Omaisellani 83v. on paljon lääkkeitä reseptillä. Hän ottaa niitä miten sattuu. Jos ei ole oireita, jonkun pillerin voi jättää syömättä hänen mielestään. Hänellä on sydänlääkkeitä, mutta syö kuitenkin sekä Asperinia että Buranaa. Kun on joutunut turvotusten tai verenvuodon takia sairaalaan, väittää syöneensä kaikkea ihan oikein. Ja lääkärit ei usko omaisia, joille vanhus on kertonut pillerikokeiluistaan, jonka sitten myöhemmin kieltää. Voiko asialle tehdä jotain vai antaako kuolon korjata jääräpään, joka lasketaan oikeustoimikelpoiseksi?
Vanhuksella liikaa lääkkeitä
Mitä tekisi
8443
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jakamaan dosetista lääkkeet, eli vastuu lääkkeiden otosta pois vanhukselta=)
Meidän äidille kotisairaanhoito kävi jakamassa lääkkeet rasiaan, mutta ei se mitään auttanut. Hän sorkki niitä ja poimi lääkkeitä pois, ettei hän tuota ja tuota tarvii. Ja sitten kun oli huono näkö, puoli sokea, arvatkaapa, osuiko aina sekään pilleri, mitä aikoi ottaa? Putosi lattialle tärkeitä lääkkeitä.
Ainoaksi ratkaisuski jäisi, että kotisairaanhoitaja käy juuri siihen aikaan, kun lääkkeet pitää ottaa, ja hoitaja katsoo vierestä, kunnes lääkkeet on otettu. Mutta eipä taida käytännössä olla kovinkaan mahdollista.
meillä ollaan anopin kanssa menty tällä systeemillä jo 8 vuotta, kotisairaanhoito jakaa aamu-ja päivälääkkeet, me, puolisoni ja minä, iltalääkkeet.
Eikä se dosetti tietystikään ole anopilla!
Loma-aikoinamme sitten kotisairaanhoito käy jakamassa iltalääkkeetkin.
kaikki lääkkeet todella tarpeellisia. Kannattaa keskustella lääkärin kanssa. Minulla on kokemus, että vahukselle annettiin liian voimakas lääkitys, vanhus voi huonosti oli pahoinvointia ja pyörrytti. Lääkkeitä oli määrätty sairaalasta ja terveyskeskuksesta, määriä pienennettiin vanhus alkoi voida paremmin. Missään tapauksessa ei saisi ilman lääkärin lupaa jättää lääkkeitä pois. Kovin pajon ei varmaan voi tehdä jos vanhus pystyy muuten huolehtimaan itsestään, kodinhoitajat voi tietysti käydä antamassa lääkkeet jos sellaiseen on mahdollisuus.
Tässäpä se pulma onkin: vanhus ei halua kotiinsa mitään apua, varsinkaan kotisairaanhoitoon liittyvää. Siivooja on saanut muutaman kerran käydä ja sitten pidetään taukoa, kun siivoaa huonosti, tulee väärään aikaan jne. "tekostyitä". Yleensä siivousaika on osittain mennyt kahvitteluun, kun vanhus on siivonnut valmiiksi, ettei olisi liikaa hommia ja rahaa kuluisi.
Epäluuloisuus varkaista on suurin syy miksei alkuun päästä. Lääkäreille hän osaa olla mieliksi ja siksi he eivät kuuntele omaisia. Vanhus on mm. kieltänyt, ettei papereita saa näyttää lapsille eikä kenellekään ilmoittaa, jos hän joutuu sairaalaan. Yleensä naapurit ovat ilmoittaneet parin päivän päästä yhdelle.
Joten kaikki edellä ehdotetut jutut eivät onnistu ilman viranomaisten puuttumista asiaan. Luulisi, että kotisairaanhoidosta oltaisiin yhteydessä, koska kuitenkin kotrolleissa pitää käydä usein. Luulisi heillä olevan sen verran kokemusta, että tunnistaisivat tapauksen. Sillä näitä on tosi paljon tässä Suomen maassa. Meillä ollaan menty liian pitkälle itsemääräämisasioissa, joskus voisi sanoa, että vanhukset jätetään heitteille, kun kukaan ei saa heitä hoitaa. Jopa silloin, kun ollaan pitkälle dementoituneita ja muka pärjäillään yksin kotona. Usein tällaiset vanhukset kertovat hoitajille lasten hoitavan heidän asioitaan, mutta tosiasiassa he eivät anna lastensa puuttua hoitoon, sillä silloin olisi lähtö palvelutaloon.
Sieltä löytyy syy limakalvojen verenvuotoon!
http://personal.inet.fi/koti/haistahome/Turhat_synteettiset(kemialliset)_laakkeet.html
Hiljattain luin juttua, että vuosittain Suomessa kuolee 700-1700 potilasta lääkärien tekemien virheiden, erehdysten, unohdusten tai vastaavien takia! Se on suuri luku!
Yleensä vanhuksille määrätään todellakin liika lääkkeitä. Otetaanpa esimerkiksi: jos hänelle määrätään vaikka kolmea lääkettä, hänelle tulee niistä sydämen paikkeille kipua lääkkeiden reagoidessa keskenään. Potilas kertoo hoitajalle kivusta, ja näin ollen hoitaja olettaa että hän tarvitsee myös sydänlääkkeitä. Tästä noidankehä voi jatkua loputtomiin. Mitä enemmän lääkkeitä, sen enemmän uusia oireita - ja uusia lääkkeitä.
Omaiset, käyttäkää siis maalaisjärkeä! Puuttukaa välittömästi asiaan, jos sukulaisellenne on määrätty 20 eri lääkettä!
Omaisten kannattaa tarkistaa vanhuksen lääkitys koska hän ei itse sitä välttämättä ymmärrä. Suuri lääkemäärä voi johtua siitäkin että vanhus ei ole ymmärtänyt lääkärin ohjeita. Äidilleni määrättiin uusi sydänlääke, mutta hän jatkoi vanhankin ottamista kun pillereitä oli jäljellä ja reseptissäkin oli vielä ottamatta. Tarkistuksessa selvisi että vanha lääke oli käsketty lopettaa. Usein voi käydä juuri näin, ei ymmärretä että lääke VAIHDETAAN vaan jatketaan uuden lisäksi vanhankin käyttöä. Reseptin loppuessa se viedään uusittavaksi ja reseptiä uusiva lääkäri ei ehkä syvenny kokonaislääkitykseen (eikä aina tiedäkään sitä jos on käyty useammassa hoitopaikassa) ja uusii reseptin rutiininomaisesti.
Ainakin vanhuksilla tulisi AINA olla lääkärikäynnillä täydellinen lista käyttämistään lääkkeistä. Vaikka olen vasta muutaman vuoden yli kuudenkympin, minullakin on tuollainen lista aina mukanani ja esitän listan kun lääkitystäni kysytään.