onko ideoita

laista muustakin arkiaskareista.Pakkoko niitä nurkkia on aina nyystää, lapset sotkevat ne kuitenkin. Pari kuukautta kuluu ihan hyvin, eikä vielä rotat pesi nurkissa.

Ruuanlaitossakin voit rationalisoida. Rentoudu ja ota omaa aikaa iltaisin. Näin nukut hyvin ja ehdit kirkkoonkin.

Tämä on asia, josta pitää keskustella hengellisen ohjaajan kanssa. Ota yhteyttä pappiisi ja juttele hänen kanssaan. Täällä puhutaan keskimäärin puhdasta sontaa.

Voimia kilvoitteluun. Tämä on juuri tätä.

että pääset esim vigiliaan joskus yksinäsi.

kanssa. Se on minusta järkevintä tässä tilanteessa.

Hei!

Ei kannata ihan masentua..! Kotona voit pitää hartaushetkiä ihan vaikka ikonin edessä ilman analogiakin. Jos sinulla on ikonihylly, niin laita sille kauniisti esiin rukouskirja, tuohusjalka ja tuohus, ja rukoile siinä. Mitään painetta ei kannata ottaa. Lyhytkin rukous Herra Jeesus Kristus Jumalan poika, armahda minua syntistä, on jo paljon! Niin moni ei tee sitäkään.

Elät nyt niin vauhdikasta vaihetta, että voimat on varmaan vähissä. Mannerheimin lastensuojeluliitto muuten toimittaa huokeita (oikeasti!) ja luotettavia lastenhoitajia muutamaksi tunniksi. Uskoisitko että sinulla olisi varaa turvautua tähän palveluun? Lisätiedot saat MLL:n nettisivulta

http://www.mll.fi/perheille/lastenhoito/?dir=//www.mll.fi/tukea_ja_apua/lastenhoitoapua

Näihin hoitajiin oikeasti uskaltaa luottaa!

Lisäksi monet seurakunnat, kansalaisjärjestöt yms. järjestävät perhetupatoimintaa ja muuta vastaavaa, lapsiparkin tyyppisiä. Ehkä tällainen olisi avuksi sinulle? Kannattaa kysellä neuvolasta, sieltä osaavat myös neuvoa erilaisten palveluiden pariin juuri sinun elämäntilanteeseesi sopivalla tavalla.

Olennaista taitaa olla se, että uskallat ja pystyt jättämään lapset hetkeksi jonkun toisen hoiviin. Ihminen tarvitsee omaakin aikaa latautuakseen ja kerätäkseen voimia. Muu tulee sitten sen jälkeen. Jaksat taas rukoilla ja olla palveluksissa, kun se ensin mahdollistuu.

Siivoamisesta kannattaa tinkiä!! Oikeasti!! Se ei tarkoita siivottomuudessa sikolätissä elämistä, mutta moni nainen joka imuroi ja moppaa kerran viikossa voisi tyytyä tekemään sen kerran kuussa. Muuna aikoina sitten vaan imurilla nurkkia osoitellaan tarpeen mukaan. Jokaisella on joskus koti vähän sekainen, ei siitä kannata ahdistua. Ja lapset on muuten hyvä pienestä pitäen totuttaa osallistumaan kotiaskareisiin. Koti ei saa kenellekään olla vapaamatkustuspaikka.

Tietty suositan myös sitä samaa mitä täällä on jo sanottu, eli suoraa keskustelua papin/rippi-isän kanssa tästä ongelmastasi. Mutta en osaa takuuvarmasti sanoa saako sieltä ymmärrystä osakseen vai vaan kehotuksen jaksaa. Konkreettiset neuvot elämän helpottamiseksi tulevat kuitenkin varmaan muualta. Eli neuvola ja tuo MLL, sieltä saa muutakin apua kuin vain sitä lastenhoitoapua, on neuvontaa, keskustelua yms. Onko seurakunnassasi lasten kerhoa? Meillä on. Kannattaa - jos semmoinen on - ottaa yhteyttä ja miettiä voisiko kerho joskus järjestää niin, että lapsille olisi omaa puuhaa vaikka srk-tilassa ja vanhemmat saisivat rauhassa osallistua vigiliaan tai liturgiaan.

Tsemppiä!!! Kyllä se siitä helpottaa, elämä vielä..

ottaa yhteyttä seurakuntaan,mutta jos kuulut muuhun,ota rohkeasti yhteys kansliaan ja sitä kautta diakoniahenkilöihin.Saat apua!