Viime aikoina olen joutunut keskustelemaan aiheesta kristillisellä kannalta. Itselle kristillinen mietiskely on uskon perustotuuksien mietiskelyä.
Miellän mietiskelyssä etsittävän vastauksia luettuun tekstiin. Mitä joku luettu asia merkitsee minulle, omaan elämääni. Kuinka se ohjaa, neuvoo ja selventää uskoa.
Minulle ovat jotkut tosiuskovat kertoneet, kuinka teksti kirkastaa ja tuo Jeesuksen ja Jumalan lähemmäksi itseään. Näin sen varmaan voikin tuntea, vaikkapa vain lukiessaankin.
Olen ollut ryhmissä keskustelemassa, mutta en koe tilaisuutta samana kuin yksin ollessani. Koenkin itseni tavallaan ulkopuoliseksi muutamista keskusteluryhmistä, vaikka sanottavaani on myös kuunneltu asiallisesti.
Monissa ryhmissä on paljon asioita, joita mietiskellään, joten sen aitous kärsii, eikä saa tekstille tavallaan vastinetta.
Voidaan painottaa myös virikkeiden olemassaoloa. Usein joku kuva, ajatelmakin auttaa varmaan alkuun. Musiikin olen huomannut auttavan keskittymisessä ja mietiskelyn oppimisessa.
Onko kukaan ollut vastaavissa tilaisuuksissa ja kuinka olette kokeneet ne?
Miellän mietiskelyssä etsittävän vastauksia luettuun tekstiin. Mitä joku luettu asia merkitsee minulle, omaan elämääni. Kuinka se ohjaa, neuvoo ja selventää uskoa.
Minulle ovat jotkut tosiuskovat kertoneet, kuinka teksti kirkastaa ja tuo Jeesuksen ja Jumalan lähemmäksi itseään. Näin sen varmaan voikin tuntea, vaikkapa vain lukiessaankin.
Olen ollut ryhmissä keskustelemassa, mutta en koe tilaisuutta samana kuin yksin ollessani. Koenkin itseni tavallaan ulkopuoliseksi muutamista keskusteluryhmistä, vaikka sanottavaani on myös kuunneltu asiallisesti.
Monissa ryhmissä on paljon asioita, joita mietiskellään, joten sen aitous kärsii, eikä saa tekstille tavallaan vastinetta.
Voidaan painottaa myös virikkeiden olemassaoloa. Usein joku kuva, ajatelmakin auttaa varmaan alkuun. Musiikin olen huomannut auttavan keskittymisessä ja mietiskelyn oppimisessa.
Onko kukaan ollut vastaavissa tilaisuuksissa ja kuinka olette kokeneet ne?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen aika monta vuotta käynyt raamattupiirissä
kerran viikossa. Siellä kuulumiskierroksen
ja alkurukouksen jälkeen luetaan yksi luku
Raamattua, ja jutellaan sitten siitä.
Jotkut raamattupiirit ovat sellaisia, joissa
on joku vetäjä/alustaja, ja jotkut sellaisia,
joissa vaan keskenämme juttelemme.
Molempi parempi, mutta ei-johdetussa raamiksessa,
jossa osallistujat ovat tuttuja toisilleen,
uskaltaa ehkä paremmin ja enemmän pohtia
luettua omaa elämäänsä vasten.
Tärkeää on, että suhde Raamattuun on oikea:
Jumalan Sana tutkii ja arvioi elämäämme,
ei niin, että me arvioimme Raamattua, että
voisko tää mahdollisesti pitää paikkansa vai ei.
Vähitellen, kun Jumala saa puhutella Sanansa
kautta, suhde Raamattuun tulee oikeaksi:
me olemme Jumalan Sanan alapuolella, emme
yläpuolella. Jumala on meitä suurempi,
Hän on meidän Herramme.
Ryhmissä voi toki olla paljon "häiritseviä"
tekijöitä: toiset miettivät sellaisia asioita,
jotka eivät ole itselle ajankohtaisia, jolloin
se ei kiinnosta. Samoin keskustelu voi hortoilla
sinne tänne, yhdentekevissäkin asioissa.
Mitä läheisempiä ryhmän ihmiset ovat toisilleen,
sitä enemmän uskalletaan luottaa toisiin, ja
kertoa oikeasti merkityksellisistä asioista.
Ryhmässä ei itse ole koko ajan saavana osapuolena,
vaan siellä on se toisista huolehtimisen elementti
mukana. Jaetaan mitä on itse joskus opittu,
vaikka se on itselle jo tuttu asia. Toisaalta
on sitten mahdollista olla saavana osapuolena,
kun toiset kertovat mitä Jumala on mistäkin
Sanan kohdasta heille opettanut. Tulee uusia
näkökulmia ja oivalluksia. Itselleni on ainakin
moni hämärä Sanan kohta on kirkastunut, ja monta
väärinkäsitystä selvinnyt, kun mukana on ollut
Sanaan enemmän perehtynyt ryhmäläinen.
Toiset kristityt ovat vasta siinä vaiheessa,
että heitä Jumala ruokkii maidolla, toiset
tarvitsevat jo vahvempaa ruokaa. (Hepr. 5)
Itse koen tarvitsevani sitä toisten kristittyjen
seuraa ja yhteistä Sanan äärellä olemista.
Siinä on paitsi Sanan tutkimista ja sen
puhuteltavana olemista, mutta myös toistemme
kuuntelemista, tukemista, rohkaisua ja
rukousta toistemme asioiden puolesta.
Siinä kannetaan toistemme taakkoja.
tuo säännöllisyys on myös tärkeää, jolloin tavallaan säilyy kontakti Raamattuun ja sen alueella oleviin toisiin keskustelijoihin. Tietysti yhteyttä voi pitää sähköpostitse, mutta konkreettinen yhteys kasvotusten on kuitenkin tärkeää.
"Älä tapa" on yksi käskyistä, mutta voisin kääntää sen myönteisemmäksi muotoon: mietiskelystä voisi ja olisi hyvä tulla se "tapa".
Poikkesin itse aiheesta;)
Olen huomannut, että myös yksin on hyvä miettiä omassa hiljaisuudessaan, vaikka joka päivä elämän äärettömyyttä ja mihin kuitenkin joskus päätyy, toivottavasti.
Olen huomannut ns. omat aikani yksinollessani, eli siitä muodostuu välttämättömyys päivään, on sitten missä milloinkin.
Olit kirjoittanut (Hebr.5) hyvin kohdennettuna moneen tämänpäivän kulkijaan, jolloin monen tosiuskovankin elämä horjuu ja joutuu moneen koetukseen elämän eri vaiheissa.
Voimaa me jokainen tarvitsemme, on vastoinkäymisiä tai ei.
Kiitokset kauniisti kirjoitetusta kirjoituksestasi.
Yksin ja hiljaisuudessa ilman musiikkia.
Esim. näin: Jeesus, kerro minulle mitä sovitusveri tarkoittaa. Kokemukseni tästä on että vastaus ei tule teologisena, älyllisenä teoriana vaan sen tuntee ihan muulla tavalla.