanasta avautunut.
Saarna on sitten asia erikseen. Siinä puhuu pastori yksin.
Raamatusta ei löydy sapattikoulua, eikä edes adventtikirkkoa. Mitä kirjaa te sapattikoulussa luette?
epäpätevä ja epäraamatullinen ja edustaa lähinnä katolisen kirkon keskiajan pappisoppia, jossa tavallinen uskova ei saanut edes ajatella....
Raamattua luetaan. Käytössämme on myös "Raamatun Sanoma" vihkot, joiden aihe muuttuu joka vuosineljännes. Tämän neljänneksen aiheena on "Profetian lahja Raamatussa ja adventismin historiassa" ja ensi neljänneksen teemana on "Kristillinen elämä".
mitään kirjasia,raamatun lisäksi.
Asiat joista keskustellaan löytyvät ihan tavallisesta raamatusta.
Siinä mielessä on ihan hyvä jos on
raamatun sanoma kirjanen,
niin siitä voit katsoa jo etukäteen mitä aihetta raamatusta tutkitaan,
näin voit jo kotonasi tutustua aiheeseen.Välttämätön ei kuitenkaan kirjanen ole.Tilaisuuden alussa rukoilemme TAIVAAN ISÄÄ ,
että HÄN OLISI LÄNSNÄ PYHÄNHENGENSÄ KAUTTA,
ja johtaisi tilaisuutta JEESUKSEN VAPAHTAJAMME NIMESSÄ.
Ei ole hyväksi kenenkään uskoa pelkästään pappien puheita.
Raamattuhan kertoo että monet papit johtavat ihmisiä harhaan,
saavat kyllä siitä JUMALALTA tuomionsa.
Kannattaa kuitenkin aina itse ottaa selvää,että mitä Jumalan sana sanoo.
Ihan henkilökohtaisesti monet ev luterilaisetkin papit ovat sanoneet,
etteivät usko ededes itsekkään mitä saarnaavat,
vaan kun ovat kirkon palveluksessa niin saarnaavat KIRKON OPPEJA,EIVÄTKÄ RAAMATUN.
Siunausta kaikille.yksi pienimmistä.
mielstäni aina maallikoita ja papit saisivat olla hiljaa, kunnes puheenvuoroja jaetaan sovitusti. Papit ovat jo valloittaneet saarnatuolit---sieltäkin kuulisin paljon mieluummin jäsenten pitämiä saarnoja useammin.
Minusta on hienoa, että pastorit alkavat olla sen verran uupuneita ja täynnä itseään, että kohta kansaa alkaa kyllästyttää ja maallikot saavat ottaa suuremman vastuun ja päättää työn!
Parempia aikoja odotellessa....
terv. Noin nelikymppinen Adventisti
Raamattu ei tunne palkkapappi järjestelmää kesälomineen ja seurakunnan johtajan täytyy olla yhden vaimon mies eikä nainen.
Onkohan jokaisessa adventtiseurakunnassa edes johtajaa joka on läsnä joka sapattina?
sinulle sanoa, että:)"ITSESTÄÄN PAHA PAPPI SAARNAA!"
mukainen, joten ihmettelen miksi ylipäänsä olet seurakunnan jäsen. Kyllä tuosta viestistä tulee sellainen olo, että olet itse täynnä itseäsi.
Jumalanpalvelus tulee vasta sen jälkeen. Lisäksi sen voi jakaa pienempiin ryhmiin, joten jokainen voi valita ryhmän minne menee. Näin tehdäänkin jo suuremmissa seurakunnissa. Meillä on pieni seurakunta, jossa kaikki osallistuvat keskusteluun. Pastorikin käy vain harvoin, joten maallikot ovat lähes aina esillä. Kannatan kuitenkin yhteisiä keskusteluja, koska niissä tulee esille sellaisia mielipiteitä, ettei niitä itse olisi keksinytkään. Jumala tekee meidän mielissämme kuin koosteen lukemastamme Pyhän Hengen avulla. Yksi pastori ei siihen kykenisi, sillä ihmisen mieli on terveenä rikas.
Kun menemme tutkisteluun mieli avoimena, sopuisalla mielellä, sydän täynnä Jumalan rakkautta myös näitä "itseään täynnä olevia" kohtaan, voimme olla keskustelutilaisuudessa elämän suolana muillekin. Joskus joudumme "sietämään" näitä ihmisiä, jotka haluavat jyrätä muiden mielipiteen oman ja ainoan oikean tieltä. Tämä ei ole oikein. Jos seurakunnassasi on näin, kirjoita kirje johtokunnalle. He joutuvat ottamaan kantaa tuohon asiaan ja miettimään siihen parannuksia.
Meillä mentiin niin pitkälle, että asianomaista nuhdeltiin asiasta. Hän "muutti" loukkaantuneena hetkeksi toiseen seurakuntaan, kunnes lensi sieltä ulos. Silloin tuli aika palata takaisin omaan seurakuntaan. Ehkä silmät avautuivat, koska nyt meillä menee paremmin, en voi sanoa, että hyvin, mutta kuitenkin siedettävästi.
Arvostelu, etenkin muiden seurakuntien, muiden jäsenien ja johtajiemme, on aina paholaisesta, joten se on Jumalan vastustajan leiriin siirtymistä. Sen voi sanoa ääneen, kun sitä tapahtuu. Yleensä tämä hiljentää sanojan, sillä sehän on totta. Jumala on ainoa, joka tietää kaiken ja voi antaa puolueettoman tuomion asiasta. Keskustelussa tulisi ottaa rohkeasti puheenvuoroja, etteivät aina olisi ne samat äänet käytössä.
Seuraavat sanat voi ottaa käyttöön:
Sananl. 25:11
Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.
Sananl. 10:20
Hurskaan puhe on puhtainta hopeaa, jumalattoman ajatus ei paljoa paina.