eikös joku kymmenestä käskystä ole "älä tapa"? millä periaatteella sitten kymmeneen käskyyn uskovat käyvät armeijan? eikö se sodi uskontonne ideologiaa vastaan? teidäthän kuuluis erottaa kirkosta!
uskonto ja armeija
....
6143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sota ja kristinusko
Monille, joille asepalvelus on ajankohtainen saattaa syntyä erilaisia ajatuksia sodasta yleensä. Ja monet, jotka ovat jo sen käyneet saattavat edelleen pohtia asiaa. Mielestäni aihe liittyy luettuun tekstiin, sillä juuri Jeesuksen sanoista moni on muodostanut käsityksensä sodasta ja siksi on sopivaa ottaa asia esille juuri tässä yhteydessä.
Onko oikein puolustaa kotimaataan edes silloin, jos ainoastaan puolustaudutaan vilpittömästi häikäilemättömältä viholliselta? Raamatun viides käsky sanoo: "Älä tapa!" Onko tämä käsky ehdoton?
Nyt aion perusteellisesti käsitellä tätä aihetta. Mitä Raamattu todella sanoo sodasta? Pyydän lukijalta kärsivällisyyttä, olitpa sitten pasifisti, maanpuolustusta kannattava tai kuka tahansa. Pyrin valaisemaan asiaa kaikin puolin. Olen hyvin kiitollinen, jos luet tämän loppuun asti.
Seuraava teksti on lainaus teoksesta Iso Raamatun tietosanakirja 3(Kuopio, 1975):
"a)Todellisuustajuisesti UT edellyttää, että esivalta tarvitsee voimakeinoja voidakseen suorittaa tehtävänsä, Rm 13:4. Tästä seuraa se, etteivät esivallan palvelijat, sen enempää sotilaat kuin siviilitkään, asemansa perusteella menetä mahdollisuutta pelastua.
UT:ssa on myös esimerkkejä jumalaapelkäävistä sotilashenkilöistä. Eräs roomalainen upseeri saa todistuksen Jeesukselta, ettei Hän kenelläkään Israelissa ole tavannut niin suurta uskoa kuin tällä muukalaisella, ja on selvää, että hän on oleva yksi niistä, jotka saavat aterioida taivasten valtakunnassa, Mt 8:5-13. Sadanpäämies Kornelius, ensimmäisiä pakanuudesta kääntyneitä ja kastettuja, oli myös roomalainen upseeri, ja hänestä sanotaan, että hän oli ´hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin`, Ap 10:1 ss. Alaistensa joukossa Korneliuksella oli ´hurskas sotamies`, 10:7.
b)Erikoisen merkittävää on, ettei UT missään kohtaa anna selvää tietoa siitä, että aktiivi sotapalvelus olisi ristiriidassa kristillisen uskon kanssa. Voidaan kyllä sanoa, ettei UT ylipäätäänsä käsittele tätä asiaa. Siinä tapauksessa tuo vaikeneminen on itse puhuva. Tietysti on oltava varovainen tehtäessä johtopäätöksiä tästä vaikenemisesta, mikä on sitäkin merkillisempää, kun ajattelemme, että sekä Johannes Kastaja että Jeesus itse samoin kuin myöhemmin apostoli Pietari joutuivat tämän ongelman eteen.
Johannes Kastajan luo tuli sotilaita, jotka kysyivät: ´Mitäs meidän pitää tekemän?` Sanallakaan Johannes ei viittaa siihen, että heidän tulisi jättää ammattinsa, vaan varoittaa heitä kiskomasta ja kiristämästä ja kehottaa tyytymään palkkaansa, Lk 3:14.
Ei myöskään Jeesus puutu asiaan keskustellessaan Kapernaumissa roomalaisen sadanpäämiehen kanssa, Mt 8:5 ss. Muutenhan Hän kohdistaa mitä kiivaimmat hyökkäykset kirjanoppineitten ja fariseusten teeskentelyä vastaan. Mt 23:1 ss., vrt. 5:20. Avionrikkojanaiselle Hän sanoi: ´mene, äläkä tästedes syntiä tee`, Jh 8:11. Mutta sadanpäämiestä Hän ei kehota luopumaan sotilaan ammatista.
Pietari ei ainoallakaan sanalla viittaa Korneliuksen talossa pitämässään puheessa siihen, että tuolla roomalaisella upseerilla olisi ammatti, joka hänen nyt täytyisi jättää tullakseen kristityksi. Kaikki näyttää viittaavan siihen, että Kornelius oli edelleen sadanpäämiehenä kasteen jälkeenkin, Ap 10,11.
c)Toiselta puolen on selvää, että sota muodostaa uskovalle suunnattoman vaikean ongelman. Sodan väkivaltainen olemus on mitä jyrkimmässä ristiriidassa kaikkien kristillisten ihanteiden kanssa, ja vetoaminen Jeesukseen sodan puolustukseksi olisi täysin luvatonta Raamatun vääristelyä. Hänhän on se, joka on sanonut: ´Rakastakaa vihollisianne`, Mt 5:44. Hän sanoi myös: ´Älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin`, 5:39. On helppo nähdä, että tämä puhuu jostakin aivan muusta kuin sodasta.
Mutta näitä Jeesuksen sanoja ei sovi yleistää. Jo kun on kysymys yksityisestä henkilöstä, sanoilla on rajoituksensa. Tämän osoittaa selvästi Jeesuksen oma esimerkki. Kun Häntä lyötiin, Hän kysyi: ´miksi minua lyöt?`, Jh 18:23. - Täysin väärin ymmärretään Jeesuksen sanat, jos ne tulkitaan siten, että yhteiskunta olisi velvollinen rauhassa ja vastarintaa tekemättä katselemaan heikon ja puolustuskyvyttömän maahan polkemista. Kristillisen kärsivällisyyden vaatimus ei varmastikaan merkitse suositusta asettua väkivallantekijän puolelle, sillä Raamatun perustaviin vaatimuksiin kuuluu lähimmäistemme elämän suojeleminen. Mutta esivallan veltto ´miekankäyttö` on omiaan lisäämään rikollisuutta.
Kuitenkin kysymys sotapalveluksesta nimenomaan yleisen asevelvollisuuden muodossa on monille kristityille mitä vaikein ongelma, joka usein jää ratkaisemattomaksi. Jo alkukirkon ajoilta saakka on esiintynyt eri mielipiteitä. Jeesus itse ei ole suoranaisesti lausunut asiasta mitään, ja kun UT kokonaisenaan ei oikeastaan käsittele asiaa, on varmaan mahdotonta kenenkään sanoa tästä asiasta lopullista, ratkaisevaa sanaa. Ratkaisu jää siis yksityisen omantunnon asiaksi Jumalan kasvojen edessä.
d)Kristillisen pasifismin - jos sellaista nimitystä voi käyttää - täytyy olla henkilökohtaista. Että esivallalla on oikeus - ettemme sanoisi velvollisuus - käyttää miekkaa, käy selvästi ilmi UT:sta, Rm 13:4, vrt. 1 Ms 9:6. Jos nyt joku kuitenkin uskonnollisen vakaumuksen vuoksi pyytää vapautusta esivallan palvelijana olemisesta, kun on kysymyksessä aseellinen sotapalvelus, niin se on pyyntö, joka tulee ottaa huomioon. Mutta pitemmälle ei voi kukaan kristitty mennä. Hänellä ei ole oikeutta tuomita toisia heidän näkökantojensa vuoksi tai väittää, että kaikki aseellinen puolustus olisi syntiä. Mitään sellaista UT ei sano, ja siksi se olisi menemistä, ´yli sen, mikä on kirjoitettu`, vrt. 1 Kr 4:6.
Kristillisen pasifismin täytyy olla olemukseltaan erilaista kuin puhtaasti humanistinen pasifismi toisestakin syystä: Se ei voi rakentaa sen harhakuvitelman varaan, että ihminen olisi olemukseltaan hyvä ja että sodat sen vuoksi voitaisiin poistaa ihmisponnistuksin. Kristillisellä rauhantyöllä on sijansa, samoin kuin kristillisellä laupeuden harjoittamisella, Gal 2:10, ja taistelulla sairautta vastaan, Jk 5:14 ss. Kristitty on kutsuttu olemaan rauhantekijä, Mt 5:9, mutta tietää, että rauha sanan täydessä merkityksessä kuuluu uuteen aikakauteen - kun Rauhanruhtinas tulee."
Toivottavasti tämä kirkasti niiden ajatuksia, joilla on epävarmuutta sodan ja asepalveluksen suhteen. Haluaisin mielelläni kuulla eri mielipiteitä kyseisestä asiasta.
> a) Todellisuustajuisesti UT edellyttää, että esivalta
> tarvitsee voimakeinoja voidakseen suorittaa tehtävänsä,
> Rm 13:4. Tästä seuraa se, etteivät esivallan palvelijat,
> sen enempää sotilaat kuin siviilitkään, asemansa perusteella
> menetä mahdollisuutta pelastua.
Eivät niin. Mutta asiaan! Ensinnäkään väkivaltaan johtava havainnointi ei ole mitään todellisuudentajua. Toiseksi, Evankeliumin TOTUUDEN sanomalla ole mitään tekemistä esivallan miellyttämisen kanssa. Päinvastoin. Ainoa isänmaa, johon Evankeliumi vetoaa, liittyy tiettyyn 'korkeampaan tahoon'.
Tuossa mainitsemassasi kohtaa sanotaan noin, ja seuraavassa kappaleessa todetaan aivan päinvastaisia asioita: "Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa", "Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein".
Ja lisäksi. Se sotapalvelus, jota TÄNÄ PÄIVÄNÄ ylläpidetään on yksinkertaisesti älytöntä. Tämä massiivinen murhakoneisto pitää yllä nälänhätää joka puolella maailmaa! Se on nykyisellään uskomattoman suuri, suurin, taloudellisten voimavarojen tuhlaaja joka maailmankolkassa.
> Eräs roomalainen upseeri saa todistuksen Jeesukselta (Matt. 8:5)
Mutta ei "urotekojensa" vuoksi vaan mm. sen johdosta, että hän nöyrästi totesi omien urotöidensä ja korkena asemansa merkityksettömyyden Totuuden Ruhtinaan edessä. Tässä ei ole kyse siitä, että Jeesus antaa oikeutuksen toisten ihmisten lävistämiseen, repimiseen ja räjäyttämiseen. Sellainen toiminta on seurausta syvästä tiedostamattomuudesta, tilasta, joka on vastakohtainen taivasten valtakunnan kaikenläpäisevälle kirkkaudelle, ymmärrykselle, rakkaudelle.
Ja mitä tulee sadanpäämies Corneliukseen, niin Pietari sen ilmoittaa: "Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa." Oikeutuksia väkivallalle ei anneta, vaan ainoastaan oikeutuksia lujalle mielelle, joka janoaa elämäntotuutta ja oikeamielisyyttä.
> b)Erikoisen merkittävää on, ettei UT missään kohtaa anna selvää
> tietoa siitä, että aktiivi sotapalvelus olisi ristiriidassa
> kristillisen uskon kanssa.
Se on ammatti muiden joukossa. Työntekeminen, eri tavat hankkia elantoa, ei ole ristiriidassa elämän totuuden kanssa. Vain tiedostamaton toiminta, kiintymys eri asioihin, itsekkyys, pelokkuus, laiskuus ym. on ristiriidassa kristillisyyden kanssa. (Tosiasiassa maailmassa on vain kourallinen lähimainkaan Kristuksen opetuslapsia, ja harva heistä liikuskelee kristillisten seurakuntien piireissä.)
TODELLINEN HENGELLINEN OPPI ei opeta moraalia ja ihanteita, vaan tähtää sisäiseen muutokseen yksilössä. Moraali ja ihanteet ovat tulevaisuuden harhakuvitelmia, ja ne ainoastaan sysäävät muutosta eteenpäin, niin kuin ihminen mielessään sysää omaa kuolemaansa aina etäämmäs nykyhetkestä. Sen sijaan sisäisestä muutoksesta seuraa ulkoisia muutoksia, jos on seuratakseen. Ei ole mitään syytä kieltäytyä armeijasta, ellei siihen liity se, että yksilön sisäinen energia on alkanut suuntautua toisenlaisiin asioihin. Silloin on tapahtunut muutos ihmisen olemuksessa, jolloin myös muutos ulkoisissa seikoissa tapahtuu spontaanisti, joko esivallan raameissa tai sitten vastoin esivaltaa.
> ´Rakastakaa vihollisianne`, Mt 5:44. Hän sanoi myös:
> ´Älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö
> sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin`,
> 5:39. On helppo nähdä, että tämä puhuu jostakin aivan
> muusta kuin sodasta.
Ei puhu. Sota ei ole mikään irrallinen asia ja instituutio, se on yksinkertaisesti äärimmilleen viety kilpailun muoto. Niin kauan kuin on kilpailua, myös sota syttyy joku päivä.
"Isänmaan" sotaisa puolustustahto on ihmisen eläimellisen laumavietin äärimmäinen ilmentymä. Hengellisyys on luotu vastustamaan tätä sokeaa laumaviettiä ihmisessä, josta ihmiset yhä etsivät valheellista turvaa tuhoisin seurauksin. Kristillisyys, niin kuin kaikki aito hengellisyys, pyrkii johdattamaan seuraajaansa kohti yksilöllisyyttä, kohti vastuullisuutta, ymmärrystä siitä, että olen itse luonut olosuhteeni, kukaan muu ei ole syypää siihen, mitä minä nyt olen. Muutos lähtee minusta itsestäni, omasta halustani valmistautua entisen minäni kuolemaan, jotta uusi pääsisi ilmenemään.
> Kristityllä ei ole oikeutta tuomita toisia heidän
> näkökantojensa vuoksi tai väittää, että kaikki aseellinen
> puolustus olisi syntiä.
Ei niin. Mutta "kristityllä" on oikeus ja VELVOLLISUUS elää ja toimia oman parhaan ymmäryksensä mukaisesti ja tutkia, mitä hän suvaitsee ITSESSÄÄN. Ymmärtäminen ja hyväksyminen on kristillisyyttä, mutta yhtä olennaista on se, mitä vaikutuksia ja ratkaisumalleja yksilö hyväksyy omikseen, mitä hän suvaitsee, minkä puolesta ja mitä vastaan hän tahtoo tehdä ratkaisunsa. Totisesti, maailmassa on hyvin vähän kristittyjä...
Lopuksi vetoat vielä perisyntiin! Viimeistään silloin hypätään tekopyhyyden ja suoranaisen epärehellisyyden puolelle. Perisyntiin vedotaan AINA silloin, kun tahdotaan väistellä totuutta ja itseensäpäin kääntymistä, ja muutosta itsessä. Kuitenkin muutokset itsessä hyväksytään AINA KUN NE MIELLYTTÄVÄT ITSEÄ! Perisyntiin vetoaminen on leikkikristityn perisynti, täysin antikristillistä.
Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.
Siunausta :)
vastoin kymmentä käskyä virallinen uskon-oppi
opettaa tappamaan , alkaa polttaa ja sitten
käy jo tosi kuumaksi , Helvetti , Kadotkaa !
PROVO
taidat puolustella murhaajia , miten on ?
provoa on se kun pappi siunaa sotaa käyvää
armeijaa ja aseita !