meitä toisella tapaa uskovia ihmisiä näiden ns. raamatun sanaan ja Jumalaan perinteisellä tavalla uskovien? Olen usein miettinyt tätä, kun suvussamme on niin paljon uskovaisia ihmisiä, he tuovat esiin sen kyllä julistamalla sitä tilanteessa kun tilanteessa, kertovat avoimesti. Se lähimmäisenrakkaus on toisaalta tosi ihanaa, mitä he aina tavatessamme perhettämme kohtaan osoittavat, mutta sillä on myös kääntöpuoli, mitä en ihan ymmärrä. Meidän perhe on elämänsä perustanut perhearvoihin ja välillämme olevaan suureen rakkauteen. Näille uskovaissukulaisillemme ura, pitkä koulutus, menestyminen työelämässä ja mielellään myös se usko vielä siihen liitettynä on hyvän elämän mittari. Minulle on suoraan ihmetelty, kuinka en luo uraa jo, enkö ole lapsiani hoitanut jo tarpeeksi kotona, mitä sinä aiot tehdä isona? Minun kouluttautuneen ihmisen elämän suurimmaksi uraksi onkin muodostunut oma perhe ja nyt nämä meille sijoitetut vieraat huostaanotetut lapset. Kyselevät paljonko heistä rahaa saamme, tulee olo, että pelkäävätkö he meidän vaurastuvan, syntisten tavallisten ihmisten? Ei olla professoreja eikä tohtoreita, uskotaan omalla tavallamme. Tätäkös on vallan ihmetelty, että nyt kotiinsa sellaisia ottaa. Aikanaan meitä arvosteltiin kun seurustelimme vuosia ennen avioitumista ja asuimme yhdessäkin. Syntisiä. Mutta kun oikein laajoja sukujamme katsoo, niin varmasti ollaan perheenä ja ihmisinä onnellisimmasta päästä, meille on se Jumala suonut monta tervettä lasta, minulla on upea rakastava aviomies, uusi ihana koti ja kaikki hyvin. Miksi me olemme tämän ansainneet, jos emme kerran elä ja usko ihan niin kuin raamatussa sanasta sanaan sanotaan? Missä on se uskovaisten todellinen lähimmäisen rakkaus, olen kyllä lievästi sanottuna pettynyt heidän suhtautumiseensa. Puhutaan taivaan kodista, eikö ole ihanaa että me emme perusta elämäämme ulkoisille arvoille ja ohjeille, kaikki lähtee sisältämme ja omasta uskosta elämän jatkuvuuteen omalla tavallaan, ja teemme tästä kodista maan päällä myös mahdollisimman ihanan elää ja olla.
Antaako Jumala oikeuden
arvostella ja tuomitakin
2151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jumala on antanut tosiaan jokaiselle meistä Vapaan Tahdon. Voimme arvostella ja loukkaantua toisten arvostelusta/tuomioista - tai olla arvostelematta ja loukkaantumatta niistä. Ellei joku uskovaksi itseään nimittänyt ole ymmärtänyt Jeesuksen opetuksen ydintä rakkaudesta kaikkea/kaikkia kohtaan (jonka Jeesus myös osoitti erimerkillään!), niin mitä se muu on? PELKOA! Ja pelko ei ole RAKKAUTTA!
Vaikuttaa siltä, että olette hyvin ihania ihmisiä. Olette oivaltaneet Jeesuksen opetuksesta enemmän kuin nuo uskovat sukulaisenne! Olette valontuojia olemalla esimerkkinä ...ja samalla myös 'silmätikkuna' tai 'piikkinä lihassa' noille läheisillenne. Pysykää edelleen rakkaudessanne ja jakakaa myötätuntoa ja rakkautta myös kaikille toisille, arvostelematta heidän arvosteluaan, anteeksi antaen!
Turha kenenkään teeskennellä mitään. Kaikkien uskontojen edustajat ajavat asiaansa jollakin paatoksella. Ja ateistit vasta ajavatkin, koska kenelläkään ei ole niin suurta hätää uskostaan kuin ateistilla.
Eli turha moittia muita, jos kerran kertovat uskostaan ja ajavat sitä. Pitää olla reipas ja sanoa vastaan, jos ei ole samaa mieltä. Kyllä asioita pitää voida käsitellä!