Kenelläkään hajua mitä tehdä tallaiselle kun löydettiin kotipaikan vintiltä? Aika huono kuntoinen...
stradivarius cremonensis faciebat anno 1734
Nimetön
4821
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
siitä että vintiltänne löytyisi aito stradivarius, se nimittäin olisi harvinaisempa kuin lottovoitto. tässä yksi vastaava keskustelu, http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=124&conference=1500000000000067&posting=22000000012859817
niin ja roikkuu minullakin seinällä yksi stradivarius, sinällään ihan hyvin soiva mutta korjaaminen kelpaavaksi tositoimiin maksaisi varmaan enemmän kuin mikä arvo olisi myytynä, joten pidän hienona koristeena.
En itsekään tässä vielä juhlimaan oo löydön takia lähteny. Mut sisällä oleva Stadiuarius teksti on kirjoitettu u:lla eikä v:llä kuten normaalisti, 1734 luvusta 34 käsin, löytyy AS merkintä jossa välissä yläpuolella merkin näköinen merkki. Ja EI ole missään made in merkintää....???
että viulu on aito, niin se ainakin on varmaa että täältä ei siihen varmuutta löydy. kiikuta viulu asiantuntijan nähtäväksi tai vaikka parin kolmen, sellaisia löydät ainakin isoista antiikkihuutokauppataloista, voit myös tietenkin koittaa selvittää asiaa lähettämällä yksityiskohtaisia valokuvia niihin.
jos viulu on aito niin se on joka tapauksessa se tie jolla muutat sen rahaksi, vai olitko ajatellut riiputtaa miljoonien arvoista soitinta olkkarisi seinällä.
Jos et itse halua laitta kieliä ja vingutella sillä, niin iske se pöydän kulmaan ja äkkiä.
Nimittäin, jos vaikka sellainen ihme kävisi, että se olisikin aito Stradivarin rakentama viulu, niin todennäköisesti se on tosi huono yksilö, koska se on jäänyt sinne vintille. Hyvät ja toimivat soittimet eivät yleenäs unohdu mihinkään, vaan ne päätyvät aina jollekin soittajalle ja kun tästä aika jättää, niin joku toinen kyllä tietää ja muistaa että sillä oli se tosi hyvä viulu ja ostaa sen sukulaisilta.
Noh, nyt jos se on aito Stradivari, niin kun sinä myyt sen vaikka miljoonalla eurolla jollekin, niin tämä uusi omistaja kunnostuttaa sen ja myy sen esim. kolmella miljoonalla eteenpäin. No, sitten jollakin on vanha, tod.näk. jotain käyttökelvottoman ja huonoon välillä oleva soitin, joka sattuu olemaan Stradivarin aikoinaan rakentama. Tällaiset vanhat, huonot mutta kuuluisan rakentajan tekemät viulut päätyvät kaikenmaailman kulttuurisäätöiden ja muiden "hyväntekijöiden" omistukseen. Sitten joku sellainen soittaja, jonka uraa tämä samainen säätiö tukee, joutuu soittamaan sillä hirvityksellä sen takia, että esim. joku iso firma on ostanut sen isolla rahalla ja muusikko joutuu sillä myös sitten soittamaan. Siinä vaiheessa muusikko lisää iltarukoukseensa kyllä sellaisen rivin, jossa toivotaan soittimen totaalista rikkoutumista tai että joku varastaisi sen. Rehellisesti sanottuna kaikki stradivarinkaan tekemät viulut eivät tähnäpäivänä ole sellaisessa kunnossa, että niitä voisi oikeasti sanoa soittimeksi. On harmillista, että soittimien kohdalla käsitteet soitin ja keräilyesine menevät pahasti sekaisin, eikä oikein aina ole selvää kumman ostaja haluaa ja miksi.