...vastaus ajatukseen selvinnee, kun yleensä mietimme, voimmeko lokeroida käsitteet "tasa-arvo" ja "sukupuolinäkökulma" samaan lokeroon.
Aina yhdestä näkökulmasta katsottuna tuntuu se näkökulma "sorretulta"... ja on niin helppoa kehittää puolivillaisia ratkaisuja vain yhdestä näkökulmasta. Kuitenkaan vain yhdestä näkökulmasta luodut järjestelmät, jotka koskettavat useita näkökulmia, harvoin toimivat...
Siksi uskon, että tasa-arvokeskustelussa meidän pitäisi puhua feminismin sijaan ihan "vain" ihmisnäkökulmasta - samaten kuin "malenismin", "invalidismin", "patriotismin", "ei-rasismin"... jne. sijaan. Olla ihmisiä ihmiselle.
Ok, tiedän, että valtaosa feministejä ajattelee asian olevan näin jo feminismissä - samalla kun toinen osa puhuu siitä, että "ei voi ajaa useaa näkökulmaa kerrallaan".
Kuitenkin silloin feminismi lopulta kutistuu sen "perinteisen politiikan" tasolle, josta se on "miehistä yhteiskuntaa" jo kauan kritisoinut (lue: niitä miehiä, jotka ovat pelanneet politiikan kentillä).
Samaten minusta yhä enemmän, luettuani erilaisia feminismin määritelmiä Cosmopolitanista Julkusiin, tuntuu, että KUITENKIN (hyväätarkoittavista päinvastaisista sanoista huolimatta) feminismi, kaikkien muiden ismien tavoin - samoin kuin poliittisten puolueiden, uskoo olevansa oikeammassa kuin muut... joka taas sinänsä ei tuo tuohon "peliin" mukaan muuta tuoretta kuin uuden "pelaajan".
"Pelin politiikka" jatkuu.
Minua väsyttää entistä enemmän - en jaksa enää riidellä tästä asiasta. Ampukaa alas te, jotka vielä jaksatte vääntää.
Aina yhdestä näkökulmasta katsottuna tuntuu se näkökulma "sorretulta"... ja on niin helppoa kehittää puolivillaisia ratkaisuja vain yhdestä näkökulmasta. Kuitenkaan vain yhdestä näkökulmasta luodut järjestelmät, jotka koskettavat useita näkökulmia, harvoin toimivat...
Siksi uskon, että tasa-arvokeskustelussa meidän pitäisi puhua feminismin sijaan ihan "vain" ihmisnäkökulmasta - samaten kuin "malenismin", "invalidismin", "patriotismin", "ei-rasismin"... jne. sijaan. Olla ihmisiä ihmiselle.
Ok, tiedän, että valtaosa feministejä ajattelee asian olevan näin jo feminismissä - samalla kun toinen osa puhuu siitä, että "ei voi ajaa useaa näkökulmaa kerrallaan".
Kuitenkin silloin feminismi lopulta kutistuu sen "perinteisen politiikan" tasolle, josta se on "miehistä yhteiskuntaa" jo kauan kritisoinut (lue: niitä miehiä, jotka ovat pelanneet politiikan kentillä).
Samaten minusta yhä enemmän, luettuani erilaisia feminismin määritelmiä Cosmopolitanista Julkusiin, tuntuu, että KUITENKIN (hyväätarkoittavista päinvastaisista sanoista huolimatta) feminismi, kaikkien muiden ismien tavoin - samoin kuin poliittisten puolueiden, uskoo olevansa oikeammassa kuin muut... joka taas sinänsä ei tuo tuohon "peliin" mukaan muuta tuoretta kuin uuden "pelaajan".
"Pelin politiikka" jatkuu.
Minua väsyttää entistä enemmän - en jaksa enää riidellä tästä asiasta. Ampukaa alas te, jotka vielä jaksatte vääntää.
Vastaukset 33
Vanhimmat
En täsmälleen tiedä, mikä on se virallinen paikka missä feminismiä ja sovinismia esiintyy; tieteentekemisessäkö? Työpaikoilla? Kotona huomasin erään jännän jutun ikuisesta kotitöiden jaosta: minulla on ruokavastuu. Miehelläni on siivousvastuu. Ja mitä tapahtui: en ryhdy omatoimisesti imuroimaan; ainoastaan pyydettäessä, vieraiden läsnäollessa (!?!), ja aivan välttämättömän sotkun edessä. En myöskään huomaa joka ikistä pestyä ovea,karmia tai ikkunaa. Kaikki nämä niitä, mistä miehiä syytetään kotitöiden laiminlyönneistä. Eli että kysymys on todellakin persoonakohtainen, ei sukupuoli.
Sitten on erikseen naista naisena yleistävät ja halventavat kommentit (hullu ämmä, itkee ja pillittää) mutta aivan vastaavia on tietenkin miehistäkin (idiootti)...
...edes ampua alas, väsyttää tämä sama aihe. Eivät feministit ole tuuliviirejä ja vaihda mielipidettään parin viikon välein. Mutta joku uusi keskustelija saattaa tarttua teemaan...
Ihmettelen vain, että proffa-tason henkilö pitää naisten tosiasiallista huonompaa asemaa vaikkapa vain työmarkkinoilla "näkökulma-asiana" ja puolivillaisena totuutena. Hedelmätöntä keskustelua.
Naisten huonompi asema työmarkkinoilla ei ole ihan
yksioikoinen juttu. Mistä se nyt loppujen lopuksi johtuu, että kunnallisista hommista maksetaan enemmän kuin yksityisen? Ei välttämättä siitä, että ovat naisvaltaisia. Toiseksi: naiset eivät hakeudu huippupalkkaisiin hommiin; minäkin valitsisin mieluummin asiantuntijatehtävät pienemmällä palkalla kuin johtajan isommalla. Kolmanneksi: yhteiskunnassa suurimmat työn - palkan vääristymät ovat miesvaltaisilla aloilla (paperitehtaissa), mutta sitäkään todellakaan voi selittää alan MIESvaltaisuudella, vaan teollisuudenhaaran asemalla kansantaloudessa.
Tärkeintä naisille olisi muistaa tuntea olevansa palkkansa arvoisia, ja kun taidot kasvaa, vaatia lisää. Miehillä on geeneissä se luontainen omanarvontunne, jonka naiset joutuu keinotekoisillakin meriiteillä rakentamaan.
Kyllä työmarkkinoilla on monenkinlaisia näkemyksiä. Varsinainen farssi on Suomen Akatemian pääjohtajuus. Tällaiset tapaukset ovat sangen yleisiä paitsi ylimmän tason, myös kuntasektorin valinnoissa. Sukupuolesta on tullut yksi valttikortti tässä poliittisessa pelissä.
http://www.kaleva.fi/html/JTpage357025.html
"Keskusta näkisi pääjohtajana mieluummin Jyväskylän yliopiston rehtorin Aino Sallisen, joka poliittisesti määritellään sitoutumattomaksi yleisporvariksi.
Keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas ihmettelee, miten tasa-arvoasianvaliokuntaa pitkään johtanut Haatainen sivuuttaa pätevän naishakijan.
"Esitys on todella yllättävä. Tässä kuultaa voimakkaasti puoluepoliittinen viritys", Rantakangas korostaa. Hän toivoo, että hallitus päätyisi yksimielisesti Sallisen taakse."
Kuvaavaa on Rantakankaan sanamuoto. Miten naishakijan voi syrjäyttää? (Kaikki hakijat on todettu päteviksi.)
KAIKKI hakijat todettu päteviksi - ihmetyttää, en uskalla nyt nimeä mainita etten syytteeseen joutuisi...
Siis "kaikki" tarkoittaa kaikkia artikkelissa mainittuja hakijoita.
tarkoitin :) Keskustelua herättänyt valikoima. Mikä mahtaa olla pääjohtajan käytännön valta - keulakuvallahan ei ole mitään väliä.
...kannattaisin Ainoa, sen verran pätevä ihminen tunnetusti... vaikka en olekaan kepulainen.
...siihen, että tunnut ymmärtävän minua esim. Sohvia (jonka kanssa olemme jo kauan kinailleet) enemmän voi olla se, ettei sinulla ole minun aiempien kommenttieni painolasteja harteillasi.
Jos on joistakin omantunnon asioista perustavasti ollut aiemmin eri mieltä, niin tuppaa riitelyttämään joskus sellaisistakin jutuista, joista ehkäpä voisi varovasti olla toista ymmärtävinään... Se tuntui jopa kivalta vielä vähän aikaa sitten, mutta nyt oma "oikeassa olemisen riemu" vain väsyttää...
Joskus tuntuu, että minä ja monet muut meistä olemme kaikki "ylpeitä oksennuksia"... yhtä ihanan tuoksuisia toinen toisillemme.
Totta kai (nuori) nainen on altavastaajana työelämään lähdettäessä ja yritystä perustettaessa - ja pääosin nimenomaan sen "riskin" takia, että hän voi tehdä lapsia, ollen "työkyvytön" (kun "kotityö" on samalla de-valuoitu yhteiskunnassamme) mahdollisesti pitkiäkin aikoja. (Realiteettina pidän tätä pääsyynä työelämän asenteisiin).
Mutta kaikkia palkkaeroja, tai naisen kokemaa huonoa kohtelua työelämässä, en pistä läheskään sukupuolen syyksi. (on matalapalkkamiehiä ja huonosti kohdeltuja miehiä - sekä miesten että naisten taholta, eivätkä he voi vedota selityksenä sukupuoleensa).
Mutta en usko esim. yksipuolisiin ratkaisuihin, joissa esim. työnantajan (etenkään pk-yksityisyrityssektorilla) velvoitteiden lisäämisellä helpotettaisiin ongelmaa, tai "pakottamalla" isät "lomalle"... (joku pariskunta voi katsoa hommaa laajempana kokonaisuutena, kuin sellaisena, että kuka milloinkin "pääsee" töihin jne.).
Nykyisissä palkkatyökulttuuria yhä entisestään korostavissa naisjärjestöjen ohjelmissa tuppaa esim. sitten työnantajan näkökulma unohtumaan (etenkin sen pienyrittäjän, joka usein kamppailee, ja työllistäminen jo sinänsä on iso riski)...
Mutta siitä olen samaa mieltä, että monesti (myös kokemukseni mukaan) naiset jäävät "odottamaan, että heidät huomattaisiin", kun taas miehet ottavat tilaa (usein ansiottakin)... Mutta tähän on vaikea puuttua "institutionalisoiduin" keinoin, ennemminkin kuin kulttuurimuutoksin. Minä haluan itse, että esim. oma tyttäreni ei koskaan tuntisi itseään huonommaksi, eikä paremmaksi kuin veljensä... uskon onnistuvani siinä, kun hänelle ja veljilleen toitotan heidän olevan samanarvoisia ja tärkeitä, ja huomioivani sen myös käytännön teoissa ja esim. heidän velvollisuuksissaan.
Semmosta. tulipas pitkä juttu.
Tai sitten ymmärrys johtuu tästä hirveästä elämänkokemuksesta jota minulla on nuoresta iästäni huolimatta (kiva retostella silläkin pienellä välimatkalla...).
Palkkavinoumat johtuvat nimenomaan siitä: miehet ovat perusluonteeltaan käskijöitä, naiset sopeutujia, noin yleensä, on persoonakohtaisia eroja. MIKÄ EI tarkoita sitä, että se olisi sinänsä absoluuttisesti hyvä tai huono, jonkinlainen fakta se vain on. Mutta idea on se, että molemmat sukupuolet huomaavat nämä ominaisuudet itsessään ja oppivat olemaan käyttämättä niitä väärin. Tämä voisi todellakin tuottaa hedelmällistä keskustelua menemättä inttelytasolle ja sinä tyhmä-itsepäs banaliteetteihin. Vaarana tuossa eroavaisuudessa on se, että nainen sopeutuu ja sopeutuu, mies vaatii ihan älyttömiä, hyviä esimerkkejä tuntuu tältäkin saitilta löytyvän, kunnes pinna kerta kaikkiaan katkeaa. Kummallekkin on annettava tilaa hengittää, mutta ikinä ei päästä siihen tilanteeseen että hammas hampaasta, ilta illasta, eikä se ole edes minusta tavoiteltavaa, koska se ei ole kenenkään etu. Eli: miehet, älkää pyytäkö aina kaikkea toisilta tekemään teille, kun naiset, vaikka suostuvat nyt, voivatkin hermostua 5 vuoden päästä. Selkisiköhän idea...
Minä en usko laisinkaan työnantajan pakotteisiin. Jos miehet eivät halua itselleen sitä ihanaa kokemusta, jonka saa vain olemalla pienten lasten kanssa, sehän on HEIDÄN harminsa, ei muiden, paitsi lasten ehkä. Mutta lapset ovat varsinkin pieninä aika hyviä ottamaan itselleen sen mikä heille kuuluu.
Useat tuntemani kotiäidit ovat sanoneet, etteivät ole tulleet vakavasti otetuiksi, inhimillisesti kohdelluiksi. Minusta viime kädessä on kysymys siinäkin siitä, kuinka paljon itse arvostaa itseään. Jos sitä ei tee, turha kuvitella, että muutkaan sitä tekisivät. Itse tunsin tekeväni arvokasta nimenomaan kun olin kotona, kuka tahansa nyt TÖITÄ pystyy tekemään, kirjoittaan nettiin ja juomaan kahvia.
Miehelläkö geeneissä "luontainen omanarvontunne"?
Ja naisillako ei sitten ole?
tarkoitin tietenkin.
Lue eilinen (sunnuntain) hesari. Siinä Raija Sollamo sanoo täsmälleen sen, mitä itsekin yritin.
Luin kyllä Sollamon jutun.
---
Mietiskelenpä tässä vielä, miten naisen omanarvontunne saa näkyä, jotta se ei herättäisi miehissä pahennusta... Olisiko parasta olla nöyrä mutta kiero?
Olisiko muuten luvallista herättää miehissä pahennusta?
täsmälleen samaa olen itsekin miettinyt, missä nainen saa olla ylpeä, missä ei. Minun mielestäni on aivan sama, herättääkö pahennusta miehissä vai naisissa, kunhan on sinut itsensä kanssa. Toisten mielipiteiden mukaan eläminen on aika rasittavaa.
Itsellä nousi karvat pystyyn siitä jutusta, että talouden dynaamisuus kärsii, jos se naisistuu. Katit kanssa, mitään kärsi. Minä ainakin olen nopea, teen riskipäätöksiä, enkä jää analysoimaan liikaa menneitä. Mikä ei sulje pois hoivaamista. Ts. dynaamisuus on persoonakohtainen asia, ei sukupuolisidonnainen.
Jos vääntö väsyttää, älä osallistu siihen.
En edelleenkään hyväksy tuota erittelemätöntä ihmisnäkökulmajuttua. Miksei vaikka SETA:n edustajia arvostella oman asiansa ajamisesta yhtä kiivaasti kuin feministejä? Miksi juuri naisilta halutaan kieltää yhteiskunnallinen osallistuminen omista lähtökohdistaan? Ei niin, että siinä mitään uutta olisi....
Totta kai jokainen idealisti haaveilee maailmasta, joka antaisi mahdollisuuden olla ihmisiä ihmiselle. Tällaisesta ideaalista on niin helppo maalailla kauniita sanoja silloin, kun tasa-arvoideologian vastaiset realiteetit kohdistuvat etupäässä muihin ryhmiin kuin siihen, mitä itse edustaa.
"Miksi juuri naisilta halutaan kieltää yhteiskunnallinen osallistuminen omista lähtökohdistaan?"
Ehkäpä siksi, että on vaikea nähdä mitään rakenteellisia naisia syrjiviä epäkohtia yhteiskunnassamme. (Miehiä syrjiviä taas löytyy.) Sikäli naisnäkökulma tuntuu aika hedelmättömältä, koska se entisestään korostaa sukupuolirooleja. (Ainakin retorisella tasolla.)
Huomaa, että esimerkiksi SETA:n kannattajat eivät ole homonisteja tai lesbonisteja. Retorisella tasolla tässä on iso ero, joka vaikuttaa mielikuviin.
...voisi puhua Seksi-sivuilla sitten.
SETAN luen samalla tavalla tuommoisten "ismien" joukkoon, etenkin niin kauan, kuin haluavat yhteiskunnallisella tasolla mennä räpläämään vaikkapa seurakuntien (jotka eivät jaa heidän seksuaali-ideologiaansa) oikeuksia keskustella tykönään omista ideaaleistaan (esimerkkinä esim. Ruotsissa keskustelu, pitääkö helluntaiseurakunnilta ottaa vihkimisoikeus pois, jos eivät helluntaipastorit suostu vihkimään homopareja...).
Valtataistelua sekin... johon usein monimutkaiset asiat ja erilaiset omatunnot johtavat...
(Samalla tavalla on enemmän kuin puolivillaista mennä kristityiltä häiriköimään "homohäitä" yhteisöön, joka niitä pitää... mielenosoituksilla sotkemaan toisten ihmisten elämää, jotka eivät ensinkään jaa samoja arvoja).
Suvaitsevaisuus on erittäin vaikeaa, etenkin heidän, jotka ovat omasta mielestä suvaitsemattomia...
Mutta tämä nyt esimerkkinä siitä, että itse asiassa rohkenen tässä käyttää SETAa myös tuollaisena esimerkkinä yhden asian liikkeestä, jonka näkökulmasta ainoastaan tuskin kannattaa kaikissa tilanteissa ajatella - kuulosti äkkiseltään periaate kuinka hyvältä/huonolta tahansa - sen enempää kuin kieltääkään SETAn toimintaa.
Asiat näyttäytyvät käytännössä eri tavalla kuin paperilla. Naisten yhteiskunnallinen osallistuminen omista lähtökohdistaan on hyvinkin monimuotoista, eikä todellakaan pelkisty mihinkään kiintiömesoamiseen ja muuhun lainsäädäntöä vaativaan toimintaan. Feministisenä voidaan pitää vaikka toimintaa, jossa naisia opetetaan arvostamaan itseään niin, että he olisivat vähemmän alttiita esim. sietämään parisuhdeväkivaltaa. Paradoksaalisesti naisia ei ole helppoa saada tällaiseen toimintaan mukaan, vaikka feminismi-sanaa ei korostettaisikaan, koska pelkkä naistoiminnaksi leimautuminen on omiaan vähentämään toiminnan arvostusta. Jopa naisten keskuudessa.
..SETA:sta pitäisi puhua seksisivuilla? Setan toiminnassa ei käsittääkseni ole kyse seksistä, vaan tasavertaisuudesta.
Jos ei itse asioita aja omasta näkökulmastaan, ei sitä tee kukaan muukaan. Ja sitten koko näkökulma unohtuu ja jää valtavirran jalkoihin.
Asia (taas kerran) harvinaisen kirkas.
No, sinä siunattuna päivänä, jona kirkko katkaisee siteensä valtioon ja rahoittaa toimintansa jäseniltään kerätyillä maksuilla, saavat päättää omista riiteistään aivan vapaasti. Niin kauan kuin yhteisöveroa (tai muita avustuksia) kirkolle yhteisistä verovaroista tilitetään, on kirkon hyväksyttävä jäsenikseen kaikki kansalaiset ja myöskin heitä tasa-arvoisesti kohdeltava.
Työhönotto on sitten eri asia. Homoseksuaalien syrjiminen kirkon työhönotossa ei tietysti tule kysymykseen, vaikka kirkko olisikin itsenäinen.
kirkolliset vapaapäivät, joulu, pääsiäinen jne.
vapaina vai menetkö töihin? Jos ei kerran kuulu kirkkoon, eihän noille päiville vapaapäivän veroista selitystä löytyne?
Joululle ja pääsiäiselle, molemmat ovat vanhoja juhlia, vanhempia kuin kristinusko. Koska papisto ei saanut näitä pakanallisia riittejä kitketyiksi kansan tavoista, käänsivät he kelkkansa ja valjastivat omaksi hyödykseen.
Pitkäperjantai ja helatorstai ovat kyllä turhia pyhiä. Entä Vappu - jollen ole yo enkä kommunisti, mitäs sitten?
Ovat kyllä, mutta onko niiden vietto muuna kuin kirkollisena pyhänä niin yleistä, että siitä pitäisi tehdä kansallinen vapaapäivä? Meillä on paljon uskontoja (muslimit) joilla on aivan omat pyhäpäivänsä, mutta koska eivät ole suuria uskontoja Suomessa, niitä ei oteta kansallisiksi.
Helppo haukkua kirkkoa ja kytköksiä valtioon, mutta hyödyt kyllä kelpaavat.
Vappu = kevään ja ilon juhlaa.
Hyödyt? Mitä hyötyä on siitä, että on pakko pitää vapaapäivänsä silloin kun kirkko määrää. Ilomielin luopuisin kirkollisista juhlapyhistä ja lisäisin ne vuosilomaani. Itse haluaisin päättää lomapäivistäni. Mieluusti eläisin oman rytmini mukaan pääsiäisenäkin, mutta minkäs teet, koko maa on suljettu. Kaupat kiinni ja kaikki paikat täynnä lomalaisia. Mitä iloa sellaisesta vapaasta on?
Se, että kirkko on nämä vapaat aikoinaan yhteiskunnan rasitteiksi pakottanut, ei liity tämän päivän elämään mitenkään. Kirkolliset juhlapyhät ovat _haitta_, eivät hyöty.
Itse asiassa lomat ajoittuvat aika kivasti ympäri vuotta, ja niitä on silloin kaikkien pakko pitää, koska mikään ei ole auki, ja se taas on monen kaupan kassan pelastus. Makuasia, ei voi kiistellä.
kirkollinen merkitys on painottunut, mutta se on vuosisataisen aivopesun tulosta. Joulun paikalla ollut juhla oli niin merkittävä vuodenkierrossa, että melko varmasti juhlisimme sitä ilman kirkkoakin.
Minun jouluni on valon juhla, mikä symboliikka istuu hyvin myös kristittyyn pirtaan, siispä voimme molemmat hyvällä omallatunnolla viettää pyhiä laiskotellen :)
Pyhäinpäivä täällä oudoksuttaa minua kovasti - kaikkihan tietävät, että aaveet ja henget tulevat maan päälle 1.11. vastaisena yönä. Miten ihmeessä suomalaisten henget hoitavat vuorovaikutuksen täällä oleviin läheisiinsä, kun päivä pomppii holtittomasti?
...olen sellaisen seurakunnan jäsen, joka toimii noin. Valtion kirkosta eronnut vuosia sitten. Ja olen samaa mieltä tuosta seurakunnan rahoittamisesta, ja että verotusoikeutta ei pidä kirkolla olla.. (vapaaehtoisuus).
Toisaalta - seurakunnan "työhönotto" ei ole ehkäpä ihan sama asia kuin "kansakoulun opettajan paikan täyttäminen" - yleensä seurakunta ja sen toiminnasta vastaavat työntekijät jakanevat samat peruslinjat ja -arvot. (Tuskin vaikkapa muslimiseurakunta palkkaa julkisesti ravintolassa bailaavaa ja välillä alkoholia nauttivaa kaveria, oli muuten kuinka "kiva" tahansa).
Mikä ihmeen kansakoulu, peruskoulu täällä on ollut jo iät ja ajat :) Minusta kaikkien hiemankin 'auktoriteettiasemassa' olevien henkilöiden pitää välitää imagostaan jonkin verran myös työnsä ulkopuolella - vaikka sillä ei olisi työn kanssa mitään tekemistä.
Kekri kansalliseksi vapaapäiväksi!
mutta naiset toimivat.
...varsinkin toimivat naiset.