ilman Kristusta - ja mitä se tarkoittaa sinulle?
Oma käsitykseni on, että olen kuoleman oma ilman Kristusta ja kuolema tarkoittaa minulle elämän loppumista (ei siis ikuista piinaa).
Minä uskon että synti on tekemistä mikä tuhoaa elämää ja siksi "sen palkka on aina kuolema" - jos ei Jumala syntistä auta. Itse ei kukaan syntinen voi itseään auttaa.. sillä ei epätäydellisestä saa täydellistä kuin Jumala..
Mitä sanotte?
Oma käsitykseni on, että olen kuoleman oma ilman Kristusta ja kuolema tarkoittaa minulle elämän loppumista (ei siis ikuista piinaa).
Minä uskon että synti on tekemistä mikä tuhoaa elämää ja siksi "sen palkka on aina kuolema" - jos ei Jumala syntistä auta. Itse ei kukaan syntinen voi itseään auttaa.. sillä ei epätäydellisestä saa täydellistä kuin Jumala..
Mitä sanotte?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vasta henkilökohtainen ratkaisu johtaa pelastukseen.
Vain omakohtainen uskominen siirtää kuolemasta elämään: Totisesti, totisesti minä sanon teille: Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi,vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.Joh.5:24.
Ihminen,joka ei omista Kristusta Vapahtajakseen, joutuu kärsimään rangaistuksen synneistään aivan kuin Jeesus ei olisi koskaan kuollut hänen syntiensä edestä.
Kristuksen kuolemallaan aikaansaama pelastus hyödyttää vain niitä, jotka uskossa omistavat Hänet syntiuhrikseen.Ks, Hepr,5:9, 7:25.
Ei se ole sama mihin uskoo - ei ainakaan minulle. Ei mielestäni voida sanoa "ole uudesti syntynyt - asia ei minua kiinnosta". Sillä ei ole saman tekevää minkälaiseen Jumalaan ihminen uskonsa panee.
ennen kuin syntyi uudesti eli synnissä eli laittomuudessa, ja hän jatkaa sitä uudesti syntymisen jälkeenkin, kuinka on mahdollista että hän on syntynyt uudesti, muuta kuin omassa mielikuvituksessaan!?
Mielikuvituksen perusteellako se uusi ja pyhä maa vastaanotetaan, vai uskon tekojen kautta?
eikä omat teot. Ei tule rikkinäisestä uutta vaikka kuinka korjailisit.
Vasta ylösnousemuksessa saat uuden taivaallisen ruumiin missä ei vanhat syntisi ole enää painamassa, mutta ei synti ole silti hyväksi koskaan, joten meidän kannattaa välttää tekemästä pahaa tai edes puhumasta valhetta.
Ihmiset ovat syntisiä ja ilman pelastusta, -kadotettua.
Ilman Kristusta, vaikka kuinka siivosyntinen, -luetaan kadotetuksi. käytänpä tuota sanaa nyt, ”siivosyntinen”.
Kristuksen kanssa, armoitettu ”siivosyntinen” pääsee taivaaseen, eli lukee armon ylleen? Näinkö?
Mutta tuomio alkaa Jumalan huoneesta, eli tuomioko siivosyntiselle? Ehkä ulkoisesti, pyhän oloinen, ”Jumalan Rauhaa, tahi Jumalan terve, -Rauhaa, -tervetuloa Jumalanpalvelukseen”.. ehkä oliko adventisteilla ”sapatin rauhaa” jne, jne, jne. miten missäkin tervehditään Herran huoneitten porstuoissa, pakkasessa ja lämpöisessä ilmanalassa. Jumala tuntee sydämen.. Kilvoituksen tie, kilvoitus/kien tie. vai miten se menee? Vaikeinta aikaa tässä ikuisuuden matkassa, tämä aika.
Periikö ihminen jotakin ikuisuuteen, että uskollisuus ja kilvoitus pitäisi hienosäätää jotenkin?
Ei kaikki jotka Herra, herra sanoo, pääse siis minä, sinäkinkö?, -ei laittomat / laittomuuden tekijät?
lainaus on Sanasta.--- Kuinka ymmärtää? Kaikki ovat rikkojia, syntisiä ja laki osoittaa synnin.
Ah, poistettaisiinko laki, olisi paljon väljempää ja helpompaa tunnustaa Kristuksen armoa.
Täällähän me olemme vajavuuden alla, mutta täydellisyyteen puettuna vajavuus lakkaa, ylösnousemuksessa.
mutta nyt vaikea asia, se ”siivosyntisen” kohta, on jäädä ulkopuolelle, missä menee ns. rajapyykki?
Tietenkin voitte minua katsoa, ja sanoa, että no niin, katso itseesi, -aivan tupaa puhdistetaan Kristuksessa Hengen voimasta ymmärryksen mukaisesti, mutta aina ei ole rakkaus matkassa ”siivosyntisyys”. Voidaan sanoa, näin ja noin, mutta.
Kuinka moni pitää taas helmasyntiä matkassaan ja ei perille pääsyä, lihan vaikeuttavaa tekoa sydäntäyteys.?
Kuinka vakava paikka, ystävät. Kaikki on pois pantava, niin, -lakihenkistäkö, jos laista puhutaan ohjaamaan? Laki – opetus – neuvo- mitä kaikkea tuon otsakkeen alle voidaan panna?
Miten raamitetaan, tiedän, että Kristusta tarjotaan monella tapaa ja sen luen kohdalleni hänen ansioksi, mutta kun kaikkea ei voi kuljettaa matkassa, ettei siitä jotain manttelissa sotke pian juhlapukua.
Jotain menee perimme täältä ikuisuuteen, joka sydämeltään ei tahdo kääntyä, häntä ei pakoteta taivaan iloon. Mikä se on? Jotain luonteesta vai mikä?
Jolle Kristus on kaikki kaikessa, lähimmäinen, rakkaus Hänessä, sille on portit avoinna, ehkä siinä luonteessa ei jouda niinkään helmasyntejään pitämään sydämellä. Jotain luonteesta sellaista joka on taivaskelpoista vajavuuden maasta. Puetaanko sanoihin ”usko”. Uskonkautta ”kuuliaisuus”, johonkin? Sanaan, Jumalan Sanaan.
No nyt joku puhuu ehkä tästä asiasta, että luonteenkehitysoppi on harhaa, ja varmasti onkin, mutta miten sitä sitten katsoisi, miten sen nimeäisi?
Onko se tämä tien kaituus ja karikkoisuus kuinka ymmärretty? Kuka voi pelastua? Kristuksessa kyllä, rakkaus, siinä yksi avain tekijä hedelmänä, ehkä.
Mutta samaa tomua, samaa haurasta matkalaista, kuin tuo rakas lähimmäinenkin, joka ei uskonsanoja osaa ottaa vastaan ja on ulkopuolinen/ko?
Kun ei osaa uskoa, meidän kaikkien sanojen vajaamittaisuuden tulkinnoista, niin luonteen heikkousko jättää ulkopuolelle ja samaa tomua, maasta otettua?
Maasta sinä olet ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman.
Mikä minun kohta on? Mikä sinun kohta on? -Tomua, mutta miksi Jumala pitäisi viedä meidät perille, kun ja koska mitään epäpyhää ei pääse perille?
Ei juomari, ei muukaan vääryyden tekijä.
Niin, kun ihminen kysyy, ”kuinka voin pelastua, minä viheliäinen ihminen, tähän synnin ruumiiseen sidottu, niin kuinka minä voin pelastua”? Kuka?
Sitä kyselee ristin juurella, Herra, kuinka minä voisin pelastua? Sinä kuolit tähteni, olet sijaiseni ja --minun lihani on tällainen, joka ei taivu. Ei halua rakastaa Herra Jumalaa yli kaiken, voi puhua Hänen nimissään mitä vain, on kuvia Jumalasta ylhäältä taivaasta ja maanpäältä, sekä vesien lähteestä. Ei niin Herran huone, pyhien yhteys ole tärkeällä paikalla, voi kuinka tappaa lähimmäistä, kun ei kunnioita vanhempiaan, lapsiaan, tappaa ja varastaa. Panettelee lähimmäistä, sen perhettä, lankeemusta, jonka edessä hekottelen, tuollainenkin kristitty, miksi ei pitänyt itsestään huolta.
Kuinka tällainen voi pelastua, tuo ”tuonkinsuunnan” kirkkolainen?
Kuinka minä voi pelastua?..
Hänen ristinsä / minä? MINÄKÖ? Niin, niin, niin,..Herra armahda, Mikä on minun ristini?
Koska osaan ottaa sen harteilleni, että Hänen nimensä tähden syttyisi todellinen rakkaus ja pappeus.
… niin, se rakkaus…. rakkaus.. siitä kait siinä on kysymys?
niissä jotka ovat Hänessä - mutta kuinka käy "siivosyntisen" joka jää ulkopuolelle - ? mikä oli ajatuksesi jatkaako hän siivottua matkaansa ja kuinka kauan..
fariseuksen tavoin sillä omalla hyvyydellään olevansa pelastettu. Sellaiset ihmiset ovatkin niitä kaikista kärkkäimpiä etsimään vikoja toisista, vaikka oma astia olisi likaa täynnä, eivät he sitä huomaa, vaan kurkkivat toisen astian pohjalle nähdäkseen, että olisiko sinne edes yksi likainen raita jäänyt?
Ja sitten kun he sen havaitsevat, niin mikä vahingon ilo siitä syntyykään tuoda se koko kansan nähtäväksi, että oikein olan takaa saa tuota onnetonta lyödä!
Näin se on täällä nähty!
Mihinkäs maailma olisi muuttunut, samoin on tänäpäivänäkin fariseuksia ja kirjanoppineita, jotka katsovat alas publikaaniin, niin ettei tämä tohdi edes katsettaan nostaa.
Mutta Jumala näkee toisin, sillä Hänelle kelvollinen on särkynyt sydän ja murtunut mieli, sellainen, joka tarvitsee Kristusta pelastuksekseen, sellainen joka itkee ja katuu syntejään ja heikkouttaan Jumalan ja ihmisten edessä.
mutta ei halua tehdä parannusta tosissaan asioista joita Raamatussa sanotaan synniksi, näin on monesti bublikaaninkin laita.
katumuksen syy enemmänkin on rangaistuksen tähden kuin tekemänsä pahan katuminen.
Esimerkiksi:
Jos varas katuu tekojaan ennen kiinni joutumistaan on se luullakseni oikeata katumista, mutta jos hän katuu vasta jouduttuaan kiinni hän ehkä katuu koska joutui kiinni ja koska saa rangaistuksen. Hän ajattelee että ei olisi kannattanut koska nyt saan kärsiä.. mutta se ei ole oikeata katumista..
Se katuminen mistä Raamattu puhuu, on aina tekemänsä pahan katumista, koska se on pahaa, väärin ja epäoikeudenmukaista..