ENTELEKIA
Jo Aristoteles käytti entele´kheia -käsitettä, jolla hän tarkoitti sitä aktiivista prinsiippiä, jonka vaikutuksesta aine saa tietyn muodon ja joka ohjaa olion kehitystä täydellisyyttä kohti. Sitä on sanottu myös elimistön kehitystä ohjaavaksi voimaksi (H. Driesch) ja täydellistymisaktiksi. Olioihin kuten koko olemassaoloon sisältyy tämän ajattelutavan mukaan tekijä, joka tähtää täydellisyyteen.
Mistä tällainen piirre ja voima voisi olla peräisin? Vastaukseksi ei riitä, että Jumala on luonut sen, sillä Hän itsessään, jos Hän on olemassa, on suurin todiste entelekian vaikutuksesta. Hänen syntymiseensä on täytynyt vaikuttaa sama voima, jonka olemassaoloa selitetään Hänellä itsellään, jos sanotaan Hänen luoneen täydellisyyteen tähtäävän piirteen olemassaoloon. Entelekia on siis syy Jumalan olemassaoloon, jos Hän on olemassa. Olemassaolo ei liioin itsessään voi olla Jumala, mutta olemassaolossa on voinut kehittyä olento, joka on saavuttanut sen täydellisyyden, johon entelekia tähtää. Tämä sillä edellytyksellä, että olemassaoloon sisältyvä entelekia on päässyt päämääräänsä eli täydellisyyteen. Tämä tuntuu varmalta sillä perusteella, että aikarajoituksia ei ikuisessa olemassaolossa ole. Ikuisuutta on kutsuttu myös yhdeksi ajan ulottuvaisuudeksi.
Koska olemassaolo itsessään ei voi olla jumaluutta, ei ole perusteita uskoa persoonattomaan Jumalaan. Jumaluus on jotain, joka on syntynyt, jos on syntynyt, olemassaoloon entelekian vaikutuksesta. Ihmisen olemassaolon päämääränä ei liioin voi olla se - kuten buddhalaisuudessa ajatellaan - että sulautuisimme takaisin alkuumme, nirvanaan eli sammumiseen sen jälkeen, kun olemme vapautuneet jälleensyntymisten kiertokulusta. Entelekia toimii yksilöllisen kehittymisen suuntaan eikä sen hävittämiseen. Yksilöllisyys on jotain, johon entelekia tähtää.
Termodynamiikan (fysiikan ja kemian ala, joka tutkii luonnonilmiöitä tarkastelemalla niihin liittyviä energiamuutoksia) yksi perussuureista on entropia. Sitä voidaan pitää järjestelmässä vallitsevan epäjärjestyksen mittana. Entropian kasvaminen merkitsee epäjärjestyksen kasvamista ja järjestyksen vähenemistä.
Kybernetiikassa ja matematiikassa käytetään entropiaan liittyvää käsitettä negentropia. Tämä tarkoittaa elävässä luonnossa tavattavaa ilmiötä, jossa entropia pienenee eli järjestelmän järjestys lisääntyy. Näin tapahtuu, kun esimerkiksi kromosomeihin tallentunut informaatio tuo negatiivista entropiaa eli negentropiaa elävään olentoon. Jos negentropiaan lisättään täydellisyyteen tähtäävä ominaisuus, voitaneen puhua entelekiasta. Negentropiaa voitaisiin pitää myös entelekian edellytyksenä.
Entelekian vaikutuksen voimme havaita monissa luontoilmiöissä. Tuuli saa aikaan aaltoja, kun vesimolekyylit järjestyvät ryhmiksi pyörivään liikkeeseen. Tuuli saa myös hiekan järjestymään laineiksi ja sopivissa olosuhteissa valtaviksi dyyneiksi. Kun tarkastelee muurahaisten hyörinää, näyttää yksittäisen muurahaisen toiminta melko sekavalta ja tyhmältä, mutta kuitenkin niiden yhteistoiminta saa aikaan kunnioitettavan keon ja mahdollisuuden selvitä talven yli varastoidun ruuan avulla. Muurahaisilla on sanottu olevan ryhmä-älykkyyttä.
Alkeishiukkaset tai muut aineen pienimmät esiintymismuodot kokoontuvat yhä monimutkaisemmiksi aineiksi, ensin atomeiksi ja sitten molekyyleiksi.
Makrokosmoksessa aine kokoontuu suuriksi kappaleiksi ja kappaleet edelleen järjestelmiksi kuten aurinkokunniksi ja linnunradoiksi ja linnunradatkin keskenään järjestelmiksi eli avaruuden jänteiksi. Tässä kaikessa voi havaita entelekian periaatteen toteutumista.
Monimutkaisin tunnettu mikrokosmoksen ilmiö on elämää ylläpitävä DNA-molekyyli, jonka pystyy jakautumaan toiseksi samanlaiseksi ja yhtymään toiseen hiukan erilaiseen DNA-molekyyliin. Tästä yhtymisestä alkaa kehittyä elävä yksilö yhä uusien jakautumisten ja DNA-molekyyliin sisältyvän informaation vaikutuksesta. Entelekia on pystynyt hämmästyttäviin saavutuksiin, kunnes sen tulos ihmisenä alkaa itsekin ihmetellä omaa olemassaoloaan ja sen tarkoitusta. On esimerkiksi ihmeellistä, että kaikki yksilöt ovat erilaisia identtisiä kaksosia lukuun ottamatta. On väitetty, ettei olisi olemassa myöskään kahta samanlaista lumihiutaletta, koska lumikiteen muoto voi vaihdella niin paljon huolimatta perusmuodon samankaltaisuudesta.
Ihminen on jotain kummallista luonnossa, jos huomaamme, ettei ole itsestään selvää, että ihminen ihmettelee olemassaoloaan ja kyselee sen tarkoitusta. Olennaisimmat ihmistä koskevat kysymykset ovat: ” M i t ä i h m i n e n o n ? Mikä on ihmisen olemus, ihmisen idea?” (Erik Ahlman ”Ihmisen probleemi”, WSOY 1953, s.8) Ahlman jatkaa: ”Meidän tulee olla selvillä siitä, ettei lopullista ja täydellistä, tyhjentävää vastausta sellaiseen kysymykseen, kuin m i t ä i h m i n e n o n, milloinkaan voida antaa. Ihmisen olemus – niin kuin jokainen olemus – on käsitykseni mukaan tietty olevaisen l a a t u ; ja laatua, varsinkaan sellaista, mistä tässä on puhe, ei koskaan voida adekvaatilla tavalla tyhjentävästi ilmaista.”
Mitä sitten olisi pidettävä adekvaattina eli täysin oikeana käsityksenä ihmisen olemuksesta? Ahlmanin näkemys tuntuu varsin pessimistiseltä. Tuttu hokema saattaa tässäkin pitää paikkansa: ”Ei pidä koskaan sanoa: ei koskaan”. Varmaan onkin niin, ettei ihminen omin keinoin pysty ratkaisemaan olemuksensa perimmäisiä kysymyksiä, mutta jo entelekian tarkastelu voi antaa tästä viitteitä. Lisäksi on otettava huomioon se mahdollisuus, että pyhät kirjoitukset, jotka perustuvat Jumalalta saatuihin ilmoituksiin, ovat antaneet tietoa ihmisen olemuksesta. Tällainen tarkastelutapa vaatii hiukan uskoa ja avoimuutta.
Entelekian ja negentropian ilmeneminen ovat saaneet aikaan yhä kehittyneempiä elämän muotoja. Darvinismi selittää tämän ilmiön luonnollisen valinnan tulokseksi (Charles R. Darwin, 1809 – 1882). Sen mukaan säälimätön luonnonvalinta suosii edullisten elämänmuotojen säilymistä. Sen on kuitenkin vaikea selittää sitä, mikä saa aikaan kuolleessa luonnossa pyrkimyksen luoda järjestystä yhä monimutkaisempina rakenteina. Ei ole mahdotonta entelekian kannalta ajatella, ettei ihminen ole täydellisin elävän luonnon muoto. Darvinismi on ymmärretty oppina, joka panee Jumalan viralta kaiken luojana, mutta ottaako se huomioon, että Jumala on voinut syntyä juuri sen esittämän teorian mukaisesti, kunhan ajatellaan kehityksen päämäärää entelekian kannalta? Aikaa entelekian toteutumiseen ikuisessa olemassaolossa on ollut!
Ihminen osaa pelätä kuolemaa ja tietää joskus kuolevansa, vaikka ei olisikaan välittömässä hengenvaarassa. Eläin ei tunne syyllisyyttä samoin kuin ihminen. Eläin ei tiedä kuolevansa, vaikka vaistonvaraisesti koettaakin varjeltua kuolemalta. Ihmisellä on tarve löytää kuolemattomuus. Olisiko mahdotonta, että siinä olisi onnistuttukin joskus ennen meitä? Kun verrataan ihmiskunnan ikää maailmankaikkeuden ikään - jos edes iästä voidaan puhua - niin syntyy ajatus, että emme tiedä muiden itsestään tietoisten olentojen kehitysvaihetta. Hyvinkin voi olla, että muilla planeetoilla muissa aurinkokunnissa tai muissa galakseissa ollaan jo paljon pidemmällä. Voi olla niinkin, että meidän ulottuvaisuuksistamme kehittyneen tai kadonneen maailman asukkaat ovat ratkaisseet kuolemattomuuden arvoituksen, koskapa se meitä askarruttaa. Tuo maailma olisi se, mitä me sanoisimme taivaaksi.
Jos ajattelemme maapallon ihmisten teknologian kehittymistä viimeisten sadan vuoden aikana, niin ei liene vaikea kuvitella, mihin jossain muualla on jo voitu päästä muutama tuhat vuotta meitä kehittyneemmissä sivilisaatioissa. Helsingin Sanomissa 6.1.2000 olleessa artikkelissa mainittiin Yrjö Karilaan ”Pikku Jättiläisen” mainitsevan uljaasti 1930-luvulla vuosisadan alkupuolen ihmeinä seuraavat: radio, Panaman kanava, ilmalaiva, lentokone, radium, elokuva, suuri valtamerilaiva. Lehti mainitsee edelleen, että 1900-luvun jälkipuolisko teki tuloaan vielä ihmeellisempänä: televisio, atomipommi, transistori, tietokone, ydinvoimala, laser, hologrammi, optinen kuitu, e-pilleri, satelliitit, sydämensiirto, Saturnus-5 -kantoraketti, kuumatkat, mannertenväliset ohjukset, Hubble-kaukoputki, geenisiirrot, internet ja kloonaus. – Viimemainittu alkaa jo lähetä kuolemattomuuden saavuttamista, kunhan kloonaus toteutetaan entropiasta vapaalla aineella, joka pystyy säilyttämään entelekian saavutukset.
Jos on niin, että kuolemattomuuden toteutuminen on jo olemassaolossa ratkaistu, voi kysyä, miten sellaiset olennot haluavat toimia. On hyvin mahdollista, että he haluavat luoda oman kuvansa kaltaisia olentoja eli lisätä olemassaoloon iloa hyvän toteuttamisen kautta. Jumalia ihmisestä katsoen olisi tämän ajattelutavan mukaan useita, mutta silti meille maan asukkaille voi olla vain yksi taivaallinen Isä, jolla tässä maailmassamme on oma tarkoituksensa ja jota meidän tulee etsiä.
Jo Aristoteles käytti entele´kheia -käsitettä, jolla hän tarkoitti sitä aktiivista prinsiippiä, jonka vaikutuksesta aine saa tietyn muodon ja joka ohjaa olion kehitystä täydellisyyttä kohti. Sitä on sanottu myös elimistön kehitystä ohjaavaksi voimaksi (H. Driesch) ja täydellistymisaktiksi. Olioihin kuten koko olemassaoloon sisältyy tämän ajattelutavan mukaan tekijä, joka tähtää täydellisyyteen.
Mistä tällainen piirre ja voima voisi olla peräisin? Vastaukseksi ei riitä, että Jumala on luonut sen, sillä Hän itsessään, jos Hän on olemassa, on suurin todiste entelekian vaikutuksesta. Hänen syntymiseensä on täytynyt vaikuttaa sama voima, jonka olemassaoloa selitetään Hänellä itsellään, jos sanotaan Hänen luoneen täydellisyyteen tähtäävän piirteen olemassaoloon. Entelekia on siis syy Jumalan olemassaoloon, jos Hän on olemassa. Olemassaolo ei liioin itsessään voi olla Jumala, mutta olemassaolossa on voinut kehittyä olento, joka on saavuttanut sen täydellisyyden, johon entelekia tähtää. Tämä sillä edellytyksellä, että olemassaoloon sisältyvä entelekia on päässyt päämääräänsä eli täydellisyyteen. Tämä tuntuu varmalta sillä perusteella, että aikarajoituksia ei ikuisessa olemassaolossa ole. Ikuisuutta on kutsuttu myös yhdeksi ajan ulottuvaisuudeksi.
Koska olemassaolo itsessään ei voi olla jumaluutta, ei ole perusteita uskoa persoonattomaan Jumalaan. Jumaluus on jotain, joka on syntynyt, jos on syntynyt, olemassaoloon entelekian vaikutuksesta. Ihmisen olemassaolon päämääränä ei liioin voi olla se - kuten buddhalaisuudessa ajatellaan - että sulautuisimme takaisin alkuumme, nirvanaan eli sammumiseen sen jälkeen, kun olemme vapautuneet jälleensyntymisten kiertokulusta. Entelekia toimii yksilöllisen kehittymisen suuntaan eikä sen hävittämiseen. Yksilöllisyys on jotain, johon entelekia tähtää.
Termodynamiikan (fysiikan ja kemian ala, joka tutkii luonnonilmiöitä tarkastelemalla niihin liittyviä energiamuutoksia) yksi perussuureista on entropia. Sitä voidaan pitää järjestelmässä vallitsevan epäjärjestyksen mittana. Entropian kasvaminen merkitsee epäjärjestyksen kasvamista ja järjestyksen vähenemistä.
Kybernetiikassa ja matematiikassa käytetään entropiaan liittyvää käsitettä negentropia. Tämä tarkoittaa elävässä luonnossa tavattavaa ilmiötä, jossa entropia pienenee eli järjestelmän järjestys lisääntyy. Näin tapahtuu, kun esimerkiksi kromosomeihin tallentunut informaatio tuo negatiivista entropiaa eli negentropiaa elävään olentoon. Jos negentropiaan lisättään täydellisyyteen tähtäävä ominaisuus, voitaneen puhua entelekiasta. Negentropiaa voitaisiin pitää myös entelekian edellytyksenä.
Entelekian vaikutuksen voimme havaita monissa luontoilmiöissä. Tuuli saa aikaan aaltoja, kun vesimolekyylit järjestyvät ryhmiksi pyörivään liikkeeseen. Tuuli saa myös hiekan järjestymään laineiksi ja sopivissa olosuhteissa valtaviksi dyyneiksi. Kun tarkastelee muurahaisten hyörinää, näyttää yksittäisen muurahaisen toiminta melko sekavalta ja tyhmältä, mutta kuitenkin niiden yhteistoiminta saa aikaan kunnioitettavan keon ja mahdollisuuden selvitä talven yli varastoidun ruuan avulla. Muurahaisilla on sanottu olevan ryhmä-älykkyyttä.
Alkeishiukkaset tai muut aineen pienimmät esiintymismuodot kokoontuvat yhä monimutkaisemmiksi aineiksi, ensin atomeiksi ja sitten molekyyleiksi.
Makrokosmoksessa aine kokoontuu suuriksi kappaleiksi ja kappaleet edelleen järjestelmiksi kuten aurinkokunniksi ja linnunradoiksi ja linnunradatkin keskenään järjestelmiksi eli avaruuden jänteiksi. Tässä kaikessa voi havaita entelekian periaatteen toteutumista.
Monimutkaisin tunnettu mikrokosmoksen ilmiö on elämää ylläpitävä DNA-molekyyli, jonka pystyy jakautumaan toiseksi samanlaiseksi ja yhtymään toiseen hiukan erilaiseen DNA-molekyyliin. Tästä yhtymisestä alkaa kehittyä elävä yksilö yhä uusien jakautumisten ja DNA-molekyyliin sisältyvän informaation vaikutuksesta. Entelekia on pystynyt hämmästyttäviin saavutuksiin, kunnes sen tulos ihmisenä alkaa itsekin ihmetellä omaa olemassaoloaan ja sen tarkoitusta. On esimerkiksi ihmeellistä, että kaikki yksilöt ovat erilaisia identtisiä kaksosia lukuun ottamatta. On väitetty, ettei olisi olemassa myöskään kahta samanlaista lumihiutaletta, koska lumikiteen muoto voi vaihdella niin paljon huolimatta perusmuodon samankaltaisuudesta.
Ihminen on jotain kummallista luonnossa, jos huomaamme, ettei ole itsestään selvää, että ihminen ihmettelee olemassaoloaan ja kyselee sen tarkoitusta. Olennaisimmat ihmistä koskevat kysymykset ovat: ” M i t ä i h m i n e n o n ? Mikä on ihmisen olemus, ihmisen idea?” (Erik Ahlman ”Ihmisen probleemi”, WSOY 1953, s.8) Ahlman jatkaa: ”Meidän tulee olla selvillä siitä, ettei lopullista ja täydellistä, tyhjentävää vastausta sellaiseen kysymykseen, kuin m i t ä i h m i n e n o n, milloinkaan voida antaa. Ihmisen olemus – niin kuin jokainen olemus – on käsitykseni mukaan tietty olevaisen l a a t u ; ja laatua, varsinkaan sellaista, mistä tässä on puhe, ei koskaan voida adekvaatilla tavalla tyhjentävästi ilmaista.”
Mitä sitten olisi pidettävä adekvaattina eli täysin oikeana käsityksenä ihmisen olemuksesta? Ahlmanin näkemys tuntuu varsin pessimistiseltä. Tuttu hokema saattaa tässäkin pitää paikkansa: ”Ei pidä koskaan sanoa: ei koskaan”. Varmaan onkin niin, ettei ihminen omin keinoin pysty ratkaisemaan olemuksensa perimmäisiä kysymyksiä, mutta jo entelekian tarkastelu voi antaa tästä viitteitä. Lisäksi on otettava huomioon se mahdollisuus, että pyhät kirjoitukset, jotka perustuvat Jumalalta saatuihin ilmoituksiin, ovat antaneet tietoa ihmisen olemuksesta. Tällainen tarkastelutapa vaatii hiukan uskoa ja avoimuutta.
Entelekian ja negentropian ilmeneminen ovat saaneet aikaan yhä kehittyneempiä elämän muotoja. Darvinismi selittää tämän ilmiön luonnollisen valinnan tulokseksi (Charles R. Darwin, 1809 – 1882). Sen mukaan säälimätön luonnonvalinta suosii edullisten elämänmuotojen säilymistä. Sen on kuitenkin vaikea selittää sitä, mikä saa aikaan kuolleessa luonnossa pyrkimyksen luoda järjestystä yhä monimutkaisempina rakenteina. Ei ole mahdotonta entelekian kannalta ajatella, ettei ihminen ole täydellisin elävän luonnon muoto. Darvinismi on ymmärretty oppina, joka panee Jumalan viralta kaiken luojana, mutta ottaako se huomioon, että Jumala on voinut syntyä juuri sen esittämän teorian mukaisesti, kunhan ajatellaan kehityksen päämäärää entelekian kannalta? Aikaa entelekian toteutumiseen ikuisessa olemassaolossa on ollut!
Ihminen osaa pelätä kuolemaa ja tietää joskus kuolevansa, vaikka ei olisikaan välittömässä hengenvaarassa. Eläin ei tunne syyllisyyttä samoin kuin ihminen. Eläin ei tiedä kuolevansa, vaikka vaistonvaraisesti koettaakin varjeltua kuolemalta. Ihmisellä on tarve löytää kuolemattomuus. Olisiko mahdotonta, että siinä olisi onnistuttukin joskus ennen meitä? Kun verrataan ihmiskunnan ikää maailmankaikkeuden ikään - jos edes iästä voidaan puhua - niin syntyy ajatus, että emme tiedä muiden itsestään tietoisten olentojen kehitysvaihetta. Hyvinkin voi olla, että muilla planeetoilla muissa aurinkokunnissa tai muissa galakseissa ollaan jo paljon pidemmällä. Voi olla niinkin, että meidän ulottuvaisuuksistamme kehittyneen tai kadonneen maailman asukkaat ovat ratkaisseet kuolemattomuuden arvoituksen, koskapa se meitä askarruttaa. Tuo maailma olisi se, mitä me sanoisimme taivaaksi.
Jos ajattelemme maapallon ihmisten teknologian kehittymistä viimeisten sadan vuoden aikana, niin ei liene vaikea kuvitella, mihin jossain muualla on jo voitu päästä muutama tuhat vuotta meitä kehittyneemmissä sivilisaatioissa. Helsingin Sanomissa 6.1.2000 olleessa artikkelissa mainittiin Yrjö Karilaan ”Pikku Jättiläisen” mainitsevan uljaasti 1930-luvulla vuosisadan alkupuolen ihmeinä seuraavat: radio, Panaman kanava, ilmalaiva, lentokone, radium, elokuva, suuri valtamerilaiva. Lehti mainitsee edelleen, että 1900-luvun jälkipuolisko teki tuloaan vielä ihmeellisempänä: televisio, atomipommi, transistori, tietokone, ydinvoimala, laser, hologrammi, optinen kuitu, e-pilleri, satelliitit, sydämensiirto, Saturnus-5 -kantoraketti, kuumatkat, mannertenväliset ohjukset, Hubble-kaukoputki, geenisiirrot, internet ja kloonaus. – Viimemainittu alkaa jo lähetä kuolemattomuuden saavuttamista, kunhan kloonaus toteutetaan entropiasta vapaalla aineella, joka pystyy säilyttämään entelekian saavutukset.
Jos on niin, että kuolemattomuuden toteutuminen on jo olemassaolossa ratkaistu, voi kysyä, miten sellaiset olennot haluavat toimia. On hyvin mahdollista, että he haluavat luoda oman kuvansa kaltaisia olentoja eli lisätä olemassaoloon iloa hyvän toteuttamisen kautta. Jumalia ihmisestä katsoen olisi tämän ajattelutavan mukaan useita, mutta silti meille maan asukkaille voi olla vain yksi taivaallinen Isä, jolla tässä maailmassamme on oma tarkoituksensa ja jota meidän tulee etsiä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ettei tätä kommentoida! Onko liian vaikeaa tai selvää? Kysymys on sentään evoluutioteorian ja kreationismin yhteensovittamisen yrityksestä.
taika-alusvaatteita ja uskoo Joseph Smithin perustamaan kirkkoon, ehkä siksi ei vastata, vaikka avauksesi oli sinänsä asiallinen.
Ken Ham: Valhe: evoluutio
Tästä luet myös, miksi evoluutiota ei voida sovittaa Raamattuun.
varmaan voikaan. Siksi olen korostanut entelekiaa, jota on nähdäkseni pidettävä evoluution yläkäsitteenä eli biologinen evoluutio on yksi entelekiasta johtuva ilmiö. Etelekiaa esiintyy kaikilla materian eli energian tasoilla.
Kun ekstrapoloi entelekian ääripään, niin Jumalan olemassaolo tulee todennäköiseksi. Ihmisen tietoisuus tuskin on suurin tietoisuuden laji, joka olemassaoloon on syntynyt entelekian tuloksena.
Jos olisin paljon, paljon nuorempi niin...
Profiilisi on riemastuttava, räväkkä.
Ihminen mutkistaa asiat aina, ja sitäpaitsi eksyy, kun ei tunne totuutta, Jeesusta! Hän on muuten myös tie Jumalan tuntemiseen.
Ei tarvita "ekstrapoloida entelekian ääripäätä"... Jumala on sinutkin luonu ja kaipaa yhteyteen kanssasi.
http://www2.uiah.fi/projects/metodi/090.htm
Ekstrapolointi on todennäköisen tulevaisuuden ennustamista. Tässä tapauksessa sen olettamista, mihin entelekia on jo johtanut eli Jumalan ilmaantumiseen olemassaoloon. Jumalakaan ei ole voinut olla hetkessä valmis, sillä mikään täydellinen ei synny hetkessä eikä tyhjästä voi syntyä mitään. Jos sanotaan, että Jumala on luonut kaiken, niin se on kehäpäätelmä, sillä avoimeksi jää kysymys: mistä Jumala on tullut. Entelekia on siihen johdonmukainen vastaus.
Olen samaa mieltä, että Jumala on luonut minut, mutta ei sitä ikuista, joka on meissä jokaisessa luomattomana. "Älyä eli totuuden valkeutta ei ole luotu eikä tehty eikä sitä myöskään voi luoda eikä tehdä."
... yksi Hänen nimensä onkin "aina." Kaikkea emme ymmärrä järjen avulla (joillekin järki on jumala, eli korkein). Kerran olemme Jumalan pyhien kasvojen edessä iankaikkisuudessa jokainen.
Silloin kysytään, onko nimemme Elämän kirjassa, eli olenko ottanut Jeesuksen vastaan elämäni Herraksi. Se valinta tulee tehdä nyt, kun aikaa on, kenties vain tämä päivä.
ja niin jokin meissäkin on ollut aina. Meidän näkökannaltamme katsoen Jumala on ollut aina, sillä hän loi kaiken meitä koskevan Sanan eli Kristuksen kautta.
Jumalassa on täysin toteutunut täydellisyyden mahdollosuus, joka on ollut hänessä aina. Sama täydellisyyden mahdollisuus on meissä. Meitä on kehotettu olemaan täydellisiä kuten meidän taivaallinen Isämme on täydellinen.
on Jumalia vaikka muille jakaa. Tätä maapalloa johtaa Jumala, joka on ennen ollut samanlainen ihminen kuin me nyt. Parhaista mormoneista tulee myöhemmin Jumalia ja he saavat omia planeettoja hallittavikseen.
Jumalallanne on myöskin luuliharuumis ja siten hän lilluu jossain avaruudessa eikä voi olla läsnä kaikkialla.
hän voi alistua haaremiisi. Moniavioisuushan on mormoneille ikuinen periaate, joka ei tällä hetkellä ole voimassa täällä maanpäällä, mutta selestisessä valtakunnassa se tulee olemaan.
Totuus, luomisesta ja pitkän elinkaaren kautta tapahtuvasta kehityksestä selviää vasta sitten
kun Luojamme, taivaallinen Isä itse kertoo, että kuinka todella kaikki sai alkunsa. Ja näin ollen voidaan sanoa aivan varmasti, jotta kyllä molemmat osapuolet ovat osittain oikeassa ja myös osittain väärässä. Informaatio siis sittenkin tulee kyllä ratkaisemaan tuon koko "pulman"! :)
Eikä se tietenkään tuota lisää "pulmaa", vaan sanoja sanojen perään. ;)
Vasta ilmoitukset antavat meille lopullisen tiedon. Ylösnousemuksen jälkeen joskus kehityttyäme saamme tietää kaiken. Nyt on tärkeää ajatella niin, että tiedämme omat rajoituksemme emmekä sorru evoluutioon liitettyyn ateismiin. Tuon sortumisen estämiseksi olen esittänyt evoluution ja kreationismin yhdistävän teorian, jossa entelekia on keskeinen yhdistävä luomaton olemassaolon ominaisuus.
Kun kuoleman jälkeen oikein uskova ihminen kohtaa
tekijänsä, luojansa, siis taivaallisen Isänsä, niin
kyllä sitä sen jälkeen voi kysyä jotta kuinka kaikki oikeasti tapahtui silloin, kun meikäläinen, ihminen luotiin. Eikä siinä enää silloin tarvita ilmoituksia oikean tiedon suhteen, eikä uskonkaan suhteen. Koska kaikkihan selviää pelkästään yhden aistin ja omien aivojen avulla, sekä tietenkin oman kärsivällisyyden avulla, kuunnellen tarkasti
kaiken sen jota sanotaan itse asiasta. Näin siis sitten, kun tämä aika on täysi ja uusi aika on alkanut.
Kun meille vastataan, niin saamme ilmoitusta. On luvattu, että saamme joskus tietää kaiken. Nyt elämme monissa kohdin uskon varassa.
Tasavertainen keskustelu ei ole ilmoittamista.
Uskon varassa eläminen tarkoittaa Luojamme, Isän taivaisen tahdon noudattamista ja tottelemista.
Ei siis uskoa jonkun olemassa oloa tai uskoa jonkun tapahtuman tapahtuvan. Mutta tietenkin ihmisen kuuluu luottaa niihin lupauksiin joita on annettu Luojan toimesta ja toimeksi annosta.