Vaikka joku voi nähdä punaista..
Sanan tasku 3.3.2008
Saija Väätäinen
Hyvää Pyhää!
Jos nykyään kysyy tuttavilta, että mitä sinulle kuuluu, niin hyvin yleinen vastaus on, että kiitos siinähän se, mutta aika kiirettä on ollut. Mihin aika on kadonnut länsimailta? Kaikilla tuntuu olevan kiire. Uupumus ja loppuun palaminen ovat sanoja, joita ei edes tunnettu kolmekymmentä vuotta sitten, nyt ne ovat kaikkien huulilla.
Kun tutkii Raamattua, huomaa selvän yhteyden kolmanteen käskyyn. Olisiko syy kiireeseemme siinä, että olemme laiminlyöneet kolmannen käskyn noudattamisen, emme ole muistaneet pyhittää lepopäivää. Jollei meillä ole aikaa Herralle ja hänen sanalleen, ei meillä kohta ole aikaa kenellekään eikä millekään muullekaan. Jumala, ihmisen suunnittelija antoi sellaisen käyttöohjeen luomalleen olennolle, että joka seitsemäs päivä on levättävä ja lepopäivä on pyhitettävä.
Kolmas käsky kuuluu Raamatussa näin: ” Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikki tehtäväsi, mutta seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalasi sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi ja tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.” (2.Moos.20:8-11)
Ennen kolmas käsky ei tuntunut minusta kovin tärkeältä. Mutta, mitä enemmän olen tutkinut kolmatta käskyä, sitä tärkeämmäksi se on minulle tullut. Mielestäni kolmas käsky on ensimmäisen käskyn jälkeen ehkä tärkein käsky. Sillä, jos pystymme sitä noudattamaan, saamme voiman noudattaa myös muita käskyjä, saamme voiman elää, tehdä työtä ja palvella lähimmäisiämme. Toisin kuin muut käskyt, kolmas käsky on säädetty jo luomisessa. Pyhäpäivän viettoon sisältyy erityinen Jumalan siunaus. Kolmas käsky on ihana mahdollisuus, Jumalan lahja meille, kehotus, johon sisältyy lupaus!
Kolmannella käskyllä Jumala teki myös liiton ihmisten kanssa. ”Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut, sillä sapatti on sukupolvesta toiseen oleva merkkinä liitosta, jonka minä olen teidän kanssanne tehnyt.” (2.Moos. 31:13)
Kolmannessa käskyssä on kaksi osaa, lepo ja pyhittäminen. Jotkut eivät piittaa kolmannesta käskystä lainkaan, mutta sitten on ihmisiä, jotka noudattavat käskyn toista osaa, mutteivät molempia. He kyllä lepäävät, mutta pyhitys unohtuu tai pyhittävät, mutta eivät malta levätä.
Tarkastellaan ensin lepo-osaa. Jumala on luonut ihmisen sellaiseksi, että hän tarvitsee lepoa. Eikö ole ihanaa, että saamme oikein Jumalan luvalla olla joka viikko yhden kokonaisen päivän tekemättä työtä! Mutta uskallammeko levätä koko pyhäpäivän? Luotammeko Jumalan huolenpitoon, siihen, että kaikki sujuu ja saamme kaiken tarpeellisen tehtyä kuutena päivänä, jos huilaamme sunnuntaina?
Israelin kansa sai opetella Jumalaan luottamista erämaavaelluksensa aikana. Taivaasta satoi mannaa, jota kerättiin aina kunkin päivän tarpeeksi. Jos sitä yritti säilyttää yön yli, se pilaantui. Paitsi kuudentena päivänä, jolloin mannaa saattoi kerätä kahden päivän annoksen ilman, että se olisi pilaantunut. Tällä tavalla Jumalan kansa joutui opettelemaan Herran lupauksiin uskomista ja niiden varassa elämistä.
Sitähän meidänkin on opeteltava. Erityisiä koetuksen aikoja lepopäivän vietossa ovat kiireiset ajat. Opettajan työssä toukokuu ja joulukuu ovat sellaisia, että tuntuu melkein mahdottomalta ajatus, ettei yhtenäkään pyhänä tekisi ollenkaan koulutöitä. Seuraava Raamatunkohta toisesta Mooseksen kirjasta puhutteli minua kuitenkin vakavasti: ”Tee työtä kuutena päivänä viikossa, mutta seitsemänneksi päiväksi lopeta työnteko. Myös kyntöjen ja elonkorjuun aikana pidä seitsemäntenä päivänä lepopäivä.” (2.Moos.34:21) ”Myös kyntöjen ja elonkorjuun aikana”, siis myös kiireisinä aikoina, myös kokeiden korjauksen ja todistusten teon aikoina!
Lepopäivän pyhittämistä pidetään Raamatussa suorastaan uskon koetinkivenä. Herra lupaa antaa sateen ja sadon, ruuan pöytään ja rauhan valtakuntaan niille, jotka noudattavat kolmatta käskyä. Kuuliaisuus tuo siunauksen! Kysymys on vain siitä, uskommeko me hänen pystyvän sen tekemään, vaikka emme ympäri viikkoa töissä rehkisikään.
Jeesuksen ajan fariseukset tekivät ihanasta Jumalan antamasta lepopäivästä väärällä tavalla lain. He listasivat asioita, mitä sapattina ei saa tehdä. Heille sapattisäännöt olivat pelastuksen ehtona. Nämä sapattisäännöt ovat juutalaisilla edelleenkin voimassa ja niiden tulkitseminen saa joskus meidän mielestämme vähän koomisiakin piirteitä. Kuulin eräältä Israelin kävijältä, että he ihmettelivät, miksi bussikuskeilla oli sapattina isot vesityynyt istuimiensa alla. Heille selitettiin, että koska sapattina ei saa matkustaa maan päällä kuin ns. sapatin matkan verran eli n. 1-2 km, mutta vetten päällä saa matkustaa pitkään!
Jeesus joutuikin fariseusten kanssa riitaan usein juuri sapatin viettoon liittyvistä asioista. Jeesukselle sapatti oli evankeliumia. Se on annettu ihmistä varten, ihmisen hyväksi. Sapatti on iloinen asia, silloin saa tehdä hyvää. Jeesus sanoo: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten”. (Mark. 2:27)
Jumala on antanut ihmiselle lahjaksi lepopäivän. Ei siis tehdä sunnuntaista rästityöpäivää, vaan luotetaan siihen, että Jumala antaa meille arkena riittävästi voimia tehdä tarvittavat työt. Joka antaa itselleen luvan levätä kerran viikossa, sen ruumis ja sielu eivät pala loppuun. Lepopäivä on elämän laadun ehdoton edellytys.
Jotkut sanovat, että on yhteiskunnan vika, että pyhä on pilalla, kun kaupatkin ovat nykyisin sunnuntaisin auki. Saisivat olla kiinni, olen samaa mieltä, se rauhoittaisi pyhää. Mutta eihän meidän tarvitse mennä sinne kauppaan, pidetään me pyhää ja hoidetaan ostokset arkena. Ei mennä valtavirran mukana. Levätään, vietetään aikaa perheen kanssa eikä työpapereiden, tavataan ystäviä, tervehditään sukulaisia. Erotetaan viikonlopusta sunnuntai erilaiseksi päiväksi. Tehdään kotityöt, siivoukset, kauppareissut ym. työt lauantaina ja levätään pyhänä. Äitini kertoi, että hänen nuoruudessaan pyhä aloitettiin maalaistalossa aina lauantai-iltana kello kuusi, sen jälkeen ei töitä tehty.
Kirkon kellot soivat lauantai-iltana pyhän alkamisen merkiksi, ne ikään kuin muistuttavat kolmannen käskyn toisesta osasta lepopäivän pyhittämisestä.
Minulle on jäänyt hyvä ja turvallinen muisto lastentarhasta, jossa olin pienenä. Siihen aikaan lauantaikin oli tarhapäivä ja aina lauantaina tarhassa laulettiin laulu: Kellot kaikuu, kellot temppelin, nyt on Herran pyhäpäivä, päivä parahin. Muistan, miten hyvältä ja oikealta tuntui laulaa tuota laulua ja miten hartaana ja täysin rinnoin lauloin kirkkaalla lapsen äänelläni.
Luther selittää kolmannen käskyn Katekismuksessa näin: ”Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa, vaan pidämme sen pyhänä, kuuntelemme ja opimme sitä mielellämme.
Raamattu opettaa, että Jumala voidaan kohdata armonvälineiden kautta. Armonvälineitä ovat Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen. Näiden armonvälineiden kautta voimme tänäkin päivänä kohdata Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Herra sekä puhuu että toimii niiden kautta. Tarvitsemme lepopäivää, että meillä olisi aikaa armonvälineille ja Jeesus saisi suunvuoron elämässämme.
Raamattu kertoo, että Jeesus meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Jeesus näytti meille esimerkkiä, hän pyhitti lepopäivän menemällä kirkkoon. Myös alkukirkon kristityt kokoontuivat säännöllisesti jumalanpalvelukseen. Apostolien teoissa kerrotaan: ”Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.” (Apt.2:42)
Armonvälineet toimivat jumalanpalveluksessa. Me miellämme helposti jumalanpalveluksen nurinpäin. Ajattelemme, että jumalanpalveluksessa me palvelemme Jumalaa. Mutta asia on juuri päinvastoin.
Jumalanpalvelus on Jumalan lahja meille. Menemme jumalanpalvelukseen Jumalan palveltaviksi. Jumalanpalveluksessa Jumala itse palvelee meitä. Rukouksessa saamme kertoa hänelle huolemme ja tunnustaa syntimme. Sanallaan ja sanansa saarnalla hän opettaa, ohjaa, nuhtelee, lohduttaa ja rohkaisee meitä. Ehtoollisessa hän on itse lupauksensa mukaan läsnä ja ravitsee meidät.
Inkerin kirkon pappi Arvo Survo kertoi hauskan esimerkin veljestään, joka asuu kyllä Suomessa, mutta, jonka suomen kielen taito ei ole kovin hyvä. Veli oli kertonut Arvolle: ”Kävin sunnuntaina kirkossa ja sain ehdollista.” Saamme tulla ehtoolliselle ja saamme täyden vapauden, emme ehdollista!
Pyhäpäivän jumalanpalvelus on keidas, jossa Jumala itse varustaa meidät, sieltä saamme voimaa taas tulevan viikon töihin ja koitoksiin. Elämämme on välillä kuin erämaavaellusta raskasta ja vaikeaa, mutta sunnuntaisin pääsemme keitaalle.
Jumalanpalvelus on Jumalan kansan juhla. Siellä saamme kohdata ystäviämme ja kokea uskon yhteyttä.
Jumala ilmoittaa tahtonsa sanassaan ja jumalanpalvelus vahvistaa meidän haluamme elää sanan mukaan. Jos laiminlyömme jumalanpalveluksen ja Raamatun sanan, usko hiipuu vähitellen ja siunaus jää puuttumaan. Jumala tahtoo pitää meistä huolta. Hän on antanut meille oikein erityisen päivän, että voisimme pysähtyä kaiken touhun keskeltä perimmäisten kysymysten äärelle. Että emme vain juoksisi päämäärättömästi, vaan muistaisimme, mihin olemme menossa. Että muistaisimme, että elämämme päättyy kerran ja suuntaisimme katseemme Kristukseen ja hänen armotöihinsä. Mennään jumalanpalvelukseen, sellaiseen, missä kuuluu oikea paimenääni, ja pyhitetään lepopäivä, että saisimme viisaan sydämen!
Matteuksen evankeliumissa Jeesus kieltää meitä huolehtimasta huomisesta, ruuasta, vaatteista ja muista elämämme tarpeista, hän sanoo: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” (Matt.6:33) Jumala pitää meistä kyllä huolen, kun vain etsimme hänen tahtoaan.
Nykyinen lepopäivä on ennakkokuva ikuisesta levosta, joka Jumalan kansalle kerran tulee. ”Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen, niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään.” (Hepr.4:9-10) Kun Jumala oli luonut maailman, hän sai levon katsomalla töidensä täydellisyyttä. Mutta me emme saa koskaan lepoa omia töitämme katsomalla, kaikki jää aina vajaaksi. Emme pysty täyttämään Jumalan käskyjä, emme sapattikäskyä sen paremmin kuin muitakaan käskyjä. Mutta juuri siksi Jeesus huusi ristiltä: ”Se on täytetty!” Jeesuksen tekoja katselemalla ihminen saa levon omista teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Hän on tehnyt täydellisesti sen, mikä meidän olisi pitänyt tehdä. Siksi meidän on kuultava aina uudestaan sunnuntai sunnuntain jälkeen evankeliumin sanoma, että sielumme voisi saada levon.
Lähdemme messusta ravittuina ja jaksamme taas palvella lähimmäistämme ja se on meidän palvelustamme Jumalalle. Me olemme saaneet kokea yhteyttä Kristukseen, olemme saaneet syntimme anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden ja siitä ilosta haluamme nyt auttaa ja palvella muita.
Jumala lupaa, että jos pyhitämme lepopäivän, saamme iloita Herrassa!
Jesajan kirjasta: ”Jos et polje tomuun sapattia, etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, että et kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa, etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta.” (Jes.58:13-14)
Viimeksi päivitetty ( 11.03.2008 16:10 )
http://www.sro.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=578&Itemid=472
Sanan tasku 3.3.2008
Saija Väätäinen
Hyvää Pyhää!
Jos nykyään kysyy tuttavilta, että mitä sinulle kuuluu, niin hyvin yleinen vastaus on, että kiitos siinähän se, mutta aika kiirettä on ollut. Mihin aika on kadonnut länsimailta? Kaikilla tuntuu olevan kiire. Uupumus ja loppuun palaminen ovat sanoja, joita ei edes tunnettu kolmekymmentä vuotta sitten, nyt ne ovat kaikkien huulilla.
Kun tutkii Raamattua, huomaa selvän yhteyden kolmanteen käskyyn. Olisiko syy kiireeseemme siinä, että olemme laiminlyöneet kolmannen käskyn noudattamisen, emme ole muistaneet pyhittää lepopäivää. Jollei meillä ole aikaa Herralle ja hänen sanalleen, ei meillä kohta ole aikaa kenellekään eikä millekään muullekaan. Jumala, ihmisen suunnittelija antoi sellaisen käyttöohjeen luomalleen olennolle, että joka seitsemäs päivä on levättävä ja lepopäivä on pyhitettävä.
Kolmas käsky kuuluu Raamatussa näin: ” Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikki tehtäväsi, mutta seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalasi sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi ja tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.” (2.Moos.20:8-11)
Ennen kolmas käsky ei tuntunut minusta kovin tärkeältä. Mutta, mitä enemmän olen tutkinut kolmatta käskyä, sitä tärkeämmäksi se on minulle tullut. Mielestäni kolmas käsky on ensimmäisen käskyn jälkeen ehkä tärkein käsky. Sillä, jos pystymme sitä noudattamaan, saamme voiman noudattaa myös muita käskyjä, saamme voiman elää, tehdä työtä ja palvella lähimmäisiämme. Toisin kuin muut käskyt, kolmas käsky on säädetty jo luomisessa. Pyhäpäivän viettoon sisältyy erityinen Jumalan siunaus. Kolmas käsky on ihana mahdollisuus, Jumalan lahja meille, kehotus, johon sisältyy lupaus!
Kolmannella käskyllä Jumala teki myös liiton ihmisten kanssa. ”Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut, sillä sapatti on sukupolvesta toiseen oleva merkkinä liitosta, jonka minä olen teidän kanssanne tehnyt.” (2.Moos. 31:13)
Kolmannessa käskyssä on kaksi osaa, lepo ja pyhittäminen. Jotkut eivät piittaa kolmannesta käskystä lainkaan, mutta sitten on ihmisiä, jotka noudattavat käskyn toista osaa, mutteivät molempia. He kyllä lepäävät, mutta pyhitys unohtuu tai pyhittävät, mutta eivät malta levätä.
Tarkastellaan ensin lepo-osaa. Jumala on luonut ihmisen sellaiseksi, että hän tarvitsee lepoa. Eikö ole ihanaa, että saamme oikein Jumalan luvalla olla joka viikko yhden kokonaisen päivän tekemättä työtä! Mutta uskallammeko levätä koko pyhäpäivän? Luotammeko Jumalan huolenpitoon, siihen, että kaikki sujuu ja saamme kaiken tarpeellisen tehtyä kuutena päivänä, jos huilaamme sunnuntaina?
Israelin kansa sai opetella Jumalaan luottamista erämaavaelluksensa aikana. Taivaasta satoi mannaa, jota kerättiin aina kunkin päivän tarpeeksi. Jos sitä yritti säilyttää yön yli, se pilaantui. Paitsi kuudentena päivänä, jolloin mannaa saattoi kerätä kahden päivän annoksen ilman, että se olisi pilaantunut. Tällä tavalla Jumalan kansa joutui opettelemaan Herran lupauksiin uskomista ja niiden varassa elämistä.
Sitähän meidänkin on opeteltava. Erityisiä koetuksen aikoja lepopäivän vietossa ovat kiireiset ajat. Opettajan työssä toukokuu ja joulukuu ovat sellaisia, että tuntuu melkein mahdottomalta ajatus, ettei yhtenäkään pyhänä tekisi ollenkaan koulutöitä. Seuraava Raamatunkohta toisesta Mooseksen kirjasta puhutteli minua kuitenkin vakavasti: ”Tee työtä kuutena päivänä viikossa, mutta seitsemänneksi päiväksi lopeta työnteko. Myös kyntöjen ja elonkorjuun aikana pidä seitsemäntenä päivänä lepopäivä.” (2.Moos.34:21) ”Myös kyntöjen ja elonkorjuun aikana”, siis myös kiireisinä aikoina, myös kokeiden korjauksen ja todistusten teon aikoina!
Lepopäivän pyhittämistä pidetään Raamatussa suorastaan uskon koetinkivenä. Herra lupaa antaa sateen ja sadon, ruuan pöytään ja rauhan valtakuntaan niille, jotka noudattavat kolmatta käskyä. Kuuliaisuus tuo siunauksen! Kysymys on vain siitä, uskommeko me hänen pystyvän sen tekemään, vaikka emme ympäri viikkoa töissä rehkisikään.
Jeesuksen ajan fariseukset tekivät ihanasta Jumalan antamasta lepopäivästä väärällä tavalla lain. He listasivat asioita, mitä sapattina ei saa tehdä. Heille sapattisäännöt olivat pelastuksen ehtona. Nämä sapattisäännöt ovat juutalaisilla edelleenkin voimassa ja niiden tulkitseminen saa joskus meidän mielestämme vähän koomisiakin piirteitä. Kuulin eräältä Israelin kävijältä, että he ihmettelivät, miksi bussikuskeilla oli sapattina isot vesityynyt istuimiensa alla. Heille selitettiin, että koska sapattina ei saa matkustaa maan päällä kuin ns. sapatin matkan verran eli n. 1-2 km, mutta vetten päällä saa matkustaa pitkään!
Jeesus joutuikin fariseusten kanssa riitaan usein juuri sapatin viettoon liittyvistä asioista. Jeesukselle sapatti oli evankeliumia. Se on annettu ihmistä varten, ihmisen hyväksi. Sapatti on iloinen asia, silloin saa tehdä hyvää. Jeesus sanoo: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten”. (Mark. 2:27)
Jumala on antanut ihmiselle lahjaksi lepopäivän. Ei siis tehdä sunnuntaista rästityöpäivää, vaan luotetaan siihen, että Jumala antaa meille arkena riittävästi voimia tehdä tarvittavat työt. Joka antaa itselleen luvan levätä kerran viikossa, sen ruumis ja sielu eivät pala loppuun. Lepopäivä on elämän laadun ehdoton edellytys.
Jotkut sanovat, että on yhteiskunnan vika, että pyhä on pilalla, kun kaupatkin ovat nykyisin sunnuntaisin auki. Saisivat olla kiinni, olen samaa mieltä, se rauhoittaisi pyhää. Mutta eihän meidän tarvitse mennä sinne kauppaan, pidetään me pyhää ja hoidetaan ostokset arkena. Ei mennä valtavirran mukana. Levätään, vietetään aikaa perheen kanssa eikä työpapereiden, tavataan ystäviä, tervehditään sukulaisia. Erotetaan viikonlopusta sunnuntai erilaiseksi päiväksi. Tehdään kotityöt, siivoukset, kauppareissut ym. työt lauantaina ja levätään pyhänä. Äitini kertoi, että hänen nuoruudessaan pyhä aloitettiin maalaistalossa aina lauantai-iltana kello kuusi, sen jälkeen ei töitä tehty.
Kirkon kellot soivat lauantai-iltana pyhän alkamisen merkiksi, ne ikään kuin muistuttavat kolmannen käskyn toisesta osasta lepopäivän pyhittämisestä.
Minulle on jäänyt hyvä ja turvallinen muisto lastentarhasta, jossa olin pienenä. Siihen aikaan lauantaikin oli tarhapäivä ja aina lauantaina tarhassa laulettiin laulu: Kellot kaikuu, kellot temppelin, nyt on Herran pyhäpäivä, päivä parahin. Muistan, miten hyvältä ja oikealta tuntui laulaa tuota laulua ja miten hartaana ja täysin rinnoin lauloin kirkkaalla lapsen äänelläni.
Luther selittää kolmannen käskyn Katekismuksessa näin: ”Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa, vaan pidämme sen pyhänä, kuuntelemme ja opimme sitä mielellämme.
Raamattu opettaa, että Jumala voidaan kohdata armonvälineiden kautta. Armonvälineitä ovat Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen. Näiden armonvälineiden kautta voimme tänäkin päivänä kohdata Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Herra sekä puhuu että toimii niiden kautta. Tarvitsemme lepopäivää, että meillä olisi aikaa armonvälineille ja Jeesus saisi suunvuoron elämässämme.
Raamattu kertoo, että Jeesus meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Jeesus näytti meille esimerkkiä, hän pyhitti lepopäivän menemällä kirkkoon. Myös alkukirkon kristityt kokoontuivat säännöllisesti jumalanpalvelukseen. Apostolien teoissa kerrotaan: ”Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.” (Apt.2:42)
Armonvälineet toimivat jumalanpalveluksessa. Me miellämme helposti jumalanpalveluksen nurinpäin. Ajattelemme, että jumalanpalveluksessa me palvelemme Jumalaa. Mutta asia on juuri päinvastoin.
Jumalanpalvelus on Jumalan lahja meille. Menemme jumalanpalvelukseen Jumalan palveltaviksi. Jumalanpalveluksessa Jumala itse palvelee meitä. Rukouksessa saamme kertoa hänelle huolemme ja tunnustaa syntimme. Sanallaan ja sanansa saarnalla hän opettaa, ohjaa, nuhtelee, lohduttaa ja rohkaisee meitä. Ehtoollisessa hän on itse lupauksensa mukaan läsnä ja ravitsee meidät.
Inkerin kirkon pappi Arvo Survo kertoi hauskan esimerkin veljestään, joka asuu kyllä Suomessa, mutta, jonka suomen kielen taito ei ole kovin hyvä. Veli oli kertonut Arvolle: ”Kävin sunnuntaina kirkossa ja sain ehdollista.” Saamme tulla ehtoolliselle ja saamme täyden vapauden, emme ehdollista!
Pyhäpäivän jumalanpalvelus on keidas, jossa Jumala itse varustaa meidät, sieltä saamme voimaa taas tulevan viikon töihin ja koitoksiin. Elämämme on välillä kuin erämaavaellusta raskasta ja vaikeaa, mutta sunnuntaisin pääsemme keitaalle.
Jumalanpalvelus on Jumalan kansan juhla. Siellä saamme kohdata ystäviämme ja kokea uskon yhteyttä.
Jumala ilmoittaa tahtonsa sanassaan ja jumalanpalvelus vahvistaa meidän haluamme elää sanan mukaan. Jos laiminlyömme jumalanpalveluksen ja Raamatun sanan, usko hiipuu vähitellen ja siunaus jää puuttumaan. Jumala tahtoo pitää meistä huolta. Hän on antanut meille oikein erityisen päivän, että voisimme pysähtyä kaiken touhun keskeltä perimmäisten kysymysten äärelle. Että emme vain juoksisi päämäärättömästi, vaan muistaisimme, mihin olemme menossa. Että muistaisimme, että elämämme päättyy kerran ja suuntaisimme katseemme Kristukseen ja hänen armotöihinsä. Mennään jumalanpalvelukseen, sellaiseen, missä kuuluu oikea paimenääni, ja pyhitetään lepopäivä, että saisimme viisaan sydämen!
Matteuksen evankeliumissa Jeesus kieltää meitä huolehtimasta huomisesta, ruuasta, vaatteista ja muista elämämme tarpeista, hän sanoo: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” (Matt.6:33) Jumala pitää meistä kyllä huolen, kun vain etsimme hänen tahtoaan.
Nykyinen lepopäivä on ennakkokuva ikuisesta levosta, joka Jumalan kansalle kerran tulee. ”Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen, niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään.” (Hepr.4:9-10) Kun Jumala oli luonut maailman, hän sai levon katsomalla töidensä täydellisyyttä. Mutta me emme saa koskaan lepoa omia töitämme katsomalla, kaikki jää aina vajaaksi. Emme pysty täyttämään Jumalan käskyjä, emme sapattikäskyä sen paremmin kuin muitakaan käskyjä. Mutta juuri siksi Jeesus huusi ristiltä: ”Se on täytetty!” Jeesuksen tekoja katselemalla ihminen saa levon omista teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Hän on tehnyt täydellisesti sen, mikä meidän olisi pitänyt tehdä. Siksi meidän on kuultava aina uudestaan sunnuntai sunnuntain jälkeen evankeliumin sanoma, että sielumme voisi saada levon.
Lähdemme messusta ravittuina ja jaksamme taas palvella lähimmäistämme ja se on meidän palvelustamme Jumalalle. Me olemme saaneet kokea yhteyttä Kristukseen, olemme saaneet syntimme anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden ja siitä ilosta haluamme nyt auttaa ja palvella muita.
Jumala lupaa, että jos pyhitämme lepopäivän, saamme iloita Herrassa!
Jesajan kirjasta: ”Jos et polje tomuun sapattia, etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, että et kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa, etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta.” (Jes.58:13-14)
Viimeksi päivitetty ( 11.03.2008 16:10 )
http://www.sro.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=578&Itemid=472
Vastaukset 15
Vanhimmat
käynyt messuissa sunnuntaina. Sai sieltä paljon virikkeitä, mutta se tavara määrä, kun niitä katseli ja meni osastolta osastolle, niin kyllä sitä aika väsähtänyt oli ja uni maistui hyvin.
Ensinnäkin Raaamatussa ei ole sunnuntaita varten lepopäivä käskyä, ikäänkuin III-käsky!
On vain yksi käsky koskien lepopäivää, ja se on IV.s käsky " Muista pyhittää lepopäivää...so. 7.s päivä
Olisi aivan älytöntä, ensin olisi 3. s käsky sunnuntaina lepäämisestä ja sen jälkeen 4.s käsky sapattina lepäämisestä ja sen pyhittämisestä!
Kirjoituksesi oli niin alle arvostelun, etten minä ainakaan nähnyt punaista, siinä oli käskyjen paikatkin sikin sokin, väliin kunnioitettiin sunnuntaita lepopäivänä, ja sitten lopussa käännyttiin sapatin puoleen!
Käännyit äitisi puoleen lepopäiväkysymyksessä, mutta et Jumalan puoleen, jonka kädessä on kaikki sinun tiesi ja henkesi, häntä sinä et kunnioita!
Äitiäsi, joka on kuollut, sinä kunnioitat, mutta Jumala joka elää, Häntä et välitä kunnioittaa!
Sunnuntai pyhä ei ole Jumalan teko, vaan se on ihmisen teko!
Eihän keskiviikko olisi keskellä viikkoa osoittamassa mikä päivä viikosta on lepopäivä!
,...ellei se jäisi viikon keskelle, kun meillä on sydämessämme sapatin matkat!
Eihän siellä Raamatussa ole [[sunnuntai]], oikeassa olet, mutta asian sisällön merkitys on hyvin tuossa kirjoituksessa esillä. Nyt en takertunut päivään vaan sen ytimeen, miksi.
Eli sanon, hyvä kirjoitus, nostan pinnat 8.
Kun ja jos oikealla mielenlaadulla luterilainen ystävä viettää Jumalanpalveluspäivää, Jumala on viimekädessä portinjakaja.
Veli.
kunnes luterilainan tulee tuntemaan asian oikean laidan!
" Noita tietämättömyyden aikoja on Jumala kärsinyt,
mutta nyt hän tekee tiettäväksi että ihmten on tehtävä parannus"
" Joka tietämättään tekee syntiä, sitä lyödään vähemmillä lyönneillä"
Siinä mielessä olet oikeassa, että siihen saakka, kun henkilö uskoo ja luulee tekevänsä oikein Jumala lukee hänen sunnuntai viettonsa sapatin vietoksi!
Mutta jos joku häntä varoittaa väärästä lepopäivästä Jumalan sanalla, ja hän sen talaa maahan, ja ehkä nauraa päälle, häneltä
loppuu armo, ...ehkä varoituksia annetaan useampia!
moni luterilainen tietää jo asioiden oikean laidan.
Tai oikeastaan Raamatusta sen saa - että ei ihmisen tule päiviä palvella vaan Jumalaa - ei juosta kirjainten perässä vaan ajatella kirjaimen tarkoitusta.
Mutta en minä halua sanoa että olet väärässä, koska sinä "tunnet" omassatunnossasi asian oikeaksi - esimerkiksi levätä omana aikanasi (tai oikeastaan A-kirkon osoittamana päivänä) niin kaipa se on omantuntosi mukaista ja SE on kuitenkin asian ydin.
Sillä ei meistä kukaan tee Jumalan tahtoa täydellisesti vaan sen minkä uskoo Jumalan tahdoksi.
Jos ajatellaan asiaa hieman perusteellisemmin - niin huomaat ehkä että ei yksikään ihminen itsestään ole iankaikkinen - vaan jokainen on jo kuoleva elämä. Siis ei ihmistä enää tarvitse tuomita - hän on jo tuomittu omien tekojensa ja isiensä tekojen kautta. He saavat jo tekojensa mukaan.
Se mitä ihmiset tarvitsevat on pelastus siitä kuoleman tilasta missä he ovat.
Se "kirja" on jokaisessa ihmisessä itsessään - se on jokaisen "sydämen asenne" Jumalan edessä.
Sellaiset puheet, että pitää jokaista syntiä erikseen pyytää anteeksi (jos ne muistaa?) on minulle vain ihmisoppia. Kyllä se on enemmän kiinni ihmisen HALUSTA tehdä oikein, kuin mistään muusta.
Sanoisiko Isä lapselleen kadu erikseen jokaista tekoasi JOS haluat saada ne anteeksi - yhtä toisensa perään - ei varmasti - vaan hän sanoo kadu pahuuttasi ja huonoa eläämääsi - vihaa sitä mikä on vääryyttä ja pahaa.
Ei Jeesus sanonut ristinpuussa ryövärille että jaa-a kuinkas se nyt sitten on - muistatkos mitä teit silloin tai tällöin? Ei vaan kun hän näki ryövärin ASENTEEN hän näki että hänet VOI PARANTAA - toisin sanoen - että mies oli tullut ymmärtämään että hän oli syntinen ja paha ja että SE oli syy hänen elämänsä tuhoutumiseen ja katui että oli ollut sellainen.
Tai kun tuhlaaja poika palasi kotiin isänsä luo - kuulusteliko isä häntä? Ei vaan otti hänet avosylin vastaan sillä poika katui "huonoa elämäänsä" ja tunnusti että oli elänyt typerästi ja tehnyt väärin.
Tai kun Jeesus sanoi Joh. 12:25
Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
Jos jotain voisi tutkivaksi tuomioksi nimittää niin siinä on kyseessä aivan eri asiat kuin uskot(te).
Kysymys on PARANTAVASTA toiminnasta ei tuomiosta.
Ilm. 22:2
Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.
Sapattia vaan Jumala on valinnut sapatin ihmiselle pyhä ja lepopäiväksi. Sunnuntai on ihmiskäsky, ihmisen valitsema pyhäpäivä.
että syntien tunnustaminen on hyvin tapauskohtainen asia!
Jos olet "keisarilta" so. lue yhteiskunnalta väärin ottanut , anna se keisarille takaisin!
Jos olet lähimmäiseltäsi jotain ottanut, niin että hän on murheissaan sinun tähtesi, mene
ja sovi hänen kanssaan, ja tuo sitten uhrilahjasi Jumalalle!
Jos taas olet Jumalaa vastaan rikkonut , pyydä anteeksi Jumalalta, ja palauta takaisin hänelle!
" Emme ole itsemme omat"...jne.
Katsos poikaseni, periaate on että köyhä tarvitsee ainoan lehmänsä ruokkiakseen itsensä ja lapsensa!
Sinulla , jolla on karjaa, palauta lehmä lesken navettaan takaisin, sillä hän on kiulunsa jo pessyt, odottaa vain lehmäänsä rukouksensa ohella!
Uskon hyvin kuinka leski joka omisti ainoan lehmän jonka sinä veit (esimerkki), vihaa välillä elämäänsä tässä maailmassa, koska se on niin raskasta kaltaisiesi tähden ( esimerkki vain)
Tässä on tie sitä käykää, ja jos et muista, niin Pyhä Henki : , muistuttaa, varoittaa, neuvoo, ohjaa, rukoilee, huokaa jne. puolestasi, on se ihme jos tavarat eivät ala palautua omille paikoilleen!!?? Eikö sinustakin???
hyvin selventävästi kerrottu sapatista.olen aikeissa liittyä adventtikirkkoon ja oikeaan aikaan kirjoitit :)
Artikkeli sapatti ja sunnuntai.
Sunnuntai alkoi vähitellen muodostua kristittyjen tärkeimmäksi juhlapäiväksi syrjäyttäen lopulta täysin lauantaisen sapatin vieton, siis vähitellen, vähitellen.
Korkea-arvoinen Luterilaisen kirkon mies kirjoitti taannoin 5.11.1999 Iltasanomissa vapaa sana, seuraavaa.
Vuoden 1973 alusta virallinen maallinen viikkokalenterimme on alkanut maanantaista.
Vielä 1970-luvun alussa viikkomme alkoi sunnuntaista.
Kristityt olivat jo varhain "KEKSINEET TEHDÄ" sapatin jälkeisestä päivästä varsinaisen juhlapäivän, vaikka yleinen lepopäivä siitä tuli vasta 300-luvulla.
Sunday auringonpäivä.
Raamatussa on ennustettu, että pyritään muuttamaan ajat ja lait, näin onkin ennustus toteutunut täydellisesti.
minulle oikean sapatin merkityksen ja sen, että Jumala ei ole tarkoittanut, että joku toinen päivä syrjäyttäisi sapatin.
lepopäivä käsityksestä.
Hyvä että otit esiin niin selvästi että käskyt eivät ole tärkeitä vain adventismissa vaan myös luterilaisuudessa ja sanotaan nyt samalla että useimmissa kirkoissa maailmassa. Käskyjen pitämisen ei kuitenkaan ajatella pelastavan MISSÄÄN kirkossa - ei luterilaisuudessa ei adventismissa eikä muualla.
Toivotaan että tämä kirjoitus antaa nyt paremman kuvan todellisuudesta ja puskajussitkin rauhoittuvat ja siirtyvät asiallisenmpaan keskusteluun. Kirjoitin samasta asiasta aikaisemmin vaikka en yhtä hyvin :) mutta kuitenkin -
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001692&posting=22000000031468071#22000000031468071
Pidän sapatin raamatullisena pyhänä, mutta juuri tuollaisen hyvä perus ajatuksen mukaisesti.
Kun ja jos joku pitää sen sunnuntaina, puhtaalla omallatunnolla, tehden tieten totta Jumalan edessä, minä en ole lyömässä kapuloita rattaisiin.
Totean vain raamatullisen perusteeni lauantai-sapatille, mutta tehköön Jumalan Pyhä Henki sydämessä töitä ja syököön sieltä sananrieskaa, mistä tulee ravituksi.
Mannan antaa Isä Poikansa kautta.
Niin siunausta iltaasi alex-kasi
oli ihan mukava kun sai kerran lukea asiaakin..
Jumalan siunausta
alex
kylväjätkö ovat "Isän lapsia?"
Ei Jumala mielisty valheen kylväjiin ja sen paapomiseen.
Uskon, että pelastuksen keskus kaikessa on Kristus.
Sen perustus vilpittömän kohdalla pitää, muuta en voi todeta.