Usko on uskomista, ei tietämistä.
Jos tiedän, en usko.
Jos uskon, en tiedä.
Usko viittaa johonkin, mitä ei ole tai mistä ei voi ottaa selvää.
Uskonnollisella väitteellä ei ole totuusarvoa, se voidaan antaa vain tietoväitteelle.
Usko syntyy kuolemanpelosta ja epävarmuudesta.
Uskonto perustuu uskoon.
Uskonto pyrkii vastaamaan kysymyksiin, joihin ei ole helppoja vastauksia.
Uskomalla voin yrittää poistaa epävarmuuteni siitä, mitä elämä on.
Jumala ei vastaa kysymyksiin, vaan usko Jumalaan.
Meidän on vaikea ymmärtää vaikeita kysymyksiä, uskomalla voimme lakaista ne maton alle.
Uskonnon tarkoitus on antaa eettiset säännöt ihmisen elämälle, koska eettisiä sääntöjä ei ole annettuina.
Ihminen ei helposti usko ihmisen antamiin eettisiin sääntöihin, ne on vakuutettava jossakin korkeammalla.
Uskonnolla ei ole kansan joukossa merkittävää eettistä kilpailijaa.
Uskonnon hyvyys on eettisten sääntöjen hyvyydessä.
Voin kehittää millaisen uskonnon tahansa, kunhan saan ihmiset tai itseni uskomaan siihen.
Minkään uskonnon totuus ei ole tarkistettavissa.
Ei ole tarkoitus, että uskonnon totuus tarkistetaan.
Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa, koska se perustuu uskoon.
Uskoa, uskontoa ja Jumalaa ei voi olla ihmisen ja luonnon ulkopuolella.
Sanotaan, että kaikkien uskontojen Jumala on yksi ja sama, näin voisi olla jos kykenisimme olemaan jostakin uskomastamme yhtä mieltä.
Emme voi väitellä Jumalasta.
Ajatus Jumalan fyysisestä olemassaolosta tai teoista on uskonnon väärinymmärrystä.
Hyvä uskonto on aitoa uskoa.
Uskonnolla ei ole käyttöä taivaassa.
Ateisti uskoo, ettei Jumalaa ole.
Ateismi on uskontoa.
Emme tiedä onko ateismi oikeassa, koska se on uskon asia.
Ateisti voi vain uskoa, olevansa oikeassa.
Uskonnon arvo määräytyy maan päällä sen aiheuttamasta hyvästä ihmiskunnalle.
Kaikki uskonnot ovat ihmisen kirjoittamia.
Uskonnossa on kysymys uskonnosta, ei mistään enemmästä.
Uskonnossa ei ole kysymys Jumalasta, vaan uskosta Jumalaan.
Jumalan olemassaolo on helppo todistaa, Jumala on se Jumala johon uskotaan.
Jumala on olemassa, jos joku uskoo niin.
Jumala voi olla olemassa vain uskon kohteena.
Jumalalla on paikka vain mielessämme.
Jumala ei ole taivaassa tai pilven päällä, vaan uskossamme.
Uskonto on kertomus ja joukko elämänohjeita.
Uskonto on elämää varten.
Uskonto ei ole kuoleman jälkeistä aikaa varten.
Uskonto on oppi siitä, miten elää maan päällä.
Uskonnolla varaudumme kuolemaan.
Kun kuolemme, emme enää tarvitse uskoa.
Ateismin mukaan Jumalaa ei ole.
Ateismi on väärässä, koska jokainen voi keksiä Jumalan.
Ateismi on väärässä, koska jokainen voi uskoa Jumalaan.
Ateismi perustuu uskon väärinymmärrykseen.
Jos tiedän, en usko.
Jos uskon, en tiedä.
Usko viittaa johonkin, mitä ei ole tai mistä ei voi ottaa selvää.
Uskonnollisella väitteellä ei ole totuusarvoa, se voidaan antaa vain tietoväitteelle.
Usko syntyy kuolemanpelosta ja epävarmuudesta.
Uskonto perustuu uskoon.
Uskonto pyrkii vastaamaan kysymyksiin, joihin ei ole helppoja vastauksia.
Uskomalla voin yrittää poistaa epävarmuuteni siitä, mitä elämä on.
Jumala ei vastaa kysymyksiin, vaan usko Jumalaan.
Meidän on vaikea ymmärtää vaikeita kysymyksiä, uskomalla voimme lakaista ne maton alle.
Uskonnon tarkoitus on antaa eettiset säännöt ihmisen elämälle, koska eettisiä sääntöjä ei ole annettuina.
Ihminen ei helposti usko ihmisen antamiin eettisiin sääntöihin, ne on vakuutettava jossakin korkeammalla.
Uskonnolla ei ole kansan joukossa merkittävää eettistä kilpailijaa.
Uskonnon hyvyys on eettisten sääntöjen hyvyydessä.
Voin kehittää millaisen uskonnon tahansa, kunhan saan ihmiset tai itseni uskomaan siihen.
Minkään uskonnon totuus ei ole tarkistettavissa.
Ei ole tarkoitus, että uskonnon totuus tarkistetaan.
Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa, koska se perustuu uskoon.
Uskoa, uskontoa ja Jumalaa ei voi olla ihmisen ja luonnon ulkopuolella.
Sanotaan, että kaikkien uskontojen Jumala on yksi ja sama, näin voisi olla jos kykenisimme olemaan jostakin uskomastamme yhtä mieltä.
Emme voi väitellä Jumalasta.
Ajatus Jumalan fyysisestä olemassaolosta tai teoista on uskonnon väärinymmärrystä.
Hyvä uskonto on aitoa uskoa.
Uskonnolla ei ole käyttöä taivaassa.
Ateisti uskoo, ettei Jumalaa ole.
Ateismi on uskontoa.
Emme tiedä onko ateismi oikeassa, koska se on uskon asia.
Ateisti voi vain uskoa, olevansa oikeassa.
Uskonnon arvo määräytyy maan päällä sen aiheuttamasta hyvästä ihmiskunnalle.
Kaikki uskonnot ovat ihmisen kirjoittamia.
Uskonnossa on kysymys uskonnosta, ei mistään enemmästä.
Uskonnossa ei ole kysymys Jumalasta, vaan uskosta Jumalaan.
Jumalan olemassaolo on helppo todistaa, Jumala on se Jumala johon uskotaan.
Jumala on olemassa, jos joku uskoo niin.
Jumala voi olla olemassa vain uskon kohteena.
Jumalalla on paikka vain mielessämme.
Jumala ei ole taivaassa tai pilven päällä, vaan uskossamme.
Uskonto on kertomus ja joukko elämänohjeita.
Uskonto on elämää varten.
Uskonto ei ole kuoleman jälkeistä aikaa varten.
Uskonto on oppi siitä, miten elää maan päällä.
Uskonnolla varaudumme kuolemaan.
Kun kuolemme, emme enää tarvitse uskoa.
Ateismin mukaan Jumalaa ei ole.
Ateismi on väärässä, koska jokainen voi keksiä Jumalan.
Ateismi on väärässä, koska jokainen voi uskoa Jumalaan.
Ateismi perustuu uskon väärinymmärrykseen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
kerro toki miten "jokainen voi uskoa jumalaan" minä en osaa. Miten se tehdään?
Ateismi on jumalukon puuttumista, ei-teismiä. EI uskon väärnymmärrystä, vain jumaluskon puuttumista. Älä vaivaa päätäsi enemmillä tulkinnoilla.
***
Ateismi voidaan määritellä eri tavoin. Loppukaneeteissa puhuttiin juuri perinteisestä ateismista, joka kieltää jumalan olemassaolon. Jotkut puhuvat jumaluskon puuttumisesta, kuten sinä. Jos haluaisin luokitella itseni johonkin, olisin luultavasi juuri henkilö, jolta puuttuu jumalusko. En koskaan sano olevani ateisti, koska sen mielletään nykyäänkin yleisesti tarkoittavan ihmistä, jonka mielestä jumalaa ei ole olemassa. Mieluummin olen luokittelematta itseäni mihinkään.
Se, että joiltakin ihmisiltä puuttuu jumalusko, ei silti poista sitä tosiasiaa, että on olemassa runsaasti ihmisiä, jotka uskovat jumalaan. Ja koska jumala on, jos siihen joku uskoo, on väärin väittää, ettei jumalaa ole. Ei tietenkään kannata sotkea keskenään todellista, fyysistä olemista ja olemista uskon kautta ihmisten mielissä.
Ja siitä, voiko jokainen uskoa jumalaan, en ole aivan varma. Kenties uskomiseen tarvitaan joitakin tiettyjä geenejä. Suurimpia syitä uskomiseen vaikuttaisivat kuitenkin olevan heikkous ja avuttomuus, vastoinkäymiset ym. onnettomuus, sekä - tutkitusti - keskimääräistä alhaisempi älykkyysosamäärä. Kenties sinäkin voit tulla uskoon, jos joudut kokemaan kovia tai lopulta tuntiessasi kuoleman läheisyyden. Usko on kuitenkin pelkkää uskoa, eikä vaadi suuria.
Ateismia EI voi mmääritellä eri tavoin vaikka voissa paistettaisiin. Se on vain ja ainoastaan ei-teismiä (a-teismi!! hitto vie jos sen suurempaa rautalankaa tarvitset).
Et usko jumalan olemassaoloon mutta et halua tulla luoitelluksi ihmiseksi jonka mielestä jumalaa ei ole. MITÄH??
"Kenties sinäkin voit tulla uskoon, jos joudut kokemaan kovia tai lopulta tuntiessasi kuoleman läheisyyden."
Been there, done that. EI vaikutusta, vaikka tosissani silloin yritin. Ymmärrän pointtisi, kuitenkin. Että jumala on kun joku uskoo sellaiseen. Olen tutustunut ajatukseen muuallakin, mutta pidä mielessäsi että palstalla jolla käsitellään ateismia, on vastinkappaleena useimmiten perinteinen, suomen luterilainen teismi. Ilmaise itseäsi tarkasti, niin saat haluamiasi vastauksia viestiisi. Ympäripyöreydellä saat väärinymmärryksiä, mutta onhan niiäkin varmasti hauskaa korjailla.
***
huonosti olet tutustunut asiaan. Kuinka vanha muuten olet? Siksi kysyn, koska ajattelusi vaikuttaa melko kehittymättömältä ja mustavalkoiselta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismin_määritelmä
"A-teismi eli ei-teismi on sananmukaisesti teismin kielto.[4] Tämä voi tarkoittaa joko jumalien kieltämistä (kreikan atheos, jumalaton) tai jumalauskon (teismi) kieltämistä.[5] Kumpikin määritelmä on mahdollinen, koska ateismi voidaan ymmärtää kahdella tavalla: joko väitelauseena[6] tai yksilön tiedollisena käsityksenä[7]
Filosofi Michael Martinin teoksessa Atheism: A Philosophical Justification (1990)[8] käytetään ateismi-sanaa laajassa merkityksessä. Martin erottaa toisistaan positiivisen ateismin ja negatiivisen ateismin (uskon puute jumalan olemassaoloon), jolloin agnostismi menee päällekkäin negatiivisen ateismin kanssa. Esimerkiksi Ilkka Niiniluoto taas pitää tätä määritelmää liian laveana."
"Et usko jumalan olemassaoloon mutta et halua tulla luoitelluksi ihmiseksi jonka mielestä jumalaa ei ole. MITÄH??"
Jumala on, koska siihen uskotaan. Jumalan olemassaolo on uskon seurausta. Jumalan olemassaoloa ei voi kiistää, koska se on vain uskon asia. Usko on eri asia kuin tieto. Voit uskoa, ettei todellista jumalaa ole. Et voi kuitenkaan tietää, ettei todellista jumalaa ole. Uskon kohteena jumala on kuitenkin takuulla olemassa, koska uskon kohteen ei tarvitse olla todellinen.
Itselläni on hyvin tieteellinen maailmankuva, ja osaan kyllä erottaa uskon tiedosta. Yksinkertaisesti usko on vain uskoa.
kehittymätn ja mustavalkoinne. Eikun vittuuntunut ja töissä. Se selittänee asian?
Voih. Okei, ymmärräthän että kun täällä yhdeksänkymmentäyhdeksän kertaa sadasta mainitaan sana "jumala", puhutaan joko jahvesta tai allahista. Yes? Jos sinä puun takaa tulet esittelemään oaa jumalakäsitystäsi, paina kaaliisi että sitä ei oteta vastaan niinkuin sinä ajattelet. (tai ehkä otetaan, ahasti luulen että tarkoitus olikin päästä pätemään luomalla oma pikku väärinymmärrys)
Loukkauksiin en viitsi ruveta vastailemaan.
Vastaahn loogiseen kymykseen; onko uskon puuttuminen uskoa?
***
tänne KERRANKIN viisaita ajatuksia uskonnosta, mikä selvisi jo otsikosta ;)
Jos sinulta puuttuu usko jumalaan, niin älä mene sanomaan, ettei jumalaa ole. Ne ovat kaksi eri asiaa, mutta valitettavasti sekoittavat käsitystä ateismista. Ateisteista puhuttaessa suurin osa ihmisistä käsittää asian niin, että ateistit kieltävät jumalan olemassaolon eli toisin sanoen uskovat, ettei jumalaa ole. Jumaluskon puuttuminen on varsin harvinainen käsitys ateismista.
"Agnostikko epäilee vahvasti uskonnon todenmukaisuuden mahdollisuutta ja voi suhtautua uskontoon lähes yhtä hylkäävästi kuin ateisti. Toisaalta moni agnostikko suhtautuu ateismiin yhtä hylkäävästi kuin teisti, koska Jumalan olemassaolemattomuutta ei agnostikkojen mukaan voi todistaa."
Eikö tämä kuulostaisi järkevämmältä kuin ateismi?
Viisaita ajatuksia on kuultu ennekin, nuo sinun tuomasi ovat lähinnä näsäviisasta pilkunviilausta, excuse me for honesty.
Oletan siis että sinä et myöskään mene sanomaan etteivt lentävä spagettihirviö ja vaalenpunainen kelluva yksisarvinen myöskään ole suljettavissa pois todellisina vaihtoehtoina. Käy se minulle, mutta väitän yhä että koska mitään syytä olettaa noiden ilmiöiden olevan mahdollisia, voin olla rohkea ja väittää että niitä ei oel olemassa. Olen valmis korjaamaan käsitystäni jos joku osoittaa minun olevan väärässä.
Ja e, agnostismi ei kuulosta minusta järkevämmältä, juuri siksie ttä mitään, pienintäkään, syytä olettaa ilmiön todenperäisyys... ei ole. Jälleen, korjaan ksitykseni jos on aihetta. Sanoilla kikkailu ei ole itään siihen viittaavaakaan.
***
kiihdyksissäsi, sen huomaa kirjoitustyylistäsikin. Kirjoitusvirheitä sen kun vilisee, huvittavaa.
Voit toki väittää, ettei jumalaa, lentävää spagettihirviötä tai vaaleanpunaista kelluvaa yksisarvista ole todellisuudessa olemassa, mutta se ei silti ole tietoa. Se on pelkkää uskoa. Miksi sinun on niin kovin vaikea käsittää tämä yksinkertainen asia? Olen melko varma, ettet ole saanut tieteellistä koulutusta. Toisaalta et myöskään ole taitava filosofi.
"Ja e, agnostismi ei kuulosta minusta järkevämmältä, juuri siksie ttä mitään, pienintäkään, syytä olettaa ilmiön todenperäisyys... ei ole."
No tässä nyt mentiin niin metsään kuin olla ja voi. Jo pelkästään uskontojen olemassaolo on yleisesti ottaen syy olettaa jumalilmiön todenperäisyys. Vai onko sinulla kenties jotain kaiken kumoavaa korkeamman tason tietoa asiasta? ;)
"Jo pelkästään uskontojen olemassaolo on yleisesti ottaen syy olettaa jumalilmiön todenperäisyys."
Onko tässäkin jumalilmiössä kyse mielikuvitus-jumalista?
jos on olemassa uskonto, jota ei ole todistettu epätodeksi, on olemassa mahdollisuus, että se on tosi.
...saanut tieteellistä koulutusta enkä ole taitava filosofi, mutta minusta "uskontojen olemassaolo on yleisesti ottaen syy olettaa" sen asian todenperäisyys että monilla ihmisillä on taipumus uskoa yliluonnolliseen toimijaan. Jos se on mielestäsi "jumalilmiö" niin hyvä on.
Mutta siitä on aika pitkä hyppäys siihen että olisi olemassa jumala joka todella vaikuttaa ihmisten elämään, myös niiden jotka eivät siihen usko.
"Jo pelkästään uskontojen olemassaolo on yleisesti ottaen syy olettaa jumalilmiön todenperäisyys."
Olen töissä ja joudun siis kirjoittamaan nopeasti suuren osan aikaa, typot johtuvat yritetystä nopeudesta ohon kohemiset sormet eivät yllä.
Vaan se että pidät "kiihtymystä" huvittavana, kertoo jo paljon siitä millä motiivilla olet liikkeellä.
"Jo pelkästään uskontojen olemassaolo on yleisesti ottaen syy olettaa jumalilmiön todenperäisyys."
Olen eri mieltä. Minusta sen olemassaolo on syy epäillä sitäe ttä ihmisellä on oelntona tarve juuttua lapsuuteen, antaa junkin korkeamaan pitää huolta ja kantaa vastuun. Joku muu käskee. Se on turvallista.
***
mahdolllisuus että me kaikki olemme vain unta ja mikään ei oel todellista. Onko se myös vakavasti otettava mahdollisuus, niin pitkälle että sen voisi ottaa harkintaan ja tunnustaa mahdolliseksi? Teoreettinen spekulaatio on hiu-kan eri pallopeli kuin mitä uskontokentällä pelataan.
***
Että ensin tuot kysymykseen iän, sitten koulutuksen ja filosofisen pystyvyyden, mikä painoarvo sinulle näillä on? Onko sinunkin ongelmasi siinä että ajatus ei riitä, vaan sen on tultava auktoriteetilta ollakseen "hyvä"? Oletko koskaan miettinyt miksi niin olisi?
Jos jatketaan ajatuksesta, virittäessäsi keskustelua filosofisella ekntällä sinun tulisi enisn asettaa vähän rajoja. Tulit uskontoja ja niiden puuttumista äsittelevälle palstalle ja aloit puhua filosofian näkökulmasta, kun yleisenä viitekehyksenä on uskonnollinen sellainen. Yhteentörmäys terminologioissa on väistämätön, mutta toisaalta, kyllähän sinä sen jo tiesitkin. Tein minäkin aikoinani samaa.
***
Tuo on myöskin mahdollista, mutta tällä hetkellä se ei ole muodissa. Noita unijuttuja joillakin alkuperäiskansoilla tosin on nykyäänkin.
kyllä se on ihan ajatussuunta sinänsä eikä vain ihan joidenkin alkuperäiskansojen juttu :D nyt alkaa vähän vaikuttaa siltä että lähenet tämän ekskustelun loppua. Toviottavasti ei, meinaan jos sinulla on jotain aitoa sanottavaa, kuulisin sen mielelläni nyt kun siitä isottelusta on ainakin vähäsen päästy.
***
"minusta "uskontojen olemassaolo on yleisesti ottaen syy olettaa" sen asian todenperäisyys että monilla ihmisillä on taipumus uskoa yliluonnolliseen toimijaan."
Aivan niin, minustakin tuo on ylivoimaisesti parempi olettamus kuin se, että uskonnot pohjautuisivat todellisiin jumaliin. Mutta kuitenkin on olemassa edes pieni mahdollisuus, että uskontojen jumalat olisivatkin todellisia. Olkoonkin sitten häviävän pieni. Eli koska jumalten olemassaoloa ei voida ehdottomasti kiistää, on mahdollisuus, että ne ovat todellisia. Useimmat ateistit eivät kiihkossaan voi tätä hyväksyä.
...kannattaisi kysellä. "Kuka ateisteista on ehdottoman varma että mitään jumalia ei ole?" Tietysti pitäisi määritellä ensin se sana jumala...
että olematonta on mahdototna todistaa olemattomaksi. Tämän vuoksi voisit heitellä ilmaan mitä uskomattomampia väitteitä ja sanoa että ei niitä voi vääriksikään todistaa :D mutta et voi lähteä silloin myöskään sanomaan että niihn väitteisiin tai niiden mahdollisuuksiin uskominen olisi millään tapaa järkevä tie.
Yhä, luulen että valtaosa ateisteista tällä palstalla (sanon koska aiemminkin on puhetta ollut), ei usko oletuksiin joiden todennäköisyys ei ole edes laskettavissa olevan luokkaa, ja relaatio todelliseen maailmaan (Meille todelliseen, miten tahansa havaittavaan ja todennettavaan tai edes loogisesti oletettavaan) olematon.
***
...eri asia pitää jotakin mahdollisena (vaikkakin kaikesta päätellen mitä ilmeisimmin erittäin epätodennäköisenä) kuin käyttäytyä kuin se olisi totta.
"kyllä se on ihan ajatussuunta sinänsä eikä vain ihan joidenkin alkuperäiskansojen juttu :D"
Kiitos tiedosta, jolla heikensit omaa aiempaa argumenttiasi.
Olen mielestäni esittänyt hyviä ajatuksia, ja luulen, että olet asioista enimmäkseen samaa mieltä kanssani. Siksi ihmettelenkin intoasi yrittää puhua minut suohon, koska siinä et voi onnistua.
kannattaisi kysellä. Tällöin ehkä voitaisiin unohtaa tiukat luokitteluperusteet ihmisten uskonnollisuudelle tai ei-uskonnollisuudelle. Teismi, ateismi ja agnostismi eivät todellakaan riitä. Ateismia itse asiassa onkin useammanlaista (esim. positiivista ja negatiivista), mutta suuri yleisö ei valitettavasti tunne kuin sen yhden luokitteluperusteen - "jumalaa ei ole".
että jumalten todellisuuteen saati lentävään spagettihirviöön uskominen olisi millään tapaa järkevä tie?
Yritän vain sanoa, että perinteinen ateismi eli jumalan olemassaolon kieltäminen ei ole se kaikkein fiksuin tie. Jumalan kieltävä ateisti voi loppupeleissä vain uskoa olevansa oikeassa.
Tämä on todella yksinkertainen asia, joka ihme kyllä jaksaa herättää väittelyä.
noita kyllä riittää, jotka käyttäytyvät kuin jumalia olisi olemassa.
luullut, että pidän uskontojen olemassaoloa ENSISIJAISESTI syynä olettaa, että niillä on totuuspohjaa?
:D
Voisin keksiä heti lukuisia todennäköisempiä selityksiä uskontojen olemassaololle, ja omasikin oli oikein hyvä.
Ehkä tarkennat miten ihmeessä heikennän omaa argumenttiani toteamalla että useat ihmiset ajattelevat toisin kuin minä. Kilpailevia ajatussuuntia ja maialman tulkintoja on enemmän kuin jaksat elämäsi aikana opiskella, ja jokaisella on omat perustelunsa juuri omaan näkemykseensä. Vapaa ajattelu ei esty sillä että on itse jotain mieltä myös :D
Olet oikeassa, olen pitkälle samaa mieltä kanssasi tuosta jumaluuden ajatuksesta esimerkiksi.(ongelma siitä puhumisessa uskonnon viitekehyksessä on se että lähtöajatus on jo täysin eri. Samaa pohjaa ei ole. Filosofisena ajatuksena se On varteenotettava) Suohon laulamisen into into siinä että kirjoitat niinkuin kuvittelisit ajatustesi olevan jotenkin uusia ja ainutlaatuisia, se kieltämättä ärsyttää suuresti ainakin minua. Se kuulostaa juuri jonkin hienon asian oivaltaneen nulikan ylemmyystripiltä...
***
lähteesi oli sitten mikä?
Vai keksitkö itse koko jutun? Toi loppu meni ainakin aivan ketuille.
Ihmisten on yleensä todella vaikea myöntää itselleen, ettei heidän elämällään ole sen suurempaa tarkoitusta, eikä kuoleman jälkeen ole enää mitään. Uskonnoilla pyritään antamaan jonkinlaista toivoa, jota ilman monet eivät näytä pystyvän elämään elämäänsä.
Elämän tarkoitus on mielestäni yksinkertaisesti lajin säilymisen edistäminen tuottamalla uusia jälkeläisiä tai huolehtimalla muuten kanssaihmisistä. Vielä tulee sekin aika, kun ihmislaji kuihtuu ja katoaa, kuten monille muillekin lajeille on tähän mennessä käynyt.
"Ateismi on väärässä, koska jokainen voi keksiä Jumalan."
Miksi pitäisi keksiä jumala?
"Ateismi on väärässä, koska jokainen voi uskoa Jumalaan. "
Miksi pitäisi uskoa jumalaan?
"Miksi pitäisi keksiä jumala?"
Ihmisellä on lukemattomia syitä keksiä jumala, en ala niitä tarkemmin erittelemään.
"Miksi pitäisi uskoa jumalaan?"
Se, että jumalaan voi uskoa, ei todellakaan tarkoita sitä, että siihen pitäisi uskoa.
Miksi edes vaivauduin vastaamaan?
päteä?
"Miksi edes vaivauduin vastaamaan?"
Kun jatkossa sanotaan että jumalat ovat mielikuvitusta, saako sinulta tukea?
halsuit ekskustella aiheesta? Tai toisaalta, jos et tahdo ekskustella, älä ihmeessä vastaa. Älyllisen tuskan hikeä voit pyyhkiä otsaltasi vähän paremmassakin ympäristössä :D täällä suurimmalta osin päästetään höyryjä.
***
"Kun jatkossa sanotaan että jumalat ovat mielikuvitusta, saako sinulta tukea?"
Jumalat ovat olemassa, mutta olenko sanonut, etteivät ne olisi pelkkiä mielikuvituksen tuotteita? Jumalat ovat uskon kohteita. Ihmisille on yleensä vaikea käsittää, että jokin voi olla olemassa jollain muulla tavalla kuin todellisuudessa.
Kuitenkin, jos sanon, että jumalat ovat vain ja ainoastaan pelkkiä mielikuvituksen tuotteita, niin silloinhan uskon, ettei niitä ole oikeasti olemassa. Siksi jumalan olemassaolosta ei voi väitellä. Tietoa asiasta ei yksinkertaisesti ole saatavilla RIITTÄVÄSTI. Totta on, että useat ennen jumalten aikaansaannoksina pidetyt asiat ovat saaneet tieteen ansiosta luonnolliset selitykset. Joten lisätietoa odotellessa en lähde kiihkoilemaan puolesta enkä vastaan.
huomannut, ettei täällä juurikaan osata käydä asiallista keskustelua.
Näet millaista loaheittoa suurin soa palstan sisällöstä on? Helvetti sitä ja ateismi on uskonto -tätä. Ei siihen jaksa suhtautua vakavasti :D oletan että joku jolla on sanottavaa, ei piilota sitä ylenkatseiseen piilovittuiluun ihan vain osoittaakseen kuinka kamalaa sakkia täällä on.
Keskustellaan toki, aivan mistä tahdot ja vakavasti ja älykkäästi, jätä vain tuo nirppanokkaisuus kotiin ja ole ihminen niinkuin kaikki täällä. Sitten onnistuu.
***
tarkoitat siis sanoessasi "jumala" todella ihmisen jumalakäsitystä, karkeasti ilmaisten. Hän uskoo mihin uskoo aj se usko teke uskon kohteesta uskojalle todellisen. Johtanee siihen että jumalia on yhtä monta kuin uskojia, koska jokaisen käsitys on kohteesta hieman erilainen. Miten tämä istuu koko teismi -agnostismi -ateismi -järjestelmään? Uskonnollisuuden luokitteluhan perustuu nimenomaan persoonallisen jumalolennon olemassaoloon uskomiseen.
Selitähän.
***
Nyt päästiin aika lailla asian ytimeen. Ihminen on itse luonut jumalat, joten hän itse tietää myös, millaisia ne ovat. Siksi ihmisen on myös helppo luokitella jumalansa sekä käsitykset jumaluudesta. Kristinuskon jumala on selvästi erotettavissa esim. antiikin kreikkalaisten jumalista, vaikkakin monia Zeuksen piirteitä näkyy myös kristinuskon jumalassa.
Ihminen mielellään luokittelee kaiken, mutta todellisuudessa jumaluskon luokittelulle ei ole perusteita. Luokittelun pohjana kun on pelkkä ihmisen keksintö, usko ja halu siihen, että todellisia, persoonallisia jumalia on olemassa. Jumaluus on liian lähellä ihmistä, jotta sen todellinen olemus ymmärrettäisiin. Jumaluus on ihmisessä itsessään, sitä ei ole olemassa ilman ihmistä. Ja tämä ei sitten ole mitään new age -hömppää ;)
Vaikka jumalia on olemassa ihmisten mielissä, niin persoonallisen jumalan olemassaoloa ei kuitenkaan voida varmuudella kiistää. Sehän tässä niin hullua onkin. Siksi en olekaan ateisti.
Nyt sitten puhut selvästi samanlaisesta käsityksestä kuin mikä monella ateistillakin jumalista on, jokaisella on omansa ja jumaluus voidaan käsittää enemmän ihmisen omana tarpeena tai kykynä kuin persoonallisena olentona. Tämä on aivan selvää. Jumallia ei -fysikaalisessa maailamssa, todellisuudessa, siihen vaikuttavina entiteetteinä- ole, vaan kyse on mielikuvituksesta (ellet nyt satu olemaan sitä koulukuntaa joka sanoo ajatuksen luovan todellisuutta? Hmmh?)
Olematonta on mahdotonta todistaa olemattomaksi Pätee aivan mihin tahansa väitteeseen. Se ei tee oelmattomasta yhtään sen olevaisempaa.
***
"Jumallia ei -fysikaalisessa maailamssa, todellisuudessa, siihen vaikuttavina entiteetteinä- ole, vaan kyse on mielikuvituksesta"
Tämä on todellakin vain käsitys muiden joukossa. Varsin uskottava käsitys tosin, jonka todenperäisyyteen minäkin uskon. Uskon.
"Olematonta on mahdotonta todistaa olemattomaksi Pätee aivan mihin tahansa väitteeseen. Se ei tee oelmattomasta yhtään sen olevaisempaa."
Ethän enää puhu pelkästä fyysisestä olevaisuudesta, ethän? Jumalia on - ainakin ihmisten mielissä. Ja sitä, onko jumalia myös todellisuudessa, ei pysty todistamaan. Siksi väittely jumalten TODELLISUUDESTA on turhaa.
Mutta jos se, että jotkut uskovat tai haluavat uskoa jumalaan/jumaliin vaikuttaa niidenkin ihmisten elämään jotka eivät usko niin jonkinlainen keskustelu on kyllä hyvin tarpeellista.
En usko että monikaan ateisti tälläkään palstalla välittää siitä mitä kukakin itsekseen uskoo - mutta kun se usko vaikuttaa muiden elämään!
Onneksi sentään täällä Suomessa muiden usko ei vaikuta meidän ei-uskovaisten elämään samalla tavalla kuin jossain muualla maailmassa. Kaikesta huolimatta uskonnolla on myös hyvät puolensa. En tiedä, millainen maailma olisi ilman uskontoja, mutta ei se välttämättä parempikaan olisi kuin nykyään.
Vielä kertauksena:
Uskonnon tarkoitus on antaa eettiset säännöt ihmisen elämälle, koska eettisiä sääntöjä ei ole annettuina.
Ihminen ei helposti usko ihmisen antamiin eettisiin sääntöihin, ne on vakuutettava jossakin korkeammalla.
Uskonnolla ei ole kansan joukossa merkittävää eettistä kilpailijaa.
Toivoisin kyllä, että ihmiset osaisivat elää elämäänsä oikein ilman uskonnon varjolla annettuja elämänohjeita, mutta pelkään, etteivät kaikki siihen kykenisi. Mielestäni moraali ei ole uskonnosta riippuvainen, mutta en usko, että kaikilla asia on niin. Ihmisillä on tarve uskoa, että heidän elämällään on jokin suurempi tarkoitus. Mitä sitten, jos uskonnot todistettaisiin huuhaaksi ja kaikille kävisi selville, että olemme vain eläimiä muiden joukossa? Itse kyllä olen tuon ajatuksen sisäistänyt, eikä se tee minua mitenkään onnettomaksi. Mutta kuinka on suurten massojen laita esim. uskonnollisessa USA:ssa?
Nyt me olemme samalla sivulla. Ku pohja jolta keskustellaan tehdään selväksi, on ajatuksesta paljon helpompaa saada kiinni. Jätetään siis jumalten fyysisestä olemassaolosta väittely sikseen, koska olet kuitenkin siitä samaa mieltä. (miksi piti esittää muuta alun alkaenkaan?)
Jos ajatellaan uskonnollista massaa, USA hyvänä esimerkkinä, uskonnon poisottaminen ei palvelisi mitään tarkoitusta, vaan jättäisi noiden ihmisten arvopohjaan ison aukon. He ovat tottuneet ottamaan käskynsä ylemmältä taholta, ja jos käskijä viedään pois, ovat eh hukassa.
Toisaalta, voidaan kysyä miten asianlaita olisi jos uskonto ei alunperinkään olisi päässyt näyttelemään niin suurta osaa noiden ihmisten mielissä? Heille olisi kehittynyt aivan samanlainen kyky nähdä hyvien ja huonojen valintojen ero elämässään kuin kaikille muillekin. Sen "moraalin" Synty ei ole uskonnosta riippuvainen, mutta jos sen ylläpito annetaan uskonnon tehtäväksi... se tulee siitä riippuvaiseksi.
Kuitenkin useimmiten kun kysytään uskovalta miksi hän luulee uskonnottoman olevan myös moraalia vailla, tekisikö hänen itsensä mieli ryypätä, ryöstää ja raiskata jos jumalia ei olisi? Ei tekisi, kuulemma (kuten terveen ihmisen ei), joten minusta on aiheellista myös olettaa että ihminen pystyisi selittämään toimintansa itselleen myös ilman uskonnollisia syitä jos pakko olisi.
Jossitteluahan se vain on ellei jonkinlaista koetta päätä tekemään :D mutta luulen että pieni osa ihmisistä (oletetaan siis että jumala todistettaisiin mahdottomaksi) todellakin menettäisi jonkin tarkoituksen tunnun elämässään ja vinksahtaisi sen seurauksena, ja loput vain oppisivat käsittelemään elämää toisella tavalla.
Millainen hypoteesi sinulla on tuosta tilanteesta?
***
"Jumala on olemassa, jos joku uskoo niin"
Mutta olisiko jumala tässä olemassa myös itselleen? Kun ajattelen rapussani asuvaa naapuriani, herra Pekkarista, niin huomattavaa on, että herra Pekkarinen on jotakin myös itselleen, ei vain mielessäni olevana objektina.
"Uskonnon tarkoitus on antaa eettiset säännöt ihmisen elämälle, koska eettisiä sääntöjä ei ole annettuina."
Ei, ei ja ei.
Ihminen kasvaa tasapainoiseksi, onnelliseksi ja moneen pystyväksi, sekä toisia arvostavaksi yksilöksi tasapainoisen ja kehittävän perheen-toveri- ja oppimisympäristönsä, sekä omien ominaisuuksiensa oikeanlaisen kehityksen kautta. Tässä kehitysyhtälössä EI tarvita uskontoa, vaan ihmisten hyvää myötäelämistä- ja myötäolemista, ymmärtämistä ja myöskin rajojen asettamista. Lakimme, esim. ihmisoikeudet, sekä psykologian kasvatussuositukset EIVÄT perustu USKONTOON, näiden syntyyn ovat vaikuttaneet esimerkiksi humanismin ja valistusajattelun perinteet, jotka ovat taas velkaa antiikille, sekä monet muut irrallisemmat historian käänteet ja solmukohdat. (Uskontokin on ollut kehityksen historiallisen dialektiikan rallissa mukana, mutta näitä ei voida lukea sen _ansioiksi_, eikä millään muotoa sisältöön nähden johdonmukaisesti synnyttämiksi asioiksi).
Ihmisessä, lapsesta asti on mahdollisuudet kehittyä vaikka mihin suuntaan, eikä näiden positiivisten ominaisuuksien kehittämiseen tarvita uskontoa(aaaaaaaaaaargh)!
"Ateismi perustuu uskon väärinymmärrykseen. "
Varmasti, mutta uskonnot perustuvat jumalan väärinymmärrykseen.
"Ateismi on uskontoa."
Tuossa väännät uskonnon käsitettä sellaiseen muotoon, että se ei vastaa tarkoitettaan.
Ateismi on uskon asia, muttei uskonto. Esimerkiksi siihen uskominen, että roskapöntössä on kaksi omenaa (tai ei ole), ei ole uskonto. Uskonnon määritelmän täyttääkseen täytyy kohteen omata monia sellaisia kriteerejä, joita ateismi ei yksinkertaisesti täytä. Tässä sinulla on siis yksinkertainen käsitteellinen VÄÄRINYMMÄRRYS.
en ole raivopääateisti, enkä edes ateisti, joskin hieman ärsyyntynyt joistakin kohdista jotka olivat täyttä HÖPÖNTÖTTIÄ =/! Silti,
iso osa jutuistasi ja ajatuksistasi olivat mielestäni varsin Fixuja.
"Mutta olisiko jumala tässä olemassa myös itselleen? Kun ajattelen rapussani asuvaa naapuriani, herra Pekkarista, niin huomattavaa on, että herra Pekkarinen on jotakin myös itselleen, ei vain mielessäni olevana objektina."
Jumala ei olisi olemassa itselleen, koska jumalaa ei olisi ihmisen ulkopuolella. Herra Pekkarista tuskin voi verrata jumalaan ;)
""Uskonnon tarkoitus on antaa eettiset säännöt ihmisen elämälle, koska eettisiä sääntöjä ei ole annettuina."
Ei, ei ja ei."
Selitit asiaa pitkästi, mutta siltikään et varsinaisesti kumonnut väitettä. Uskontojen kehittämisen osasyy on ollut ihmisten käyttäytymisen hallitseminen "korkeampien voimien käskyjen" kautta. Olen samaa mieltä siitä, että ihmisen eettiset ja moraaliset käsitykset eivät ole uskonnosta riippuvaisia - uskonnon avulla on vain helpompi saada nämä käsitykset yhtenäisiksi, kuin millään muulla kuviteltavissa olevalla keinolla.
täytyypä ottaa tuo sana itsekin käyttöön ;D
"""Uskonnon tarkoitus on antaa eettiset säännöt ihmisen elämälle, koska eettisiä sääntöjä ei ole annettuina." ""
"Selitit asiaa pitkästi, mutta siltikään et varsinaisesti kumonnut väitettä"
Historian puolesta voidaan toki todeta, että näin on toimittu, mutta sinä esitit alkuperäisen kommenttisi preesensissä ja imperatiivisesti. Sen voit käydä itse tarkistamassa, jos et usko.
Alkuperäisen kommenttisi kyllä kumosin ja varsin tehokkaasti; turhaa esittää uusia muotoiluja eri merkityksessä ja väittää, etten kumonnut alkuperäistä.
Kumoan muuten viime esityksesi viimeisen lauseen tämän postauksen viimeisessä luvussa, voinet skipata suoraan sinne, jos välilöpinät eivät kiinnosta.
Ihmisen kyky tuntea EMPATIAA on tässä suuremmassa sijassa, kyky eläytyä toisen tunteisiin ja tuskaan. Myös kyky nauttia yhteistyöstä ja ystävällisyys, yhdessä tekeminen ja jakaminen ovat ihmisille tärkeitä ilman jotakin 2000 vuotta sitten kuollutta haamua, joka supattaa korvanjuuressa, mitä pitää tehdä. Tällaisten kykyjen, positiivisten vuorovaikutuskykyjen, terveen omanarvontunnon, ymmärtävien ja empaattisten tuntojen kehittymisessä ja säilymisessä on tärkeää lapsen kannalta oikeanlaisen kehitysyhtälön toteutuminen, ja aikuisen kannalta tällaisen ja siihen sisältyvien elementtien säilyminen.
Meidän moderni lainsäädäntömme esimerkiksi ihmisoikeuksista, uskonvapaudesta, äänioikeudesta, tasaveroisuudesta, sekä psykologiassa ja terveydenhuollossa olevat eettiset katsannot eivät periydy historiankatsaumuksellisesti todellakaan johdonmukaisesti uskonnoilta. Ennemmin useimmat modernin ajattelun piirteet luetaan mm. humanismin ja valistusajattelun lapsiksi kuin uskonnon.
Huom:
Lainsäädäntömme tosiasiassa vastustaa uskonnon sanomaa monin tavoin, esimerkiksi homojen avioliitto-oikeus on myös tasa-arvoon perustuva ja siten eettinen kysymys; mutta meillä sallittua. Uskoa vastustavat eettiset näkömykset ovatkin uskonnon synnyttämiä?
Mahdat olla tynnyrissä kasvanut! Otan osaa. Ei-uskonnollista etiikkaa on maailman turu täynnä:
utilitarismi,
normatiivinen etiikka, velvollisuusetiikka, seurausetiikka, hyve-etiikka, listaa voisi jatkaa..
Voit olla tietysti eri mieltä terveen järjen, sanakirjojen, historijoitsijoiden, psykologien, lainsäätäjien, sekä terveydenhuollon kanssa ja pitäytyä höpsössä näkökannassasi.
"uskonnon avulla on vain helpompi saada nämä käsitykset yhtenäisiksi, kuin millään muulla kuviteltavissa olevalla keinolla."
Jos pieni piruilu sallitaan, niin: mielikuvitus ei kai ole siellä tynnyrissä kasvaessa päässyt kovin kovaan käyttöön? Kuviteltavissa ON muu keino, sille on tieteellinen lähtökohta ja se on kaiken järjen mukaan parempi, kuin ehdottomasi.. Jos mielikuvituksen käyttö kerran sallitaan, niin
kehityspsykologian näkökulmasta on kovaa tieteellistä dataa ja järkiajattelullekin ilmiselvä tietous siitä, minkälaiset kehitysyhtälön elementit johtavat sisäisesti ja yhteiskunnallisilta puitteiltaan positiivisesti toteutuvaan elämänaikaiseen kehitykseen ja olemiseen - vain resurssit puuttuvat. < Kuvittelua ei tarvita edes kovin paljon.
Eettisiä katsantokantoja on muodostettu, ja muodostetaan ilman oletusta korkeammista voimista.
Samaten katsannoltaan eettisiä kysymyksiä pohditaan, ja lait säädetään nykyään AIVAN MUULTA POHJALTA, KUIN USKONNON.
Edes uskonnottomia dogmaattisia eettisiä rakennelmia ei sinänsä tarvita. Yhteiskunnalliset toimenpiteet, - säädökset ja oikeuslaitos omalta osaltaan terveellisten rajojen asettajana, sekä huonoihin kehityskulkuihin myös rakentavalla tavalla puuttujana riittää - rajoituksen tarve itsessään jo vähenee huomattavasti oikeiden kasvu-ja elämänolosuhteiden myötä. Uskonto voi olla hyvä osa elämää, mutta siitä ei tule haikailla peloitteeksi eikä kontrollin välineeksi- se on näkökulmastani jo halventavaa! Parhaimmillaan uskonto palvelee henkilön sisäisen olemisen positiivisena elementtinä, joka edesauttaa hänen elämänsä hyvää toteutumista ja henkilön antaumuksellisuutta tasapuoliseen, kunnoittavaan toimintaan ja vuorovaikutukseen yhteiskunnassa.
"Usko viittaa johonkin, mitä ei ole tai mistä ei voi ottaa selvää. "
Mitä tarkoitat sanalla "viittaa"???...taidat kiemurrella taas kerran...sanon tohon mitä tahansa, niin aina vaan ilmoitat sen viittaavan johonkin muuhun....no enivei.
Ei pidä paikkaansa! Kyse on verbaalisesta oikopolusta, jota käyttämällä uskonnot ovat onnistuneet hämärtämään sinunkin mielesi. Esimerkiksi uskovaisen "usko" kohdistuu uskonnon väitteeseen (esim raamattuun), eikä suinkaan väitettyyn asiaan (jumalan olemassaolo)...mutta siitä käytetään verbaalista oikopolkua ja ilmaistaan "uskon jumalaan" tai "uskon jumalan olevan olemassa".
Usko kohdistuu aina olemassaolevaan informaatioon. Toki USKONNOT uskovaisineen väittää muuta, mutta sitä väitöstähän minä en usko.
"Usko syntyy kuolemanpelosta ja epävarmuudesta."
Uskonnollisuus syntyy....
"Uskonto perustuu uskoon. "
Täh???
"Uskonto pyrkii vastaamaan kysymyksiin, joihin ei ole helppoja vastauksia. "
Uskonto kysyy kysymyksiä sellaisista asioista joita ei ole tai joilla ei ole tosiasiallista merkitystä tai kysymyksiä joihin vastaamalla vastauksen "oikeellisuus" on helppo kyseenalaistaa.
Kysymykset johtaa keskusteluun ja "pohdintaan" ja on siten paljon tehokkaampi aivopesukeino kuin pelkkä paatos.
"Uskomalla voin yrittää poistaa epävarmuuteni siitä, mitä elämä on. "
Tarkoitatko nyt uskonnollisuutta????no enivei....
En edes ollut lukenut tätä kohtaa kirjoittaessani edellistä kommenttia. Kuten sanottu, uskonto perustuu kysymyksiin...-mitä elämä on-, millälailla se muuttaa yhtään mitään??? Sinä USKOT että tuonkaltainen kysymys on tärkeä ja siten pohdit sitä ja siten aivopeset itseäsi lisää.
"Jumala ei vastaa kysymyksiin, vaan usko Jumalaan. "
Täh???
"Meidän on vaikea ymmärtää vaikeita kysymyksiä, uskomalla voimme lakaista ne maton alle. "
Kysymyksiä, kysymyksiä. Kerroppas nyt edes yksi "vaikea kysymys" josta saadulla vastauksella on merkitystä myös sellaiselle joka ei usko kysymyksen olevan tärkeä.
"Uskonnon tarkoitus on antaa eettiset säännöt ihmisen elämälle, koska eettisiä sääntöjä ei ole annettuina. "
Uskonnon tarkoitus on hallita ihmisiä ja hallintaan yleensä kuuluu sääntöjen saneleminen ja niitä sääntöjä ei yleensä saa kyseenalaistaa. Niin kauan kuin uskonnot eivät kykene näyttämään "jumalaansa", on uskonto pelkkä poliittinen toimija.
Koska olen ateisti niin otan kantaa vain tähän.
>> Ateisti uskoo, ettei Jumalaa ole.
pitäisi tehdä tuo juttu selväksi suurelle yleisölle. Tai olla kutsumatta itseänne ateisteiksi. Miksette ole mieluummin vaikka vapaa-ajattelijoita?
Ekaksi tämä aloittajan aivopierua muistuttava väite jonka hän kuitenkin käsittääkseni pyörsi... onneksi siten että jumala ei ole fyysinen eikä vaikuta fyysiseen maailmaan kuin ihmisten taikauskon kautta.
>>Jumala on, koska siihen uskotaan. Jumalan olemassaolo on uskon seurausta. Jumalan olemassaoloa ei voi kiistää, koska se on vain uskon asia.
>> Teidän ateistien pitäisi tehdä tuo juttu selväksi suurelle yleisölle. > Tai olla kutsumatta itseänne ateisteiksi. > Miksette ole mieluummin vaikka vapaa-ajattelijoita?
Riippuen tosin miten tieto määritellään ja mihin kukakin haluaa tämän rajan vetää.
Mikäli joku puhuu absoluuttisesta tietämyksestä niin silloin olen agnostinen, en siis väitä tietäväni absoluuttisesti ettei jotakin ole olemassa.
Jos taas absoluuttisella tiedolla heitetään vesilintua niin silloin voin sanoa ettei mitään jumalaa ole olemassa aivan samalla perusteella kun voin sanoa ettei yksisarvisia taikka lampunhenkiä ole olemassa.
Kysymys on siitä millaiset perustelut jonkin olemattomuudelle kukin vaatii.
Erottaisin toisistaan järjestäytyneiden kansanuskontojen jumalakäsitykset, jotka tosiaan voidaan usein tieteellisesti tyydyttävällä tavalla falsifoida sen lisäksi, että nämä järjestelmät ovat järjettömiä ja itsensä kanssa ristiriitaisia, eivätkä siten oikeastaan edes varsinaista empiiristä tukea tarvitse - sekä erityiset yksilölliset kokemukset, joiden kieltämiseen puuttuu ulkopuoliselta episteeminen oikeutus, sekä "sisäpuoliselta" tällainen väitteiden tekemiseen. Uskon, että positiivinen ateismisi suuntautuukin lähinnä tällaisiin ensin mainittuihin, mutta huomautan silti erosta.
"Minä kiellän jumalat."
Tietyssä pisteessä tulee nimittäin raja vastaan, jossa ulkopuolisen ei ole mielekästä, eikä perustellusti mahdollista esittää väitteitä toisten sisäisestä kokemisesta, ts. episteeminen oikeutus loppuu.
"Ehkä joku päivä pystyn vakuuttamaan muutkin jumalan olemattamuudesta tieteellisin termein vaikuttamatta (vähän) fundamentalistilta. "
Tieteellisen toiminnan tavat eivät kuvaa maailmaa sellaisenaan, eikä niiden selityksen kohteena ole kaikki inhimillinen oleminen. Omalla alueella niillä on toki erityisasema, mutta rajojakin on siinä, missä yhteinen todennettavuus loppuu. Samaan tapaan, kuin kaiken, mitä on tapahtunut, ei oleteta sisältyvän historiantutkimuksen tuloksiin - historiantutkimuksen tulokset ovat kuvauksia sellaisista tapahtumista, joista meidän on ollut mahdollista saada yhteisesti todennettavaa tietoa - voi perustellusti katsoa pätevän myös eräisiin ontologisten näkemysten oikeutuksiin (vaikkei välttämättä lausumiseen!) yksilön ja yhteisen (esimerkiksi jonkin reaalitieteen) välillä. Tiede ei esimerkiksi pyri, eikä kykene käsittelemään kuvauksia, kuten "mansikka maistuu makealta" (mikä on kuitenkin olemassaoleva yksilön kokemus), vaan ennemmin selittää lakien kautta muuttuvia, dynaamisia ilmiöitä; huomattavaa on, että nämä selittämisen ja olemisen kentät eivät perustasollaan muutu toisikseen.
Jumalan todellisesta olemassaolosta kiistely on tällä hetkellä turhaa, tai ehkä paremminkin vain hauskaa ajankulua. Tämä siksi, koska kukaan ei vielä tiedä totuutta. Pelkät todennäköisyydet eivät valitettavasti riitä.
Suurin osa tälläkin palstalla väittelevistä ihmisistä osaa hahmottaa vain juuri tuon kysymyksen jumalan todellisesta olemisesta. Uskovaiset puolustavat ja ateistit kiistävät. Toivoton tilanne.
Emmekö voisi vain hyväksyä, että jumalia on - ainakin ihmisten mielissä. Tiedän, että uskovaisille se ei riitä. Sehän poistaisi heiltä sen tärkeän tunteen "korkeammasta voimasta", joka on uskonnon perusta. Uskontoja tulee olemaan yhtä kauan kuin on ihmisiä, kehittyneimmässäkin yhteiskunnassa.
Itsekin muuten ilmoittaisin olevani ateisti, jos siihen ei yleisen käsityksen mukaan liittyisi jumalien olemassaolon täydellinen kieltäminen. Luokittelu on tarkoitettu muille ihmisille, ei minulle itselleni.
"Emmekö voisi vain hyväksyä, että jumalia on - ainakin ihmisten mielissä. "
Se, että niitä on ihmisten mielissä on itsestäänselvää ja kyllä ateistien hyväksymä tosiseikka. Eivät ateistit oleta uskovaisten valehtelevan kokemuksistaan.
Kiista koskee tällaisten kokemusten totuudellisuutta, tai oikeamminkin (tai sen pitäisi koskea->) väitelauseiden tekemisen mielekkyyttä.
"Uskontoja tulee olemaan yhtä kauan kuin on ihmisiä, kehittyneimmässäkin yhteiskunnassa."
Useimpien ateistien mielenkiinto ei koske uskovaisten yksityistä kokemista, vaan väitelauseita. Uskovaisilta puuttuu episteeminen oikeutus tehdä väitelauseita todellisuudesta, todellisuuden viitatessa (Wittgensteinin metodologista näkemystä kielen analyyttisestä tulkinnasta ongelmanratkonnassa soveltaen Putnamin totuuskäsitteisiin) joko yhteisesti jaettuun kokemisen kenttään, tai potentiaalisesti oikeanlaisissa episteemisissä olosuhteissa samanlaisena tuottumiseen.