Ruotsalaiset onnessaan

"Pohjoismaihin

Siirtolaisuutta muihin Pohjoismaihin on Suomen alueelta ja Suomesta ollut pitkään. Ruotsin vallan aikana muutettiin vallankäytön keskukseen Tukholmaan, joka veti puoleensa myös liikemiehiä. Myös suomalaisten, lähinnä savolaisten, asuttaminen Ruotsin Värmlantiin ja Jämtlantiin sekä Norjaan oli tällaista siirtolaisuutta. 1800-luvun alussa näiden muuttajien jälkeläisiä arveltiin olevan noin 40 000 henkeä. Kaikesta huolimatta tämä muuttoliike oli kuitenkin marginaalista.

Suuri muuttoliike Ruotsiin Suomesta tapahtui 1960-luvulla, jolloin paremman elintason ja ”oman Volvon” toivossa Suomesta lähti yli 300 000 henkeä etsimään uutta elämää. Siirtolaisuus kohdistui Ruotsin suuriin teollisuuskeskuksiin, eritoten autoteollisuudesta eläville paikkakunnille. Useat ”liukuhihnat” olivat suomalaisten miehittämiä ja niin töissä ja vapaa-aikanakin pärjäsi mainiosti suomella ja erityistä tarvetta paikallisen kielen oppimiselle ei näin ollut. Suuri osa Ruotsiin muuttaneista suomalaisista on ollut suomenruotsalaisia – sodanjälkeisessä aallossa on esitetty luvut 50 % (1950-luku) ja noin 20–30 % (1960–) suomalaisista siirtolaisista [2].

Suomen suurimman siirtolaisaallon syyt olivat moninaiset. Ensinnäkin sodan jälkeisen jälleenrakennuksen kriittisimmät vuodet olivat takana. Ei tarvittu enää suurta uhrausta yhteisen hyvän puolesta. Lisäksi koko maassa elettiin voimakasta rakennemuutosta. Maalainen Suomi kaupunkilaistui rytinällä, ja maan sisällä muuttoliike oli voimakkaampaa kuin koskaan aiemmin. Lähtijöitä luovuttavilla alueilla kokonaiset kylät autioituivat.

Samaan aikaa kuitenkin kova työttömyys koetteli autioituvia alueita ja sosiaaliturva oli erittäin heikko vielä tuolloin. Kun naapurissa Ruotsissa oli meneillään valtava teollinen ekspansio, joka työllisti kaikki halukkaat, niin muutaman rohkean ensilähtijän lähettämien tietojen perusteella kokonaiset perheet ja lähes kyläkunnat seurasivat paremman elämän kutsua.

Eittämättä 1955 tapahtunut Suomen liittyminen Pohjoismaiden neuvostoon, ja sen myötä yhteisiin työmarkkinoihin ja passivapaaseen alueeseen, edisti omalta osaltaan siirtolaisuutta. Enää ei tarvittu suurta lähtöä ja siihen liittyviä papereita; vain meneminen riitti ja yleensä löytyi aina tuttu tai tutun tuttu, joka saattoi auttaa töiden ja asunnon löytämisessä. Näin lähtemisen helppous muodostaa ainakin yhden osasyyn siirtolaisuudelle Ruotsiin 1960-luvulla.

Suuren siirtolaisuuden aallon mukana muuttaneista osa on palannut takaisin joko eläkeläisenä tai muista syistä. Huomattava osa siirtolaisista sai hankituksi ”oman Volvon” ja jäi jatkamaan elämäänsä uudessa kotimaassa. Tämän siirtolaisryhmän kohtelu Ruotsissa on ajoittain herättänyt voimakasta keskustelua. Alkuaikojen kritiikki ja suomalaisiin kohdistuneet ennakkoluulot ovat vähitellen kadonneet, ja heistä on tullut oleellinen osa Ruotsin monikulttuurillista yhteiskuntaa."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Siirtolaisuus#Suomalainen_siirtolaisuus