Kokemuksia saattohoidosta

Olen ammatiltani lähihoitaja kuten sinäkin ja töissä vanhainkodissa hoivaosastolla, josta seuraava paikka on taivaan koti.. Meillä saattohoito on usein ajankohtaista, joskin ei aivan jokapäiväistä.. Ihmisen saattamisen viimeiselle matkalle koenkin erittäin tärkeänä ja arvokkaana tehtävänä ja toivoisinkin, että tähän tarkoitukseen voitaisiin satsata, niin henkilökuntaa kuin tilojakin, jotta kuoleva / omaiset saisivat rauhallisen ja seesteisen tilan sekä ajan jäähyväisten jättämiseen.. Osastollamme valtaosa asukkaista on syvästi dementoituneita ja jo pitkään olleet vailla olkoisen maailman kontakteja, mutta omaisille läheisen huononeminen ja lähestyvän poisnukkumisen aika on yleensä aina hyvin raskasta aikaa,( ja jotenkin kuitenkin yllättävää), joten asiantuntevan ja empaattisen henkilökunnan panos näissä tilanteissa onkin ensiarvoisen tärkeä... Meilläkään tilanpuutteen vuoksi ei ole olemassa saattohoitohuonetta, joten aina tällaisen sattuessa rauhallisen tilan luominen on ainoastaan henkilökunnan harteilla, eli muut asukkaat huoneesta siirretään pois ylipaikoille toisiin huoneisiin, jotta asia järjestyisi... se vaatii työtä ja organisointia ja ymmärrän hyvin, että joka paikassa ei tähän kyetä.. Mielestäni jokaisessa vanhainkodissa kuuluisikin olla olemassa tyhjillään saattohoitohuone, jonka voisi ottaa käyttöön aina tarvittaessa, riippumatta siitä, että neliöitä on käyttämättä jonkun aikaa.. Kokemus on opettanut kuinka omaiset arvostavat, että saavat olla läheisensä kanssa rauhassa omassa tilassa ja kuoleman jäjkeen esim. läsnä tai osallistumassa vainajan laittamiseen..
Vastasin varmaan ensimmäisenä kysymykseen 5, joten pyydän anteeksi, mut yritä jäsentää itse järjestys..
1 Vaihtelee tapauksittain.. Olen pitkään ammatissa ollut, joten määrätynlainen tottumus on tullut, mutta kyllä varsinkin sellaiset kuolemantapaukset, joita et osaa odottaa, koskettavat..

2 Mitään varsinaista saattohoidon koulutusta minulla ei ole, muuta kuin vuosien kokemus tästä työstä.. Opinnäytetyöni lähihoitajakoulussa tein kuoleman kohtaamisesta ja eutanasiasta...

3 Ensimmäinen saattohoitokokemus on jäänyt mieleeni sen vuoksi,että jo pitkään dementiaa potevan vanhuksen lähiomaiset lähes asuivat ja myös nukkuivat puolitoista viikkoa omaisensa luona hänen huoneessaan.. Satuin myös olemaan työvuorossa ja vastuuillassa juuri silloin kun hän nukkui pois. Koskettavaa oli omaisten murtuminen ja ääretön lohduttomuus vaikka heitä oli siihen jo kauan valmisteltu..
4 Omat vanhempani ovat jo aikoja sitten kuolleet ja tuntuu pahalta, että minulla ei ollut mahdollisuutta saattaa heitä viimeiselle matkalle, eli koen erittäin tärkeänä tehtävänä omien läheisteni saattohoidon...