on se, joka tietää, ettei tiedä kaikkea ja uskaltaa sen myös tunnustaa. Miettikäähän tätä.
Viisain ja rohkein
?-?-?-?-?
18603
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Joo. Sopii minulle.
En minäkään tiedä jumaluuksien todellisesta olemassaolosta mitään. Toisin kuin krisselit. Heille on selvää minkä kirjan kansien välistä Täydellinen Totuus löytyy.
että jumalia ei ole olemassa. Vitsikästä.
Vaikea kuvitella, että mikään sisäisesti äärimmäisen ristiriitainen rakennelma voisi pitää paikkansa tässä todellisuudessa.
Mistään absoluuttisesta totuudesta ei tarvitse puhua, vain totuudeksi väittämisen episteemisestä oikeutuksesta.
p.s.
Oppi-isäsi "Ateenan paarma" tosiasiassa katsoi, että hänellä saattoi kuitenkin olla hyvin perusteltuja näkemyksiä eri asioista, toisin sanoen hyvin perusteltuja uskomuksia. Kuten ei tarvitse olla mestaripianisti tunnistaakseen huonon, ei myöskään tarvitse tietää kaikkea tunnistaakseen silti täydellisen hölynpölyn.
Sellainen on rohkea, joka mielessään taistelee joka hetki sitä vastaan minkä vääräksi näkee.
Viisas on sellainen, joka tähän vääryyteen, jonka näkee osaa oikealla tavalla puuttua.
Muut ovat pelkääviä typeryksiä. Ja meitä on monta tällaista tapausta.
Ei tarvitse olla räätäli osatakseen arvioida keisarin uusia vaatteita.
Uskovat ovat niitä, jotka aina ja ehdottomasti tietävät sen Ainoan Oikean ikuisesti muuttumattoman Pyhän Totuuden. Eli eivät voi niitä viisaita ja rohkeita siis olla. Aivan kuten avauksessasi todistit.
Päättelyni lopputulos on ihan ymmärrettävä verrattuna uskiksen vakuuttuneisuuteen siitä, että ei-olemassaoleva on ihan varmasti kuitenkin olemassa - vieläpä yhden ainoan kirjan esittämän mallin mukaisena.
No sitten yksikään palstan uskiksista ei ole sen paremmin viisas kuin rohkeakaan.
Hehän tietävät aina TOTUUDEN.
Olet aivan oikeassa.
Totuus on siinä tiessä, joka vie elämään.
Minä väitän että en tiedä aivan kaikkea ja olen siitä ylpeä :)
koska se on normaalia. Ja ylpeile en muusta kuin Jeesuksesta ja Hänestäkin ristiin naulittuna.
Kukaan ei tiedä kaikkea.
oletko joku vitun vajakki?
joo en tiedä kaikkea. en edes halua tietää kaikkea.
Kannattaa keskittyä olennaisen opiskeluun.
Esimerkiksi autolla ajaessa on tärkeätä osata liikennesäännöt. Sen sijaan ei tarvitse välttämättä tietää, onko vastaantuleva auto Opel vai Toyota.
Ja elämässä on hyvä tuntea Raamatun totuudet ja Jumalan tahto. Sen sijaan ei tarvitse tietää, mikä on tähtitieteilijä V:n näkemys universumin rakenteesta tai biologi G:n osuus evoluutiosadun kehittelyssä.
Minua ainakin kiinnostaa raamtun totuudet? Niinkuin vedenpaisumus? Noan tarina? Aatami ja Eeva? Vai mihin totuuksiin nyt viittaat? Ja kerro toki samalla myös jumalan tahdosta? Kenen jumalan? Ja mistä sinä voit hänen tahtonsa tietää? Puhuuko jumala sinulle? Jos, niin suosittelen psyk arviointia ...
Minusta universumin rakenne on huomattavasti mielenkiintoisempi asia kuin ikivanhat nuotiotarinat siitä kuinka maailma luotiin sotkan munasta...
Raamatun tarinoiden totuus ei aukea tosikoille.
Ei Mozartin sinfoniakaan aukea, jos sitä kuuntelee tyyliin "tuossa oli C, sitten tuli D, uudelleen D, pieni tauko, ja nyt oktaavia korkeampaa F". Pitää kuunnella kokonaisuutta. Asettua tietynlaiseen herkkään ja vastaanottavaiseen mielentilaan.
Universumin rakenteen tutkimisesta saa varmaan omanlaisensa tyydytyksen. Mutta tieto "Neptunus on tällä hetkellä x km etäisyydellä Uranuksesta" ei varmaan auta ihmiselämän suurissa käännekohdissa? Tai edes arjen pikkumurheissa?
Uskossa ollessani tutkin ja luin raamattua paljonkin, osallistuin raamattupiireihin jne. Olen myös ihna omaehtoisesti aikoinaan tutustunut laajalti muihinkin uskontoihin. Mikää raamatun tarina ei poikkea mitenkään erityisellä tavalla mistään muista ns pyhistä kirjoituksista. Samaa mytologiaa kaikki tyynni. Myönnettäköön että raamattu on vankka kirjallinen esikuva monelle nykypäivän merkkiteokselle, koska raamatun kerrontatapa on muokannut tapaamme käsitellä ja käsittää kirjallisia tekstejä.
Puhut että raamatunlukuun pitää olla virittynyt? Tarkoitat tällä varmaan uskoa raamattuun? Miksi se ei sitten aukea ei-uskovalle? Eikö raamatun pitäisi olla ohjekirja? EIkö tässä ole pienoinen ristiriita? Ymmärrät ohjeet uskoon vain jos olet jo uskossa?
Ja sinä tahallasi pienensit mittakaavaa, minä puhuin universumin ja kaikkeuden rakenteesta, sinä puhuit aurinkokuntamme planeetoista. Suosittelen lukemaan Hawkinsin "Ajan Lyhyt Historia " kuvitetun laitoksen, siinä vastauksia ja polunalkuja moniin vaikeisiin kysymyksiin koskien kaikkeutta. Myös Brysonin "Lyhyt Historia Lähes Kaikesta" vastaa moniin kysymyksiin joista uskovat eivät mielellään jostain syystä suostu kyseenalaistamaan ...
"Esimerkiksi autolla ajaessa on tärkeätä osata liikennesäännöt. Sen sijaan ei tarvitse välttämättä tietää, onko vastaantuleva auto Opel vai Toyota."
Minusta tuntuu, että uskiksilla nimenomaan tuo touhu taitaa mennä tuohon mainitsemaasi "oikean merkin tunnistamiseen" enemmän kuin yleisiin liikennesääntöihin.
Lähi-idässäkin parhaillaan vannotaan eri nimisten jumaluuksien nimiin ja ammutaan vääränmerkkisten kuskeja, mutta yleiset käyttäytymissäännöt tässä ihmisliikenteessä jota elämäksi kutsutaan ovat auttamattomasti hukassa.