Hei !
Voisiko joku kertoa loppuuko koskaan itsemurhan tehneen suvun puolelta syyllistäminen?
Itsekkin viellä suren ja muistelen miestäni, vaikka vuosia on kulunut tapahtuneesta. Taas sain kuulla asioita tapahtuneesta joka toi tämän pahanolon taas rintaan. Ahdistaa ja kyyneleet valuu. Kaikki vuosien syyllisyydet tuli taas takaisin taas kerran. Pitäisikö olla tapaamatta näitä henkilöitä vain mitä teen? Onko kenelläkään samanlaista tapauksia?
Vai pitäisikö lähteä perässä jotta suku saisi rauhan....
Voisiko joku kertoa loppuuko koskaan itsemurhan tehneen suvun puolelta syyllistäminen?
Itsekkin viellä suren ja muistelen miestäni, vaikka vuosia on kulunut tapahtuneesta. Taas sain kuulla asioita tapahtuneesta joka toi tämän pahanolon taas rintaan. Ahdistaa ja kyyneleet valuu. Kaikki vuosien syyllisyydet tuli taas takaisin taas kerran. Pitäisikö olla tapaamatta näitä henkilöitä vain mitä teen? Onko kenelläkään samanlaista tapauksia?
Vai pitäisikö lähteä perässä jotta suku saisi rauhan....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Varmaan parempi,ettet tapaa enää ko. henkilöitä jos he eivät kerran ymmärrä ettet sinä ole syyllinen.Ehkä voit vielä kerran yrittää keskustella asiasta heidän kanssa.
Jätä sikseen kanssakäyminen niiden ihmisien kanssa ja ajattele itseäsi ja jaksamistasi!
Uskomattoman julmaa ja itsekästä sukulaisilta syyllistää sinua valinnasta, jonka toinen teki.
Kiitos teille kun otitte kantaa. Menee taas vähän aikaa miettiessä asioita. Yritän olla tapaamatta heitä vähään aikaan. Hyvää jatkoa teille.
Voin kuvitella miltä sinusta tuntuu,ja muista syy ei ole sinun,sinä et ole päättänyt lopettaa hänen elämäänsä vaan hän sen päätti. ikävä kyllä,ja jos jotkut sinua tästä asiasta syyllistää niin sanoisin että anna niiden olla omassa arvossaan ja kunnioittaa sinua. Suru aikahan voi olla pitkäkin mutta se helpottuu ja helpottuu ajan myötä. tsemppiä sinulle paljon!!
Minä erosin miehestäni ja meidän yhteinen poika (18v)jäi asumaan isänsä kanssa.Minulla ja pojalla oli tosi läheiset välit mutta katsoin kuitenkin paremmaksi että hän jäi asumaan isänsä kanssa omakotitaloon(itse muutin vuokralle pieneen asuntoon)Kolmen kuukauden kuluttua siitä poikamme teki itsemurhan ja ihmisten mielestä ainoa syy siihen oli se että me erosimme.Tuntuu tosi pahalta kun ihmiset syyllistää ja itsellä on hirveä olo kun on menettänyt rakkaimman ihmisen,oman lapsen jota ei ikinä saa takaisin.Tuntuu tosi vaikealta jatkaa elämää.