Kolmosella oli hyvin "ravisteleva" ohjelma, jossa ihmisiä autettiin kuolemaan. Herätti ajatuksia - hyvin monenlaisia ajatuksia itse asiassa.
Pariskunta halusi kuolla yhdessä. Lääkäri ei hyväksynyt heidän pyyntöään. Asia ei kuulu minulle, mutta minun mielestäni hän teki oikein. Vaimo ei halunnut elää ilman miestään. Hänellä oli kuitenkin lapset - tosin aikuiset. Sinänsä suurta rakkautta haluta kuollakin yhdessä, mutta onko niin tarkoitettu? Ehkä joskus onkin, mutta tietoinen itsemurha...enpä tiedä.
Mies, joka oli kuolemansairas päätti itse kohtalostaan. Lääkäri suostui ja hän sai tehdä "oikeutetun" itsemurhan. Rauha hänen sielulleen. Rohkea temppu.
Miten haluaisit kuolla? Niin, ehkä pahin tapa itseni kannalta olisi kitua ja viimein kuolla. Näinhän se usein menee.
Astuuko ihminen Luojan varpaille, kun tekee tietoisen itsemurhan - avustetusti? Kuten mies ohjelmassa sanoi, keskosten hoito, elinten siirto jne. Sekin voi tavallaan olla "Jumalan varpaille astumista." Tosin; uskon, että Luojalla on kuitenkin viimeinen sana näissäkin asioissa. Kaikki keskoset eivät selviä, kaikki elinsiirrot eivät onnistu.
Heräsikö teillä ajatuksia?
Pariskunta halusi kuolla yhdessä. Lääkäri ei hyväksynyt heidän pyyntöään. Asia ei kuulu minulle, mutta minun mielestäni hän teki oikein. Vaimo ei halunnut elää ilman miestään. Hänellä oli kuitenkin lapset - tosin aikuiset. Sinänsä suurta rakkautta haluta kuollakin yhdessä, mutta onko niin tarkoitettu? Ehkä joskus onkin, mutta tietoinen itsemurha...enpä tiedä.
Mies, joka oli kuolemansairas päätti itse kohtalostaan. Lääkäri suostui ja hän sai tehdä "oikeutetun" itsemurhan. Rauha hänen sielulleen. Rohkea temppu.
Miten haluaisit kuolla? Niin, ehkä pahin tapa itseni kannalta olisi kitua ja viimein kuolla. Näinhän se usein menee.
Astuuko ihminen Luojan varpaille, kun tekee tietoisen itsemurhan - avustetusti? Kuten mies ohjelmassa sanoi, keskosten hoito, elinten siirto jne. Sekin voi tavallaan olla "Jumalan varpaille astumista." Tosin; uskon, että Luojalla on kuitenkin viimeinen sana näissäkin asioissa. Kaikki keskoset eivät selviä, kaikki elinsiirrot eivät onnistu.
Heräsikö teillä ajatuksia?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mielestäni ihmisellä on oikeus poistua täältä jos hän niin kokee. Varsinkin, jos kyseessä on vaikea ja parantumaton, kuolemaan johtava sairaus. Ihminen ei astu jumalan varpaille eikä leiki jumalaa tekemällä näin. Uskon, että itsemurhassa avustaminen tietyissä tapauksissa tulee jonain päivänä olemaan laillista myös Suomessa. Ja muuallakin maailmassa. Sillä hitaasti, hyvin hitaasti, mutta varmasti ja väistämättä maailma (ihminen) kehittyy rakkaudellisempaan, viisaampaan ja ymmärtävämpään suuntaan. Se on kehityksen suunta. Eutanasian salliminen osoittaa todellista lähimmäisen rakkautta. Ei se, että mietimme, mahtaakohan tästä nyt tulla jumalalle mielipahaa.
Olen kanssasi samaa mieltä, maristronautti! Eutanasia pitäsi laskea ihmisoikeuksiin määritellen kuitenkin selvästi sen rajat, ettei tulisi sen väärinkäytöstä missään suhteessa.
Uskon toisaalta, että eutanasian tarve vähenee sitä mukaa, kun alamme ymmärtämään oikeasti ELÄMÄN tarkoituksen ja sen, ketä me OLEMME ja ennenkaikkea mikä on oma VOIMAMME.
Emme ole itsemme omia. Emme ole itse itsemme alkuunpanijoita eikä meillä ole oikeutta päättää muiden elämän päättymisestä eikä edes omastamme. Sitäpaitsi elämän päättäminen on huonoa matematiikkaa. Jos ei varmasti tiedä mitä toisella puolella on ja kun kuolemalle ei ole peruutusta, aina on kannattavampaa roikkua tällä puolella. Oman itsen kohdalla tämä on moraalisesti voimassa ainakin siihen asti, missä oma "roikkuminen" ei saa aikaan muiden kuolmista..?
Mun äiti kuoli edellissyksyllä aivo ja keuhkosyöpään ja häntä pelotti mennä yksin kuolemanrajan toiselle puolelle. Hän toivoi että isäkin tulisi mukana.
Oli heittänyt kaivoon kärpäsmyrkkypulloja jotta isäkin kuolisi kun juo kaivon vettä.
Isä oli tyhjentänyt kaivon muuten vaan, ja löysivät veljeni kanssa pullot.
Isä oli kääntänyt vesihanan pois kaivosta kaupunginveden puolelle.
Iankaikkisuuden kynnyksellä pelätään mitä on toisella puolella.
Kyllä maailma on menossa siihen suuntaan kuin tuossa pari kirjoittajaa kaavailee. Raamatussahan se on jo ilmoitettu ja meille tiedoksi saatettu.
Pimeys pimenee yhä vaan, vaikka ihmiset luulevat että mennään kohti vapaampia aikoja kun saadaan tappaa sairaat ihmiset pois kuleksimasta. Niin on pimeyden valtakunta sokaissut ihmismielen, että tappaminenkin nähdään ihmisoikeutena! Ja että se olisi menoa kohti rakkaudellisempaa suuntaa! Voi aikoja voi tapoja!
Elämä on Jumalan lahja, luovuttamaton ja pyhä. Ihmisellä ei ole oikeutta kajota sen pituuteen. Elämän mysteeri on meitä suurempi ja meidän tehtävänä on kunnioittaa Luojan kädenjälkeä, ei tuhota sitä. Jokaisen elämä on suunnattoman arvokas Jumalan silmissä ja jokaiselle on annettava mahdollisuus tulla pelastuksen piiriin ja Jumalan yhteyteen.
Vain perkele tahtoo eutanasialla tuhota tämän mahdollisuuden.
Ei tarvitse kovin monta sataa vuotta mennä taaksepäin, kun kansalle tarjottiin sirkushuveja kiduttamalla ja teloittamalla ihmisiä toreilla. Ja ihan kirkon siunauksella. Ja kirkon päätöksellä mm. poltettiin ihmisiä roviolla. Eikä tarvitse mennä monta kymmentä vuotta taaksepäin, kun eräs herra tappoi kuusi miljoonaa ihmistä mitä kauhistuttavimmilla tavoilla vain siksi, että he olivat juutalaisia. Että voi aikoja, voi tapoja. Sinäpä sen sanoit, ystäväni.
Paholainen on kaikkina vuosisatoina pimittänyt ihmisten mieliä ja satoaan niittänyt ihmisten kautta, ei mitään uutta auringon alla...
kuten tänä aikana sumuttaa ihmisten mielet näkemään tappamisen (juutalaisten listimisen kaltaisen) hienon sanan eutanasian avulla fiksun ja ajattelevan ihmisen "rakkaudellisuuden" kasvamisen ilmentymänä.
Eli mitä kehittymistä tämä nyt sitten on? Vain teknologia kehittyy ja yhä julmemmaksi, ihminen pysyy samanlaisena paholaisen narutettavissa olevana houkkana.
Oletko ihan tosissasi, että on aivan sama asia, tapetaanko ihminen vastoin hänen omaa tahtoaan (viittasit juutalaisiin) vai autetaanko häntä kuolemaan hänen omasta tahdostaan siinä vaiheessa, kun elämä on pelkkää kärsimystä eikä toivoa paremmasta enää ole? Etkö näe mitään eroa näiden kuolemien välillä?
minun näkemässäni maailmassa rakkaus on lisääntyt kaikilla tasoilla. Kun pitkällä aikavälillä katsomme taaksepäin maailman historiaan, huomaamme sen kyllä. Ihminen kehittyy. Sielu kehittyy. Ja ihminen vetää puoleensa omanlaistaan energiaa... on ihmisestä itsestään kiinni, millä itsensä ympäröi. Ajatuskin on energiaa. Jos mielessä pyörii vain pimeys ja saatanat niin sitähän se sitten on. Valoisat ajatukset tuovat valoa mukanaan.
Tuossa joku mainitsi tässä samassa ketjussa empatian puuttumisen. Olen pohdiskellut empatiaa viimeaikoina paljonkin. Se on totta, että vaatii kykyä asettua toisen ihmisen asemaan, jotta voisi ymmärtää eutanasian merkityksen ja nähdä se rakkauden tekona.
Taaskin höpö (maristonautti) joka sekoittaa uskon ja uskonnon toisiinsa. Ei kai nämä asia oikein selkene kuin niille jotka pystyvät järkevään ajatteluun.
en minä sekoita keskenään yhtään mitään. Vastuu luetun ymmärtämisestä on lukijalla. Esimerkit olivat irrallaan toisistaan, eivät siis liittyneet toisiinsa, kuin ehkä välillisesti. Mutta se vaatiikiin jo syvempää pohdintaa. Mikäli nyt esimerkkejäni tarkoitit. Voisit ehkä hieman avata, mitä sinun järkevä ajattelusi on? Mikäli järkevä ajattelusi tukeutuu raamattuun, olen erimieltä sen järkevyydestä. Mikäli se perustuu johonkin muuhun, kerro ihmeessä. Voisin jopa oppia jotain.
Vasta uskonnoista päästyämme ihmiskunta on kasvanut aikuiseksi. Tämä on ainoa oikea totuus, jota jokaisen on seurattava ja tulee seuraamaan.
"Tappakaa minut, muuten olette murhaajia!" huusi kuoleva Franz Kafka epätoivoisesti lääkäreilleen.
Empatiaan kykenevä ihminen ymmärtää eutanasian humaanisuuden. Miksi pitää väkisin ihmistä hengissä, jos tämä on vaikeasti sairas eikä tahdo enää kitua? Kafkan jos ymmärrämme, hän tarkoitti sitä, että suostuessaan Kafkan pyyntöön lääkärit tekevät pelkästään tapon, jolle on suostumus siltä, joka tapetaan. Sen sijaan pitkitetty kidutus on tietoinen murha. Asettukaa nyt kuolemansairaan asemaan ja tämän suuriin tuskiin. En usko, että kovinkaan moni tahtoo pitkittää piinaansa. Pelosta sitä pitkitetään; luullaan Jumalan rankaisevan. Eutanasia on ihmisen viimeinen oikeus. Sitä tulee vain käyttää oikeissa tapauksissa.
Minut voi piikittää kuoliaaksi, jos sairastun vaikeaan dementiaan, sillä se ei ole näkökulmastani ihmisarvoista elämää.
Ihmisellä on aikansa. Päivämme Isän käsissä. En tiedä, mikä on minun aikani ja miten Hän on määrännyt minun kuolevan. Kituenko vai äkkiä?
Kun ajattelee sitä, ettei elämässä ole sattumaa, niin voi tietysti pitää eutanasiaa vääränä ja Jumalan tahdon vastaisena. HÄN päättää päiviemme määrän. Hän ottaa meidän pois, kun aikamme on.
Haluaako Jumala meidän kärsivän, kituvan ja sitten vasta ottaa meidät pois. Onko oman käden oikeus tie helvettiin. Viides käsky sanoo: Älä tapa. Itseäsikään.
Ei ihan simppeli juttu. Toivotaan ja rukoillaan, että ko. ohjelman henkilö on nyt taivaassa.