Minulla todettiin monta vuotta sitten poikittainen alaviisaudenhammas, joka jo silloin suositeltiin poistettavaksi. Hammas kasvoi poikittain, osaksi leukaluun alla. Näin ollen sitä ei voinut irrottaa tavallisena poistona vaan ainoa vaihtoehto oli hammasleikkaus. Tuoreessa muistissa oli vielä kunnallilselta hammaslääkäriltä jäänyt pelko toimenpiteisiin liittyvästä sietämättömästä hermokivusta, joten en silloin suostunut hampaan poistoon.
Viimeksi vuositarkastuksessa hammaslääkäri huomasi, että hammasväli poikittaisen viisurin ja seuraavan hampaan välissä oli alkanut kerätä ruokaa. Hammasväliin kerääntynyt ruoka oli jo alkanut reikiinnyttää viisaudenhampaan viereistä hammasta. Niinpä viisaudenhampaan poistoleikkaus tuli välttämättömäksi.
Toimenpiteen suoritti hammaslääketieteen tohtori yksityisellä vastaanotolla. Itse operaatio kesti noin 20 minuuttia ja maksoi kela-korvauksen jälkeen 115 euroa. Leikkauksen kulku oli suunnilleen seuraava:
- Istuin tuoliin ja avasin suun. Ensimmäiset puudutusaineet pistettiin leukaan pitkällä mutta ohuella neulalla, niin että neulan paikkaa vaihdeltiin kunnes ruisku tuli tyhjäksi. Pieni tauko ja sama uusittiin vielä toisella ruiskulla. Poski ja kieli puutui heti niin etten saanut selvää omasta puheestani.
- Tuoli nostettiin pystyasentoon ja hoitaja antoi pienen mukillisen vaaleanpunaista lientä. Sillä kuului purskuttaa suuta muutaman minuutin ajan ja sitten sylkäistä pois, ei saanut niellä. Se oli ilmeisesti jotain tehokasta desinfiointiainetta.
- Tuoli laskettiin takaisin toimenpideasentoon ja minut peitettiin vihreällä liinalla, jossa on aukko vain suun kohdalla. Lääkäri asetteli mahani päälle kevyen työtason johon hoitaja keräsi erilaisia instrumentteja. Reikä vihreässä liinassa oli sen verran iso, että toisella silmällä näin mitä siellä tapahtuu.
- Lääkärin ammattitaitoa osoitti ensinnäkin se, että suuta ei tarvinnut avata kovin paljoa koko leikkauksen aikana. Ensin vedettiin veitsellä auki limakalvo joka peitti hammasta ja leukaluuta. Auki leikattuun nahkaan laitettiin haavanlevittäjät.
- Leukaluun kulmasta alettiin porata leikkausporalla palaa pois. Muuten hammas ei olisi mahtunut ulos. Poran ääni oli samanlainen kuin leikkaisi peltiä kulmahiomakoneella. Niinpä kuvittelin olevani autokorjaamossa ja keskityin kuuntelemaan ääniä kun luu nirskahtelee ja pora viheltää. Minkäänlaista kipua ei tuntunut, ei edes sellaista selkärankaan säteilevää vihlontaa jota joskus tavallisella hammaslääkärillä normaalissa hampaan paikkauksessa on ollut.
- Leukaluun osalta poraus tuli valmiiksi ja lääkäri siirtyi käsittelemään hammasta. Se halkaistiin samalla poralla neljään osaan. Hampaan poraus ei ollut niinkään kiinnostavaa kuin leukaluun, koska hammasta halkaistessa pää tärisi vähemmän ja äänetkin oli hiukan vaimeammat. Ilmeisesti hammas oli jo aika mätä.
- Hampaan palaset kiskottiin pihdeillä irti. Hampaassa oli aika vahvat juuret, joten palaset vaikutti olevan kovin kiinni. Jännitin päätä taaksepäin tuolia vasten samalla kun lääkäri kiskoi pihdeillä hampaanpalasia ulos. Yksitellen ne rusahteli irti ja pienen keikuttelun jälkeen mahtuivat ulos leukaluuhun poratusta aukosta.
- Hammaskuopassa oli ruokaa ym. mätää joka imettiin ja kaavittiin pois. Tämän jälkeen haavanlevittimet poistettiin ja nahka ommeltiin kiinni. Homma oli sillä selvä. Haava ei vuotanut yhtään, joten mitään tuppoja ei tarvinnut pitää suussa. Nousin samantien ylös, maksoin ja lähdin kävelemään kaupungille.
Ainoa pettymys oli se, ettei puudutuksen lakattua tullutkaan lääkärin lupaamaa kovaa jälkisärkyä. Poski oli vähän aikaa melko paksu mutta mitään kipua siinä ei tuntunut, ei leikkauksen aikana eikä sen jälkeen. Homma oli tosiaan kuin autokorjaamolla käynti, paitsi mitä nyt vähän halvempi ja nopeampi.
Niin että pelkääminen on aivan turhaa! Kun valitsee lääkäriksi ammattilaisen jolla on paras mahdollinen hammaskirurgian koulutus ja vuosien kokemus hampaanpoistosta, leikkaus menee kuin tyhjää vaan.
Viimeksi vuositarkastuksessa hammaslääkäri huomasi, että hammasväli poikittaisen viisurin ja seuraavan hampaan välissä oli alkanut kerätä ruokaa. Hammasväliin kerääntynyt ruoka oli jo alkanut reikiinnyttää viisaudenhampaan viereistä hammasta. Niinpä viisaudenhampaan poistoleikkaus tuli välttämättömäksi.
Toimenpiteen suoritti hammaslääketieteen tohtori yksityisellä vastaanotolla. Itse operaatio kesti noin 20 minuuttia ja maksoi kela-korvauksen jälkeen 115 euroa. Leikkauksen kulku oli suunnilleen seuraava:
- Istuin tuoliin ja avasin suun. Ensimmäiset puudutusaineet pistettiin leukaan pitkällä mutta ohuella neulalla, niin että neulan paikkaa vaihdeltiin kunnes ruisku tuli tyhjäksi. Pieni tauko ja sama uusittiin vielä toisella ruiskulla. Poski ja kieli puutui heti niin etten saanut selvää omasta puheestani.
- Tuoli nostettiin pystyasentoon ja hoitaja antoi pienen mukillisen vaaleanpunaista lientä. Sillä kuului purskuttaa suuta muutaman minuutin ajan ja sitten sylkäistä pois, ei saanut niellä. Se oli ilmeisesti jotain tehokasta desinfiointiainetta.
- Tuoli laskettiin takaisin toimenpideasentoon ja minut peitettiin vihreällä liinalla, jossa on aukko vain suun kohdalla. Lääkäri asetteli mahani päälle kevyen työtason johon hoitaja keräsi erilaisia instrumentteja. Reikä vihreässä liinassa oli sen verran iso, että toisella silmällä näin mitä siellä tapahtuu.
- Lääkärin ammattitaitoa osoitti ensinnäkin se, että suuta ei tarvinnut avata kovin paljoa koko leikkauksen aikana. Ensin vedettiin veitsellä auki limakalvo joka peitti hammasta ja leukaluuta. Auki leikattuun nahkaan laitettiin haavanlevittäjät.
- Leukaluun kulmasta alettiin porata leikkausporalla palaa pois. Muuten hammas ei olisi mahtunut ulos. Poran ääni oli samanlainen kuin leikkaisi peltiä kulmahiomakoneella. Niinpä kuvittelin olevani autokorjaamossa ja keskityin kuuntelemaan ääniä kun luu nirskahtelee ja pora viheltää. Minkäänlaista kipua ei tuntunut, ei edes sellaista selkärankaan säteilevää vihlontaa jota joskus tavallisella hammaslääkärillä normaalissa hampaan paikkauksessa on ollut.
- Leukaluun osalta poraus tuli valmiiksi ja lääkäri siirtyi käsittelemään hammasta. Se halkaistiin samalla poralla neljään osaan. Hampaan poraus ei ollut niinkään kiinnostavaa kuin leukaluun, koska hammasta halkaistessa pää tärisi vähemmän ja äänetkin oli hiukan vaimeammat. Ilmeisesti hammas oli jo aika mätä.
- Hampaan palaset kiskottiin pihdeillä irti. Hampaassa oli aika vahvat juuret, joten palaset vaikutti olevan kovin kiinni. Jännitin päätä taaksepäin tuolia vasten samalla kun lääkäri kiskoi pihdeillä hampaanpalasia ulos. Yksitellen ne rusahteli irti ja pienen keikuttelun jälkeen mahtuivat ulos leukaluuhun poratusta aukosta.
- Hammaskuopassa oli ruokaa ym. mätää joka imettiin ja kaavittiin pois. Tämän jälkeen haavanlevittimet poistettiin ja nahka ommeltiin kiinni. Homma oli sillä selvä. Haava ei vuotanut yhtään, joten mitään tuppoja ei tarvinnut pitää suussa. Nousin samantien ylös, maksoin ja lähdin kävelemään kaupungille.
Ainoa pettymys oli se, ettei puudutuksen lakattua tullutkaan lääkärin lupaamaa kovaa jälkisärkyä. Poski oli vähän aikaa melko paksu mutta mitään kipua siinä ei tuntunut, ei leikkauksen aikana eikä sen jälkeen. Homma oli tosiaan kuin autokorjaamolla käynti, paitsi mitä nyt vähän halvempi ja nopeampi.
Niin että pelkääminen on aivan turhaa! Kun valitsee lääkäriksi ammattilaisen jolla on paras mahdollinen hammaskirurgian koulutus ja vuosien kokemus hampaanpoistosta, leikkaus menee kuin tyhjää vaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vuorokausi sitten minulta poistettiin invalidisoitunut ja kelvottomaksi käynyt kulmahammas, ja operaatio sujui täsmälleen samaan malliin kuin sinulla.
Olen ottanut rauhallisesti ja noudattanut mukaani saamia jälkihoito-ohjeita. Tärkeänä olen pitänyt sitä, etten päästä haavaa aukeamaan, silloinhan toipuminen hidastuu. Puudutuksen jälkeistä kipua oli illalla luokkaa lievä kengän puristaminen (harjoitin kylmällä hautomista pitkin iltaa), sen jälkeen ei mitään. Poski vähän turvoksissa. Valmistin keittämällä suolaliuosta, jota pidän suussa silloin tällöin, mutten purskuta, jottei haava aukea. Senhän pitäisi desinfioida. Samalla tulee kiva suolan maku suuhun. Kun nuo kylmät jogurtit ja jätskit ovat järjestään makeita...
Minulle sanottiin että jos kylmällä hautoo, niin heti leikkauksen jälkeen. Jos jääpussin laittaa poskelle vasta kotona niin siitä ei kuulemma ole enää vastaavaa hyötyä turvotuksen estämisessä, vaan siinä vaiheessa se enää hidastaa haavan umpeutumista. Tietysti ohjeet voi olla ja varmasti onkin yksilöllisiä riippuen leikkauksesta.
Toki sain jääpussin mukaan ja pidin sitä koko ajan autossakin, samoin kotona.
Etukäteen pelkäsin operaatiota, varsinkin, kun tiesin, että kyseessä olisi vaativa hampaanpoisto konstikkaiden juurien takia.
Toivon, että hyvin sujuneista hammasleikkauksista ja -toipumisista kertominen auttaisi niitä, joilla homma on ensimmäistä kertaa edessä. Tunnollinen jälkihoito on omalla vastuulla. Monissa tapauksissa myös hampaiden huonoon kuntoon meneminen on ollut oma vika... Krhöm.
Minulla verenvuoto kesti 1,5 vrk ja kivut helvetilliset edelleen ilman lääkettä (leikkaus oli keskiviikkona) Molemmat alaviisurit leikattiin jotka poikittain olivat
Näinkin voi käydä