Mitä jos saisit vapaasti valitsemasi summan rahaa siitä, että luopuisit ateismista? Ja siitä, että olisit ennakkoluulottamasti ja aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa ja sitoutisit etsimään niin kauan, että Jumala saisi kohdata sinua.
Mitä tekisit?
En tiedä onko tätä "keskustelua" käyty aiemmin.
Mitä tekisit?
En tiedä onko tätä "keskustelua" käyty aiemmin.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Miljardi riittäisi, jos saisin perustaa oman kristillisen seurakunnan/lahkon jonnekkinpäin Karibiaa.
3050 miljardia euroa vuositulot. Ilman veroja.
maapallon liikevaihto? Populaa meitä on n. 6 miljardia ja Jumalan käsky täyttää maa on tänään lähempänä kuin eilen. Ja voi olla, että Herran sana on tästäkin vielä enemmän toteutunut?
Mutta päättelin näin, että jokaisen ihmisen pitäisi tuottaa n 508 x 10e9 euroa voittoa, että olisit valmis vapauteen.
Kiusallisena seikkana mainittakoon viimeistä edellinen talvi kun mun taskulaskin jääty (hp48gs) se paras malli. Sitä olin opetellu käyttämään sitä yhtä suvereenisti kuin lapsi tuttipulloa. Ja nyt joudun tapella tällaisen modernin "robotin" kanssa jolla en ole oppinut naksuttamaan. Ja johon ei ole edes ajateltu tehtäväksi ite ohjelmia.
EU:n bruttokansantuote on vähän yli 10 000 miljardia euroa vuodessa. Jos keksisin hyvän kylmäfuusion, huippuälykkään ja -tehokaan tietokoneen ohjelmistoineen, kvanttitietokoneen ratkaisemaan proteomiikkaa jne. lääketieteellisiin ongelmiin, uusien materiaalien kehittämiseen ja ennustamaan pörssikursseja, niin eiköhän sitten vilahtaisi kassaan noin paljon.
Koska olen varma siitä, että en tule löytämään yhtikäs mitään tuolla etsimisellä, tuo rahasumma ei ikinä tule hyödyttämään minua(Koska oletettavasti minut sidotaan johonkin elämää muuten vain rajoittavaan yhteisöön, joka estää minua itse käyttämästä noita rahoja).
Mutta tietysti voisin altruistisesti ajatella monia vääryyksiä joita voisin korjata tuolla itseni uhraamisella. Tuolta kannalta mietittynä kysymykseen on kuitenkin vaikea vastata. Hinta olisi kuitenkin kymmenestä miljoonasta ylöspäin. Vanhetessa voidaan sitten ruveta tinkimään.
Olisiko se kuin neulan etsimistä heinäsuovasta?
Karttana raamattu ja kompassina kova halu löytää elävä kohtaaminen Hänen kanssaan?
Toisaalta oletko ajatellut, että tuon kymppimillisen voisi lahjoittaa hyvän tekeväisyyteen vaikka ateistien evankeliomistyöhön? Joten liittyminenkin uskovien yhteyteen voisi ollakin tavallaan vähän niinkuin epäitsekäs teko ateistiveljien tähden heidän sielunpelastamisekseen.
Joskus talven pimeydessä voisi olla ihan hyvä, että ihmiset osaisivat enemmän ja laadukkaampaa camp huumoria? Ja ranteet rentoina eivät aina olisi niin totisia sen ateisminsa kanssa.
"Toisaalta oletko ajatellut, että tuon kymppimillisen voisi lahjoittaa hyvän tekeväisyyteen vaikka ateistien evankeliomistyöhön? "
No nyt kun todellisesta rahasta puhutaan, alkaa tuo kymppimillinen hieman houkutellakin.
Voisinhan ajatella, että sen voisi käyttää johonkin vähäosaisten auttamiseen, nyt olivat mielessä mm. lapset Gazassa jne.
Jos olisin rahaa nostava tekouskis, joka vain teeskentelisi uskista rahasta, en usko, että silti kuluttaisin saatavaa summaa ateistien evankelointityöhön.
Mutta sitten siihen 10 miljoonan hankkimiseen: ilmaisia lounaita ei ole. Mikä olisi tuon rahoituksen alkuperä? Keneltä minua lahjova kirkonmies olisi sen ryöstänyt? Keiltä tai mistä toiminnasta tuo summa olisi pois?
Toisaalta voisin ajatella suostumusta ihan sabotaasimielessä, jos rahoittaja olisi kirkko: pöllisin kirkolta 10 miljoonaa ja kohdistaisin sen mielestäni parempiin kohteisiin. Saattaisi joku pappikin saada potkut kirkon äkillisen vuokseni köyhtymisen takia....
:)
ovat saaneet vapaasti valitsemansa summan rahaa ja lisäksi vielä naisia niin paljon, kun ovat jaksaneet käyttää. Tämähän on tätä päivää... Hellarisaarnaajat ovat upporikkaita...
Käykö se sitten sellainen tie kateeksi, jolla "dollarisaarnaaja" jatkaa sielunsa matkaa kohti kadotusta?
Entäpä sitten sekulaaripuolen optioriistot ja sumplimiset? Sama se on siellä joukoissa. Jos kerran Jumalaa ei tunneta, niin lehdistä tai raamatusta voimme lukea mitä siitä seuraa.
Sitä en kiistä, että kapitalistinen yhteiskunta perustuu sillekin faktalle, että yrittäjän on saatava tuottoa ja omistajan osinkoa.
Mutta myös kristillinen kohtuullisuus käsitys kaikkien palkkalaisten kesken tulisi myös kuulua asiaan. Ja myös johtajisto on palkkalaisia. Ja kykenemättömiä paimentamaan laumaansa tosipaikan tullen, jos he eivät tunne ylimmäistä sielunpaimenta ja Hänen tahtoaan
tämän "Entäpä sitten sekulaaripuolen optioriistot ja sumplimiset? " tiedät? Mistä tiedät, ketkä optiomiljonääreistä on ateisteja tai agnostikkoja. Taidat olla vähän yksinkertainen...
"Mutta myös kristillinen kohtuullisuus käsitys kaikkien palkkalaisten kesken tulisi myös kuulua asiaan."
En jaksa tuohon uskonnolliseen soopaasi puuttua, mutta yllä oleva lause on aika hepreaa.
Eiköhän tuo tavoite kuulu enemmänkin Marxin käsityksiin tai ainakin sen pohja on niissä.
En usko että olen tavallista ihmistä yksinkertaisempi.
Mutta voisin lisätä että kysymääsi "Mistä tiedät, ketkä optiomiljonääreistä on ateisteja tai agnostikkoja" ? En sitä voikaan tietää, enkä sitä, onko heidän joukossa kristittyjäkin.
Mutta sen voin päätellä, että raamatun sanoma on se, että kun se kenellä on jakaa sille kellä ei niin kaikilla voi olla riittävästi. Ja jos rakkautta ei ole, niin omastaan jakaminen ei onnistu oli sitten pastori tai johtamaan palkattu. Tai vaikka maan matonen.
Ja senkin tiedän että itsestään melua pitämättä jotkut, jotka ovat saaneet myös jakavat, jopa optiolla rikastuneista.
Mutta siitä, en tingi että suhteessa yrityksen tulokseen on osa eräiden optioden lankeamisesta ollut enemmänkin suhdanteiden kuin valitun strategian ansioita.
Muuta en osaa tähän sanoa, kun en osaa, että sinun kannattaisi tutustua kristilliseen kohtuullisuus käsitteeseen.
Marx näki ongelman toisin. Hänen mielestään materian omistusuhde ja uuden yhteiskunnan osan nostaminen tämän materiaalin omistajiksi olisi ratkaisu omistamisesta johtuvan vääryyden ongelmaan.
Ongelmalliseksi hän ei nähnyt jatkuvaa vallankumuoksien tarvetta, jota tälläinen omistamisen muoto vaatisi. Osana tämä ongelman ratkaisua aloitti Stalin ja Mao uudet vallankumoukset niitä kohtaan, jotka olivat vastavallankumouksellisia. Varmistaen sen, että diktatuuri olisi niillä proletariaateilla jotka olivat vallassa. Tulkiten näin täysin Marxia sen mukaan mikä ei tee mitään sellaista hänen ajuksilleen, jotka eivät mahtuisi niiden (siis marxin) ajatelmien sisään.
"Muuta en osaa tähän sanoa, kun en osaa, että sinun kannattaisi tutustua kristilliseen kohtuullisuus käsitteeseen."
Etpä tietenkään, kun sinulla ei ole mitään todellisuuspohjaa.
"Marx näki ongelman toisin. Hänen mielestään materian omistusuhde ja uuden yhteiskunnan osan nostaminen tämän materiaalin omistajiksi olisi ratkaisu omistamisesta johtuvan vääryyden ongelmaan."
Ja näinhän on käynyt esimerkiksi meidän maassamme. Tietänet, että asumme sosiaalidemokratiassa.
"Varmistaen sen, että diktatuuri olisi niillä proletariaateilla jotka olivat vallassa. Tulkiten näin täysin Marxia sen mukaan mikä ei tee mitään sellaista hänen ajuksilleen, jotka eivät mahtuisi niiden (siis marxin) ajatelmien sisään."
Kommunistisiksi maiksi julistautuneet maat eivät tosiaan koskaan saavuttaneet kommunismia, koska ne jäivät diktatuureiksi.
Tietty summa saisi minut kyllä esiintymään kristittynä, mutta sydämeni ei olisi siinä koskaan mukana. Voin leikkiä mukana uskovaa, mutta vain ulkoisesti. Ateismista en sisäisesti luopuisi kuitenkaan. "Money can't buy me love"...
Tämä ei riittäisi tässä oletuksessa maksuperusteeksi. Sydämen ei tarvitsisi, eikä se voisikaan olla mukana, jos ei usko. Mutta harjoitteet siitä tavasta millä raamattu sanoo uskon syntyvän kyllä kuuluisivat kauppaan ja aktiivisuus niitä kohtaan.
Vilunkipelillä ei juoksijakaan saa voitonseppelettään kilvoittelunsa jälkeen sanoo raamattu. Mutta voisit tietysti yrittää bluffata?
Vai voisiko mesi olla makeampaa kuin lautasellinen ilmaa?
Natsi-Saksassa armeijan sotilaat tekivät hirveitä tekoja: tappoivat juutalaisia niin tunteettomasti että hirvittää. Olivatko he alkujaan syntyneet massamruhaajiksi? Eivät, toiminta vain vei heidät mukanaan, he tottelivat käskyjä ja luulivat tekevänsä oikein. Ei se silti tarkoita sitä että se mitä he tekivät oli oikein. Heille toistettiin samoja valheita riittävän kauan kunnes ne alkoivat tuntua todelta. Heidät ohjelmoitiin toimimaan.
Joten kyllä, minusta saa pakottamalla varmaan kaikin puolin kristityn ihmisen, mutta ei se tarkoita sitä että se olisi hyvä asia, tai että se olisi oikein. Miksi kristinusko ei ole asia jonka voisi omaksua vapaaehtoisesti? Miksi minut pitää ostaa siihen mukaan? Miksi minä en itse, omasta tahdostani koe halua alkaa kristityksi, jos se on niin tolkuttoman hieno asia kuin väitetään? Miksi minut pitäisi lahjoa ja aivopestä siihen mukaan?
Älä anna kenenkään aivopestä itseäsi, äläkä kenenkään ohjelmoida itseäsi, vaan säilytä kriittisyytesi!
Ketään ei saa eikä tule pakottaa, vaikka sellaistakin on olemassa. Alkuperäinen ajatukseni rahasta vs aatteesta oli abstrakti. Mutta, ehkä se osoitti, että yleensäkin sellaisten ihmisten aloituksen, joita on rangaistu älykkyydella voivat olla myös siinä mielessä vaikeaselkoisia, että ne voivat olla johdantona johonkin syvällisempään. Uskovana ainakin tahdon, että Herra saa johtaa keskustelua niin, että Hänen nimensä saisi tulla kirkastetuksi. (en osaa tätä tarkemmin ilmaista)
Mutta anna hyvä whitewash Jeesuksen pestä vaatteesi sellaisiksi, että ne ovat villaakin valkoisemmat ja kirkkaammat kuin yksikään vaatteen valkaisija maanpäällä ne tehdä taitaa.
Olet sitten vaikka kotona siihen asti, että löydät Hänet kuka on uskon ydin alkuunpanija ja missä Hänen tahtostaan halutaan saarnata.
Siemen pahuuteen on meissä kaikissa. Miten suhtaudut siihen, että kolmannessa valtakunnassa eläneet saksalaiset sanoivat etteivät he tienneet siitä mitä tehtiin. Minä en tiedä onko se totta, osaksi ehkä? Mutta luulen, että ihmisen psyyke ei olisi kestänyt sen tosiseikan myöntämistä mikä on totuus. Siksi armollisempaa oli olla ottamatta kantaa ja torjua ajatus siitä mistä oli kyse. Ja suggestiolla voitiin vaikuttaa asiaan. Gestapo oli paitsi todellinen reaalimaailmassa niin myös todellinen ihmisten mielessä vaikuttaen siten, että vain harvat osasivat tai uskalsivat asettautua vastustamaan, kun kyseessä oli oma elämä. Kysymys tämän edessä on epäilemättä ajanut ihmiset sellaiselle paikalle, jossa he ovat joutuneet kokemaan sen, että asiat eivät ole heidän omissa käsissään.
Siihen ihmisen psyyke kyllä antaa mahdollisuuden.
Mutta olivatko nämä jotka suojasivat itseään sillä etteivät voineet myöntää sitä kauheutta mitä oli (mitä ilmeisesti useimmat olivat)tai ne jotka tiesivät, mutteivat välittäneet mielestäsi vapaita vastuusta?
Ja mitä se merkitsee nykyaikana, olemmeko me vapaita vastuusta maailman tapahtumista? Kaikkea me emme voi tietää ja maailman murhetta me emme voi kantaa. Mutta vastuu ja velvollisuus meillä on siitä, että meidän pitää koetella. Ja meillä on myös oikeus selvittää. Jos niin tahdomme. Pakko se ei ole.
mitä pyydän????
Entä jos tässä olisi rahat olemassa? Paljonko sitä tarvittaisiin?
miljoonaa, jotta saan oman lahkoni rattaat pyörimään. kiitos jo etukäteen.
passeli summa, että saisin ostettua saaren jostain missä palmut kasvavat. Perustaisin uskonnon jonka aktiivinen johtaja olisin. Kaikki saisivat elellä miten haluavat, kunhan valtion lakeja noudattaisivat. Ja uskoisivat, että ei tarvitse uskoa yhtään mihinkään henkiolentoon.
Eiku laitetaan 5 miljardia. Ja nolla perään, niin ostan vähän enemmän niitä saaria.
Kun palkkaa ajateltiin, että saisipa edes nollan tai minkä muun positiivisen reaaliluvun tahansa palkkanauhaan lisäksi mihin muuhun kohtaan palkkasummaa tahansa, kunhan vaan ei ennen pistettä alkuun.
Jaa mitäpä sanoisivat herrat Freud ja Jung ateistista joka perustaisi 5 x 10e9€ summan saadessaan tahtoisi ensimmäiseksi perustaa oman uskonnollisen saariyhdyskunnan?
Ajattelitko kerätä uskonnollisen veron saarella asumisen autuutta vastaan? Ja miten ajattelit käyttää sen takaisin Herran työhön?
millaisen uskonnon perustaisin. Etkö lukenut, vai etkö ymmärtänyt.
En tietenkään keräisi mitään veroa saarella asumisesta, sehän olisi jo maksettu.
Freudista ja Jungista en välitä yhtään, eikös ne ole jo vainaita?
"Rahanvalta vs vapaa tahto
Kirjoittanut: Kysyjä. 7.1.2009 klo 21.14
Mitä jos saisit vapaasti valitsemasi summan rahaa siitä, että luopuisit ateismista? Ja siitä, että olisit ennakkoluulottamasti ja aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa ja sitoutisit etsimään niin kauan, että Jumala saisi kohdata sinua.
Mitä tekisit?
En tiedä onko tätä "keskustelua" käyty aiemmin."
- Siinä ei puhuta mistään "Herrasta" mitään. Uskonnossani jumaluus olisi kaikkialla tai ei missään. Valitkoon ihmiset vapaasti ilman kahleita ja määräyksiä.
Mutta äkäinen ei saa olla maanantai oli jo viikon alussa.
Jumala vaan ei ole kaikkialla ja kaikessa, vaikka onkin luonut kaiken ja kaikkialla.
Jumala tunnetaan myös nimellä Herra. Ja jumalaan uskonsa laittaville haluamaansa summaa ei jaettaisi.
Sitä pitäsi käydä anomassa hindujen haavetoimistosta!
Niinpä tietysti:))))
Olettakaamme, että asia rahapalkinnon ”lahjoittajan” ja vastineen kirjoittajan välillä olisi käyty YK:n yleiskokouksesta lähtien läpi kaikissa paikoissa ja oikeusasteissa. Eikä voitaisi osoittaa, että perusteet raha-anomukselle olisivat olleet sellaisia, että ne eivät kestäisi kriittisintäkään tarkastelua.
Ateistit pakkaisivat kamppeensa ja lähtisivät paratiisisaarelleen aloittaen arkisen aherruksensa.
Ja jumaluus olisi saaren perustajan antaman julistuksen mukaan kaikkialla ja kaikessa. Mutta minkäänlaista mielikuvitusta ei näiden asioiden suhteen tarvitsisi käyttää, jos ei haluaisi.
Osa paratiisisaaren asukkaista palvelisi kiviä, osa puita ja osa metsän kukkasia. Kaikkia olemassa olevia objekteja, joita ei edes mielikuvituksen turvin olisi pakko ajatella olemattomiksi.
Osa lepytteli ukkosta tanssinkeinoin, ettei se tulisi vihaisena takaisin. Osan heimon väestä keskittyessä odottamaan joka keväistä perhosjumalattaren uudelleen syntymää toukasta.
Olisi vähän epäselvyyksiä siitä kuka jumalista tai mikä ”sen” ilmenemismuodoista olisi suurin, olisiko se kenties kuu tai aurinko.
Elämä jatkuisi onnellista ateistista rataansa, kunnes eräänä päivänä osa heimon jäsenistä saisi voimakkaan hyppyherätyksen keskellä arjen aherrusta. Ja tahtoisi tämän seurauksena välittömästi saada saaren kirjastoon ja yksityiskäyttöönsä raamatun? Sekä kertoa tästä elämänsä muutoksesta kaikille. Ja siitä kuinka hän tuli tuntemaan ainoan oikean Jumalan.
Kuinka häneen suhtautuisivat saaren kuvernööri tai muut heimon jäsenet? Olisiko uskonvapautta ja oikeutta sananjulistukseen olemassa?
Tai miten sitten meneteltäisiin, jos saaren ”tähystäjä” näkisi ulapalla laivan, joka lähestyy kohti saarta ristinmerkki purjeissaan? Mukanaan tuoden joukon lähetyssaarnaajia, jotka tahtoisivat perustaa saarelle tukikohtansa ja pienen kappelin palvelemaan paikallisten asukkaiden hengellisiä tarpeita ja aloittaakseen asukkaiden kastamisen?
Olisiko tällä saarella olemassa itsepuolustusvoimat tällaisten tapausten varalta vai olisiko se avoin yhteisö uusille ajatuksille ja sananjulistajille?
Mitä jos SINÄ saisit vapaasti valitsemasi summan rahaa siitä, että luopuisit uskonnosta?
Ja siitä, että olisit ennakkoluulottomasti ateisti?
Luopuisit kaikesta uskontoon liittyvästä harhasta?
Mitä tekisit?
En tiedä onko tätä "keskustelua" käyty aiemmin.
Siis jos pitäsi olla rehellinen. Sopivasta tuntihinnasta voisin tietenkin näytellä uskovaista, mutta mitä järkeä siinä on. Kysymys on siinä mielessä absurdi, että millään rahalla ei voi koskaan ostaa rehellistä uskoa yhtään mihinkään. Uskomiseen tarvitaan aina jokin perustelu tai sitten sana usko täytyy määritellä uudelleen.
ps. Minusta kyllä tuntuu, että uskovat käsittävätkin sanan "usko" ja "totuus" jotenkin eritavalla kuin ne on kuvailtu Suuressa suomalaisessa sanakirjassa.
Kuinka paljon minulle pitäisi maksaa että eläisin valheessa ja teeskentelsin uskista?
Tavallaan niin jo tein ollessani kirkon maksava jäsen 30-vuotiseksi asti.
Olisiko sinulle okei teeskennellä tulenpalavaa kiihkoateistia ihan vain rahasta vaikka olisitkin vakaumuksellinen uskovainen?
Olen kai liian hyvin toimeentuleva, että ryhtyisin rahasta oksennuksensyöntiin. Monissa tosi-tv-ohjelmissa sitä toki tapahtuu.
Tätä on kyllä kysytty aiemminkin, täsmälleen samaa. Vastaan samoin kuin aina ennenkin, että ateismista "luopuminen" voisi olla mahdototna, uskoa kun ei ala tahdonvoimalla. Mietinkin tuossa eilen sattumalta pystyisinkö työskentelemään seurakunnassa, ja totesin että kyllä. Olenhan sitä tehnytkin. No problemo, mutta en usko että voisin apkottaa itseäni uskomaan mihinkään mitä kirkko opettaa, sen ihmisläheisempään puoleen voisin kyllä hyvin samaistua.
Oletan että jso sitä tekisi tarpeeksi pitkään niin siihen valehteluun tottuisi eikä se vaivaisi enää niin paljoa. Tai sitten se kuluttiais henkisen sietokyvyn loppuu, teeskennellä koko ajan jotain mitä ei tunne.
***
Outo kysymys, koska ateismi ei ole mikään itsenäinen ja luonnollinen olotila, vaan reaktio. Kyllähän ateisteista tulee koko ajan uskovaisia, mutta kun ateismista puhutaan, niin asia ei tule ymmärrettäväksi, ellei havita, että ateismi on reaktio!