Unettomuus

Mulla on ollut unettomuutta poikani syntymästä asti eli melkein kaksi vuotta.
Kun olin sairaalassa en vaan saanut unta. Nukuin varmaan yössä n.2h, välillä tuntui et en yhtään. Jos olisin ensimmäisenä yönä saanut nukkua aamuun asti, luulen, että tätä ei olisi tapahtunut.
Kävin lääkärissä hiljattain ja lääkäri määräsi mielilalalääkkeitä (Triptyl 10mg), mutta en uskaltanut aloittaa niitä, koska siskoni on syönyt kyseisiä lääkkeitä eikä meinannut päästä niistä eroon millään.
Verikokeissakin kävin ja minulla todettiin olevan anemiaa, hemoklobiini oli 74 kun sen pitäisi viissiin olla naisilla jotn 117. Aloitin rautalääkityksen, mutta se ei ole oloani kohentanut.
Ensimmäinen vuosi oli rankkaa. Lapsellani oli koliikki ja jouduin valvomaan välillä koko yön. Sitten ystäväni häipyivät pikkuhiljaa elämästäni. Tällä hetkellä ei ole yhtään ystävää. Ja parisuhteenikin on todella surkea. Minkään asteista läheisyyttä ei ole ollut 7kk:een. Tuntuu vaan, että kaikki kaatuu päälle pikkuhiljaa.
On tullut myös sellaista etten välillä meinaa uskaltaa lähteä kauppaan tai muutenkaan ulos kun ahdistaa. Pitäisi mennä lapseni kanssa äiti-lapsi kerhoihin, mutta en vaan saa aikaiseksi. Tuntuu, että häpeän itseäni. Enkä kehtaa näyttää itseäni muille äideille. Tuntuu, että olen huono äiti. Onneksi läheiset ovat olleet paljon tukena niin lapseni saa jonkinlaista sosiaalista kanssakäymistä.
Pitäisikö minun mennä hakemaan apua?
En meinaa vaan uskaltaa. Ahdistaa jo pelkkä ajatuskin, että jouduin psykiatrin luo keskustelemaan.

Onko kellään samoja kokemuksia?!