Tuosta loputtomasta Ylikangas-kinaamisesta käy hyvin esille se, että meillä Suomessa on ainakin kaksi eri versiota sotiemme historiasta.
Toinen on se, jota nimitetään myös Upseeriversioksi. Tämä katsantokanta korostaa miesten, etenkin upseerien, urhoollisuutta ja oikeamielisyyttä. Se pyrkii myös osoittamaan, että tiukimmissakin paikoissa toimittiin päättäväisesti ja annettujen ohjeitten mukaan, että armeijassa säilyi pääosin hyvä kuri ja järjestys. Upseeriversion mukaan Suomi sai myös vakuuttavan torjuntavoiton vihollisesta ja selvisi sota-ajasta puhtain kilvin.
Kriittinen versio taas pyrkii osoittamaan suomalaisten tekemiä sotarikoksia, virheitä ja erehdyksiä. Se pyrkii luomaan sodasta kaaoottisemman ja inhimillisemmän kuvan, jossa kaikki ei suinkaan suju ohjesäännön mukaan eikä huoltokaan toimi aina.
Kummankin heikkous on siinä, että tutkimusta tehdään lähtökohtaisesti ennakkonäkemyksiä tukien. Eli samoja asioita tulkitaan ennalta päätetyn trendin mukaisesti.
Siiranmäen taistelu voidaan upseeriversiossa nähdä kesän 1944 ensimmäisenä torjuntavoittona, jossa hyökkääjä pysäytettiin. Kriittinen versio voisi olla se, että Siiranmäessä käytiin parin päivän epätoivoinen viivytystaistelu, joka ei ratkaisuut mitään.
Vuosalmen taistelu oli upseeriversion mukaan urhollinen kamppailu ylivoimaista vihollista vastaan, jossa Hornankattilakaan ei kyennyt murskaamaan suomalaisten päättäväisyyttä. Kriittinen versio kuvaa tilanteen epätoivoisena tilanteena, jossa romahdus on hetkien päässä ja komentaja ammuskelee tykeillä omiaan pervitiinipäossään.
Tali-Ihantala on upseeriversiossa taidokkaasti toteutettu sotatoimi, jossa suomalaiset pysäyttivät ylivoimaisen vihollisen nerokkaan tykistön ja sitkeän jalkaväen ansiosta, saksalaisten aseveljien avustuksella. Kriittisessä katsannossa se oli neuvostojoukkojen viimeinen läpimurtoyritys, jonka suomalaiset onnistuivat estämään nipin napin. Ilman saksalaisten merkittävää apua suomalaiset olisivat romahtaneet ja loppuun kuluneet joukot hajonneet kuka minnekin.
Totuushan on noiden kahden käsityksen sekoitus, jonkinlainen fuusio molemmista. Kunhan se ajatus saadaan tutkijoiden päähän, niin alkaa sodistakin muodostua realistisempi kuva.
Toinen on se, jota nimitetään myös Upseeriversioksi. Tämä katsantokanta korostaa miesten, etenkin upseerien, urhoollisuutta ja oikeamielisyyttä. Se pyrkii myös osoittamaan, että tiukimmissakin paikoissa toimittiin päättäväisesti ja annettujen ohjeitten mukaan, että armeijassa säilyi pääosin hyvä kuri ja järjestys. Upseeriversion mukaan Suomi sai myös vakuuttavan torjuntavoiton vihollisesta ja selvisi sota-ajasta puhtain kilvin.
Kriittinen versio taas pyrkii osoittamaan suomalaisten tekemiä sotarikoksia, virheitä ja erehdyksiä. Se pyrkii luomaan sodasta kaaoottisemman ja inhimillisemmän kuvan, jossa kaikki ei suinkaan suju ohjesäännön mukaan eikä huoltokaan toimi aina.
Kummankin heikkous on siinä, että tutkimusta tehdään lähtökohtaisesti ennakkonäkemyksiä tukien. Eli samoja asioita tulkitaan ennalta päätetyn trendin mukaisesti.
Siiranmäen taistelu voidaan upseeriversiossa nähdä kesän 1944 ensimmäisenä torjuntavoittona, jossa hyökkääjä pysäytettiin. Kriittinen versio voisi olla se, että Siiranmäessä käytiin parin päivän epätoivoinen viivytystaistelu, joka ei ratkaisuut mitään.
Vuosalmen taistelu oli upseeriversion mukaan urhollinen kamppailu ylivoimaista vihollista vastaan, jossa Hornankattilakaan ei kyennyt murskaamaan suomalaisten päättäväisyyttä. Kriittinen versio kuvaa tilanteen epätoivoisena tilanteena, jossa romahdus on hetkien päässä ja komentaja ammuskelee tykeillä omiaan pervitiinipäossään.
Tali-Ihantala on upseeriversiossa taidokkaasti toteutettu sotatoimi, jossa suomalaiset pysäyttivät ylivoimaisen vihollisen nerokkaan tykistön ja sitkeän jalkaväen ansiosta, saksalaisten aseveljien avustuksella. Kriittisessä katsannossa se oli neuvostojoukkojen viimeinen läpimurtoyritys, jonka suomalaiset onnistuivat estämään nipin napin. Ilman saksalaisten merkittävää apua suomalaiset olisivat romahtaneet ja loppuun kuluneet joukot hajonneet kuka minnekin.
Totuushan on noiden kahden käsityksen sekoitus, jonkinlainen fuusio molemmista. Kunhan se ajatus saadaan tutkijoiden päähän, niin alkaa sodistakin muodostua realistisempi kuva.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Myös ne taistelukuvaukset, jotka ovat upseerien tekemiä, ovat yleensä kriittisiä. Niissä tosin usein painotetaan taistelun lopullista tulosta ja merkitystä enemmän kuin ongelmia ja hämminkejä.
Kriittinen versio voi myös olla hyväkin kuvaus jostain tapahtumasta. Takana on silloin oltava asiantuntemusta sensaation tavoittelun tilalla. Vuosalmi on hyvä esimerkki. Tykistötulen Äyräpään sillanpäähän johti rykmentin tykistöpäällikkö majuri Olavi Arimo, jonka oma kuvaus on esimerkiksi Matti Koskimaan "Murtajan tykistössä". Hän kysyi asiaa ensin divisioonan esikunnasta, jossa oli käymässä Päämajan everstiluutnantti Usko Haahti. Tämä arveli voitavan ampua.Sitten Arimo kysyi myös "Aatulta", joka myöntyi siihen. Arimo antoi tulikomennon. Tapahtuma on sotkettu saman päivän myöhempään tulen käyttöön ja dramatisoitu täysin ohi merkityksensä. Sama koskee änkyttävää majuria Viipurissa tai loputtomiin jauhettua Kumurin taistelun riitelyä.
Ennalta päätetyn käsityksen mukaisesta tulkinnasta on hyvä esimerkki Ylikankaan"Romahtaako rintama?" Jos hän olisi käyttänyt lähteitään tasapuolisesti, olisi koko juttu kuivunut kokoon. Mutta sensaatio piti tehdä mihin hintaan hyvänsä. Sama koskee sinänsä paljon asiallisempaa Oula Silvennoisen Einsatz-tutkimusta. Sota-arkiston aineistoa on käytetty hyvin suppeasti ja asia suurenneltu täysin ohi sen todellisen merkityksen.
Eriäviä tulkintoja tulee aina olemaan.Mitä heikommat tiedot ja huolimattomapi tutkija ( mallia Ylikangas), sitä kauempana ollaan todellisuudesta. Ja mitä suurempi sensaatio tarjotaan, sen enemmän on siihen uskovia.Totuudella ei ole niin väliä. Se ei myy.
No niin, tämä edellinen oli sitten tyylipuhdasta Upseeriversiota aiheesta. Juuri tällaista yksipuusilmäistä jankkaamista se on ollut tuolla Ylikangas-keskustelussakin. Taitaa olla asialla sama "upseeri".
Laittaisipa joku kriitikko vielä oman versionsa kehiin.
ei ole yksipuusilmäistä jankkaamista. Sitä on perättömien väitteiden esittäminen yhä uudelleen ja uudelleen.
Tottahan kriittistä historiantutkimusta tarvitaan.Sitä tuleekin koko ajan. Sillekin on vaatimuksena totuudessa pysyminen.Muuten käy niinkuin Ylikankaalle.
Pakko nyt taas ottaa omalla nimellä kantaa. Kyllä juttu on niin, että silloin, kun kaikki lukivat Kansa Taisteli -lehteä oli sotajuttuja kirjoinakin paljon helpompi myydä. Nykyään on kaiken maailman internetit ja muut ajanvietteet sekä BB-tyypit, jotka eivät ole mistään sodasta koskaan kuulleetkaan. Koita siinä nyt myydä historialla. Ja jos nyt pari pykälää siirtää pilkun paikkaa niin ei kai se nyt ole niin vakavaa, jos siinä vähän kuitenkin myynti lisääntyisi. Kyllä tämän päivän sopulitkin on niin kranttua väkeä, ettei ne kirjoita riviäkään ilman sensaatiota. Se oli kyllä sinänsä hauska veto sanoa meikäläisen otetta kriittiseksi. Kiitoksia paljon taas siitä. Minä se jatkan matkaani kohti uusia sensaatioita.
on hyvä verrata kirjoja, kuten Halstin upseeriversio ja vaikka tornio 44 kriittinen versio. Yhteistä on että kriittiset verstiot on kirjoitettu vasta hiljan , kun maineensa menettäneet upseerit ovat jo haudassa.
Älä muuta sano.
Miten ihmeessä yli kuusikymmentä vuotta tapahtumien jälkeen saadaan muka parempi näkemys, kun kirjoittajat eivät tunne sotaa mitenkään: motiivit voivat olla nimenomaan saada jonkinlainen "uuden" keksijän maine.
Vaikea olisi ollut Halstin liikaa valehdella. Kyllä mukana ollut miehistöaineskin luki teoksia, vaikkapa Lapin sodassa olleet.
"Kansa taisteli, miehet kertovat" -lehdessä jatkui palaveri...
Sekin on vaiennut. Nyt "kriittisiksi" kutsutut akateemiset siviilipalvelusmiehet kertovat, miten sota meni, millaisia natseja olimme, miten pyhä puna-armeija oli ja millainen armeija meillä pitää jatkossa olla. Huvittavaa.
Sampo Ahdon Lapin sodan historia "Aseveljet vastakkain" on julkaistu 1980. Siinä on kritiikkiä Saksan, Suomen ja NL:n osalle alkaen valtakunnan ja sodanjohdon toimista ja päättyen komppanianpäälliköihin, miksei miehistöönkin.Ahto kritisoi voimakkaasti myös aiempaa Lapin sodan historiankirjoitusta, myös Halstia. On aivan puppua, että upseeritutkijat eivät olisi olleet kriittisiä. Se osoittaa vain väitteen esittäjien tietämättömyyttä.
Myös Halsti esittää varsin voimakasta kritiikkiä kolmiosaisessa viime sotien historiassaan - se on tehty noin 50 vuotta sitten - muistelmistaan puhumattakaan.Hyvin kriittinen, jopa toisia upseereita ärsyttävä, on ollut myös everstiluutnantti Helge Seppälä useissa teoksissaan jo 1970-luvulta alkaen.Tässä vain muutama esimerkki. Niitä riittää.
Upseerien kritiikki ei ehkä aina aukea sensaatioita etsiville asiantuntemattomille lukijoille.Tietysti upseerit tuovat mielellään esille joukkojen ja johtajien hyviä suorituksia. Muistelmat ja elämäkerrat ovat oma lukunsa siinä suhteessa.
Pitäisikö totuus siis tältä osin jättää esittämättä ja keskittyä vain epäonnistumisiin? Onko totuus silloin tasapuolisesti esitetty?
Joka tapauksessa on täysi valhe väittää, että kriittistä historiaa olisi alettu kirjoittaa "vasta hiljan".
Ari Rautala: “Sotiemme taistelupaikoilla”, Gummerus 2004
Erikoinen versio Äyräpään kirkonmäen tapahtumista, vieläpä sotilaan kirjoittamana. Puhuuko armeijan mies PÖTYÄ?
http://www.mil.fi/ajankohtaista/tiedotteet/arkisto/2001/20010921_0954_1.dsp
"Puolustusvoimain komentaja on määrännyt everstiluutnantti Ari Rautalan Helsingin Ilmatorjuntarykmentin komentajaksi 1.1.2002 lukien. Rautala työskentelee tällä hetkellä Maanpuolustuskorkeakoulussa."
Kirjassa kerrotaan sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin: “Vedä sinne koko voimallasi!”
“Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät ammuttiin. Useimmat kuitenkin säilyttivät henkensä ja joutuivat sotavankeuteen. Everstiluutnantti Ehrnrootin ollessa etukomentopaikallaan seuraamassa sillanpään viimeisiä taisteluja hän näki kirkonmäen viimeiset tapahtumat. Hänen tulenjohtopäällikkönsä kysyi: -Mitä me nyt teemme? Tuolloin Ehrnroot oli miettinyt hetken: Siellä on vielä omiakin, osa vankeina, osa haavoittuneina ja osa uimataidottomina. Mutta siellä on myös vihollisia, jotka tulittavat kiivaasti virran yli pyrkiviä ja jotka valmistautuvat Vuoksen ylitykseen. Se painoikin eniten vaakakupissa ja hän olikin vastannut: -Vedä sinne koko voimallasi!
Kun KYMMENEN patteriston tuli -josta suuri osa oli raskaista- myllersi taisteluiden ruhjomaa Äyräpäänharjua, oli eversti kääntänyt katseensa muualle ja huokaissut tukahtuneesti: -Voi niitä onnettomia, jotka jäivät tuonne! Niin, hän näki sitten aikanaan noita miehiä heidän palattuaan sotavankeudesta. Tiedusteltuaan, miltä heistä tuntui joutuessaan oman tykistön tuleen, oli eräs paljon kokenut taistelija vastannut silmäänsä räpäyttämättä: -Se oli kuin viimeinen tervehdys komentajalta.”
Myös näissä kirjoissa kerrotaa samaisesta tapahtumasta heinäkuun 7. iltapäivänä 1944:
Matti Koskimaa Murtajan Tykistö, 2.Divisioonan tykistön taistelut 1941-1944, WSOY 1994, sivuilla 205-206 kerrotaan Äyräpään kirkon tykistökeskityksestä ja tästä nimenomaisesta tapauksesta.
Pentti Syrjän kirja Raskas Jotos kertoo saman tapauksen.
Suomen Kenttätykistön Historia, osa 2: 1939-1945, Vuosalmen taistelut, sivulla 439:
“Noin 30 miestä viivytti vielä kirkon raunioissa. Heidät venäläiset ottivat sotavangeiksi. Tässä vaiheessa sillanpäähän ammuttiin patteriston peite. Sen tarkoituksena oli vihollisen hidastaminen ja ajan voittaminen omille Vuoksea ylittäville miehille. Valitettavasti tulen alle jäi myös omia miehiä kirkon raunioiden luona.”
P.S.
Oliko tässä tykistöammunnassa kyse evl. Ehrnrootin nimenomaisesta kostosta Er.P 25:n jatkuvasti asemistaan karkailleille sotilaille?
Nämä Äyräpään kirkon raunioilla antautuneet Er.P 25:n joukothan oli jälleen kerran toimitettu Vuoksen ylitse ja vaihdettu omat JR 7:n sotilaat pois.
Vedä sinne koko voimallasi vaiko ihan pikkuisen vaan yhdellä patteristolla?
Matti Koskimaan kirjassa Murtajan Tykistö, 2.Divisioonan tykistön taistelut 1941-1944, WSOY 1994 kerrotaan sivuilla 205-206 Äyräpään kirkon tykistökeskityksestä ja tästä nimenomaisesta tapauksesta seuraavasti:
Vihollinen aloitti kello 13.20 voimakkaan tulivalmistelun sillanpään kaakkoisosan rippeitä vastaan ja hyökkäsi kello 14. Majuri Kuusinen antoi kello 14 joukoilleen käskyn irtautua. Osa sillanpään joukoista pureutui vielä rauniokirkon maastoon ja jatkoi taistelua JR 7:n tykkikomppanian päällikön, kapteeni A. Talvitien johdolla. Kun vihollinen hyökkäsi kahdella pataljoonalla, joutuivat viimeisetkin joukot irtautumaan Vasikkasaareen. Noin 30 miestä viivytti vielä kirkon raunioissa. Heidät venäläiset ottivat sotavangeiksi. Tässä vaiheessa sillanpäähän ammuttiin patteriston peite. Sen tarkoituksena oli vihollisen hidastaminen ja ajan voittaminen omille, Vuoksea ylittäville miehille. Valitettavasti tulen alle jäi myös omia miehiä kirkon raunion luona.
Majuri Olavi Arimo kertoo Äyräpään verisistä taisteluista 7.7.1944.
>>Jalkaväkirykmentti 7:n sitkeästi puolustamasta lohkosta oli jäljellä enää kaakkoisessa reunassa oleva rauniokirkon mäki. Siinä oli vahva tukikohta, jossa 75 mm panssarintorjuntatykki. Edellisenä iltana oli kapteeni Raassinan komentama JR7:n pataljoona korvattu Er.P 25:llä, jonka III Armeijakunta viime tingassa oli alistanut eversti Ehrnroothille.
Tykistön tulenjohtopaikka "Valo" oli Vasikkasaaressa joen toisella puolella. Siinä toimiva tulenjohtaja oli suorassa puhelinyhteydessä rykmentin komentopaikalle ja kuvasi haarakaukoputkesta näkemäänsä kuin urheilukilpailua... "Nyt saapuu pataljoonan komentaja, majuri Kuusinen mukanaan tykistön tulenjohtaja haarakaukoputkineen..." Aikaisemmin oli saatu tietää, että linjassa olevat Er.P 25:n miehet - vanhempaa ikäluokkaa - olivat keskenään huudelleet "ei ammuta". Rykmentin komentopaikalla todettiin, että nyt ollaan sillanpää menettämässä. Tulenjohtaja raportoi edelleen: " Nyt siellä antaudutaan ja vihollinen on asemissa". Komentopaikalla seurasimme koko joukko tilannetta tulenjohtajan selostamana.
Olin puhelinyhteydessädivisioonan tykistökomentajaan. Puhelimeen vastasi divisioonassa sattumalta käymässä oleva Päämajan operatiivisen toimiston päällikkö, everstiluutnantti U. S. Haahti. Selostettuani kirkonmäen tilannetta kysyin, olisiko sopivaa ampua tukikohtaa, kun vihollinen on "ihan silmillä". Tähän Haahti vastasi, että totta kai. En kuitenkaan ollut valmis sellaiseen vaan keskustelin eversti Ehrnroothin kanssa asiasta. Myös hän oli sitä mieltä, että on syytä ampua, jotta vihollisen etenemistä vaikeutetaan. Vielä pohdittiin sitä, että kirkonmäellä kuitenkin on vielä omia miehiä. Todettiin, että heillä on kaivetut asemat, joihin suojautua. Tuli vaikuttaisi lähinnä etenevään viholliseen. Kuultuani eversti Ehrnroothin mielipiteen päätin ampua hyvin tietäen, että vastuu on nimenomaan minun. Eihän tykistö suinkaan ole jalkaväelle alistettu vaan se oli - kuten oli opetettu - välittömänä apuna.
Ammutin yhdellä patteristolla, omallani, peitteen. Ei siis suinkaan ollut kyse "kaikista putkista", kuten sotakirjoissa myöhemmin on kerrottu. Kahdeksan patteriston iskua varten olisi ryhmäupseerin välityksellä pitänyt saada naapurirykmentin lohkolla toimiva Tykistöryhmä Swendelin mukaan. Totean tässä, että jälkeenpäin saatujen tietojen mukaan ammunta ei aiheuttanut tappioita omillemme. Tapaus on kuitenkin kokonaisuudessaan varsin erikoinen. Olihan kohteessa kuitenkin omiakin miehiä. Patteriston tulipeitteellä hidastettiin vihollisen etenemistä ja suojattiin Vuoksen yli vetäytyviä omia miehiämme.
Ihan varmasti tulkinnoissa on kaksi ääripäätä, kuten Suomessa aina.
Ylikangasta kuitenkin suomitaan selkeästi väärien väittämien vuoksi.
Virheitäkin on lupa tehdä, mutta ne pitäisi myös myöntää ja ymmärtää korjata.
Ylipäänsä tiedemies ei saisi esittää jotakin jonkin näytön perusteella ja jättää kaiken päinvastaisen osoittamatta. Tällaisia tutkijoita (Elina Sana, David Irving) syntyy, kun on kova halu olla jotakin mieltä. Ylikangas alkoi valua samaan sakkiin ja minä ihmettelen, miksi.
Kriittinen tutkija on kriittinen myös omalle työlleen, jotta siitä tulee mahdollisimman tarkka. Jos hän päättää alkuunsa, että tavalla tai toisella hän todistaa hypoteesinsa oikeaksi, kyse ei ole tutkimuksesta vaan pamfletista, mielipidetekstistä.
"Upseeriversio" voi olla tulkinnoissaan kovin kansallismielinen ja yksiulotteinen, mutta ainakin niissä on pyritty saamaan argumentti ja premissit kohdalleen ja asioista pyritty saamaan pitävä näyttö.
Itsekin pidän hiukan elävämmästä kerronnasta, mutta siitä onkin lyhyt matka fiktioon. Englundia on aina mukava lukea. Mutta hävisikö Ruotsi Pultavassa siksi, että sotajoukon komentajalla oli ummetusta?
Totta, Ylikankaan jutussa on selkeitä mokia, mutta toisaalta se asettaa myös vastakkaiselle puolell vaatimuksia joita ei ainakaan toistaiseksi ole pystytty tyhjentämään sen 47/12 pakkomielteen vuoksi. Toisaalta Ylikankaan mogat pistää miettimään alkaako mies jo "ikääntyä" ja tulla huolimattomaksi.
Itse pidän edelleen Paavo Rintalan Sotilaitten äänet -kirjaa aivan loistavana kuvauksena kesän 1944 tapahtumista Kannaksella. Ei mitään paskanjauhamista tai spekulointia tilastoilla ja asiapapereilla, vaan mukana olleitten miesten suht tuoreita (aineisto kerätty 60-luvulla) kertomuksia siitä miten se homma meni. Suosittelen kaikille.
siis sitä, että keksityille teloituksille pitäisi löytää todisteet? Sitä saa odottaa maailman loppuun. Todistustaakka on Ylikankaalla. Hänen höpinänsä on upotettu suohon.
Rintalan kirjan luin ihan hiljakkoin uudestaan, ja kyllä siinä sellainen selkäsaunan maku oli elävänä. Ei ollut helppo kaksiviikkoinen.
Toki haastateltavatkin voi valita. Kertojissa on suuria eroja. Joku kertoja vielä 1970-luvulla oli sellainen, että meni "ryömien ja kontaten" vastaiskuun ja joku toinen tunnusti ihmetteleensä stormovikeja ja hiekan pölinää ja yritti pysyä muiden mukana.
Linna sanoi joskus Erkki Palolammesta, että tämä "ampuu niin korkealta ja kovaa, että siinä ovat vaarassa taivaan linnutkin". Mutta jopa veteraaneissa oli Palolammen ymmärtäjät.
Kun Lehväslaiho oli sotasairaalassa leuka hajalla, hän päätti lähteä takaisin kannakselle. Lääkäri esteli sanoen, että miten edes syötte mies, kun ei teillä ole hampaita. Lehväslaiho: "Heitän vellilautahen heinään ja nuolen hiitä haatana!" Ja lähti.
Minulla oli tilaisuus jutella Ihantalassa haavoittuneen tamperelaisen pitkän linjan ammattiyhdistysmiehen kanssa. Hän oli sitä mieltä, että kaikki kunnia jäi "sinne". "Kaikki, jotka jotakin yrittivät, oikeat sotilaat, jäivät kyllä sinne. Siellä ne makaavat."
Tuo kuulosti jo selviytymistraumalta.
Hän myös sanoi, etteivät he poikaset olisi mitenkään selvinneet ilman upseereita, tienneet yhtään mitä tehdä. Ja varmasti miehen sodanjälkeinen elämä oli herrojen vastapuolella.
Eihän sotahistoriassa ole kuin yksiköitä ja päivämääriä. Mutta hiukan ajattelemalla voi toki ihmetellä, miten siellä joku säilytti terveen järjen. Jos säilytti.
Mistä mahtaa johtua, että siinäkään kirjassa ei mainita salaisia ja laittomia teloituksia? Eikö kriittistä historiaa ihaileville tule mieleen, miksi rauhanpuolustajien puheenjohtaja ja tuossa vaiheessa vielä neuvostopropagandaan uskova Rintala ei kertonut mitään salaisista ja laittomista teloituksista? Kuuluivatko kaikki hänen haastattelemansa miehet "vaikenijoiden salaliittoon", jonka Ylikangas on 2007 väittänyt tuhonneen kaikki tiedot hänen keksimistään teloituksista?
Niin ja Ylikangas onkin demoni, joka vain tuhrii Suomen urhoollisen armeijan mainetta. Halloo?
Koitahan keksiä itsellesi joku toinen aihe, kun olet tuota samaa jauhanut jo jonkin aikaa tauotta. Alkaa mielenterveytesi huolestuttamaan.
Me tervejärkiset emme usko. Emme myöskään aaveisiin, emmekä perättömiin juttuihin.
"Linna sanoi joskus Erkki Palolammesta, että tämä "ampuu niin korkealta ja kovaa, että siinä ovat vaarassa taivaan linnutkin"."
Palolampi olikin ammattipropagandisti ja kirjat sen mukaisia tutoksia. Oliko hän peräti luutnantti ja TK -mies. Vaikka kaikki tiedotus/propagandamiehethän sai jonkinlaisen upseerinarvon, Turjakin. Ei niitä kukaan jaksa tosissaan ottaa, saati lukea.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Erkki_Palolampi
Oliko Tie Tampereelle noin kitkerä pala jollekin taholle? Mikä tahansa Ylikankaan kirja aiheuttaa loiskiehuntaa jollain taholla...
sen lukuisat virheet, heikko lähdepohja ja yksisilmäinen tulkinta kansalaissodasta.
Kirjahan ei oikeastaan ole historiatiedettä vaan vauhdikas ja hyvin kirjoitettu dokumenttiromaani.Se on pääosin totta, mutta kuvaa sotaa ensi kertaa nimenomaan punaisten kannalta katsottuna.
Sotahistorioitsijat nostivat metelin, koska sota-arkistossa olisi ollut runsaasti lähdematerisaalia Ylikankaan käyttämien kirjeiden, päiväkirjojen ja muistelmien yms. lisäksi.
JO tuolloin näkyi hyvin Ylikankaan tyyli tehdä railakkaita johtopäätöksiä asioita juuri tarkistamatta. Malliesimerkkihän on kirjan lopun väite 100 000 miehen jättäminen poliittisista syistä kouluttamatta ennen sotia. Väite on täysin perätön, mutta Ylikangas roikkuu siinä sitkeästi kiinni - edelleenkin.
Ihmettelen itsekin tätä Ylikangas-patologiaa. Ehkä kyse on siitä, että pohjalainen mies uskaltaa olla erimieltä sotahullujen ja idioottien kanssa.
Varmaan on Ylikangas tehnyt virheitä, mutta niin ovat ne nerokkaat upseeritkin. Itseasiassa tekevät joka päiva maailman taistelutantereilla. Ylikankaan virheet voi korjata, mutta upseerien munaukset johtavat kuolemaan.
Kyse on siitä, että jaaapassaappaat eivät välitä perehtyä Ylikankaan tutkimusten todelliseen tasoon. Kritiikkiin ei kyetä eikä haluta ja niin on vaihtoehtona vain Suuren Mestarin opettama kriitikkojen parjaaminen.
Osoitahan "upseerihistorioista" Ylikankaan tasoa vastaava virhemäärä!
Mitä tulee sotien uhreihin, niin ne ovat kokonaan eri asia kuin historian väärentäminen.Sodat syttyvät poliitikkojen päätöksista, jotka jaapassaappaat hyväksyvät.Upseerit joutuvat kantamaan vastuun. Sitä on asiantuntemattomien sitten helppo arvostella.
Millä resursseilla sinäkin pelle kykenet arvioimaan tutkimusten tasoa? Pelkkä feminiinishysteerinen kapiaisten ihailu jonkun väitöskirjan tekemiseen kykenemättömän Niemisen sivulta lainailuun yhdistettynä ei tee sinusta mitään asiantuntijaa. Intoa kyllä näyttää riittävän, mutta sekin ilmenee aina samanlaisena vouhotuksena ja lässytyksenä. Koitahan ryhdistäytyä!
Ylikankaan tutkimusten tason ovat viimeksi teilanneet kolme tohtoria, yleisesikuntaupseeri, maisteri ja toimittaja. Siis kaikki ovat sotahulluja idiootteja, mm. eduskunnan apulaisoikeusasiamies?
Tiukkaa kritiikkiä ovat esittäneet mm. tohtorit Mikko Uola, Markku Jokisipilä ja aiemmin mm. Mauno Jokipii,Pirkko Rommi sekä sotahistorian professori Jussi T. Lappalainen. Lisäksi professori Osmo Jussila on suhtautunut hyvin pitkin hampain Ylikankaan aiempiin tutkimuksiin pitäen niitä enemmän hälyn nostajina kuin tieteen tekona.Idioottiko?
Entä sitten veteraaniupseeri Olli Vuorion erittäin kielteinen arvio Ylikankaan viime kirjasta. Sotahulluko asialla?
Mistähän mahtaa johtua, että faktoja Ylikankaan floppien puolusteluun ei löydy, ei millään. Se yritetään korvata Suuren Mestarin esimerkin mukaan parjauksilla. Valitettavasti sellainen tehoaa vain Ylikankaan kritiikittömiin opetuslapsiin.Montakohan noin arvostelukyvytöntä ihmistä mahtaa olla? Kolme? Viisi?
Koettakaa nyt ryhdistäytyä ja esittäkää faktoja todisteeksi Ylikankaan SOTAHISTORIAN tutkimusten korkeasta tasosta.Onhan hänellä kai ansionsa oikeushistorian ja kotiseutuhistorian saroilla. Nyt on kyse SOTAHISTORIASTA. Ette taida ymmärtää eroa?
Voi sinua poikareppanaa. Ihan vaan tiedoksesi, sotahistoria on pelkkä historiatieteiden apukoululuokka kaikenlaisille deskriptiotasolle jääville hömpöttäjille. Sodanajan tapahtumien selvittämiseksi riittää aivan erinomaisesti poliittinen historian ja oikeushistorian lähestymistavat. Sotahistoria on sellaisia huonosaattoisia hölmöilijöitä varten, jotka näpertelevät jännittäviksi kokemillaan yksityiskohdilla eivätkä kykene hahmottamaan kokonaisuutta. Sellaisia ovat leimallisesti sotilasurallaan epäonnistuneet suojatyötä tekevät kapiaiset, vanhoja taistelupaikkoja nuohoavat intoilijat ja sotaveteraaneja typerillä kysymyksillään häiritsevät idiootit. Eikö se korpraalinarvo riitä. Kai nyt tajuat, että puolustusvoimissakin tajuavat nauraa sinunlaisillesi.
Miksihän sitten on sotahistorian professuureja? Ja miksi nämä ylikankaat epäonnistuvat perusteellisesti, vaikka on tutkittu jopa vuoden 1734 naimakaari?
Miksi et vastaa yllä olleisiin kysymyksiin? Ovatko siis kaikki Ylikangasta arvostelevat sotahulluja ja idiootteja?
Ovatko kaikki tuhannet sotahistorian tutkijat: tohtorit, maisterit, yleisesikuntaupseerit ja kaikentasoiset harrastajat - mm. veteraanit - siis deskriptiotasolle jääneitä hömpöttäjiä? Onko Ylikangas se ainoa pätevä sotahistorioitsija?
Onko Ylikangas nyt apukoululuokalla, kun ei kykene edes alkeelliseen sotahistorian tutkimustyöhön, vaan tekee yhden kirjan ylivoimaisen virhe-ennätyksen? Oikein on pitänyt kuuden miehet voimat koota isoimpien virheiden korjaamiseen.
Kenellehän mahdetaan nauraa niin puolustusvoimissa kuin muuallakin? Miten olisi naurettavia selityksiä epäonnistuneen tutkijan hölmöilyille sepustelevat fanit, joilta oma ajattelu ja kritiikki puutuvat kokonaan. Käsitys historiatieteestä ja historian tutkimuksesta näyttää olevan vielä heikompi kuin Ylikankaalla.Mene nyt ihmeessä jollekin historian peruskurssille - siis sellaiselle apukoululuokalle - ihan käsitteiden ja muiden perusasioiden opiskelua varten.
Sotahistorian professuureja on siitä yksinkertaisesta syystä, että johonkin pitää huonot historioitsijatkin saada tekemään "työtä". Suojatyötä se vain on, poitsu, pelkkää suojatyötä. Tutkimuksiksi kutsuttuja tekeleitä sitten pölvästit tavaavat ja päivittelevät sitä miten "pyssyt oli isoja ja miehet hurjan rohkeita".
Historiatutkimuksessa pitää olla tieteellisesti validi tutkimusote ja edes pyrkimys jonkinlaiseen analyysiin. Sellaisesta ei ns. sotahistoriaksi kutsutussa pelleilyssä ole tietoakaan. Kirjoitellaan vaan jännittävältä tuntuvia juttuja kaikenlaisten Molotovien kootuilla valheilla höystettynä. Niitä sitten julkaistaan tolvanoiden tavailtavaksi ja sitten vielä kehdataan uhota kateellisina fiksummille tieteentekijöille. Sitä se sinun sotahistoriahumpuukisi on, ei mitään muuta.
Ei tarvitse Ylikankaan opetella sotahistorioitsijaksi. Hän on saanut Helsingin yliopiston oikeushistorian professorina niin vahvat vaikutteet oikeushistorian tutkimukseen, että jos Ylikangas alkaisi näperrellä sotahistoriantapaisella "jännien juttujen" kertoilemisella ilman tieteellisen työn tasovaatimuksia, tilanne olisi sama jos hän kävelemään kykenevänä alkaisi konttaamaan.
Kuka tässä on sanonut, että Ylikangas on epäonnistunut jossain? Sinä, joutavan louskuttaja, ja kaiketi muutama sotatieteilijä ja heidän seassaan katkera kapiainen, josta ei tule sen enempää tohtoria kuin kenraaliakaan.
Tyttöparka, ei sinua viitsisi enää yrmiä, mutta kun lykkäät samaa höpöä jatkuvasti, niin potkaistaan vielä muutaman kerran oikein sotasaappaalla.
Jaaha, siis esimerkiksi professorit Jussi T. Lappalainen ja Ohto Manninen ovat olleetkin suojatyöläisiä ja tehneet "tutkimuksiksi kutsuttuja tekeleitä"? Mainiota! Missähän niistä päivitellään, että "pyssyt oli isoja ja miehet rohkeita". Tai missä heidän teoksissaan - tai muissa sotahistorioissa - esitetään valheita?Olen lukenut molemmilta aika monta teosta, eikä moista kyllä ole osunut silmiin. Voisitko siis tarkentaa. Tunnetko ainoatakaan kummankaan teosta?
Ylikankaalla on tietysti "tieteellisesti pitävä tutkimusote". Hän on 2007 keksaissut ainakin 150 aiemmin tietämätöntä teloitusta tapahtuneen kesällä 1944. Ongelmana on ollut siirtää tämä perätön tarina vuoteen 1944 ja osoittaa se todeksi. Kumma kyllä ei ole löytynyt mitään todisteita Ylikankaan omia väitteitä lukuunottamatta.
Miten on mahdollista, että vahva pohja oikeushistorian professorina ei ole auttanut Ylikangasta, vaan nimenomaan oikeushistoriassa viime sotien kuolemantuomioista väitellyt OT Jukka Lindstedt on todistanut emerituksen jutut 150 teloitetrun osalta pelkäksi spekulaatioksi.Siitä Ylikangas taisi säikähtää. Kun hän kirjassaan väitti todistaneensa teloitukset "niin hyvin kuin se on tutkimuksen keinoin mahdollista",niin viime syksynä ähn blogeissaan ilmoittikin tehneensä vain "viitteellisen arvion". Täyttääkö viitteellinen arvio tieteellisen työn tasovaatimukset ja onko se riittävä analyysi esimerkiksi kesän -- tapahtumista? Lisäksi hän on moneen kertaan antanut vääriä tietoja vuoden 1919 asevelvollisuuslain sisällöstä, jopa keksinyt sinne yhden oman pykälän juttujensa tueksi. Se on "fiksua tieteentekoa", vai? Ketkähän kaikki sen tason "tutkimusta" mahtavat kadehtia? Kerro joku esimerkki.Minun silmiini ei ole sattunut ainoatakaan. Mutta minä olenkin perehtynyt käsillä olevaan aiheeseen.
Eihän Ylikangas ole sensaatioita hakevana populistina missään epäonnistunutkaan. Sen sijaan varsinkin hänen viimeisin sotahistorian tutkimustyönsä on asetettu tieteellisesti hyvin kyseenalaiseksi. Sen ovat tehneet monet arvostetut historioitsijat.Tieteellinen taso ei yllä edes konttaukseen. Mikset lue kirja-arvioita, joissa Ylikangas pahaksi tappiokseen vertaillaan sotahistorian ammattilaisiin? Mikset kumoa asiantuntijoiden näkemyksiä?
"Katkera kapiainen"? Jos tarkoitat Sotahistorian laitoksen johtajaa Jarmo Niemistä, niin hän on sekä pätevä sotahistorian ammattilainen että sotilasasiantuntija. Hänen nettisivustoillaan on autenttiset asiakirjat, jotka kumoavat kohta kohdalta Ylikankaan "jännät jutut". Niiden lukemiseen et tarvitse tohtorin väitöskirjaa, mutta asiaan paneutumista kyllä. Ja sehän sinulta ynnä muilta ylikangasfaneilta puuttuu. Vain solvauksia ja perättömiä väitteitä tuntuu riittävän. Haitko voimia Ylikankaan blogeista? Mene sinne takaisin, saat hyviä vinkkejä lisää.
Koeta selvittää itsellesi edes perusasiat käsillä olevasta teemasta. Onhan uskollisuus Suurta Mestaria kohtaan jo todistettu.Samalla on oma uskottavuutesi mennyt viemäristä hengentuotteittesi mukana.
Mitä sinä surkimus potkuista(kaan) mitään tiedät? Taitaa olla jalassasi nytkin korkokengät. Kapiaisen sivulta viisautta (turhaan) etsit ja yrität niitä tänne kopioida ymmärtämättä edes sitä mitä omissa nimissäsi tänne suollat. Sitten vielä kehtaat teeskennellä jotain asiantuntijaa. Häpeä, tolvana.
"Sotahistoria" ei ole tuonut mitään merkittävää lisäarvoa sodanaikaisista tapahtumista tehtyyn tutkimuksiin poliittisen historian ja oikeushistorian ohella. Lappalaisen ja Mannisenkin kirjoihin olen tutustunut aivan riittävästi todetakseni tämän ns. "sotahistorian" olevan joutavaa paskanjauhamista kun asioista on saatavilla poliittisen- ja sotahistorian metodein tehtyjä oikeita tutkimuksia. Ei ole suinkaan ihme, että kapiaisten ammattikunnassa ainakin "sotahistoriasta" meteliä pitävät pölvästit ovat niin umpityhmiä, sillä heidän päähänsä ei historiatieteistä maanpuolustuskorkeakoulussa muuta päntätäkään kuin epäolennaisiin deskriptioihin jääviä kyhäelmiä, joiden tasoisia "tutkimuksia" ei hyväksyttäisi valtio- ja oikeustieteellisessä tiedekunnassa edes seminaaritöinä. Sillä, mitä sinä olet lukenut ja mitä mieltä sinä olet tästä asiasta, ei ole yhtään mitään merkitystä. Olethan jo koulutuksestasi ja sotakokemuksistasi valehtelemalla ja valheistasi kiinni jäämällä osoittanut olevasi naurettavuutesi ohella olevasi täysin arvostelukyvytön pelle.
Kovastihan melua on kuulunut Ylikankaan tutkimustuloksia vastustavien joukosta ja vastaväitteitä on esitetty oikein urakalla. Näyttö sen sijaan on jäänyt puuttumaan. Ihan OIKEAN historiatieteen valossa faktojakin nimittäin kaivattaisiin räyhäkkään asenteen ja Ylikankaaseen kohdistetun nihilistisen periaatteestavastustamisen lisäksi. Tällaisesta pompöösistä kiukuttelusta on hyvänä, lähes hömpsähtävänä esimerkkinä kapiainen Niemisen typerä keekoilu Ylikankaan Romahtaako rintama -kirjan julkaisemistilaisuudessa, jossa hänen onnistumisensa jäi sotilasunivormun häpäisemiseen. Siitä komediasta jokainen arvostelukykyinen kansalainen saattoi vetää omat johtopäätöksensä. Jotain kertoo sekin, että media ei ole ollut kiinnostunut Ylikankaan vastustajina profiloituneiden kannanotoista ja niinpä mielenosoituksia on ollut luettava "herrojen" omilta sivuilta ja epätoivoisista julkaisuista. Miksiköhän näin, kysyn vaan.
Jos kapiainen Niemisen ja itseni ikäinen sotilasuralle ryhtynyt mies ei ole edennyt isoluutnanttia pidemmälle, esiintyy jonain historian asiantuntijana kykenemättä tekemään väitöskirjatason tutkimusta tai kunnostautumaan sotilasurallaan yleten everstin sotilasarvoon odottamaan vapaita vakansseja kenraalikunnassa, eikä myönnä olevansa katkera, hän valehtelee yhtä surkeasti kuin sinäkin. Väität Niemisen olevan "pätevä sotahistorian ammattilainen että sotilasasiantuntija". Enpä ole sinun lisäksesi kuullut kenenkään moista hupaisaa väitettä esittävän ja tahattomaksi komiikaksi minäkin sen noteeraan.
Ei tällaisiin havaintoihin tarvitse hakea tukea mistään Ylikankaan sivuilta. Plagioinnit toisten sivuilta jätän suosiolla sinunlaisillesi pelleille. Havaintoihini tarvitaan vain harrastuneisuuden kautta saatu historian alan yleissivistys ja terveen kriittinen asenne tutkimuksen tekemiseen. Sinulta näyttää puuttuvan ne molemmat ja paljon muutakin, potkuripoika.
Tuliko taas kakka siivelle? Eikö siellä Ylikankaan kanalassa ole enää muita jäljellä? Kovin on vanhan toistoa ties monettako kertaa? Oletko todella poika vai sittenkin tytteli? Kaakatus ei oikein anna kuvaa. Kanamaista se ainakin on.
Maanpuolustuskorkeakoulussa suoritetaan muuten vuosittain joukko tohtorintutkintoja. Sotilaat ovat väitelleet myös ulkomaisissa korkeakouluissa.
Et siis ole perehtynyt Ylikankaan kirjoituksiinkaan? Sitähän tässä on epäilty. Ei muuten noin puuta heinää pysty latelemaan.
Ylikankaan viimeisin tutkimus on kirjassa "Teloitettu totuus" kumottu erittäin selkein faktoin usean tohtorin voimin. Lukematta siis sekin? Samoin tohtorien kirja-arvostelut?
Jos kerran harrastat historiaa ja olet "terveen kriittinen", niin mikset käytä näitä ominaisuuksia ja hanki tietoa? Pelkkä haukkuminen ja samojen asioiden jauhaminen ei todista mitään.
Eivät myöskään tietämättömyyteen perustuvat väitteet Manpuolustuskorkeakoulusta ja yleensä kaikesta sotahistoriaan liittyvästä vakuuta ketään. Vihasi armeijaa ja upseereita vastaan on toki käynyt selväksi. Menikö oma tai poikaystävän varusmiesaika huonosti? Vai eikö sitäkään kokemusta ole käytössä? Eli onko kyseessä vain patologinen viha ilman järjellistä pohjaa? Siltä vaikuttaa.
Entä perustuuko viha vain pettymykseen, kun oman ennakkoasenteen mukainen "tutkimustulos" viime sodista on tyrmätty? Eikö totuus kesän -44 tapahtumista kelpaa?
Ethän sinä ole muistanut edes pyytää puhuttelulupaa. Jospa kuitenkin muistaisit sen mistä olen sinua aiemminkin joutunut ojentamaan, että jätä viimein ne fetissijuttusi sellaisille kuuluville keskustelupalstoille. Olet monesti jo osoittanut innostustasi hömpsyttelyyn, transvestiittitouhuihin ja nyt näköjään jo kakkaleikkeihinkin. Tämä on kuitenkin historian alaan liittyviin keskusteluihin tarkoitettu forum ja esittäisin sinulle varmasti monen muunkin toivomuksen, että yrittäisit pysytellä edes jotenkin käsiteltävässä asiassa.
Taas yrität väistellä itse asiaa joutavilla jorinoillasi, sillä kapiainen Nieminen ei ole suorittanut eikä näköjään turhautuneesta kälätyksestään päätellen kykene tulevaisuudessakaan suorittamaan tohtoritutkintoa. Sinänsä on hieman hupaisaa, että kapiaiskoulussa ylipäänsä väitellään tohtoriksi, mutta heillä on kai jokin mukautettu koulutusohjelma sikäläiselle oppilasainekselle. Tärkeää kuitenkin olisi, että historiatieteen opintoja ei saisi suorittaa muissa kuin siviilioppilaitoksissa, jossa on riittävät valmiudet tasokkaaseen tutkimukseen. Eiköhän sinunkin levittämäsi joutavuudet ole riittävä osoitus siitä, että todelliset historiantutkijat ovat jossain aivan muualla kuin kaiken maailman kapiaisten laitoksissa ja heitä nuoleskevien typerysten joukossa.
Kuka täällä on väittänyt, että en olisi perehtynyt Ylikankaan tutkimuksiin tai kapiaisesi ja hänen uskollisten korpraaliensa tekeleisiin? Olen näihin asioihin aivan riittävän hyvin perehtynyt havaitakseni halpamaiset valehtelusi ja yrityksesi väistellä kiusallisia kysymyksiä. Kerro nyt meille, että kuka ja missä on antanut tunnustusta kapiainen Niemisen tutkijantaidoille? Santahaminan aliupseerikerho muutaman tuopin jälkeen? Herra Niemisen korpraalikaarti kenties? Yritä nyt edes jotain ja vaikka valehtele jos et muutakaan keksi. Niinhän sinä olet tehnyt aiemminkin. Samalla voisit yrittää keksiä syytä siihen, miksi Niemisen ja armeijan myötäjuoksijoiden näkyvyys on ollut heidän ristiretkellään emeritus professori Ylikangasta vastaan perin huonoa.
Vääristelysi saavuttaa pohjakosketuksen yrittäessäsi leimata reserviläisiin kohdistettujen rikosten tekijöihin ja heidän tekojensa puolustelijoihin ja salailijoihin kohdistamani kritiikin syyksi samanlaisen hysteerisen suhtautumisen, jota olet osoittanut kimittäessäsi täällä Ylikankaan vastaisuuttasi. Eikös senkin syyksi lopulta paljastunut se, että sinä et kyennyt läpäisemään oikeushistorian tenttiä joissain opinnoissasi vai miten se menikään? Juoppoihin ja uhoaviin kapiaisiin toki törmäsin asevelvollisuusaikanani, niinkuin varmasti moni muukin armeijan käynyt, mutta he samoin kuin reserviläisiä teloituttaneet kapiaisetkin olivat sentään marginaali-ilmiö. Pidän mm. edelleen yhteyttä samalla RUK:n kurssilla kanssani palvelleisiin, joista osa päätyi jäämään kapiaiseksi. He ovat asiallisia miehiä, eivät tietääkseni kekkaloi univormuissaan siviilitilaisuuksissa, toisin kuin se sinun Niemisesi, eivätkä puolustele aiempien upseeripolvien rikoksia. Sotilasarvostani huolimatta pidän täydellisen luonnollisena kritisoida puolustusvoimia silloin kun siihen on tarvetta. Siihen, mistä asiasta kritiikkiä katson aiheelliseksi esittää, päätän minä.
En ole edelleenkään nähnyt ensimmäistäkään todistetta siitä, että kapiainen Niemisen ja hänen hännystelijöidensä väitteet olisivat vakuuttavasti kyseenalaistaneet Ylikankaan ansiokkaasti esittämät armeijan toimintaan kohdistetut epäilyt. Vaikka yksinkertainen typerys oletkin, luulisi jopa sinunkin ymmärtävän edes sen verran, että hokemalla et tätä asiaa muuksi muuta. Koitas nyt vaan pysyä niissä tohveleissasi, joista ei sotILASsaappaita saa edes sinun vilkkaalla mielikuvituksellasi.
"Kakkaa" olet itse lykännyt jokaisessa puheenvuorossasi. Mitään tolkkua niissä ei ole ollut, joten olen välillä antanut samalla mitalla.
Asiassa et ole pysynyt lainkaan, vaan keskittynyt perättömään parjaamiseen ja väärien tietojen antamiseen ilman mitään sotahistorian tietoja tai sotilasasiantuntemusta. RUK ja mahdollinen muutaman kirjan lukeminen ei siihen riitä.Jo Ylikankaan juttuihin uskominen osoittaa tietopohjan perin juurin heikoiksi.
Näyt olevan Ylikankaan kanssa samaa mieltä siitä, että muut kuin erikseen valitut henkilöt eivät saa tutkia historiaa ja hekin vain väitöskirjatöissään! Tätähän Ylikangas tv:ssa esitti. Sillä taattaisiin, että vain "oikeat" tutkimukset julkaistaisiin ja esimerkiksi Ylikankaaseen kriittisesti suhtautuvat tutkimukset eliminoitaisiin jo etukäteen.
Jos olet perehtynyt Ylikankaan sotahistorian tutkimuksiin, niin silloin olet kai huomamnut että hän esimerkiksi "Suomen historian solmukohdissa" viime sotia käsitellessään luottaa enemmän Arposen ja Meurosen "Teloitetut" satukirjaan kuin karkuruutta ja kuolemantuomioita käsitteleviin väitöskirjoihin. Ylikangashan uskoi Huhtiniemen huhuun, kuten "Romahtaako rintama" selkeästi osoittaa.Sen voi myös todeta lukemalla Pasi Jaakkosen kirjan Huhtiniemi.
Pätevät tohtoritason tutkijat kumosivat Ylikankaan väitteet - muutahan ne eivät olleet - heti syksyllä 2007. Seminaarissa 5.12. 2007 Ylikangas kykeni vain toistamaan aiempia teesejään, kun tohtorit Manninen,Lindstedt ja Kulomaa sekä everstiluutnantti Nieminen jyräsivät hänen naurettavat väitteensä mataliksi. Asia toistettiin Teloitettu totuus kirjassa viime syksynä. Vakuudeksi on Niemisen sivustoille koottu autenttista arkistoainesta, joka jo sellaisenaan kumoaa kaikki Ylikankaan väitteet.
Huhtiniemen huhu sai aikanaan laajaa julkisuutta lähes parikymmentä vuotta. Sotahistorian laitoksen ja tutkijoiden kuten Lindstedt ja Kulomaa ( jo 1991) selvitykset ohitettiin jo silloin melko vähällä huomiolla. Nehän kertoivat totuuden, ei sensaatioita. Ylikangas vakuutti useassa yhteydessä teloitusväitteiden pitävän paikkansa ( mm. Seura kesällä 2007).Viime tipassa FL Juhani Tasihin pelasti hänet joutumasta naurunalaiseksi uuden kirjansa kanssa. Ylikangas ehti poistaa kirjastaan ja kiireesti kiistää (HS 5.7. 2007) väitteet salaisesta kenttäoikeudesta, joka oli siihen asti hänen uuden kirjansa syömähammas. Tilalle hän kehitti omasta päästään henkilötäydennyskeskusten yhteyteen perustetut "teloituselimet",joista ei ollut esittää mitään todisteita.
Ylikangas siis oli toistakymmentä vuotta täysin Huhtiniemen huhun pääarkkitehdin putkimies Veli Holapan vietävänä.On tietysti hienompaa teidän opetuslasten olla entisen professorin kusetettavina. Asenteista päätellen uskoitte ja uskotte edelleen myös putkimies Holappaan.Siinähän on tieteellistä pohjaa vaikka muille jakaa.
Tutki siis Pasi Jaakkosen Huhtiniemi-kirja, niin saat hieman pohjaa tarinoillesi. Nyt ne ovat hyvin lapsellista kälätystä,josta ei asiaa löydy.
Niemisen historiantutkimukset löytyvät hänen sivustoiltaan. Niistä on annettu laajalti tunnustusta.Toisin kuin Ylikankaalla, ei virheitä ole osoitettu.
Median pääosa rummutti vaihtelevalla innolla Huhtiniemen huhua lähes parikymmnetä vuotta. Olihan siinä sensaatiota kerrakseen. Totuudella ei ollut väliä, eikä sitä edes vaadittu. Lähinnä IS ja muutamat sotilasasiantuntijat esittivät faktoja, mutta eivät ne muuta mediaa juuri kiinnostaneet.
Ylikankaan "tutkimus" markkinoitiin syksyllä 2007 erittäin taitavasti. Kriitikot eivät todellakaan saaneet eivätkä saa murto-osaa siitä julkisuudesta kuin emeritus. Eihän heillä ollut sensaatiota tarjota, vaan pelkkä totuus. Sehän ei myy. Nyt on selvä, että kun media on kahdesti hairahtunut huhujen ja valheiden perään, niin se ei nolouttaan pysty asiaa totuuden pohjalta käsittelemään. Poikkeuksena on ollut IS ja syksyllä HS.
Missähän on todistettu niitä reserviläisiin kohdistuneita rikoksia? Teloitukset ja ampumiset on käsitelty "Teloitettu totuus" kirjassa tavalla, johon Ylikangas uskovaisineen ei koskaan pysty.Siis todenmukaisesti ja faktoissa pysyen.
On hyvä, jos sinulla onkin jokin yhteys sotilaisiin. Kritiikkiä saa toki esittää. Se saisi enemmän perustua tietoon eikä kaunaan ja sokeaan uskoon Ylikankaan ja hänen opetuslastensa väitteisiin.
Olet oman uskosi vanki ja silloinhan tieto jää aina toiseksi.
Tohtorien, veteraanien, sotilasasiantuntijoiden ja monenlaisten muiden kriitikoiden mielestä "Teloitettu totuus" on erittäin pätevästi kumonnut KAIKKI Ylikankaan väitteet kesän -44 laittomuuksista.Se, mitä jää, on faktoin todistettu.
Ylikankaan puolesta ei ole esitetty ainoatakaan uutta todistetta parjauksia lukuunottamatta. Niiden toistaminen ei edes volyymia lisäämällä tee hänen valheistaan totta.Näköjääm olet itsekin huomannut ne vain EPÄILYIKSI. Sellaisia voi toki esittää, mutta todisteita ei ole näkynyt. Nämä höpötyksesi eivät todista muuta kuin paniikkia siellä Ylikankaan vähäisiksi supistuneissa taustajoukoissa.
Kysytäänpä taas kerran, miksei yksikään historisn tutkija ole asettunut Ylikankaan kannalle viime syksynä alkaneessa väittelyssä? Miksei yksikään heistä ole asettanut kyseenalaisiksi Teloitettu totuus kirjassa esitettyjä faktoja?
Vastaapa kerrankin asiallisesti ja jätä lapselliset kaunanpurkauksesi sivuun. Tietysti tutkijoiden esittämät faktat kirvelevät, mutta mikset kumoa niitä asiallisella argumentoinnilla? Kumoa vaikka aluksi Niemisen sivutoilla esitetyt alkuperäiset asiakirjat.Se auttaisi Ylikangasta paljon enemmän kuin harrastamasi lapsellinen jankutus.
Niin ja vielä. Mitä osoittaa vuoden 1919 asevelvollisuuslain väärennysyritys Ylikankaan tutkijamoraalista? Kannatatko tutkijan oikeutta väärentää lähdeaineistoa, jos se ei muuten ole hänen ennakkoasenteensa mukaista? Onko oikeus kaikilla, vai koskeeko se vain entisiä oikeushistorian professoreita? Esitä parjaamasi tukijoiden toiminnasta jotain vastaavaa.
Taitaa jäädä vastaus saamatta.Taas kerran.
tuntuu riittävän aina vaan lisää. Mielikuvituksen kanssa samalle viivalle pääsee vain pelko totuuden paljastumista kohtaan ja hysteerinen suhtautuminen Ylikankaaseen. Uutta höpinöissäsi on vain tuo vastenmielinen mielenkiintosi anaaliosaston asioihin. Koittaisit viimeinkin ymmärtää, että täällä ei ole kukaan kiinnostunut kieroutuneista kakkahaaveistasi.
Sinun epärehellisyytesi ja osoittamasi kapiainen Niemisen suorastaan feminiininen ihailu osoittaa sen, että oma tietopohjasi on surkean vähäinen ja lähdekritiikkisi suorastaan täysin olematon. On itsestään selvää, että oikeushistoriallisista asioista parhaita tutkimuksia tekevät juuri oikeushistorioitsijat. Maallikotkin voivat toki tutkimuksiaan tai ns. "tutkimuksiaan" julkaista, mutta tieteessä ei anneta hyvityspisteitä siitä, että tutkijalla ei ole muodollista pätevyyttä työhönsä. Samalle kritiikille on alistettava niin isoluutnantinsurkimus kuin merkittävän uran tehnyt emeritus professorikin.
Ohto Manninen ja Jukka Kulomaa toimivat Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksella ja nöyrinä poikina laulavat sen lauluja jonka leipää syövät. Kapiainen Nieminen, joka ei ole väitellyt tutkija eikä, toisin kuin yrität valehdella, ole todellisuudessa saanut koskaan tunnustusta tyhjänpäiväisille "tutkiskeluilleen", valehtelee luonnollisesti tästä kolmikosta kaikkein suurimmalla paatoksella työnantajansa puolesta viimeiseen reserviläiseen, mikäli tällainen aika osuva heitto tässä tilanteessa sallitaan. Niemisen sivuilla julkaistuista höpötyksistä on vakuuttavuus kaukana, sillä kuka tahansa voi kirjoitella sivuilleen mitä humpuukia hyvänsä. Joku voisi tehtailla yhtä vakuuttavasti kuin Nieminen verkkoon vaikkapa itsensä Mannerheimin tunnustuksen, jossa hän myöntäisi kiukuspäissään käskeneensä kapiaisiaan lahtaamaan reserviläisiä. Kapiainen Nieminen ja herrat korpraalit eivät ole esittäneet mitään muuta kuin vastaväitteitä ja hataria epäilyjä ja pitävien todisteiden puuttuessa heidän esittämiinsä inttämiin tulee suhtautua varauksellisesti mikäli todella on kiinnostunut totuudesta.
Osoitat jälleen fantastista mielikuvitusta jutuillasi, joita olet kaivellut Niemisesi sivuilta, mutta ensimmäistäkään uskottavaa faktaa et ole kyennyt esittämään. Et tietenkään ole lapsenuskossasi yksin, sillä seuraathan uskollisena Santahaminan pillipiiparia, joka johtaa akkamaisesti keekoillen paraativormussaan kannattajiaan valheesta ja salailusta toiseen.
Viimeisen haukkauksen mielieritettäsi haukkaat kiukutellessasi, että media on kiinnostunut vain sensaatioista. Unohdat (tai kaiketi jätät ymmärtämättä) sen, että juuri sensaatiostahan oli kyse kapiaisesi ja korpraalikaartin kirjan julkaisussa ja esittämissä väittämissä. Senhän olisi siinä tapauksessa luullut saaneen verrattoman medianäkyvyyden. Kun tämän yhdistää kaikkiin muihin esittämiisi valheisiin, on vain todettava, että olet sinä varsinainen tarinapaja ja tohvelisankari(tar?) kaikkine levottomine fantasioinesi.
Olipa taas surkea vuodatus. Voi vain ihmetellä, että moinen tyyppi on valittu rukkiin ja jopa kai käynyt sen läpi. Toivottavasti moisia ressukoita ei ole useampia. Noin vihamielisesti tosiasioihin ja tutkimukseen suhtautuva ihminen ei ole reserviupseeriksi sopiva.
Ainoatakaan faktaa ei taaskaan tullut esille, vain perättömiä kuvitelmia ja aiemmin tuttua höpötystä.
Siis Ylikankaalla on oikeus väärentää lakitekstiä, koska hän on entinen oikeushistorioitsija? Entä jos joku muu tekee saman? Onko se silloin väärennys?
Niemisen sivustoilla ei juuri ole hänen omia tekstejään, vaan autenttisia asiakirjoja tai kirjas-arvosteluja.Siis ne ovat ovat "höpötyksiä", mutta Veli Holapan ja Ylikankaan satuilut ovat tutkittua tietoa? Mikset sitten esitä faktoja niiden tueksi?
Ovatko tohtorit, maisterit ja veteraanit ynnä lukemattomat historian tutkijat ja harrastajat siis lapsenuskoisia? Eikö lapsille tyypillisempää ole satuihin uskominen? Niitähän Ylikankaan väitteet ovat, kuten selkeästi on osoitettu.Ei hän itsekään enää väitä tehneensä tutkimusta, vaan "viitteellisen arvion".Kerro jo viimein, onko se tutkimusta?
"Teloitettu totuus" ei todellakaan ole sensaatio, vaan huolella laadittu tutkimus,jonka tiedot ovat viimeistä pilkkua myöten argumentoitu.Ylikangas ei ole kyennyt kumoamaan ainoatakaan kirjassa esitettyä todistetta huijauksestaan. Ei se onnistu myöskään noin avuttomalta tyypiltä kuin olet.Uskoa Suureen Mestariin riittää, mutta tieto ja harkinta puuttuvat.
Jokainen juttusi vie Ylikankaan harvenevaa kannattajajoukkoa aina vain pienemmäksi. Mikset kerro edes yhden Ylikankaaseen uskovan sotahistorian tutkijan tai sotilasasiantuntijan nimeä? Eikö löydy?
No, "ei se ole hullu joka huijaa, vaan se, joka itseään huijata antaa". Ylikangas on kyllä taitava huijari, mutta huijari silti.Jonain päivänä saatat sen tajuta. Vaikka epäilen.Juuri tuollaisia sokeasti uskovia on helpoin huijata on asialla sitten entinen professori tai putkimies.
Inhoan sotasaappaita ja univormuja, mutta onko syytä haukkua vastapuolta naiseksi, jos mielipiteet eivät miellytä? Siis puolin tai toisin. Mikä vika naisten mielipiteissä on?
En tunne sotahistoriaa, enkä lue noita kehuttuja kirjoja. Historiaa harrastan muuten ja blogit olen käynyt läpi. Ja siinä on sanottava, että Ylikangas jää pahasti jalkoihin, vaikka häntä monella tapaa arvostankin.Tämän upseeri Niemisen sivustoilla on vankkaa asiaa.
Eikö todellakaan ole missään julkaistu kriittisiä arvosteluja Niemisen ja Kulomaan kirjasta? Minua vakuutti erityisesti Markku Jokisipilän arvostelu. Hänellä tuskin on mitään rakkautta armeijan suuntaan. Tämän aamun Hesarissahan hän julkisti aika krittisen arvion Mannisen viime teoksesta.
Yksi häijy kirjoitus vaikuttaisi jossain olevan, koska Manninen on niin tuohtunut ja Ylikangas höröttelee vahingoniloisena.
Sitä ihmettelen, että Ylikankaan puolustajat eivät voi myöntää tämän ilmiselviä virheitä, kun niitä kaikki tuntuvat tolkuttavan. Ja miksei Ylikangas korjaa niitä, jos ne kerran on osoitettu vääriksi. Tuo lakitekstin vääntely on kyllä aika rajua varsinkin entiseltä oikeushistorian professorilta.
Ylikangas vaikuttaa tekevän uutta kirjaa. Varmaan se ilmestyy vielä tänä vuonna, joten sitten taas saatte tapella. Mutta älkää syyttäkö tyhmistä mielipiteistä naisia. Kyllä niitä löytyy miehiltä ja paljon enemmän.
Nythän voitte molemmat hyökätä naisten kimppuun ja oikein aiheesta.
Sieltä sitä surkeutta, arvostelukyvyttömyyttä ja typeryyttä löytyy koko kuvatuksen verran. Tohvelitkin on pojalla taas jalassa.
Hysteerinen kimityksesi Ylikankaan tekemästä väärennyksestä on jo naurettavuuden huippu. Katsopas tohvelisankari vuoden 2008 Suomen laki II -teoksesta rikoslain 33. luvusta väärennysrikoksen tunnusmerkistö ja palaa sitten asiaan jos katsot sellaiseen enää tarvetta olevan. Koska olet lukuisin tavoin osoittanut olevasi harvinaisen huonosaattoinen tomppeli, autetaan nyt vielä sen verran, että ko. luku löytyy signumin Ri 101 kohdalta ja sivulta 611. Eihän oikea luku sinulta muuten kuitenkaan löydy.
Ainoatakaan faktaa et itse kykene esittämään sinänsä värikkäiden väittämiesi ja Niemisesi levittämän humpuukin tueksi. Missä ovat sinun perustelusi kapiaisesi ja korpraalikaartin esittämien näkemysten avuksi? Etkö itse alunperin mielipiteitäsi tänne tyrkyttäneenä katso olevasi velvollinen yrittämään esittää perustelujasi, edes valehtelemalla jos et parempaan pysty. Missä ovat ne Niemisen tutkimustyötä ylistävät laajat joukot, joihin perinteiseen tapaasi valehdellen yrität epätoivoisesti viitata? Olet huonosti peitellyn katkera siitä, että kapiaistutkimukset eivät ole saaneet medianäkyvyyttä kun sensaatiohakuiset ihmiset ovat sinun mielestäsi niin tyhmiä, että he eivät ymmärrä miten korkeatasoisesta työstä Niemisen ja kumppaneiden tutkimuksissa on kysymys. Mieleesi ei näköjään ole juolahtanut, että niin journalistit kuin valistunut lukijakunta, joilla ei ole ennakkoasennetta näissä kysymyksissä, vaativat tutkimukselta jotain muuta kuin sinä, joka tyydyt itseäsi miellyttävään valheeseen/todistelemattomiin väitteisiin. Pillipiipari Nieminen ketkuttelee paraativormussaan Sandiksen siltaa ja rotat seuraavat perässä, niinhän se on. Kyseenalaistaa ja kaikenkarvaisia vastaväitteitä voidaan perustelematta aina esittää, mutta joutavien löpinöiden todistaminen on vaikeampaa. Sellaista ei edes yritetä, sillä sensaationälkään luottaen Niemiselle ja hänen myötäjuoksijoilleen riittää näköjään pelkkä itsensä esillä pitäminen ja jopa sellainen kampanjointi kuin sopivasti valikoitujen dokumenttien tai jopa "dokumenttien" julkaiseminen nettisivuilla pölvästeille lopullisena totuutena. Koko surkeuden kruunaa hyväuskoisten hölmöjen lapsellinen kiukuttelu niitä kohtaan, jotka suhtautuvat terveen kriittisesti puolustusvoimien esittämiin puolusteluyrityksiin ja perustelemattomien vastaväitteiden esittämisiin asioissa, joissa rikoksesta epäiltynä on puolustusvoimat itse. Eipä silti, massatolvanoille on tyypillistä juuri se, että he haluaisivat kaikkien olevan yhtä tyhmiä kuin he itsekin ovat.
Sinä ja sinunlaisesi naurettavat pellet ette määrittele minun soveltuvuuttani upseeriksi. Mikäli tämä asia on sinulle uutta, kerrottakoon, että valinnat koulutukseen tehdään pätevyyden ja sopivuuden perusteella eikä sinunkaltaisten arvostelukyvyttömien typerysten mielipiteiden perusteella. Hupaisinta tässä on se, että se on lopulta jopa sinun ja sinunkaltaisten tohvelipoikien etu, että vaativiin tehtäviin asetetaan pätevimmät miehet ja naiset.
Kehnossa kunnossa näyttävät hermosi olevan.
Ainoatakaan järjen sanaa ei tekstistä löydy.Tuolla tasolla ei onneksi kovin montaa ihmistä liiku. Ne vähät täysipäiset, jotka Ylikankaan taakse vuosi sitten retkahtivat, ovat järkiintyneet. Hölmöt jatkavat tuota epätoivoista jankutusta yhtään faktaa Ylikankaan väitteiden taakse löytämättä.
Jos yli 20 vuotta väittää lakitekstissä olleen pykälän, jota sieltä ei lainkaan löydy, niin kyseessä on julkisen asiakirjan väärennysyritys ja vielä julkisten tiedotusvälineiden hyväksikäyttö virheellisen tiedon levittämisessä eli yritys sotahistorian väärentämiseksi.Siinä ei ole mitään selittelemistä. Asialla on lisäksi oikeushistorian entinen professori!Mikset todista hänen olleen oikeassa? Eikö kanttisi siihenkään riitä?
Niemisen sivuilta löytyvät siis kiistämättömät todisteet Ylikankaan väitteitä vastaan. Miksei esimerkiksi yksikään kirja-arvostelija ole kiistänyt Teloitettu totuus-kirjan faktoja? Ovatko tohtorit, maisterit, päätoimittajat ja sotaveteraaniupseerit siis niin tietämättömiä, että vain kiittävät tätä kirjaa, joka viimeinkin todistaa, että Ylikangas on keisari ilman vaatteita ja pelkkä kupla tutkijaksi. Hän seuraa kunnialla putkimies Veli Holapan jalanjälkiä.Samat miehet, jotka osoittivat Holapan valehtelijaksi ovat murskanneet myös Ylikankaat väärennösyritykset.
Osoita, mikä alkuperäinen asiakirja Niemisen sivustoilla on väärennetty ja miten?
Mistä rikoksesta puolustusvoimia epäillään? Voisitko viimein esittää argumentoidun väitteen? Ylikankaan väitteet on yksityiskohtaisesti kumottu.
Valintasi upseeriksi on tietysti paha virhe. Sattuuhan niitä.Tuolla asenteella olet täysin sopimaton sotilasesimieheksi tai yleensä mihinkään esimiestehtävään. Niissä pitää olla harkintaa ja yhteistyökykyä sekä ennenkaikkea kyetä olemaan rehellinen. Paha juttu on tuo huijausalttius. Siitä kärsii koko porukka. Älä silti pelkää, tuskin joudut koskaan esimieheksi.Tai jos joudut, ei se päivää pidempään kestä.
Kuten sanoit, johtajatehtäviin asetetaan vain päteviä miehiä ja naisia. Se olikin ainoa
tosiasia höpinässäsi.Siksi et koskaan etene urallasi.
Sinusta ei ole kenenkään hermoja sen enempää kuin rehellisyyttä tutkijana arvostelemaan. Et edes tunne käsitteen rehellisyys merkitystä vaan kierona roistona puolustat reserviläisiä tapattaneita kapiaisia Niemisesi tapaan viimeiseen hokemaasi asti.
Hokeminen onkin sitten ainoa asia, jossa osoitat edes jollain tavalla kunnostautuvasi. Patologisena valehtelijana jatkat jankuttamistasi kykenemättä todistamaan typeriä väitteitäsi, etkä umpityperänä vouhottajana ymmärrä edes sitä vähää, että hölmöjä tieteen väärennysjuttujasi levittelemällä teet itsestäsi vain entistäkin naurettavamman ja halveksittavamman pellen. Et kyennyt käsittämään tässä asiassa antamaani puolen pisteen vihjettäkään, vaan jatkat papukaijamaisia hokemiasi. Olisi luullut, että ymmärrät viimein olla edes hiljaa asiasta, mutta sama kimitys näyttää jatkuvan. Täydellinen kelvottomuutesi on viimeistään tässä tullut todistetuksi.
Niemisen sivuilta löytyy toinen toistaan tolkuttomampia väitteitä ja näihin viittaamisi "todisteisiin" uskokoon kuka lystää. Minä en niihin kriittisenä historian harrastajana usko enkä ole ainoa. Niemiselle ei ole antanut tunnustusta tutkijana touhuilusta kukaan ja tilanne hänen kohdallaan on jopa niin huono, että et näköjään kykene edes valehtelemaan hänen edukseen tässä asiassa. Kehtaat vielä väittää, että mediakin on niin täysin arvostelukyvytön, että se ei ole pelkkää turhamaisuuttaan uutisoinut kapiaisesi ja korpraalien tekelettä aiemmat käsitykset mullistavana historiallisena tutkimuksena. Usko sinä toisten hölmojen kanssa siihen jos niin haluat. Minä en usko etkä kykene todistamaan kapiaisten teloittamaa totuutta eläväksi vaikka sujuvasanainen ja umpikiero valehtelija oletkin.
Valintani upseeriksi perustui samoihin perusteisiin, joilla RUK:uun valitaan oppilaita. Kohdista kritiikkisi heihin, ihailemiisi kapiaisiin. Syy siihen, että katsot valintani olleen virhe, perustuu siihen, että en sinun laillasi puolustele kapiaisten reserviläisiin kohdistamia rikoksia enkä reserviläisenä hyväksy sinunlaisiasi halpamaisia valehtelijoita. Sen sijaan katson asiakseni paljastaa jokaisen lurjuksen, joka halventaa reserviläisten osuutta sodan lopputulokseen ja vähättelee reserviläisiin kohdistettuja raukkamaisia rikoksia. Minä olen upseeri reservissä, olen tietoinen maanpuolustustehtävästäni ja teen tehtäväni vastuullisesti upseerina ja lakimiehenä ilman, että olen valmis myymään itseni ja vastuulleni annetut ihmishenget ryhtymällä yhteistyöhön sellaisten kapiaisten kanssa, jotka ovat rikollisia. Sinusta en tiedä mikä sinä olet, mutta hajuaistini kertoo sinusta varsin paljon ja se riittää siihen, että enempää en sinusta välitä tietääkään.
Tämän te varmaan tiedättekin, että sotapoliisijoukkuiden johtajina toimivat upseerit reservistä. Kadettiupseereja ei niihin hommiin asti riittänyt.
käskystä ja yllytyksestä teloituksiin ryhdyttiin.
Tila meni umpeen tuossa vieressä.
Kaikki toimeenpannut teloitukset viime sotien aikana olivat tuomioistuimien määräämiä.Asia selviää kirjan Teloitettu totuus ao.luvusta ja liitteistä.Se on alan parhaan asiantuntijan OT Jukka Lindstedtin tutkimus.
Sieltä selviävät myös kuolemaan johtaneet esimiesten tai vartiomiesten aseenkäytöt. Muita ei ole todistettu.Lakia muutettiin juuri sen takia 4.7. 44, ettei esimiesten tarvitse ryhtyä aseenkäyttöön, vaan karkurien syyllisyys ratkaistiin tuomioistuimessa.Tämän takia ampumistapauksia on vain 14 ja teloituksia 46, siis kesällä -44.
Teloitusryhmät muodostettiin yleensä vapaaehtoisista tai sitten määrättiin esimerkiksi sotapoliisit. Kutakin teloitettavaa kohti oli 3-4 ampujaa. Toimintaa johti määrätty upseeri. Paikalla olivat yleensä sotatuomari,lääkäri ja pappi.Teloituksesat tiedotettiin laajasti joukoille, koska niiden haluttiin olevan ennalta ehkäiseviä. Kokonaan toinen asia on niiden todellinen merkitys. Suurin osa toimeenpantiin vasta torjuntatistelujen aikana, kun karkuruus oli muutenkin saatu kuriin.
Suurin osa karkureista selviytyi järjestysrangaistuksella tai jäi kokonaan rankaisematta. Tuomituista pääosa (yli 6000) sai oikeudessa vankeustuomion palvelusvelvollisuudella.
Ylikangas antaa asiasta täysin valheellisen ja suorastaan väärennetyn kuvan. Hänen taakseen ei ole asettunut ainoatakaan tutkijaa tai asiantuntijaa.
Totuus koko asiasta on tarkasti selvitetty mm. Kulomaan ja lIndstedtin väitöskirjoissa sekä dokumentoiduissa kirjassa "Teloitettu totuus".
Kannattaa mennä myös Niemisen sivustoille. Siellä on mm.runsaasti autenttisia asiakirjoja ja asintuntijoiden selvityksiä kesästä -44.
Olet sinä Molotov melkoinen veijari. Aina valehtelemassa kun valvova silmä välttää. Korjataanpas taas kerran näitä sinun esittämiäsi fantasioita.
Lindstedthän ei edes yritä väittää tutkineensa jokaista teloitetusta. Hän pitäytyy omassa osuudessaan samanlaisessa aineistorajauksessa kuin väitöskirjassaankin eli hyväksyy toteennäytetyiksi vain tapaukset, jotka puolustusvoimien arkistoista löytyy, eli siis rajoittuu tapauksiin, jotka armeija on valmis myöntämään. Muiden tapausten osalta Lindstedt on hyvin varovainen, tiedemiehenä ei suinkaan sellaisia täysin kiellä, mutta pitää niitä epätodennäköisinä. Kaikkine puutteineenkin hän on sentään oikeustieteilijä, ei mikään sotahistorioitsijapelle.
Lindstedt, Kulomaa (tai espanjalaisittain culomaa) sen enempää kuin muutkaan puolustusvoimien puhemiehet eivät esitä ensimmäistäkään faktaa todistaakseen Ylikankaan olevan väärässä. He toki kyseenalaistavat ja esittävät väitteitä sekä tietenkin tyrkyttävät mielipiteidensä tueksi siteeksi tilastojaan, joiden todenperäisyydettä ei voi sen luotettavammin verifioida kuin Ylikankaan teorioitakaan. Tästä syystä voisi helposti luulla, että sekä armeijan versio että kriittisanalyyttinen käsitys kapiaisten reserviläisiin kohdistamista rikoksista on yhtä epäuskottavia. Ylikankaan esittämiä käsityksiä tukee kuitenkin mm. Kari Vihman tekemä paljastus, jossa hän kertoo isänsä, kenraali Vihman kollegojen tunnustaneen hänelle sen, että he olivat siirtäneet vastuun omista rikoksistaan kuolleen Vihman vastuulle välttääkseen sen oikeudellisen vastuun, johon he olisivat teoistaan joutuneet. Totuus muodostuu joskus pienistä osatekijöistä, mutta totuus paljastuu aina lopulta vaikka kapiaiset senkin yrittäisivät teloittaa.
Kapiainen Nieminen on pelkkä sujuvakynäinen kapiainen, ei mikään oikea historioitsija eikä näköjään kaksinen upseerismieskään, sillä hänet on laitettu tonkimaan arkistoja maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian suojatyökeskukseen. Viime aikoina Nieminen on kunnostautunut enemmänkin kunnallispolitiikan puolella kuin upseerina, tiedemiesurasta puhumattakaan. Hänen sivuillaan kannattaa kuitenkin käydä, sillä ne ovat melkein yhtä hupaisia kuin Suomi24:n vitsisivut.
eivät ole mikään vitsisivusto. Edellinen kommentti osoittaa esittäjänsä trauman. Ilmeisesti, joku upseeri on simputtanut kirjoittajaa oikein isän kädestä. Vai miten on? Niemisen sivut ovat mielenkiintoiset ja asiantuntevat. Toivottavasti hän jatkaa samalla tiellä, eikä ota nokkiinsa loasta, jota tämäkin "keskustelu" sisältää.
Edellisen kirjoittajaa yritti kyllä varusmiespalveluksen aikana 1980 -luvulla muutama kapiainen simputtaa. Simputus kuului silloin vielä hiljaisesti hyväksyttyyn toimintaan, joka siinä laajuudessa päättyi vasta vuosikymmenen lopulla Jacob Södermanin kauteen eduskunnan oikeusasiamiehenä. Omassa tapauksessani kapiaisten pettymykseksi vastassa oli kuitenkin vastavalmistunut lakimies, joka ei hyväksynyt kapiaisten mielivaltaista käytöstä ja antoi sellaissa tapauksissa aina asiallista ja tiukkaa palautetta. Kapiaisten eduksi on mainittava, että he ottivat kritiikin pääsääntöisesti asiallisesti vastaan. He ilmeisesti ymmärsivät tehneensä väärin ja vetivät tilanteista yhtä tapausta lukuunottamatta oikeat johtopäätökset. Trauma taisi siis jäädä kommentin kirjoittajan sijaan RUK:n eräälle silloiselle yliluutnantille, joka "erehtyi miehestä".
Kapiainen Nieminen on historiasivuillaan osoittanut niin täydellistä ymmärtämättömyyttä muuhun kuin deskriptionäpertelyyn keskittyvään "sotahistorioitsemiseen" liittyviin asioihin, että ei hän varmastikaan ymmärrä "ottaa nokkiinsa" kritiikistäkään. Lisäksi niin räyhäkkäästi esiintyvä kapiainen kestää kovaakin kritiikkiä, jota hän itsekin mielellään jakelee toisille. Onhan Niemisellä kieltämättä mukava elämänmuoto. Hänellehän maksetaan jonkinlaista palkkaa arkistojen tonkimisesta ja kaikenlaisten esiintulevien papereiden ihmettelemisestä. Jokainen suhtautukoon hänen sivuihinsa parhaaksi katsomallaan tavalla. Humorististen puolien löytäminen Niemisen tuotoksista on mielestäni positiivisinta mitä niistä voi löytää. Soisin miehen keskittyvän enemmän telkkien ja peipposten valokuvaamiseen. Siihen hommaan ei tutkijanlahjoja tarvita ja luontokuvia on aina yhtä mukava katsella.
Kommentien kirjoittaja ei ole eduksi lakimieskunnallemme. Hänen tapansa kirjoittaa on toista osapuolta halventavaa, varsinkin kun kohdehenkilö ei ole itse mukana. Ilmeisesti kyseessä on oikeasti ao. henkilön sairaaloinen tila, jota hän yrittää helpottaa muiden solvaamisella. Vai miten? Löytyykö muilta kommentteja?
näillä sivuilla on vaikeaa. Lähes aina keskustelu, jos siitä nyt voi keskusteluksi kutsua, päätyy kirjoittajien keskinäiseen halveeraamiseen ja siinä sivussa muutkin saavat osansa. Sinänsä mielenkiintoinen asia on kolmannen osapuolen panettelu ja loukkaava kirjoittaminen, jossa kirjoittajat kätkeytyvät anonymiteetin taakse.
Peität vielä huonommin kateutesi kuin tietämättömyytesi asioista, joista kirjoitat. No, kukin tavallaan.
Erityisen pahoillani olen sinun kaltaisten ihmisten, jotka pitävät itseään jopa oppineina, siis niin itsekertomastasi voi ymmärtää, esimerkiksi tohtori Jukka Lindstedtin virka-aseman hyväksikäytöstä. Hän ei voi puolustautua, koska hänen tulee olla virkansa puolesta yläpuolella moisen solvailun. Siis hän on nyt hyväksikäytetty mustamaalauksen kohde, jota esimerkiksi sinä, lakimies, teet. Mielestäni loukkaat ihmisiä tavalla, joka ei ole millään muotoa hyväksyttävää. Samalla tavalla toimivat muutkin ylikankaalaiset. Kun tieto loppuu niin henkilökohtainen solvaaminen alkaa.
Ei täällä älyllisiä keskusteluja käydä. On silti hauskaa lukea kun toisilta menee kuppi nurin tiedon puuttuessa. Kun ei pysty asiallisesti vastaamaan kielenkäyttö kovenee ja vähitellen molempien on pakko mennä samalle lokalinjalle. Kaikkein mielenkiintoisinta ja hauskinta on se kun kriitikot ei kestä kritiikkiä.
En ole itse ottanut väitettyä kateuttasi täällä esille, mutta tunnut luulevan kiukuttelevasi keskusteluissa aina pelkästään minulle, joten täsmennetäänpäs taas vähän oikuttelujasi.
Erityisen pahoillasi olet oikeasti vain siitä, että tämä "oppinut" on kanssasi eri mieltä etkä kykene millään tasolla vakuuttamaan minua sen enempää kuin muitakaan joutavilla höpinöilläsi. Epäuskottavuudestasi kuvaava esimerkki on viimeisin väitteesi, joka koskee OTT Jukka Lindtedtin "virka-aseman hyväksikäyttöä". Sinulla on itse asia ja sen ohella terminologiakin niin pahasti kateissa, että etpä olisi voinut itseäsi enää pahemmin naurettavaksi tehdä. Riippumatta siitä, mitä virkaa Lindstedt hoitaa tällä hetkellä, hän voi toki puolustaa tieteellistä työtään. Mitähän sellaiset argumentit tässä asiassa olisivat, joita hän ei voisi julkisesti esittää nykyisen virkansa vuoksi? Tohveli potkaisi taas kerran kiveen.
Mitä tulee sävyyn, jolla kyseenalaistan esittämiäsi typeriä mielipiteitä, tyylilajin olet valinnut ihan itse. Solvaat täällä alatyyliseen tapaasi emeritus professori Ylikangasta ilmeisen henkilökohtaisista syistä. Sinussa ei ole miestä kestämään tiukkaa kuulusteluani edes nimimerkin takana ilman, että menetät hermosi. Kun kirjoitustyylisi haistaa kilometrin päähän, viimeisin esimerkki siitä, miten vastaat epäasiallisesti täysin asiallisiin kysymyksiin, löytyy tyhmääkin tyhmemmästä tölväisystäsi tästä linkistä esitettyihin kysymyksiin: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000041109770
MOT
aivan kuin Heikilläkin. Hän on syyttäjä ja muut ovat syytettyjä. Todistajina toimivat syyttäjän valitsemat samanmieliset. Tätäkö menneisyytemme onkin. Jälkiviisaiden arvioita. Ei kun luurangon arkuista ja oikeuteen.
Jos vastapuoli kokee tutkimuksen tekemisen syyttämiseksi, se kertoo vastapuolesta enemmän kuin Ylikankaasta. Syyllisyys kun on merkki siitä, että on jotain tunnustettavaa.
Vanhat rikoksetkin sietävät tulla paljastetuiksi jos niitä on tapahtunut. Sitä kutsutaan tutkimukseksi.
kun kirjoitat vastapuolesta. Käsittääkseni sellaista käsitettä ei historian tutkimuksessa ole. Ei kaikki ole juridiikka, veikko. Jos Heikille tutkimus on vastapuolien löytämistä niin onpa outoa hommaa. Ilmeisestä superpopulistista on kyse. Olet varmaankin huomannut, että Heikki on aina ollut hyvän puolella pahaa vastaan. Kansa on se hyvä ja pahuutta edustaa herrat, upseerit, valkoiset, aateliset ja olipa eräässä 80-luvun teoksessa virkamiehetkin. Heikin tarina on hyvin rakennettu imago, joka hyödyntää suomalaista herravihaa.
Jahas, juristi se pistelee juristille kuuluvalla tavalla kuten oppi-isänsäkin. Että historiantutkimuksessa olisi vastapuoli. Ei ole, mutta Ylikankaalla on. Joko olet hänen kanssa samaa mieltä tai sitten olet häntä vastaan.Sellainen kummisetä se on. Tieteen politisoija parhaimmillaan.
Rikosoikeuden historia on oikeushistoriaa, jota tutkivalla tulee olla perusteelliset tiedot myös rikosoikeudesta. Siinä ei deskriptiotason taidoilla ja metodeilla pitkälle pötkitä.
Mikä siinä totuuden paljastamisessa pelottaa noin paljon, että pitää koko ajan yrittää hysteerisesti salailla ja valehdella? Kun noilla motiiveilla toimii, ei toimi oikealla asialla. Jos Ylikangas on sinunkin mielestäsi noin selvästi tarkemmin määrittelemättömän "hyvän" puolella, se kertoo jostain aivan muusta kuin siitä, että Ylikangas kärjistäisi historiantutkimusta.
Etkö enää kykene edes jäsentämään tolkuttomia mielipiteitäsi yhteen surkeaan kirjoitukseen? Huvittavaa, että kohdistat lakimieskuntaan samanlaista herravihaa, josta yrität syyllistää Ylikangasta. Olette siis vähän niinkuin samassa veneessä...
Tunnen oikein hyviä lakiamiehiä. Mutta tullaan sangeen hämäräperäiselle alueelle kun historiaa aletaan tutkia juristin keinoin. Lopputulos näkyykin romahtaako rintamassa. Siis pelkkää shittiä. No onneksi Bäckman pisti vieläkin paremmaksi, vaikka hän ei ole juristi.
Rikosoikeuden historiaan liittyvien asioiden tutkiminen edellyttää rikosoikeudellista osaamista, jota saa vain oikeustieteellisistä opinnoista. Muussa tapauksessa on suuri vaara, että tuloksena on juuri täsmälleen sellaista shittiä, jota sinäkin tänne kirjoitat.